TraFi: Pienkoneonnettomuudet tuplaantuneet - lentäjän virhe merkittävin syy

[Harri Koskinen 290]

TraFin tiedote:

 

Pienkoneonnettomuudet tuplaantuneet - lentäjän virhe merkittävin syy

 

10.1.2013 10.00

 

Viime vuonna harraste- ja yleisilmailussa tapahtui yhteensä 14 onnettomuutta, joissa menehtyi 6 henkilöä. Vuonna 2011 sekä onnettomuuksia että menehtyineitä oli puolet vähemmän. Raportoituja vakavia vaaratilanteita oli viime vuonna 27, kun niitä vuotta aikaisemmin oli 33.

 

Merkittävin yksittäinen syy onnettomuuksissa on ollut lentäjän virhe joko lentotilan, koneen suorituskyvyn tai lentosään arvioinnissa. Teknisistä vioista esille nousevat moottorihäiriöt, mutta näistä ei ole löydettävissä yhteistä tekijää.

 

Oikea asenne lentoturvallisuuden perusta

 

Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi painottaa, että harrastelentäjien turvallisuustietoisuuden lisääminen on avainasemassa harrasteilmailun turvallisuuden parantamisessa. Lentäjien tekemien virheiden minimoimisen keskeisessä osassa ovat laadukas lentokoulutus ja tarkastuslentotoiminta.

 

Harrasteilmailijoiden tulisikin kiinnittää erityistä huomiota omiin taitoihinsa ja pitää niitä yllä säännöllisesti. Oikea turvallisuusasenne on ensisijainen harrasteilmailun turvallisuuden parantamisessa.

 

Yleis- ja harrasteilmailun onnettomuudet 2008-2012

[Timo Hyvönen 216]

Harmillisia tapauksia joka ikinen. Silti väistämättä tulee ajateltua näitä jokaista yksittäistapauksena, jossa virhe --> virhe --> virhe --> onnettomuus on ainakin osittain sattumaakin ja huonoa tuuria.

 

Asenteet ja huolellisuus auttava paljon. Ilmailun pieni mittakaava vain nostaa nämä muutamat tapaukset julkisuudessakin kovin ISOIKSI. Mittakaavaa antaa esim. se tosiasia, että Suomessa kuolee päivittäin n. 140 ihmistä.

 

Mitähän nuo muut onnettomuudet olivat, olisi hyvä tietää ja oppia niistäkin.

 

t. Timo

[Jouni Laukkanen 65]

Tää onkin mielenkiintoista kun viranomainen ryhtyy arvioimaan turvallisuuskehitystä 4 vuoden aikajänteellä otoksesta jossa sattuman osuus on muita tekijöitä suurempi. Näin sitä lentoturvallisuustyötä tehdään... [facepalm]

[Matti Huoviala 96]

Harmillisia tapauksia joka ikinen. Silti väistämättä tulee ajateltua näitä jokaista yksittäistapauksena, jossa virhe --> virhe --> virhe --> onnettomuus on ainakin osittain sattumaakin ja huonoa tuuria.

 

Tuossahan Timo vain kuvasi normaalin lennon joka itse asiassa on sarja virheitä alusta loppuun. Tässä kuvauksessa lento valitettavasti päättyi onnettomuuteen, niin ei aina onneksi käy. Kuvaan kannattaisi liittää uhkatekijät joiden välistä lentoa virheistä huolimatta tulisi suunnata. Itse virhe voi sitten kasvattaa noita uhka- ja riskitekijöitä jolloin sellaisen välttäminen saattaa käydä mahdottomaksi. Kannataisi ehkä miettiä etukäteen mitkä seikat voivat aiheuttaa ongelmia ja alkaa toimiin vaikka ennen lentoa niiden tekijöiden poistamiseksi tai ainakin vaikutusten minimoimiseksi.

 

Itse näitä viimeisiä käpäyksiä miettiessäni olen pohtinut nimenomaan tehtyjä valintoja. Ne eivät ehkä ole olleet parhaan käytettävissä olevan tiedon perusteella tehtyjä.

