Yle Radio 1: Ilmailutekniikan vuosisata / PIK-20 Mesnestys ja menetys

[Manu Skyttä 0]

Kavo Laurila ja Erkki Tiihonen jatkavat ilmailuaiheiden esille tuomista radiossa. Toivottavasti skannerisi taajuusalue riittää (Pääkaupunkiseudulla 87,9)...

 

YLE RADIO 1

      

         Toimittajat Kavo Laurila ja Erkki Tiihonen,

         Tekninen totetus Eero Ikola

 

 

Lentämisestä puhuttaessa unohdetaan usein ilmiön tekninen tausta. Lentolaitteen käyttäjä saa suuremman huomion kuin suunnittelija, rakentaja tai huoltaja Tosiasia tietenkin on, että ilman ilmailutekniikkaa ei noustaisi maan pinnalta, ei pysyttäisi siipien varassa eikä etenkään laskeuduttaisi ehjänä, valmiina uuteen lentoon. Ei olisi edes lentolaitetta.

 

ILMAILUTEKNIIKAN VUOSISATA

Ke 22.12.2004 kello 10.03-10.43

 

Yksikään aikaisempi liikenteen alue - vedessä tai maan pinnalla - ei ole sadassa vuodessa käynyt lävitse yhtä voimallista kehityksen kaarta. Veljekset Wright käynnistivät yksinlentona moottorillisen ilmailun 1903. Jo kahden kolmanneksen kuluttua - 1969 - Jumbo-koneeseen mahtui 450 matkustajaa; Concorde ylitti kaksinkertaisen äänennopeuden ja ihminen astahti kuun pinnalle. Tulevaisuudella on varmaan varattuna osaksemme nippu uusia ihmeitä. Ennen sitä ryhmä asiantuntijoita ehtii hyvin esittää ohjelmassa mielipiteensä ilmailutekniikan vuosisadasta.

 

PIK-20 MENESTYS JA MENETYS

Ke 5.1.2005 kello 10.03-10.48

 

Lyhenne PIK markitsee Polyteknikkojen Ilmailukerhoa. Seitsemässä vuosikymmenessä sen jäsenet ovat suunnitelleet alle 30 erityyppistä purje- ja moottorikonetta, joista on valmistettu alle 20 tyyppiä, yhteensä yli 550 lentolaitetta. Merkittävin aikaansaannos on tehopurjekone ja moottori-purjehtija PIK-20. Etenkin sen vienti kiinnittää huomiota. Neljä viidestä PIK-20 –koneesta eli 350 markkinoitiin ulkomaille. Tuotanto osui 1970-luvulle, minkä jälkeen tehtailija myi koneen valmistusoikeuden Ranskaan. Siellä sen valmistus loppui lyhyeen. Menestys kutistui menetykseksi.

 

 

[Peter Rumjantzeff 0]

Rankka tarina syväkurkulta aiheesta. Napattu muualta.

 

"Samana 1976 vuonna vastasin tulosvastuulla Eiri Avion Oy'n Pik 20 tehopurjelentokoneen tuotannosta. Tehtaamme Pik-pilotti Räyskälän kisoissa oli Australia'lainen Ingo Renner. Hän myös voitti ne Räyskälän mm-skabat.

Tuotantoni tuotteet menestyivät muutenkin upeasti niissä kisoissa:

 

MM 1. Pik 20, Ingo Renner

MM 2. Pik 20

MM 3. Pik 20

MM 4. ......

MM 5. Pik 20

 

Eli suomalaisen purjelentokonetuotannon tähdenlento, joka loppui juuri kuten tähdenlennotkin, sammuvat taivaanrannan taa.

 

Juuri kun ennen kisoja sain tehtaan tuottavuuden, kannattavuuden ja tuloksen kohdalleen, kisat romuttivat sen kaiken. Kisamenestys oli loistava. Tilauksia tursusi ovista ja ikkunoista. Sitten rahat loppuivat ja minua painostettiin tuottamaan koneet työn osalta lähes 'ilmaiseksi', hommahan tottakait meni kiville.

