Laskuvarjohyppykoneet ja -lentäjät

[Peter Lord 186]

Voisiko joku ymmärrettävällä tavalla referoida minulle, mikä on se suuri ongelma joka liittyy yhdistys vs yritys ja experimental vs tyyppihyväksytty lentokone -dilemmaan laskuvarjohyppymaailmassa? 

Se on jotenkin päässyt minulta ohi silmien ja korvien, kun asia ei ole minua juurikaan koskettanut.   

 

Sen sijaan minusta on näyttänyt siltä, että asia näyttäisi olevan eräällä varsinaissuomalaiselle ilmailijalle liki elämän ja kuoleman kysymys koskapa siihen liittyvä agenda on aistittavissa useimmissa kirjoituksissa joita Turun suunnalta tulee.

 

Vähän samaan tapaan kuin Rooman senaattori Cato muisti todeta jokaisessa puheessaan, kuinka Carthago olisi tuhottava. "Ceterum censeo Carthaginem esse delendam”.

 

Ei kai asia liity jotenkin siihen mitä CompAirilla saa/ei saa/ei pitäisi saada tehdä koska joku on joutunut maksamaan enemmän Caravanista ?

 

Peter

[Tatu Koiranen 1 726]

Yrityksiä varmaan korpeaa se, että samaa liiketoimintaa (esim. asiakkaille myytävät tandemit) säännöstellään niin eri tavalla riippuen vain siitä, onko toimijan oikeudellinen järjestäytymismuoto "ry", vai esimerkiksi "oy". Jotkut katsovat, että toiminnalle tulisi asettaa vaatimuksia siihen liittyvien riskien mukaan kun kyseessä on markkinoitu, asiakkaiden saatavilla oleva tuote, eikä sen mukaan, mikä toimijan oikeudellinen ilmentymismuoto on. Tämän tulisi, edelleen näiden katsontakantojen mukaan johtaa siihen, että esimerkiksi lentokoneille ja lentäjille asettaisiin samat vaatimukset. Itse taisin jossain esittää hiljattain kysymyksen siitä, pitäisikö SPR:n (yhdistys) saada käyttää vaikkapa kevyemmin steriloituja tai ainakin luokittelemattomia välineitä veripalvelutoiminnassaan, kuin yritysmuotoisena toimivan Mehiläinen Oy:n omassa toiminnassaan, silloin, kun kumpikin toimija tekee verrannollisen suoritteen, eli esimerkiksi avaa suoniyhteyden.

[Markku Hiedanpää 0]

Muistin virkistämiseksi:

 

Ilmailulaki

77 § Lentotyölupa

Lentotyöhön vaaditaan Liikenteen turvallisuusviraston myöntämä lentotyölupa. Lentotyöluvan saamisen edellytyksenä on, että hakijalla on käytettävissään lentotyön turvalliseen suorittamiseen tarvittava organisaatio ja henkilöstö sekä tarkoitettuun toimintaan soveltuva kalusto. Lentotyölupaa ei vaadita, jos toiminnan harjoittaja, jonka kotipaikka tai pääasiallinen liikepaikka on toisessa jäsenvaltiossa, osoittaa täyttävänsä vastaavalle toiminnalle sanotussa jäsenvaltiossa asetetut lupa-, kelpoisuus- tai muut vastaavat vaatimukset. Liikenteen turvallisuusvirasto voi kuitenkin asettaa toiminnan turvallisuuden varmistamiseksi tarpeellisia, syrjimättömiä ehtoja.

Lentotyölupaa ei vaadita Liikenteen turvallisuusviraston määräysten mukaisesti tapahtuviin:

1) purjelentokoneiden hinauslentoihin;

2) laskuvarjohyppylentoihin;

3) metsäpalovalvontalentoihin;

4) satunnaisesti viranomaisen pyynnöstä suoritettaviin 121 §:n 4 momentissa tarkoitettuihin etsintä- ja pelastuslentoihin.

Liikenteen turvallisuusvirasto voi sallia, että muutakin kuin 2 momentissa tarkoitettua lentotyötä saa harjoittaa ilman lupaa, jos luvan hankkiminen ei turvallisuuden varmistamiseksi ole tarpeen.

Liikenteen turvallisuusvirasto antaa lentotyötoiminnan turvallisen harjoittamisen edellyttämät tarkemmat määräykset lentotyöluvan saamisen edellytyksistä. Määräykset voivat koskea:

1) lentotyöluvan haltijan organisaation ja henkilöstön mitoitusta ja ammattitaitoa;

2) lentotyöluvassa tarkoitettuun toimintaan käytettävää kalustoa;

3) lentotyöluvan haltijan toimintakäsikirjoja ja menetelmiä;

4) lentotyöluvan haltijan taloudellisia edellytyksiä.

Lentotyölupa on myönnettävä, jos hakija täyttää tässä pykälässä säädetyt ja 4 momentin nojalla määrätyt edellytykset. Lentotyölupa myönnetään Liikenteen turvallisuusviraston hakijan toimintaedellytysten, asianomaista toimintaa koskevien säännösten ja määräysten tai vastaavan perusteen nojalla asettamaksi määräajaksi.

