Suomen lentomerkki ja sotilaslentäjätodistus

[Harri Mustonen 151]

Milloin Suomen lentomerkkiä ja sotilaslentäjätodistusta ryhdyttiin oikeasti jakamaan ja mikähän oli niiden jakojärjestyksien perusteet?

 

Minulla on Sota-arkistosta saatu lista jossa ensimmäiset sotilaslentäjätodistukset Ilmavoimien 29 ensimmäiselle ohjaajalle olisi kaikille myönnetty vasta 1.10.1920.

 

Ilmeisesti ainakaan alkuvuosina ei Suomen lentomerkkiä ja sotilaslentäjätodistusta myönnetty samanaikaisesti.  Esimerkiksi Väinö Bremer on saanut sot.lent.tod. 23.3.1921 ja Antti Kopra 16.7.1921. Kuitenkin Bremerin Suomen lentomerkin numero on saamani listan mukaan 46 ja Kopran 43. Bremer oli ohjaajaopettaja Kopran ollessa vielä oppilas. Miksiköhän Bremerin Suomen lentomerkki on ainakin numeron perusteella myöhemmin myönnetty kuin Kopran?

 

Niilo Jusu oli ohjaajaoppilaan kesällä 1920 alkaneella kurssilla yhdessä Bremerin kanssa ja hänen sot.lent.tod. on päivätty 21.4.1921. Suomen lentomerkin numero on puolestaan 32.

 

Harri

 

PS. Bremer ei tiettävästi ollut Kopran opettaja mutta koulutti kuitenkin joitain vuoden 1921 kurssilaisia.

 

[Antti Lappalainen 160]

Ensimmäinen lentomerkki myönnettiin Väinö Mikkolalle 17.9.1918

 

[Topi Falkenberg 408]

Milloin Suomen lentomerkkiä ja sotilaslentäjätodistusta ryhdyttiin oikeasti jakamaan ja mikähän oli niiden jakojärjestyksien perusteet?

 

Ilmailumuseon kirjastosta voi kysyä Kalle Temmeksen ja ?? laatimaa luetteloa henkilöistä, joille on myönetty ns. vanha lentomerkki. Monistenipun mukana tulee tietoa myös merkin historiasta ja sen myöntämisperusteista. Myös tohtori Elllilä on kertonut aiheesta Virtualpilotsien sivuilla: http://www.virtualpilots.fi/feature/artikkelit/kunniakas_hakaristimme/

 

Yksi heistä oli kapteeni Carl Seber, jonka ylipäällikkö määräsi 28.4 alkaen Suomen Ilmailuvoimien päälliköksi. Pian hän esitti Sotaministeriölle ajatuksen sotilaslentäjille tarkoitetusta merkistä. Pari päivää myöhemmin Seber esitti Gallen-Kallelan laatiman piirustuksen merkistä, jossa hakaristi oli keskeinen tunnuskuvio. Asia eteni nopeasti ja sai 28.6.1918 valtionhoitaja P.E.Svinhufvudin hyväksynnän. Suomen Lentomerkki oli tosi.

 

Lentomerkki oli ensisijaisesti tarkoitettu oman armeijan lentäjille, ohjaajille ja tähystäjille. Sen saannin edellytyksenä oli suomalainen, aluksi tähystäjä- tai ohjaajatutkinto, myöhemmin pelkkä ohjaajatutkinto. Ensimmäisen vuoden aikana saajia oli 12. Näiden sääntöjen mukaisia Suomen Lentomerkkejä annettiin vuosien 1918 - 1944 aikana 1234 ohjaajalle ja 62 tähystäjälle.

[Harri Mustonen 151]

Ilmailumuseon kirjastosta voi kysyä Kalle Temmeksen ja ?? laatimaa luetteloa henkilöistä, joille on myönetty ns. vanha lentomerkki. Monistenipun mukana tulee tietoa myös merkin historiasta ja sen myöntämisperusteista. Myös tohtori Elllilä on kertonut aiheesta Virtualpilotsien sivuilla: http://www.virtualpilots.fi/feature/artikkelit/kunniakas_hakaristimme/

 

 

Kiitos erittäin hyvästä vinkistä!

 

Täytyypä käydä Suomen ilmailumuseossa tutkimassa vuoden vaihteen jälkeen ko. luettelo.

 

Vieläkin kummastelen Suomen lentomerkin ja sotilaslentäjätodistuksen yhteyttä tai oikeastaan sen puuttumista – olin aiemmin kuvitellut, että todistus ja merkki myönnettiin samanaikaisesti.

Ilmeisesti näin ei ollut, mutta ehkä museossa käynti tuo siihen selvyyttä.

 

T.Harri

[Topi Falkenberg 408]

Täytyypä käydä Suomen ilmailumuseossa tutkimassa vuoden vaihteen jälkeen ko. luettelo.

 

Luettelo sotilaslentäjistä, joille on vuosina 1918-1944 annettu Suomen lentomerkki, Kullervo Virtanen ja K.J.Temmes. Tuolla on myös vähän juttua julkaisusta, ja sen muista arkistointipaikoista: http://www.flightforum.fi/forum/index.php/topic,70442.0.html