 

-M-

[Jouni Laukkanen 65]

 

Itse näitä viimeisiä käpäyksiä miettiessäni olen pohtinut nimenomaan tehtyjä valintoja. Ne eivät ehkä ole olleet parhaan käytettävissä olevan tiedon perusteella tehtyjä.

 

 

Tässä mielessä tavasin aikoinaan läpi kaikki tutkimuskertomukset ja hankin niitä kirjahyllyynikin, ihan vaan siksi etten karahtaisi itse. Melko tuoreessa tietopläjäyksessä viime lokakuulta  http://www.trafi.fi/filebank/a/1349186861/1cd73a1ed71746460394c3bdebd29be6/10350-Analyysi_Ilmailu.pdf diassa 10 mainitaan, että raportointi kannattaa, koska se on yhteistä "kuppilatiimaa laajassa mittakaavassa" ja toisten virheistä voi oppia.

 

Onko kukaan nähnyt tällaista raportointiin perustuvaa, Trafin tuottamaa "kuppilatiimaa" viimeaikoina?

[Timo Hyvönen 216]

Onko kukaan nähnyt tällaista raportointiin perustuvaa, Trafin tuottamaa "kuppilatiimaa" viimeaikoina?

 

Mä en ainakaan oo, ikinä. Eikös jenkeillä ollut joku avoin systeemi jossa nää case-analyysit päivittyvät niiden tarkentuessa, ei vasta niiden ollessa 4-vuotiaita?

 

t. Timo

[Jaakko Männistö 281]

    Tuossa nyt vielä Iltalehdenkin juttua asiasta.Siinä puhutaan harrastuslentäjistä. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013011016540289_uu.shtml

  Ratin ja penkin väliltä se syy yleensä löytyy!

[Arne Wallen 72]

Tuli tuossa mieleen kun joku järjesti kyselyn odotettavissa olevista lentotunneista, jos ajelet lentokonetta sellanen 5- 20 tuntia vuodessa, mikähän tuntuma sinulla on?Joskus kyselin lentäjän käsialaa, taitaa olla anopin kauppalappuun verrattavissa, jos tuo 5 tuntia tulee täyteen, nimittäin anoppi +80 ja käsiala hukassa.

[Olli Plaketti 0]

Mahtaisiko viime vuosien polttoaineiden hintojen (verojen), viranomaismaksujen ja palvelumaksujen tuntuvillakin korotuksilla olla osuutta lentoturvallisuuden heikentymiseen? Moni on vähentänyt lentotunteja taloudellisesta pakosta ja tuntuma on heikentynyt?

[Toni Korppi 0]

Tää onkin mielenkiintoista kun viranomainen ryhtyy arvioimaan turvallisuuskehitystä 4 vuoden aikajänteellä otoksesta jossa sattuman osuus on muita tekijöitä suurempi. Näin sitä lentoturvallisuustyötä tehdään... [facepalm]

Tuota noin. Jos "sattuman" syyksi Suomen vaatimattomasta ilmailusuoritteesta luetaan 6 kuollutta vuodessa, lienee aika ruveta miettimään yleisilmailun kieltämistä kokonaan.  Minkälaiset tilastot sitten olisivat jos vielä tehtäisiin kohtalokkaita virheitäkin!

 

Vakavasti puhuen vakavasta asiasta, kollektiivisen itsepetoksen puolella ollaan, jos peilistä katsoen ei löydy korjattavaa.

[Nils Rostedt 13]

 

Onko kukaan nähnyt tällaista raportointiin perustuvaa, Trafin tuottamaa "kuppilatiimaa" viimeaikoina?

 

Eipä ole näkynyt.... kenties lentoturvallisuusseminaarissa 19. tammikuuta voisi tulla lisätietoja?

