Purjelento kesäolympialaisissa 1940

[Martti Kujansuu 180]

Suomessa järjestettävissä kesäolympialaisissa vuonna 1940 oli tarkoitus kilpailla myös purjelennossa Jämijärvellä. Päätettiinkö näille kilpailuille ikinä tarkkaa päivämäärää ennen kisojen peruuntumista huhtikuussa 1940? Edellisenä vuonna painetussa olympialaisten ohjelmassa on mainittu vain, että "purjelentokilpailuista on toistaiseksi määrätty vain kilpailupaikka, Jämijärvi". Lippujen hinnaksi oli määritelty 40 ja 20 markkaa.

[Raimo Heikkinen 2 491]

Kv. Purjelentoliiton kokouksessa Pariisissa 5. - 7.1.1939 päätettiin muun muassa seuraavista asioista: Jämijärven purjelentokeskus avataan (harjoituksia varten) 12.7.1940. Purjelennon osanottajat osallistuvat Helsingin stadionilla pidettävään avajaisjuhlaan 20.7. Olympialaisten purjelentokilpailut pidetään neljänä päivänä 22.7. - 4.8.1940 välisenä aikana, joita ei etukäteen voida määrätä (sää). Kunkin päiväkilpailun osalta tekee päätöksen kv. kilpailukomitea, johon kuuluu edustajia kaikista osaa ottavista maista.

[Jukka Nisula 2 265]

Siinähän ne päivämäärät tulivat. Sen verran vielä noista vuoden 1940 pitämättä jääneistä olympialaisista, että tunnettuahan on, että kisoja varten kehitettiiin Saksassa uusi konetyyppi, DFS Olympia Meise. Oli tarkoitus, että kisoissa lennetään vain yhdellä konetyypillä, jotta miehet saisivat ottaa mittaa toisistaan, ei koneet. Siiven kärkiväli rajoitettiin 15 metriin, koneen tyhjämassa oli maksimissaan 160 kg, ja lentomassan alle 262 kiloa. Ohjaamosta tehtiin tilava, jotta isokin lentäjä mahtui sinne. Suurin syöksynopeus oli 200 km/h, ja kuormitusmonikerta peräti 10. Koska pellot ovat (olivat) Suomessa pieniä, koneeseen suunniteltiin pyörän sijaan suksi.

 

DFS Meise voitti suunnittelukilpailun, johon osallistui kuusi konetyyppiä. Tämä katselmus pidettiin Rooman lähellä heinäkuussa 1939. Tyypit olivat puolalainen Olympic Orlik, italialaiset AL 3 ja Pelicano, sveitsiläinen Spalinger 18 sekä saksalaiset Mu 17 ja DFS Meise, joka ristittiin Olympiaksi. Olympia suunniteltiin DFS Weihen pohjalta, pääsuunnittelija oli Hans Jakobs. Koneista valittiin loppusuoralle kaksi, joista puolalainen Orlik hävisi, ja puolalaiset protestoivat tulosta.

 

Suomessa on lentänyt kaikkiaan neljä Olympiaa. OH-OAA,- OAB, -OAC sekä -OAD. Niiden tarkemmat konehistoriat voi lukea esim. Suomen Ilmailuhistoriallisen Lehden numerosta 2/1996.

 

Vaasan Lentokerho osti Olympiansa OH-OAD Ruotsista vuonna 1959. Tässä linkissä on kirjoittamani tarina koneen vaiheista ja paljon valokuvia.

 

http://www.vaasanlentokerho.fi/?action=INavigation::showArticleViewPage%286205%29

 

Jukka

 

[Jukka Nisula 2 265]

Nostanpa tätä ketjua ylös. Ilmailussa numero 8 vuodelta 1939 on artikkeli olympialaisten valmennusleiriltä Jämiltä. Leiri pidettiin 8.7.-6.8. -39. Laitan tähän täydellisen luettelon mukana olleista:

 

Kurssin vastuunalainen johtaja: lentokapteeni Toivo B. Nissinen

Koulutuspäällikkö/opettaja/mittarilennon kouluttaja/tarkastuslentäjä/hinauslentäjä:: luutnantti Pauli Ervi