Lentotyössä käytettävä ilma-alus on rekisteröitävä Suomen ilma-alusrekisteriin. Liikenteen turvallisuusvirasto voi sallia, että lentotyöhön käytetään toisessa jäsenvaltiossa rekisteröityä ilma-alusta, jos sen lentoturvallisuusvalvonta voidaan asianmukaisesti hoitaa. Jos lentotyöhön ei ole käytettävissä sopivaa jäsenvaltiossa rekisteröityä ilma-alusta ja jos lentoturvallisuus ei vaarannu, Liikenteen turvallisuusvirasto voi hyväksyä käytettäväksi kolmannen maan ilma-alusrekisteriin merkityn ilma-aluksen. Liikenteen turvallisuusvirasto voi antaa tarkempia määräyksiä siitä, millä edellytyksillä tällainen ilma-alus voidaan hyväksyä lentotyötehtäviin.

 

OPS M1-23

3.2 Lentotyö, johon ei vaadita lupaa

 

Sen lisäksi, mitä ilmailulain 76 §:n 1 ja 2 momentissa on säädetty, saadaan ilman lupaa harjoittaa, myös muuta lentotyötä, mikäli toiminnassa ei poiketa lentosäännöistä (ilmailumääräys OPS M1-1) eikä niitä täydentävistä OPS-määräyksistä. Ilman lupaa saadaan harjoittaa lentotyötä myös rajavartiolaitoksen lakisääteisten

tehtävien hoitamiseksi valtion ilma-aluksella. Kun lupaa lentotyön harjoittamiseen ei vaadita, on kuitenkin noudatettava, paitsi ilmailulain 76 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa, seuraavia ehtoja:

 

a) Ilma-aluksella on oltava lentokelpoisuustodistus (katso myös kohta 3.3). Valtion ilma-aluksen osalta riittävänä pidetään myös rajoitettua lentokelpoisuustodistusta, jos rajoitus perustuu ilmailulain 5 §:n 3 momenttiin.

Huom. Vain tyyppihyväksytty ilma-alus voi saada lentokelpoisuustodistuksen. Ilma-alukset, joilla on lentokelpoisuustodistuksen sijasta vain lupa ilmailuun (tai aiemman käytännön mukainen rajoitettu lentokelpoisuustodistus), eivät täytä kohdan 3.2.2 a) vaatimusta.

 

b) Ohjaajalla on oltava ilma-alusluokan mukaisesti käyttöoikeudellinen ansiolentäjän tai helikopteriansiolentäjän lupakirja tai näitä korkeammanasteinen ilmailulupakirja, vaikka toimintaa ei harjoitettaisi maksua tai muuta korvausta vastaan.

 

c) Edellä kohdissa a) ja b) sanotut vaatimukset eivät kuitenkaan ole voimassa, kun toiminnan harjoittaja tekee lentotyötä omalla kustannuksellaan omiin tarkoituksiinsa, ilman toisen toimeksiantoa tai pyyntöä, tai kyseessä on satunnainen viranomaisen pyynnöstä tapahtuva etsintä- tai pelastuslento ihmishengen pelastamiseksi.

Huom. Viranomainen voi korvata lennosta aiheutuneet kustannukset, kun kyseessä on viranomaisen pyynnöstä tapahtuva etsintä- tai pelastuslento ihmishengen pelastamiseksi.

 

Ilmailuhallinnon lupa vaaditaan kuitenkin, paitsi harjoitettaessa lentotyötä valtion ilma-aluksella rajavartiolaitoksen lakisääteisten tehtävien hoitamiseksi, aina

a) ilma-alusten ja muiden esineiden hinauslentoihin, lukuun ottamatta Ilmailuhallinnon määräysten mukaisesti tapahtuvia purjelentokoneiden tai liitimien hinauslentoja,

b) nostotyölentoihin ja

c) riippuvan kuorman kuljetukseen.

 

[Tatu Koiranen 1 726]

Mainittakoon kuitenkin lyhyesti, että laskuvarjohyppytoiminta ei edellytä kaupalliseltakaan toimijalta lentotyölupaa.

 

OPS M1-23 3.2 b vaatimus ansiolentäjän lupakirjasta on yksi niistä asioista, jota ei jostain syystä sovelleta yhdistysten kohdalla, vaikka toimintaa tehdään aivan selvästi laajan yleisön tarpeisiin ja selkeästi myös liiketoiminnan muodossa (koska se on edellytys sille, että ylipäätään voi ryhtyä alv-velvolliseksi, esim SLK "todisteena" tästä). Saman määräyksen 3.2 c -kohdan vapautuksen tulkinta asiassa on ehkä hieman hankala ymmärtää. No, asiaa pohtii onneksi viisaammat ja taitavat saada siitä ihan palkkaakin (eikä toimeksiantaja ole Harri).

[Timo Hyvönen 208]

...sovelleta yhdistysten kohdalla, vaikka toimintaa tehdään aivan selvästi laajan yleisön tarpeisiin ....

 

Kaikki urheiluseurat tekevät toimintaa aivan selvästi laajan yleisön tarpeisiin. Tavoitteena on kansanterveys. Olen havainnut tämän hyödylliseksi, kun olen katsonut kavereitani jossain Voimaa vaativassa lajissa: naapurin kaappia kantaessa hän puuskutti kovasti vaikka otti yläpäästä kiinni. Minua homma ei pahemmin hengästyttänyt.