 

Sinänsä mielenkiintoinen fakta on että vaikka harraste- ja yleisilmailun kuolemien ja onnettomuuksien määrä kääntyi nousuun, vakavien vaaratilanteiden lukumäärä väheni 18% vuoteen 2011 verrattuna. Lienee sitä satunnaisvaihtelua, koska teoriassa onnettomuudet ja vaaratilanteet keskimäärin seuraavat samansuuntaista trendikäyrää.

[Ari Simonen 41]

Kannattaa muistaa että viime vuoden onnettomuuksista monen tutkinta on kesken, joiden syytä ei tiedetä. Onkohan ennenaikaista sanoa että lentäjän virhe on yleisin syy?

[Jouni Laukkanen 65]

Tuota noin. Jos "sattuman" syyksi Suomen vaatimattomasta ilmailusuoritteesta luetaan 6 kuollutta vuodessa, lienee aika ruveta miettimään yleisilmailun kieltämistä kokonaan.  Minkälaiset tilastot sitten olisivat jos vielä tehtäisiin kohtalokkaita virheitäkin!

 

Vakavasti puhuen vakavasta asiasta, kollektiivisen itsepetoksen puolella ollaan, jos peilistä katsoen ei löydy korjattavaa.

 

En nyt millään haluaisi ampua kirkaisotsaista idealismiasi alas, mutta trendien mittaaminen varsinkin absoluuttisten lukujen, 4 vuoden jakson ja näin pienen otannan perusteella on nimenomaan sitä itsepetosta. Välistä on vuosia, jolloin ei tapahdu mitään ja sitten toisina vuosina taas rytisee jatkuvasti. Yleisesti näitä ei voi laittaa jonkin tietyn systemaattisen koulutusvirheen piikkiin - yhteistä nimittäjää on vaikea löytää, ellei sattuma ole sellainen. Noh, männävuosina oli PPL-kurssi, josta kuulema puolet on kuollut lento-onnettomuuksissa...

 

Suhteellisuudentajun palauttamiseksi pitää muistuttaa, että Suomessa kuolee vuosittain koti- ja vapaa-ajantapaturmissa 2100, väkivallan uhriksi joutuu 100, työtapaturmissa 40 ja liikennetapaturmissa 400 ihmistä vuosittain. Äkkiä tulee mieleen, että jos johonkin rahaa, aikaa ja tuumausta tunkis, niin ehkä juuri noiden kotitapaturmien ehkäisyyn. Vois hyötysuhde olla parempi.

 

Trafilta on tullut viime aikoina paljon sellaista toimenpidettä ja kommenttia, joka ammattilaisen silmissä näyttää lähinnä lyhytjänteiseltä puuhastelulta ja näpertelyltä. Jos nyt vaikka keskittyisivät oikein ajatuksella penkomaan mikä esimerkiksi iltatilaloukkauksia aiheuttaa, sen sijaan että askarrellaan-paskarrellaan transponderipakkojen kanssa ja muiden "meillä on kurat housussa, mitä teemme"-ratkaisujen kanssa.

[Timo Hyvönen 216]

Olisi mielenkiintoista kuulla ammattitilastotieteilijän näkemys asiaan. Pienessä massassa säännönmukaisuutta on vaikea varmentaa, vaan sattuman vaikutus on suuri. Vielä yksi tilastonumero: työikäisiä kuolee Suomessa n. 30 henkilöä vuorokaudessa, suurin osa viinaan (yht. työikäisiä kuolee n. 11000/vuosi).

 

Hyvä keino päästä säännönmukaisiin kuolemiin olisi saada lentäjämassa niin suureksi, että tilastotiede alkaisi toimia.

 

t. Timo

 

[Harri Heikkilä 16]

Suhteellisuudentajun palauttamiseksi pitää muistuttaa, että Suomessa kuolee vuosittain koti- ja vapaa-ajantapaturmissa 2100, väkivallan uhriksi joutuu 100, työtapaturmissa 40 ja liikennetapaturmissa 400 ihmistä vuosittain. Äkkiä tulee mieleen, että jos johonkin rahaa, aikaa ja tuumausta tunkis, niin ehkä juuri noiden kotitapaturmien ehkäisyyn. Vois hyötysuhde olla parempi.