 

Riitaannuin Riihelän suvun pojan ja hänen taustaväkensä kanssa, sain kenkää. (kustannuspaineissa myös tekninen johtaja lensi pihalle) Tilalleni palkattiin pari tyyppiä, jotka toteuttaessaan johdon kustannussäästöjä saivat koko tehtaan 'perseet penkkiin' pariksi kuukaudeksi.

 

Kun johdon tavoitteena oli 'säästää' työkustannuksissa, lopputuloksena palkkoja oli pakko nostaa saman verran ennenkuin väki palasi töihin. Kävi juuri siten kuin olin yrittänyt selittääkin. Lisäksi kisojen ansiosta rajun menekin koko kahden kuukauden tuotanto tuppeloitiin virheellisen onnettomalla johtamisella.

 

Eräs naula kannattavuuden arkkuun oli laminointihallin palaminen. Teknisen toimiston vastaamista karkaisu-uuneista lähtenyt palo tuhosi niin tuotantovälineet kuin sisällä olleen tuotannon. Oikosulku lämmityksessä.

Toki vedin koko saneerauksen tuotanto-johtamisen opinnäytteenä jälkipolville, Kauppaneuvoksen (Eiri Oy) kanssa neuvoteltuun ja sovittuun tavoitteeseen. uskomattomassa alle kahdessa kuukaudessa tuotanto oli käynnissä. Se prosessi oli koko osallistuja-ryppään ainutlaatuisen sitoutumisen tulos.

Vakuutusyhtiön, eli rahoittajan parisenkymmentä alihankkijaa, koko tehtaan henkilöstö hoiti saumattomasti laatimani ja johtamani saneeraushankkeen minuuttiaikatalun mukaisena.

 

Siihen loppui uljas yritys tuottaa purjelentokoneita kannattavasti Suomessa. Uusi miehitys yritti turhaan räpeltää aikansa tuotantoa ylös. Kustannuspaineet olivat ylivoimaisia, tuotanto pyöri tappiolla. Tuotantokalusteet kuulemma myytiin lopulta Ranskaan ja se siitä, sitä en enempää kommentoi"

 

[Sakari K Pyörre 0]

PIK-20 oli (on) hieno kone ja hieno tuote. Siitä pitää olla ylpeä.

 

Se oli kumminkin hyvin lyhytaikainen menestys. Nuo vuodet olivat nopean kehityksen aikaa purjekoneissa. Säännötkin muuttuivat nopeasti. 1969 säännöissä laippoja sai käyttää laskuun mutta ei väliasennoissa. 1974 sallittiin laippojen väliasennot ja koplaus siivekkeisiin.

 

Räyskälän kisoissa 1976 PIK-20 oli täysin ylivoimainen. Kilpailijoilla oli LS-1f ja Jantar Standard -koneita, jotka olivat selvästi huonompia. Laipattomat ja laipalliset kilpailivat samassa vakioluokassa. Neljä parasta sijaa viidestä ei ollut mikään mahdoton juttu.

 

Saksalaiset purjekonevalmistajat pelästyivät ja runnoivat nopeasti läpi taas yhden luokkamuutoksen: tehtiin uusi 15-metrin luokka, jossa sai olla laipat; vakiossa laipat kiellettiin.  Schleicherilla kehiteltiin uusi laipallinen ASW-20, joka pienten alkuvaikeuksien jälkeen (siipiprofiili vaihdettiin paremmin sateen kestäväksi?) oli iskussa vuonna 1978. Se olikin sitten vuorostaan ylivoimainen, ja pitkään.

 

PIK-20 ei olisi missään tapauksessa ollut myyntimenestys kilpalentäjille enää 1980. Suomalaiset saivat myytyä aivan uskomattoman määrän koneita lyhyessä ajassa. Vertailun vuoksi, ASW-20 valmistusmäärä oli vähän yli 900.

 

Itsestarttaavalla koneella olisi varmaan ollut markkinoita vielä pitkään. Kilpailijoita ei tullut vuosikausiin. Sitä ranskalaiset  eivät osanneet hyödyntää.

 

(ylläoleva on paloista koottu henkilökohtainen käsitys, ei virallinen totuus)

[Juha Pesu 15]

Rankka tarina syväkurkulta aiheesta. Napattu muualta.

