Eräs episodi malminetsintälennoilla

[Matti Härmälä 0]

Ensinnäkin kiitos edellisessä kirjoituksessa olleen virheen korjaamisesta, kun muistin "Kultakuokan" tunnuksen väärin. Sitten varsinaiseen juttuun. Muistini mukaan kesä -64.

Rovaniemi työkenttänämme ajoimme pohjois-eteläsuuntaisia linjoja jossain Aakenustunturin-Yllästunturin välillä. Huomasin kaukana etuvasemmalla jonkin ison kirkkaan esi-

neen kiiltelevän myöhäisillan auringossa. Sanoin Torkkolan Paavolle asiasta ja hänkin kiinnostui. Paavo sanoi radioon takanatulevalle Cessnalle, että hidastaisi vähän, me-

poikkeaisimme linjalta. Paavo kaartoi Commanderin alas vasemmalle ja siinä näkyi sivullamme kaksimoottorisen pommarin hylky. Moottorit olivat poissa, eri puolilla reikiä ja

peräsimet rikki. Kone oli painunut jonkinverran suohon ja nokkakuomukin oli rikkoutunut. Seuraavana päivänä menimme Rovaniemen torniin taas tekemään plaania ja Paavo

kertoi havaintomme lennonjohtajalle. Samaan aikaan oli tornissa myös Pohjolan Voiman linjatarkastuslentäjä Reino Suhonen ja jutun kuultuaan hän sanoi, että se on hänen

sodanaikainen koneensa, sotasaalis Iljushin. Hän oli miehistöineen saanut pommitustehtävän Kittilän suunnalle. Saksalaisten ilmatorjunta sai kuitenkin koneeseen niin pahoja

osumia, mm. toiseen moottoriin, että hän antoi  pomminpudotuskehoituksen ja kaartoi koneen etelään, alkaen etsiä pakkolaskupaikkaa. Hän aikoi ensin laskeutua jonkin tun-

turin laelle, mutta totesi ne niin kivikkoisiksi, ettei lasku onnistuisi. Pian löytyi onneksi sopivan näköinen suoaapa, mihin lasku onnistuikin kohtalaisen hyvin. Miehistö pääsi ulos

koneesta eikä muuta kuin jalkapatikassa kohti etelää, saksalaisten käyttämiä teitä vältellen. Lähes viikon taivallettuaan, marjoja ja sieniä syöden, he viimein tavoittivat suo-

malaiset etujoukot. Sama juttu, lähes samoin sanoinkin, löytyy Hannu Valtosen kirjasta "Hylkyretkiä Pohjolaan", tapaus 13.