 

ALV-velvollisuuden on verottaja vaatinut jo urheilukisojen järjestysmieshommistakin, vaikka kyseessä on selkeästi talkootyö. Laskuvarjo- ja ilmailukerhotoiminnassa siis ei ole kyse lähtökohtaisesti liiketoiminnasta.

 

t. Timo

[Tatu Koiranen 1 726]

ALV-velvollisuuden on verottaja vaatinut jo urheilukisojen järjestysmieshommistakin, vaikka kyseessä on selkeästi talkootyö. Laskuvarjo- ja ilmailukerhotoiminnassa siis ei ole kyse lähtökohtaisesti liiketoiminnasta.

 

Joo, tästä olen samaa mieltä, se ei ole lähtökohtainen tavoite. Toisaalta on ehkä reilua katsoa asiaa myös sen toisen toimijan näkökulmasta, jolle se on lähtökohta. No, seuraavaksi voi tietysti sanoa, että oma valintahan se on lähteä toimintaan, olosuhteet olivat tiedossa... Mutta tietenkin on ymmärrettävää, että alalla toimivat pyrkivät lobbaamaan juuri omaa näkökantaansa, eikä se ole mikään suuri vääryys sekään.

 

Vaan tuo järjestysmieshomma on muutenkin hyvä esimerkki. Juuri nythän on menossa prosessi, jossa vaatimukset vedetään uusiksi, ja kas kummaa, juurikin tälläinen yhdistystyyppinen jv-toiminta on tulossa kevyemmin reguloiduksi, kuin "oikea yritystoiminta".

[Jouni Laukkanen 55]

Itse taisin jossain esittää hiljattain kysymyksen siitä, pitäisikö SPR:n (yhdistys) saada käyttää vaikkapa kevyemmin steriloituja tai ainakin luokittelemattomia välineitä veripalvelutoiminnassaan, kuin yritysmuotoisena toimivan Mehiläinen Oy:n omassa toiminnassaan, silloin, kun kumpikin toimija tekee verrannollisen suoritteen, eli esimerkiksi avaa suoniyhteyden.

 

Kommentoin tähän, että se riittää kun molemmilla ovat välineet riittävällä tavalla steriloituja.

 

Kyllä minä näkisin että tämä on verrattavissa enemmän kakunmyymiseen. Kun paikallisessa omakotiyhdistyksessä myydään kirpputorin tai muun varainkeruutilaisuuden yhteydessä elintarvikkeita, saa niitä myydä ja ostaa omalla vastuulla. Mutta kun sitä ryhdytään tekemään kaupallisesti, vaaditaankin hygieniapassia, ruokanäytteiden ottamista ynnä muuta.

[Tatu Koiranen 1 726]

Kyllä minä näkisin että tämä on verrattavissa enemmän kakunmyymiseen. Kun paikallisessa omakotiyhdistyksessä myydään kirpputorin tai muun varainkeruutilaisuuden yhteydessä elintarvikkeita, saa niitä myydä ja ostaa omalla vastuulla.

 

Toisaalta omakotiyhdistys ei myy kakkuja useinkaan jatkuvasti, vaan kyse on yksittäisistä tapahtumista. Kenties se kakunmyynti on niissäkin tapahtumissa usein jossain määrin vielä sivuroolissa, vrt. pullanmyynti jälkikasvun futis/koris/sähly/whateverpelien aikana. Harvalla okt-yhteisöllä on myöskään tälläisiä kilometrin toimitusehtoja niille kakuille: http://hyppaa.fi/site/index.php/tandem/9-uncategorised/77-tandem-toimitusehdot

 

Harva omakotiyhdistys myöskään on esimerkiksi työnantajarekisterissä.

 

Elintarvikeregulaatio näyttää olevan hyvinkin riskiperusteista hommaa:

Vähäinen elintarvikkeiden myynti ei edellytä ilmoituksen tekemistä silloin, kun toiminta on vähäriskistä ja kyseessä on yksityinen henkilö tai vähäinen myynti muun toiminnan ohella. Vähäriskiseksi valmistukseksi katsotaan esimerkiksi kuivakakkujen paistaminen kotona sekä kypsän tuotteen, kuten makkaran kuumennus suoraan tarjottavaksi. Vähäriskisiä elintarvikkeita ovat esim. valmiit tuotteet, jotka eivät ole helposti pilaantuvia, eli säilyvät huoneen lämmössä. Ilmoitusvelvollisuudesta säädetään elintarvikelaissa (23/2006, 13 §).

 

Esimerkkejä ilmoitusvelvollisuudesta vapautetusta myynnistä silloin, kun toiminta on vähäriskistä:

• Hyväntekeväisyyteen liittyvä, ei-ammattimainen kuten harrastekerhojen, seurakuntien ja koulujen sekä yksityishenkilöiden tilapäinen, vähäinen ja vähäriskinen elintarvikkeiden myynti tai tarjoilu ei edellytä ilmoitusta.
  
• Luonnonvaraisten kasvien ja sienien poimiminen, ei edellytä ilmoitusta, vaikka tarkoituksena olisi näiden tuotteiden myyminen kulutukseen. Alkutuotannon tuotteiden vähäisen luovutuksen suoraan kuluttajalle tai vähittäismyyntiin katsotaan kuuluvan alkutuotantoon, eikä tällaisesta myynnistä tarvitse tehdä erillistä myynti-ilmoitusta.
  