 

Niin. Suomessa on reilut 5 miljoonaa ihmistä, mutta harrastelentäjiä muutama sata.

 

Kovin erilaisten aktiviteettien vertaaminen on vaikeaa, mutta esim. tieliikenteessä kuolonuhreja tulee tiehallinnon materiaalin pohjalta suoritetun maallikkoarvion mukaan suunnilleen 1 per miljoona suoritusta. Harraste-, yksityis- ja yleisilmailussa tuppaa käymään huonosti 10 kertaa tiheämmin.

 

Kokonaan oma moraaliseettinen keskustelunsa täytyisi käydä sen osalta kuinka usein harraste-, yksityis- tai yleisilmailussa sattuvia kuolemantapauksia voidaan pitää hyväksyttävänä? Olisiko esim. hyväksyttävää, että ultrakevytlentäjiä kuolee suhteessa enemmin, koska heidän koulutuksensa on niukempaa ja koneiden sertifiointi kevyempää? 

 

Harri

[Ilpo Isoluoma 22]

Laskin ilma-alusrekisteristä seuraavat kasvuluvut alusmäärissä vuodesta 2006 vuoteen 2011. lentokoneet +10%, purjekoneet +4,4%, ultrakevyet +42 %. Eri asia tietysti olisi tilastot lentosuorituksista tuntia/km/nousuja jne. Tieliikennepuolella vastaavia tilastoja kyllä löytyy.

Onnettomuuksien suhteuttaminen lentojen määrään antaisi enemmän valaistusta.

[Jouni Laukkanen 65]

Niin. Suomessa on reilut 5 miljoonaa ihmistä, mutta harrastelentäjiä muutama sata.

 

Kokonaan oma moraaliseettinen keskustelunsa täytyisi käydä sen osalta kuinka usein harraste-, yksityis- tai yleisilmailussa sattuvia kuolemantapauksia voidaan pitää hyväksyttävänä? Olisiko esim. hyväksyttävää, että ultrakevytlentäjiä kuolee suhteessa enemmin, koska heidän koulutuksensa on niukempaa ja koneiden sertifiointi kevyempää? 

 

On niita harrastelentäjiä enemmän. Mutta miksi yhteiskunnan tulisi tuhlata kohtuuttomasti ruutia marginaaliryhmän turvallisuudesta huolehtimiseen? Sukeltaminen, kiipeily, base-hyppääminen, moottoripyöräily... näitähän riittää.

 

Miksei olisi hyväksyttävää? Siinähän on se varoitus tyyppihyväksymättömästä ilma-aluksesta. Se löytyy myös 1-paikkaisista koneista. Eiköhän riskien ja kuolemantapausten välillä ole joku syy- ja seuraussuhde.

[Harri Heikkilä 16]

On niita harrastelentäjiä enemmän. Mutta miksi yhteiskunnan tulisi tuhlata kohtuuttomasti ruutia marginaaliryhmän turvallisuudesta huolehtimiseen? Sukeltaminen, kiipeily, base-hyppääminen, moottoripyöräily... näitähän riittää.

 

Miksei olisi hyväksyttävää? Siinähän on se varoitus tyyppihyväksymättömästä ilma-aluksesta. Se löytyy myös 1-paikkaisista koneista. Eiköhän riskien ja kuolemantapausten välillä ole joku syy- ja seuraussuhde.

 

Olet oikeassa. Kyllä harrastelentäjiä yhteensä on kai jokunen tuhat.