Opettaja/mittarilennon kouluttaja/tarkastuslentäjä/hinauslentäjä: lentomestari William Wirtanen

Maaorganisaation vastuunalainen päällikkö: rakenneohjaaja Åke Lundin

Meteorologien (1+2 kpl) päällikkö: maisteri Veikko Rossi, apuna maisteri R.Tuokko, ylioppilas O.Vuorelainen

 

 

Opettaja/hinauspilotti: lentomestari Viktor Törhönen

Opettaja/hinauspilotti: ylikersantti Jorma Norola

Hinauspilotti: ent.kersantti Kalle Karnela

Säähavaintokoneen lentäjä: alik Matti Kukkonen

 

valmennusoppilaat:

 

Ilmavoimista

 

luutn Pauli Ervi, Utti

Ltm William Wirtanen, Santahamina

Ltm Viktor Törhönen, Sortavala

Ylikers Jorma Norola, Sortavala

Alik Matti Kukkonen, Utti

 

Purjelentokerhoista

 

Lennart Poppius, Helsinki

Aimo Siro, Helsinki

Gunnar Svensson, Helsinki

Nils Katajainen, Helsinki

Pentti Tarkkonen, AISY. Helsinki

Paavo Järvenpää, PIK. Helsinki

Toivo Kaario, PIK. Helsinki

Leo Laakso, Lahti

Veikko Linnaluoto, Turku

Pentti Lipsanen, Pori

Yrjö Mehtonen, Oulu

E.Olavi Korhonen, Kuopio

Kalle Karnela, Kokkola

Jussi Lindström, Rovaniemi

Manne Kirjonen, Viipuri

Kaarlo Heikinaro, Vaasa

Mikko Siren, Helsinki

Masa Laitinen, Tampere

 

Kalusto:

 

1 kpl Kranich (kaksipaikkainen, mittarilento- ja tarkastuslentoja varten)

2 kpl Weihe suurtehopurjehtija

4 kpl Rhönbussard

15 kpl Grunau Baby II

 

2 kpl Klemm hinauskone (Helsingin ja Turun IPY)

1 kpl Smolik SM-164 (säähavaintokone)

 

Mielenkiintoinen seikka on, että osalla oppilaista oli myös opetus-, hinaus- ym. tehtäviä samalla. Listan nimet ovat kaikki varsin tuttuja suomalaisessa sotilas- ja siviili-ilmailussa.

 

Jukka

 

[Timo Hyvönen 208]

OH-OAA tositoimissa

 

 

kohdasta 26.50 eteenpäin.

 

Isä lensi käsittääkseni tuon koneen viimeisen lennon ennen kuin se nostettiin Rautavaaran hallin seinälle ja lahjoitettiin 80-luvun alkupuolella ilmailumuseoon. Se on siellä katossa sen Convairin päällä. Appiukko on lentänyt sillä Convairilla. Maailma on outo.

 

t. Timo

[Raimo Heikkinen 2 491]

Olavi Korhonen oli leirillä 13.7.-4.8.1939. Hän lensi yhdeksänä päivänä yhteensä 13 lentoa, kerryttäen lentotiimaansa 11 tunnilla 17 minuutilla. Korhosella oli käytössään, Rhönbussard "Kuopio-4" ja "Kauhava-2", Kranich "Anssin Jukka" ja "Kuopio-2" sekä Weihe.

En ole varma menikö konetyypit ja nimet keskenään oikein..

 

 

[Jouni Laukkanen 55]

Olavi Korhonen oli leirillä 13.7.-4.8.1939. Hän lensi yhdeksänä päivänä yhteensä 13 lentoa, kerryttäen lentotiimaansa 11 tunnilla 17 minuutilla. Korhosella oli käytössään, Rhönbussard "Kuopio-4" ja "Kauhava-2", Kranich "Anssin Jukka" ja "Kuopio-2" sekä Weihe.

En ole varma menikö konetyypit ja nimet keskenään oikein..