 

"...Riitaannuin Riihelän suvun pojan ja hänen taustaväkensä kanssa, sain kenkää. (kustannuspaineissa myös tekninen johtaja lensi pihalle)..."

 

Eikö olisi paikallaan kertoa, mistä lainaus on peräisin? Muokattu: Peterin myöhemmässä viestissä on linkki blogiin, jonka kommenteista "syväkurkku-lainaus" oli otettu, ja kyse ei ollut syväkurkusta lainkaan, vaan omalla nimellään kirjoittavasta ihmisestä. En tohdi edes arvailla, mitä Peter syväkurkulla tässä yhteydessä tarkoitti.

 

Onhan tätä ennenkin täällä harmiteltu muistaakseni, mutta harmiteltakoon taas, että PIK-purjekoneiden menestys loppui niin nopeasti niin upean PIK-20-menestyksen jälkeen. Hieno kone, josta ainakin itse tunsin suoranaista kansalaisylpeyttä, ja joka oli yhtenä kipinän sytyttäjänä itsellenikin hakeutua lentoteekkariksi. Toivotaan, että jatkoa seuraa vielä jossain vaiheessa!

[Topi Falkenberg 412]

Menetys olisi ollut suomalaisen kannalta vielä suurempi, ellei eräs valveutunut herra olisi vuosituhannen vaihteen tienoilla pelastanut Eiriavion Oy:n arkistoa "kaatopaikkakuormasta". Arkisto on nykyisin ilmailumuseossa Vantaalla,  jäi jotain tongittavaa jälkipolvillekin.

[Peter Rumjantzeff 0]

Aika helppo tuo "syväkurkku" lienee tunnistaa, jos kerran itsestään puhuu. Eikö olisi paikallaan kertoa, mistä lainaus on peräisin?

 

http://seppohonkanen.vapaavuoro.uusisuomi.fi/viihde/121787-aallon-harjalla

 

 

[Mikko J Köykkä 0]

Sopiva ajankohta kun Suomessa ei lentotekniikan kanditaatteja kouluteta kuin enää kolme vuotta. Dippainssien kohtalo selviää parissa vuodessa mutta eiköhän Aalto nekin hukuta...

[Mikko Vänttinen 102]

Jaahas, menisköhän tähän säikeeseen "höysteenä"?

 

Syyskuun alussa törmäsin/sain käsiini kuvien esittämän "iskemättömän" PIK-20e rc-rakennussarjan 80-luvun alkupuolelta. Sarjaa käsittääkseni toimitettiin aikanaan oheisessa kuljetusboxissa myös ulkomaille. Kone on Eirin muoteista leivottua,  ei kuitenkaan varsinaista Eiri -sarjaa, joita vajaat kymmenen rakennettiin E-Pikien hankkijoille liikelahjan. Sittemmin Eirin hiljetessä muotit menivät myyntiin ja tämä on alkuperäisistä muoteista tehtyä "uusiotuotantoa". Tullee lentämään ja/tai ainakin ajoittain Kymin lentomuseoon esille, jossa sitten aikanaan enämpi juttua ko. sarjan historiasta.

 

Kyseinen sarja oli myös aikanaan edistyksellinen ilmeisesti maailmanlaajuisestikin (mm. sandwich siipirakenne, siivet kiertyvät eli ei siivekkeitä ) sekä taasen menestys ja menetys. Jotkut tälläkin foorumilla saattavat muistaa kyseisen sarjan. Mallilla on kärkiväliä 3,5 metriä ja painoa tuossa +/- 3 kg:n tietämissä.

 

1. Eipä taida nykyään monasti kuljetusboxi sisältyä sarjaan.

[ attachment removed / expired ]

 

2. Sisältöä

[ attachment removed / expired ]

 

3. Siiven kiertoliikkeen mahdollistava laakerointi sekä moottoripukki 3,5 cm3 -polttomoottorille jne.

[ attachment removed / expired ]

 

4. Manuaali

[ attachment removed / expired ]

 

[Topi Falkenberg 412]

Jaahas, menisköhän tähän säikeeseen "höysteenä"?

 

Erittäin  hyvä höyste Mikolta!