• Yksityisen henkilön elintarvikkeiden myynti tai toiminta, jota ei voida pitää elinkeinon harjoittamisena, ei edellytä ilmoituksen tekemistä, jos riskit ovat elintarviketurvallisuuden kannalta vähäisiä.

[Harri Heikkilä 16]

Voisiko joku ymmärrettävällä tavalla referoida minulle, mikä on se suuri ongelma joka liittyy yhdistys vs yritys ja experimental vs tyyppihyväksytty lentokone -dilemmaan laskuvarjohyppymaailmassa? 

Se on jotenkin päässyt minulta ohi silmien ja korvien, kun asia ei ole minua juurikaan koskettanut.   

 

Sen sijaan minusta on näyttänyt siltä, että asia näyttäisi olevan eräällä varsinaissuomalaiselle ilmailijalle liki elämän ja kuoleman kysymys koskapa siihen liittyvä agenda on aistittavissa useimmissa kirjoituksissa joita Turun suunnalta tulee.

 

Vähän samaan tapaan kuin Rooman senaattori Cato muisti todeta jokaisessa puheessaan, kuinka Carthago olisi tuhottava. "Ceterum censeo Carthaginem esse delendam”.

 

Ei kai asia liity jotenkin siihen mitä CompAirilla saa/ei saa/ei pitäisi saada tehdä koska joku on joutunut maksamaan enemmän Caravanista ?

 

Peter

 

Hei Peter!

 

Olisit ihmeessä pirauttanut tai lähettänyt meiliä jos asia kiinnostaa.

 

Laskuvarjohyppylentämisen säätely on tosiaankin keskusteluttanut ja herättänyt kysymyksiä eri yhteyksissä, eikä keskustelua suinkaan ole joutunut kukaan käymään yksin! Tämän foorumin hakutoiminnolla ja muualtakin internetistä löytyy helpohkosti asiasta lisää eikä minulla varsinaiseen substanssipuoleen ole tällä hetkellä mitään uutta lisättävää.

 

Viimeaikoina asiassa on aktiivista vaikuttamistyötä tehnyt pääasiassa työnantajani Aviastar Helsinki Oy (aka. 4k Skyexperience), joskin olen toki ollut työssä keskeisesti mukana. Koska varsinaista vaikuttamistyötä tehdään kuitenkin muualla, kuin täällä sinänsä ansiokkaalla flightforum-sivustolla, emme katso asian puimista täällä tarpeelliseksi ja tuskin se kovin montaa loppujen lopuksi kiinnostaakaan. On kuitenkin totta, että 4k:n riveissä ollaan varsin huolestuneita toimialan säätelystä tällä hetkellä.

 

Jos asia kuitenkin kiinnostaa, niin minuun tai Pasiin voi aina olla yhteydessä.

 

harri.heikkila@4k.fi, +358 40 820 7605

pasi.siimes@4k.fi, +358 40 763 6388

 

Harri

 

 

 

[Mikko Maliniemi 5]

Koska varsinaista vaikuttamistyötä tehdään kuitenkin muualla, kuin täällä sinänsä ansiokkaalla flightforum-sivustolla, emme katso asian puimista täällä tarpeelliseksi ja tuskin se kovin montaa loppujen lopuksi kiinnostaakaan.

 

Kuitenkin asia, syystä tai toisesta, tuntuu pomppivan vähän ketjussa jos toisessakin aina esiin, vaikka aihepiiri olisi alunperin ihan jotain muuta. Sitten, kun asialle olisi ihan oma ketjukin, ihan sen omalla nimellä, tuleekin tuo kortti. Vähän hassua?

[Harri Heikkilä 16]

Tämän foorumin hakutoiminnolla ja muualtakin internetistä löytyy helpohkosti asiasta lisää eikä minulla varsinaiseen substanssipuoleen ole tällä hetkellä mitään uutta lisättävää.

 

Eräs asia tuli mieleen, joka lienee jäänyt täällä mainitsematta. Seikka tuli ilmi kun olin yhteydessä Brittien suuntaan siellä käynnistyneen PPL/CPL-aiheisen keskustelun tiimoilta. Briteissa on tähän asti menetelty siten (ja menetellään edelleenkin, niin pitkään kuin kansallista säätelyä sovelletaan), että myös tunnustuksellisesti(!) kaupallista toimintaa harjoitettaessa on voitu käyttää hyppykoneiden ohjaamossa PPL-lupakirjalla varustettuja pilotteja.

 

Harri

[Ismo Nurmi 2]

Itseäni on aina harmittanut esimerkiksi yleisölennätysten jääminen pois kerhotyöstä. En tiedä oliko taustalla lobbausta, mutta ansiolupakirjan ylläpidon kalleus ja lennätyskoneen kiristyneet ylläpitokustannukset lienevät olleet ne ratkaisevat kuoliniskut. Siinä kerhot olivat omimmillaan levittämässä ilmailuaatetta kansan pariin. Niissä tapahtumissa sai moni ilmailun ammattilainenkin kipinän alaan ja kerhot lujittivat hyviä suhteita lähiympäristöönsä (vrt. lentomelun sietäminen) ja pystyivät lennätysten yhteydessä jakamaan tietoa esimerkiksi tarjoamastaan koulutuksesta. Yleisölennätykset olivat yleensä ensimmäinen asia, mitä kerhojen ensimmäisillä moottorikoneilla tehtiin.