 

 

OH-ANSSIN JUKKA (myöh. OH-VAASA 3) ja OH-KUOPIO 2 olivat kummatkin tyyppiä Grunau Baby IIa. Kranich II:n tunnus tuolloin oli OH-JÄMI 1. Weihe on ollut rekisteriltään joko OH-JÄMI 2 tai OH-JÄMI 3. Korhonen tunnettiin yleisesti nimellä Vimppa-Olli.

[Ismo Nurmi 2]

Hinauslentäjäksi mainittu William Virtanen oli turkulaisia ja toimi kerhossa sodan jälkeenkin.

[Jukka Nisula 2 265]

Olavi Korhonen oli leirillä 13.7.-4.8.1939. Hän lensi yhdeksänä päivänä yhteensä 13 lentoa, kerryttäen lentotiimaansa 11 tunnilla 17 minuutilla. Korhosella oli käytössään, Rhönbussard "Kuopio-4" ja "Kauhava-2", Kranich "Anssin Jukka" ja "Kuopio-2" sekä Weihe.

En ole varma menikö konetyypit ja nimet keskenään oikein...

 

Minkä kerhon miehiä tämä Olavi Korhonen oli? Tuosta Toivo B. Nissisen kirjoittamasta Ilmailu-lehden nelisivuisesta jutusta hän kyllä puuttuu jostain syystä. Nissinen mainitsee ryhmän kooksi 23 lentäjää, joista 20 varsinaista ja kolme varamiestä. Kun laskee listan nimet, tulee kokonaismääräksi tuo 23 henkeä.

 

Muutamia hyviä suorituksia tuolla leirillä oli. Jorma Norola lensi Suomen ennätyksen matkalennossa lentäen Jämiltä Laajalahden kentälle Kokkolaan, matkaa tuli 232 km ja aikaa meni kuutisen tuntia. Norola olisi päässyt pidemmällekin, mutta otti varman päälle, kun Laajalahdesta saattoi hinata koneen takaisin.

 

Toivo Kaario lensi toiseksi pisimmälle samana päivänä, 165 km Koivulahteen Vaasan pohjoispuolelle. Lasku tosin epäonnistui virhearvioinnin johdosta, Nissinen toteaa. Kolmanneksi pisin lento oli Pauli Ervin lento Kurikkaan, 94 km hallittuine laskuineen.

 

Aikaennätykset lyötiin myös useaan kertaan leirin aikana, paras tulos oli lopulta Suomen ennätys  8 h 32 min.

 

Nissinen toteaa, että lentäjien tulos- ja kehitytaso oli parantunut huomattavasti leirin aikana. Leiriläiset oli jaettu kolmeen koulutusryhmään perustana mittarilentokoulutuksen aikaisempi opetustaso. Kurssilaisten meteorologiset tiedot olivat kyllä luvattoman heikkoja Keski-Euroopan lentäjiin verrattuna, toteaa Nissinen. Maisteri V.Rossin lisäksi meteorologeina toimivat kurssilla maisteri V. Tuokko ja ylioppilas O.Vuorelainen.

 

Näistä kurssilaisista oli sitten tarkoitus valita lopulliseen olympiajoukkueeseen 8-10 pilottia.

 

(EDIT: Huom. Korhonen on tietenkin listassa nimellä E.Olavi Korhonen.)

 

Jukka

 

 

[Matti Kuosmanen 10]

vimppa-Olli Korhonen oli Kuopion Ilmapuolustusyhdistyksestä ja toimi sotien aika Jämillä puukoneiden korjauksen työnjohtajana. Hän oli myös taitava ja innokas lentäjä. Hänestä on kerrottu Kuopion Ilmailuyhdistyksen 80-vuotishistoriikissa.

 

 

--matti

[Jukka Nisula 2 265]

vimppa-Olli Korhonen oli Kuopion Ilmapuolustusyhdistyksestä ja toimi sotien aika Jämillä puukoneiden korjauksen työnjohtajana. Hän oli myös taitava ja innokas lentäjä. Hänestä on kerrottu Kuopion Ilmailuyhdistyksen 80-vuotishistoriikissa.