 

Itse asiasta olen jokseenkin samoilla linjoilla: yleisesti ottaen sivistyneen yhteiskunnan jäsenellä tulisi olla varsin rajattomat mahdollisuudet toteuttaa yksilönvapauksia harrastaessaan. Näin, kun kyse on toiminnasta, missä harrastajan on mahdollista aiheuttaa haittaa lähinnä itselleen tai muutoin hyvin rajatusti. Toiminta, jossa on mahdollista aiheuttaa merkittävää haittaa kanssaihmisille, näiden omaisuudelle, ympäristölle jne, lienee taas hyvä jättää yhteiskunnan vahdittavaksi ja yleisempien turvallisuuskriteerien alle.

 

Minusta tuntuisi kuitenkin hyvältä ajatukselta, että ilmailua harrastavilla yksilöillä olisi vaikkapa koulutuksensa ja vallitsevan toimintakulttuurin myötä nykyistä paremmat edellytykset arvioida toimintaansa sisältyviä riskejä. Taitaa olla kuitenkin niin, että myös ilmailun harrastajilla on taipumus arvioida oman vapaaehtoisen harrastuksensa sisältämiä vaaroja vähäisemmiksi, kuin mitä ne todellisuudessa ovat.

 

Harri

 

 

[Tuomo Matilainen 0]

Olen jo jossain muuallakin tuonut ilmi oman mielipiteeni että kaatuminen pitää lailla kieltää. Siihen kuitenkin kuolee yli tuplasti enemmän vuosittain kuin maantieliikenteessä ja maantieliikennettä kovasti rajoitetaan. Ilmailuhan on melko turvallista suoritettuihin kilometreihin nähden maantieliikenteeseen verrattuna. Toki ihmiset ovat jalkeilla huomattavasti suuremman määrän vuodessa kuin lentokoneessa. 

[Jaakko Männistö 281]

Olisi mielenkiintoista kuulla ammattitilastotieteilijän näkemys asiaan. Pienessä massassa säännönmukaisuutta on vaikea varmentaa, vaan sattuman vaikutus on suuri. Vielä yksi tilastonumero: työikäisiä kuolee Suomessa n. 30 henkilöä vuorokaudessa, suurin osa viinaan (yht. työikäisiä kuolee n. 11000/vuosi).

Niin,kyllähän "vaarallisia" harrastuksia löytyy,ei tämä ilmailu toki ole ainoa! Olisi mielenkiintoista nähdä lukuja esim.m-pyöräily,m-kelkkailu,mönkkäröinti,sukellus,pilkkiminen, kilvan-ajo tieliikenteen seassa,jne,jne..  sekä tietysti nuo Timon mainitsemat virvokkeet,joka luku on aivan omassa sarjassaan.

[Toni Korppi 0]

En nyt millään haluaisi ampua kirkaisotsaista idealismiasi alas, mutta trendien mittaaminen varsinkin absoluuttisten lukujen, 4 vuoden jakson ja näin pienen otannan perusteella on nimenomaan sitä itsepetosta. Välistä on vuosia, jolloin ei tapahdu mitään ja sitten toisina vuosina taas rytisee jatkuvasti. Yleisesti näitä ei voi laittaa jonkin tietyn systemaattisen koulutusvirheen piikkiin - yhteistä nimittäjää on vaikea löytää, ellei sattuma ole sellainen. Noh, männävuosina oli PPL-kurssi, josta kuulema puolet on kuollut lento-onnettomuuksissa...

 

Suhteellisuudentajun palauttamiseksi pitää muistuttaa, että Suomessa kuolee vuosittain koti- ja vapaa-ajantapaturmissa 2100, väkivallan uhriksi joutuu 100, työtapaturmissa 40 ja liikennetapaturmissa 400 ihmistä vuosittain. Äkkiä tulee mieleen, että jos johonkin rahaa, aikaa ja tuumausta tunkis, niin ehkä juuri noiden kotitapaturmien ehkäisyyn. Vois hyötysuhde olla parempi.

 

Olisinkin idealisti. Jos tutkija ei pysty asettamaan jotain onnettomuutta Gaussin käyrälle, se ei tarkoita että onnettomuuden syynä olisi sattuma, Karman laki tai rouva Fortuna.