 

Vaivun muistoihin kuvien välityksellä:

 

Innokaimpia tyrkitään pois siiveltä Joensuun Hasaniemessä.

[ attachment removed / expired ]

 

Ukki vilkuttaa lapsenlapselleen, joka lähtee elämänsä ensimmäiselle lennolle. Kyydit tarjosi Joensuun Ilmailukerho r.y.

[ attachment removed / expired ]

 

[Kalle Lindell 6]

Nythän käy niin, että Suomen ilmailulakia pitää (taas) muuttaa, koska mm. lentotyö on EASAn SERA:ssa (923/2012) määritelty uudelleen ja tämä vaikuttaa nyt ainakin laskuvarjohyppyihin.

 

12. ’lentotyöllä’ ilma-aluksen toimintaa, jossa ilma-alusta käytetään erikoistehtäviin, kuten maatalouslentoihin, rakennustoimintaan, ilmakuvauslentoihin, kartoitukseen, tähystykseen, partiointiin, etsintä- ja pelastustoimintaan, mainoshinaukseen ja muihin vastaaviin tarkoituksiin;

 

Tuolta on siis tuo kansallisen lain ja määräyksien laskuvarjohyppytoiminta tippunut pois. En ole niin juristi, että osaisin tässä varmasti sanoa, meneekö se edelleen määritelmän "erikoistehtäviin" alle, vaikka sitä ei siellä ole mainittu. Tuntuisi, että laskuvarjohypyt eivät ole niin erikoistoimintaa, jotta määritelmä täyttyisi. Peruste: kokonainen harrastelaji, erittäin toistuvaa, ohjeistettua toimintaa.

 

Saman asetuksen muussa osassa todetaan laskuvarjohypyistä:

SERA.3125 Laskuvarjohypyt

Muita kuin hätätilanteessa tehtäviä laskuvarjohyppyjä saa suorittaa ainoastaan:

a) unionin lainsäädännön tai, soveltuvissa tapauksissa, jäsenvaltioiden sääntelemää ilma-alusten toimintaa koskevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti; ja

b) asiaankuuluvalta ilmaliikennepalveluyksiköltä saatujen asiaa koskevien tietojen, ohjeiden ja/tai selvitysten mukaisesti.

 

Kuinka paljon sitten kansallinen viranomainen voi tässä antaa ohjeita? Ei kai kuitenkaan määritellä jatkossa toimintaa lentotyöksi?

Sitten on olemassa vielä EASA OPSn Part-SPO, joka siis kattaa erikseen mainittuna laskuvarjohyppylennot.

Se myös vastaa suoraan tuossa aiemmin esittämääni kysymykseen CRD:hen liittyvässä EASAn opinion dokumentissa:

http://easa.europa.eu/agency-measures/docs/opinions/2012/02/Opinion%2002-2012.pdf

From Aerial Work to Specialised Operations

31. Until now, the only reference to any work conducted in the area of aerial work was done under the JAA umbrella and the development of the draft JAR-OPS4. In many European Member States today, aerial work activities are regulated under the general aviation rules and based on ICAO Annex 6 Part II. There are no ICAO SARPs that specifically cover aerial work.

32. In 2006, the EASA Sub-group III of OPS.001 rulemaking group was established to develop rules for aerial work, using, as appropriate, the draft JAR-OPS 0 and 4 and also taking into account the national standards in that field. The OPS.001 rulemaking group proposed draft rules and published in 2009 the NPA on air operations, which also covered the work done by Sub-group III on aerial work.

33. The NPA 2009-02b laid down requirements for commercial operations other than commercial air transport in Subpart C. This Subpart had to be read in conjunction with Subpart A (GEN) which laid down requirements based on ICAO Annex 6 Part II. As a result of the public consultation phases, and in agreement with the European Commission, the Agency revised its rule structure and decided to separate the rules in different parts. Annex VIII now covers aerial work activities and is largely based on Subpart A and Subpart C of the NPA 2009-02b. The EASA review group established to prepare the CRD revised the NPA text, taking into account the new rules structure and, in agreement with the members of this review group, it was decided to name this part Part-SPO.

34. While Part-SPO mainly covers aerial work activities now, the scope of Part-SPO is understood to be wider than what is generally considered as aerial work. Indeed, other types of flights or operations may also be included in this Part in the future : however, they do not fall under the category of aerial work as such.

35. An important change to the NPA is that Part-SPO now covers specialised operations conducted also non-commercially. The Agency decided to extend the scope of Part-SPO to non-commercial operators. Indeed, many activities falling under specialised operations are done non-commercially while the safety risks remain the same as for specialised operations conducted commercially. As a consequence, it would have seemed prejudicial not to regulate a category of operators that are effectively conducting the same operations as other operators only based on the fact that they are performing the flight outside a commercial context. Moreover, alleviations or additional requirements are applicable and required for any specific aerial work operation. Their inclusion in other parts, such as Part-NCC and –NCO, would have had a detrimental effect on the readability of those parts thus making them more complex.