--matti

 

Kiitoksia! Onhan se Vimppa-Olli tuossa listassa kuitenkin nimellä E.Olavi Korhonen. Jotenkin meni minulta ohi, anteeksi.

 

Jukka

[Heikki Sten 1]

Kiitoksia! Onhan se Vimppa-Olli tuossa listassa kuitenkin nimellä E.Olavi Korhonen. Jotenkin meni minulta ohi, anteeksi.

 

Jukka

Tästä Vimppa-Ollistako on periytynyt lentokentällä kuulemani sanonta "Vimpan päälle" ? 

[Jukka Nisula 2 265]

Ilkka "Danny" Lipsasen isä Pentti Lipsanen on listassa myös. Hänestä tuli hävittäjälentäjä ja lensi mm. Fiateilla Lentolaivue 26:ssa.

 

Aika monesta muustakin listan nimestä tuli sotapilotteja.

 

Jukka

[Raimo Heikkinen 2 491]

Kersantti Matti Kukkonen ammuttiin alas (kaatui) oman it:n toimesta talvisodan alkamisen toisena päivänä, 1.12.1939. Lentomestari Viktor Törhönen joutui sotavangiksi joulukuun 6. päivä 1939, kun hänen Riponinsa ammuttiin alas. Nämä tapaukset siis samana vuonna kuin oli Jämin valmennusleirikin.

[Jukka Nisula 2 265]

Leirillä oppilaana ja samalla hinaajana ollut kokkolalainen Kalle Karnela on monelle varmaan aika tuntematon nimi. Hän oli vuodenvaihteessa 1938 siviillin siirtynyt lentäjäkersantti, ja häntä pidetään ensimmäisenä varsinaisena kokkolalaisena pilottina. Karnela oli suorittanut purjelennon C-tutkinnon ja hän oli pätevyydeltään purjelennon yliopettaja. Kalle Karnela oli kesäisin Jämillä opettajana. Karnelalle sattui lentovaurio elokuussa 1939 rovaniemeläisen Jussi Lindströmin omistamalla De Havilland Moth 60X "Paarmalla" OH-ATA. Kone oli kellukkeilla ja sakkasi laskussa ja meni ympäri Kokkolan Kaupunginlahdella ja upposi osittain nokastaan. Siivet nitkahtivat alaspäin rysäyksessä ja kone vaurioitui pahoin mm.telineistään ja kellukkeistaan. Konetta lentäneelle Karnelalle ja matkustajana olleelle rouva Saga Källströmille ei käynyt tiettävästi pahemmin. Kone vedettiin rantaan ja kunnostettiin vielä. Se pakko-otettiin Ilmavoimille ja siitä tuli vuonna 1940 tunnukseltaan MO-104.

 

Koneen omistanut monitoimi-ilmailija Johan "Jussi" tai "Jukka" Lindström oli myös Jämin valmennusleirillä oppilaana. Hän oli lainannut konetta ystävälleen Karnelalle lennätystä varten.

 

edit: Ilmailu-lehti marraskuulta 1937 kertoo kersantti Kalle Karnelan osiallistuneen Malmilla 29.9.-8.10.1937 Ilmapuolustusliiton järjestämille kursseille hinauslentokoneen ohjaajille. Kursseille oli valittu jo täydellisen purjelentokoulutuksen saaneet Ilmavoimien ohjaajat luutnantit E.Carlsson Suur-Merijoelta ja P.Ervi Kauhavan Ilmailukoulusta sekä lentomestari E. Jääskeläinen Utista ja kersantti Kalle Karnela Santahaminasta. Jutun on kirjoittanut Toivo. B. Nissinen, joka oli ainoa suomalainen siihen asti hinauskoulutuksen saanut. Tämä oli tapahtunut Saksassa.

 

Hinauskurssilla lennettiin koulutusohjelman mukaan 26 lentosuoritusta, joista 18 oli hinauslentoja. Hinauskoneena oli Helsingin IPY:n ja Etelä-Pohjanmaan IPY:n Klemmit.

 

Jukka