 

Mikä muuten sellainen "sattuma" on? "Liukkaus suisti auton ojaan"?

 

Lento-onnettomuudet pitää arvioida suhteessa lentosuoritteseen. Jos ja kun Suomessa suoritetta on tilastollisen merkittävyyden saavuttamiseksi liian vähän, ei mikään estä ottamasta vähän suurempaa otosta. Suomi & Ruotsi, Pohjoismaat, Pohjois-Eurooppa, Eurooppa, jne.

 

Niinmutku koulutus on erilaista. Onko?

[Toni Korppi 0]

Hyvä keino päästä säännönmukaisiin kuolemiin olisi saada lentäjämassa niin suureksi, että tilastotiede alkaisi toimia.

 

Oukkei...  Toivon joskus kohtaavani täysin säännöttömän kuoleman.

[Toni Korppi 0]

Niin,kyllähän "vaarallisia" harrastuksia löytyy,ei tämä ilmailu toki ole ainoa! Olisi mielenkiintoista nähdä lukuja esim.m-pyöräily,m-kelkkailu,mönkkäröinti,sukellus,pilkkiminen, kilvan-ajo tieliikenteen seassa,jne,jne..  sekä tietysti nuo Timon mainitsemat virvokkeet,joka luku on aivan omassa sarjassaan.

 

Joskus aikaisemmin tällä samalla forumilla laskeskelin, että lentäminen Cirrus-merkkisellä yleisilmailukoneella on 50-60 kertaa riskialttimpaa  kuin moottoripyöräily Suomessa. Tämä suhteutettuna kaluston määrään, ei suoritteeseen koska sellaisia vertailukelpoisia lukuja ei ole. Vertailu on tietysti epätieteellinen, mutta yksi luku muiden joukossa. Riski tässä tarkoittaa kuoleman todennäköisyyttä. Pikkukolhut erikseen.

[Harri Heikkilä 16]

Moottoripyöräilyn turvallisuutta on tutkittu myös Suomessa: http://www.trafi.fi/filebank/a/1321969235/6ee8d89cc4526fcfa9fdc470242f4f58/1291-AKE1008Moottoripyorailynturvallisuus.pdf

 

THL on tehnyt mm. vapaa-ajan tapaturmia käsittelevää Uhri -tutkimusta jo vuosia. Vaikka viimeisin julkaisu taitaa olla vuodelta 2006 se on silti varsin kiinnostavaa luettavaa myös esim. ilmailjalle, joka haluaa hieman laajentaa turvallisuuskäsitysperspektiiviään tai vaikkapa verrata omia vapaa-ajan aktiviteettejaan muuhun maailmaan.

 

Putkakuolemia sattuu muuten Suomessa vuosittain parikymmentä. Putkayöpymisiä kertyy n. 80000 vuodessa.

 

Harri

 

 

[Jouni Laukkanen 65]

Olisinkin idealisti. Jos tutkija ei pysty asettamaan jotain onnettomuutta Gaussin käyrälle, se ei tarkoita että onnettomuuden syynä olisi sattuma, Karman laki tai rouva Fortuna.

 

Mikä muuten sellainen "sattuma" on? "Liukkaus suisti auton ojaan"?

 

Lento-onnettomuudet pitää arvioida suhteessa lentosuoritteseen. Jos ja kun Suomessa suoritetta on tilastollisen merkittävyyden saavuttamiseksi liian vähän, ei mikään estä ottamasta vähän suurempaa otosta. Suomi & Ruotsi, Pohjoismaat, Pohjois-Eurooppa, Eurooppa, jne.

 

Niinmutku koulutus on erilaista. Onko?

 

Tyypillisin esimerkki voisi tästä olla purjelento-onnettomuudet. Noin 20 vuoteen ei sattunut oikeastaan mitään ja sitten yllättäen tulee useampi kuolema lyhyellä aikavälillä. Satunnainen korppikotka teki ikävää jälkeä - tilastoissa ja muutenkin.