 

Itse hyppylentojen suorittamisesta tämän hetken CDRssä todetaan, että pitää olla SOP.

Section 3 – Parachute operations (PAR)

SPO.SPEC.PAR.100 Standard operating procedures

Parachute operations shall be performed in accordance with Standard Operating Procedures.

 

Eli jos oheinen tulee voimaan, niin ei ole kyllä perusteita jakaa toimijoita kaupallisiin ja yhdistyksiin.

 

 

[Matti Huoviala 84]

Eli jos oheinen tulee voimaan, niin ei ole kyllä perusteita jakaa toimijoita kaupallisiin ja yhdistyksiin.

 

Kyllä toimijat edelleen päättävät itse ovatko kaupallisia toimijoita vai yhdistyksiä.

Sen sijaan SOP ehkä vaaditaan oli valittu toimintamuoto kumpi tahansa. Se ei välttämättä ole huono asia.

 

Kinkkisempi asia onkin sitten se, voidaanko non commercial operaattorin porukalta vaatia esimerkiksi CPL lupakirjoja tuon toiminnan harjoittamisessa. Asia on oikeastaan laajempi kuin pelkkä laskuvarjohyppytoiminta. Purjelentokoneiden hinaustoiminta on myös vastaavaa toimintaa joka vielä kulkee lentotyönä.

Asiaa mielenkiintoisesti sotkee myös mahdollisuus kansalliseen säätelyyn X-koneiden osalta.

 

En nyt ehtinyt lukaista kaikkea asiaa koskevaa aineistoa, mutta kyllähän asiassa on selvitettävää edunvalvonnan harjoittajille.

 

Oman mielipiteeni mukaan tällä hetkellä yhdistykset hyppylentoja suorittaessaan (myös hinaustoiminnassa) toimivat annettujen säädösten puitteissa kaupallisten toimijoiden natinasta huolimatta. Kaupalliset toimijat ovat tienneet säätelyn ja vaatimukset hommaan ryhtyessään. Turha enää natista että "mutku noi saa toimia noin, me ei, se on epistä".

Kaupallinen toiminta ja liiketoiminta ja lentotyö ja ansiolentotoiminta ja liiketoiminta menevät termeinä hyvin helposti sekaisin ja ottamalla tulkintoja ilmailulaista, verotusta koskevista laeista, yhdsityslaista sekä kuluttajaturvallisuuslainsäädännöstä melkein minkä tahansa asian saa joko lailliseksi tai laittomaksi.

 

Asia olisi ihan hyvin edunvalvonnanharjoittajalle soveltuva kohde. Mieluummin kuin aktiivisella akupalliselle toimijalle yksipuoleisesti sopiva agenda.

 

-M-

[Harri Heikkilä 16]

Tämän foorumin hakutoiminnolla ja muualtakin internetistä löytyy helpohkosti asiasta lisää eikä minulla varsinaiseen substanssipuoleen ole tällä hetkellä mitään uutta lisättävää.

 

Eräs asia tuli mieleen, joka lienee jäänyt täällä mainitsematta. Seikka tuli ilmi kun olin yhteydessä Brittien suuntaan siellä käynnistyneen PPL/CPL-aiheisen keskustelun tiimoilta. Briteissa on tähän asti menetelty siten (ja menetellään edelleenkin, niin pitkään kuin kansallista säätelyä sovelletaan), että myös tunnustuksellisesti(!) kaupallista toimintaa harjoitettaessa on voitu käyttää hyppykoneiden ohjaamossa PPL-lupakirjalla varustettuja pilotteja.

 

Harri

[Kalle Lindell 6]

Kyllä toimijat edelleen päättävät itse ovatko kaupallisia toimijoita vai yhdistyksiä.

 

 

Tarkoitin siis määräyksellisesti, samat määräykset niin kaupallisille kuin yhdistyksille.

[Pasi Siimes 0]

Kyllä toimijat edelleen päättävät itse ovatko kaupallisia toimijoita vai yhdistyksiä.

Äh. Yhdistyskin voi olla kaupallinen ja osakeyhtiö voittoa tavoittelematon. Joka tapauksessa ei olle älykästä pitkän päälle sanoa olevansa ei-kaupallinen yhdistys ja silti myydä tuotteitaan kaikille haluaville. Tästä kaupallisuuden asteestahan tässä nyt on koko asiassa kyse. Omasta mielestäni sellaiset yhdistykset, joiden jäsenmaksutuotto on suurempi kuin vastikkeellisista palveluista saatava tuotto ovat selkeästi ei kaupallisia.

 

Jos toimintaa meinataan lokeroida toiminnan laajuuden mukaan, niin esim 1+4 kokoisilla koneilla ja alle 100k€:n vaihdolla toiminta voisi olla tulkittavissa kerhomuotoiseksi puuhasteluksi. Kaikki tuon ylittävä on mielestäni kaupallista, eikä siinäkään ole mitään väärää. Ei tässä ole edelleenkään kyse kuin siitä, että pelataanko samoilla säännöillä vai ei. Se, että joskus asiat ovat olleet huonomminkin, ei estä toteuttamasta omaa edunvalvontaa tässä hetkessä.

 

P

[Tatu Koiranen 1 726]

Kaupalliset toimijat ovat tienneet säätelyn ja vaatimukset hommaan ryhtyessään. Turha enää natista että "mutku noi saa toimia noin, me ei, se on epistä".

 

Mikäli Suomi olisi oikeusvaltio, kaupalliset toimijat olisivat tienneet säätelyn ja vaatimukset hommaan ryhtyessään. Koska Suomi kuitenkin on mitä on, ei laintulkinnan ennustettavuus ole ihan niin korkea.

[Hannu Niemi 1]

Omasta mielestäni sellaiset yhdistykset, joiden jäsenmaksutuotto on suurempi kuin vastikkeellisista palveluista saatava tuotto ovat selkeästi ei kaupallisia.

 

Mitä tarkoitat tässä vastikkeellisilla palveluilla? Jos asia A maksaa yhdistykselle N euroa ja ne samat N euroa katetaan jäsenten maksamina kalusto-/lento-/vakuutusmaksuina, niin tekeekö tämä sinusta yhdistyyksen toiminnan kaupalliseksi?

Käytännössähan tuo tarkoittaa (ilmailukerhojen kohdalla), että vain sellaiset kerhot voisivat olla ei-kaupallisia, joissa olisi suuruusluokkaa 10^4 jäsentä tai joissa jäsenmaksu olisi satoja euroja.

 

hannu

[Matti Huoviala 84]

Äh. Yhdistyskin voi olla kaupallinen ja osakeyhtiö voittoa tavoittelematon. Joka tapauksessa ei olle älykästä pitkän päälle sanoa olevansa ei-kaupallinen yhdistys ja silti myydä tuotteitaan kaikille haluaville. Tästä kaupallisuuden asteestahan tässä nyt on koko asiassa kyse. Omasta mielestäni sellaiset yhdistykset, joiden jäsenmaksutuotto on suurempi kuin vastikkeellisista palveluista saatava tuotto ovat selkeästi ei kaupallisia.

 

Jos toimintaa meinataan lokeroida toiminnan laajuuden mukaan, niin esim 1+4 kokoisilla koneilla ja alle 100k€:n vaihdolla toiminta voisi olla tulkittavissa kerhomuotoiseksi puuhasteluksi. Kaikki tuon ylittävä on mielestäni kaupallista, eikä siinäkään ole mitään väärää. Ei tässä ole edelleenkään kyse kuin siitä, että pelataanko samoilla säännöillä vai ei. Se, että joskus asiat ovat olleet huonomminkin, ei estä toteuttamasta omaa edunvalvontaa tässä hetkessä.

 

 

Olipa hauskasti muotoiltu tämä yhdistyksen toiminnan laajuus. Koska kuitenkin taas ollaan menossa lievästi OT:n suuntaan sivuan aihetta vain lyhyesti.

 

Suomessa tomii lukuisia yleishyödyllisiä yhdistyksiä joiden toiminta on vain hieman väljästi tulkiten samalla alueella ihan kaupallisten liikuntapalveluja tarjoavien yritysten kanssa yhteneväistä tai ainakin hyvin samankaltaista. Yhdistyksillä ja yrityksillä on palkattua henkilökuntaa ja toimintaan osallistumisesta on eri suuruisia (jopa hyvin suuria) maksuja jotka ilmoitetaan melko avoimesti.

Ainoastaan tuo 1+4 koneilla värkkääminen ei niille kuulu, onneksi melkein mahtuvat tuohon 100k€ vaihtoon kuukaudessa. Näiden yhdistysten toiminta on siis vuositasolla yli 1M€ suuruusluokassa, parhaimmillaan. Näitä yhdistyksiä on jo pääkaupunkiseudulla useita, siihen muu Suomi sitten päälle.

 

Ai mitä yhdistyksiä? KVG

 

-M-

[Harri Heikkilä 16]

Suomessa tomii lukuisia yleishyödyllisiä yhdistyksiä joiden toiminta on vain hieman väljästi tulkiten samalla alueella ihan kaupallisten liikuntapalveluja tarjoavien yritysten kanssa yhteneväistä tai ainakin hyvin samankaltaista. Yhdistyksillä ja yrityksillä on palkattua henkilökuntaa ja toimintaan osallistumisesta on eri suuruisia (jopa hyvin suuria) maksuja jotka ilmoitetaan melko avoimesti.

Ainoastaan tuo 1+4 koneilla värkkääminen ei niille kuulu, onneksi melkein mahtuvat tuohon 100k€ vaihtoon kuukaudessa. Näiden yhdistysten toiminta on siis vuositasolla yli 1M€ suuruusluokassa, parhaimmillaan. Näitä yhdistyksiä on jo pääkaupunkiseudulla useita, siihen muu Suomi sitten päälle.

 

No ollaan sitten OT. Moderoikaa jos tarpeellista. Mikä on Matti pointtisi? Mitä siitä siitä sinun mielestäsi seuraa, että tällaisia yhdistyksiä on olemassa?

 

Harri

[Matti Huoviala 84]

No vastataan nyt sitten.

Tarkoitukseni oli olla eri mieltä Siimeksen esittämästä arviointiperusteesta yhdistysten harjoittaman toiminnan kaupallisuudesta ja myös siitä, onko näillä verraten pienillä toiminnan tasoilla yleistä merkitystä yhdistysten toiminnan kaupallisuutta arvioitaessa.

 

Uskoisin että jos oikea rajaus keksittäisi, asiasta saisi hyvääkin keskustelua aikaiseksi. Ehkä myös ilmailun yhdistysten toiminnalle löytyisi uusi suuntakin. Vielä en ole sopivaan keskusteluasemaan törmännyt enkä ole itsekään vielä keksinyt mikä se oikein olisi. Asioita on sivuttu monellakin eri alueella.

 

Tämän voinee jo jättää tässä säikeessä?

 

-M-

[Pasi Siimes 0]

 

Suomessa tomii lukuisia yleishyödyllisiä yhdistyksiä joiden toiminta on vain hieman väljästi tulkiten samalla alueella ihan kaupallisten liikuntapalveluja tarjoavien yritysten kanssa yhteneväistä tai ainakin hyvin samankaltaista. Yhdistyksillä ja yrityksillä on palkattua henkilökuntaa ja toimintaan osallistumisesta on eri suuruisia (jopa hyvin suuria) maksuja jotka ilmoitetaan melko avoimesti.

Ainoastaan tuo 1+4 koneilla värkkääminen ei niille kuulu, onneksi melkein mahtuvat tuohon 100k€ vaihtoon kuukaudessa. Näiden yhdistysten toiminta on siis vuositasolla yli 1M€ suuruusluokassa, parhaimmillaan. Näitä yhdistyksiä on jo pääkaupunkiseudulla useita, siihen muu Suomi sitten päälle.

 

-M-

Nyt luulen, että M tarkoittaa vaikkapa golfkerhoja. Niissä ja ilmailukerhoissa on pari ne kokonaan toisistaan erottavaa asiaa. 1) Toiminta ei ole erityislainsäädännön piirissä. 2) Urheiluseura ei omista kenttää. Kentän omistaa tyypillisesti golfkenttä Oy, jossa pelaajat ovat osakkaina. He siis maksavat kenttäyhtiölle yhtiövastiketta osuutensa perusteella. Urheiluseura taas ylläpitää golffareiden tasoituksia ja edistää lajia ylipäänsä.

 

En ole nyt ihan satavarma, mutta kun vierailija maksaa greenfeen, niin se raha mennee kenttäyhtiölle eikä suinkaan yhdistykselle. Käytäntö voi toki vaihdella.

 

Jos taas viittaat ammattiyhdistyksiin, niin tokihan niissä tuo 100k€ ylittyy mennen ja tullen. Mutta ay-osastojen raha tulee pääsääntöisesti jäsenmaksuista, ei jäsenille myytävistä palveluista.

 

Joka tapauksessa hyppy- tai hinauslippujen myyminen on mielestäni kertasuoritteen myyminen ja niissä on aina katetta. "If you sell tickets, it sounds very commercial to me." Ja sehän on ihan ok. Kunhan kaikki kilpailijat samoilla markkinoilla toimivat samojen sääntöjen mukaan. Tarkoitan tällä nyt huomattavasti laajempaa kontekstia kuin vain sitä, että saako Pertsa (Nimi muutettu) PPL:llä lentää.

 

P

 

P

[Matti Huoviala 84]

P luuli väärin. Golf-hommeleista ei minulla ole tietoa, ei myöskään ammattiyhdistyksistä. Koska leikki on varsin kiva, niin arvutellaan edelleen seuroja.

Vinkiksi annan että työtekijät ovat (ainakin osittain) eritysilainsäädännön piirissä. Vastausta en valitettavasti aio kertoa, koska en viitsi sekaantua tämän enempää niiden toimintaan.

 

Sinänsä kenttäyhtiö ja golf-seura voivat olla hyvä esimerkki toimijoiden yhteistyöstä.

 

Hinauslippujen myynnissä tai paremminkin hinnoittelussa ei yksikään minun tuntema taho ole vielä katetta onnistunut tekemään toiminnassa. Hyvä jos näin on jossain onnistuttu.

 

-M-

[Simo Leminen 0]

Joka tapauksessa hyppy- tai hinauslippujen myyminen on mielestäni kertasuoritteen myyminen ja niissä on aina katetta.

En osaa sanoa muista pienistä hyppykerhoista, mutta ainakin Tampereella hyppylipuista saadut rahat ovat juuri ja juuri kattaneet lentokoneesta aiheutuneet kulut. Aina ei sitäkään kun on tullut ylimääräisiä remontteja. Koneen lentotunnin hinta on vaihdellut viime vuosina jossain 200 ja 300 euron välimaastossa riippuen paljon lentotuntien ja ylimääräisten korjaustöiden määrästä, ja keskimääräinen täyttöaste on ollut 5,5 hyppääjää per keikka. Korkeat 3000m keikat ovat kestäneet keskimäärin n. 35 min maasta maahan. Tästä saa esim. 250 €/h hinnalla n. 26,5 euroa per slotti. Ko. korkeuden hinta on tällä hetkellä 23 euroa, joten tappiolla menee. Matalemmista keikoista jäädään tosin hieman plussalle joka tasoittaa kokonaistilannetta.

 

Turussa taisi hyppylipun hinta olla jotain 30 euroa viime vuonna, siellä ehkä sitten jäätiin jo plussan puolelle.