Talkoilla vai rahalla?

[Juha Haapajärvi 0]

Hannulta hieno kirjoitus purjelennon olemuksesta - yhdyn siihen täysin vaikka lentotunteja ei olekkaan 4-numeroinen määrä.

 

-Juha

[Harri Heikkilä 16]

Mä olen sun kanssa Hannu samaa tai melkein samaa mieltä lähes kaikesta mitä kirjoitit - tai ainakin pystyn ymmärtämään ajatuksiasi - kaiken muun paitsi tämän osalta.

 

Mutta, tämä kaikki vaatii PITKÄJÄNTEISYYTTÄ ja ainakin hiukan SITOUTUMISTA ja se on ehkä se lajin suurin ongelma nykypäivänä.

 

Minun mielestäni asia ei ole noin. Sitoutumista ja pitkäjänteisyyttä vaativia, mutta silti sangen suosittuja valtavirtalajeja, on vaikka kuinka paljon. Ja niillä on vankka harrastajakuntansa. Ihmisillä on aidosti kykyä ja halua sitoutua harrastuksiinsa, mutta sisällön täytyy olla oikeassa suhteessa. Se voi olla totta, että purjelento on lajina hieman sellainen, että sisällön saavuttaminen on toisinaan vaikeaa, mutta ehkä tälle voisi yrittää tehdä jotakin sitä harrastusta "tuotettaessa" - tehtiin se sitten talkoilla tai ei. Sivuhuomautuksena talkoista muuten sen verran, että arvostan suuresti aitoa talkoo- ja vapaaehtoistyötä, mitä esim. perinteinen urheiluseuratoiminta parhaimmillaan on. Vaikkapa juniorityön yms. muodossa.

 

Saattaa olla, että olen väärässäkin, mutta perinteisesti lentolajeihin, ja myös purjelentoon, on sisältynyt erilaisten harrasteyhteisöjen sisäiset, melko jyrkät sosiaaliset hierarkiat: Kuinka paljon tiimaa (kts. Juhan kommentti tuoss yllä), ootko ope, ootko lentäny kilpailuissa, onko se ja tuo kelpuutus, teetkö talkoita, mitä lupakirjoja jne. Tällaiset hierarkiat voivat jossakin muodossa toki helpottaa yhteisön hahmottamista, siinä toimimista ja muodostaa ihan hyödyllisiäkin rakenteita, mutta usein tällaisilla ilmiöillä on myös kielteiset vaikutuksensa. Tällaisten käyttäytymismallien, normien ja arvojen tunnistaminen voi olla vaikeaa, joskin useimmiten yhteisöjen jäsenet tunnistavat yhteisöjensä kovimmat pr-miehet. Tähän kun lisätään hieman niitä X-, Y- ja Z-sukupolvien sielunmaisemaeroja, niin ehkä asiaa kannattaisi oikeastikin yrittää hallita jotenkin.

 

Mitä tulee Martti S. esittämiin väitteisiin, niin korjataan nyt hieman. En tiedä, että 4k Skyexperience tai ko. yrityksen lähipiirissä olevat olisivat sitä mieltä, että harrasteilmailu ja harrasteilmailuyhdistykset tulisi lopettaa tai että harrasterakenteisilla lentokoneilla harjoitettavaa lentotyötä tulisi rajoittaa. Päinvastoin. Se ydin lienee siinä, että harrasteilmailua käytännössä harjoitetaan jo nyt siten, että useassa tapauksessa toimintaa soveltuisi monessa mielessä paremmin harjoittamaan esim. yhdistyksen omistama yritys. Tällä hetkellä kuitenkin mm. sovellettava lainsäädäntö ja ainakin siitä tehdyt tulkinnat ohjaavat harrasteyhteisöjen valintoja hieman erikoisesti ja esim. vaihtoehtojen hakemista pimeiden talkoopalkkioiden maksamiselle rajoittaa epäjohdonmukainen säätely. Esimerkkejähän löytyy muitakin.

 

Toisaalta on varsin paradoksaalista, että harrasteilmailuyhteisön, joka katsoo nimenomaan sen tarjoamien, harrastamiseen liittyvien palveluiden olevan niitä keskeisimpiä tapoja, joilla se aatteellista tarkoitustaan yleishyödyllisesti edistää, on järjestänyt toimintansa siten, ettei se voi laillisesti edes tarjota näitä palveluita kuin jäsenistölleen. Asiaa voi lähestyä myös toista kautta: Jos jossakin harrasteilmailulajissa suurimmat aatteelliseen edistämistoimintaan yhteisömuotonsa ja tarkoituksensa kautta sitoutuneet toimijat järjestävät toimintansa siten, että suurelle yleisölle ei voida lajiin liittyviä palveluita edes laillisesti tarjota, niin onhan se hieman omituista. Sen sijaan, että harrastajalta edellytettäisiin sitoutumista lajiin, edellytetäänkin ensin sitoutumista tiettyyn aatteelliseen tarkoitukseen ja tämäkin tosiasiassa vain kevyemmän palveluiden tuottamista koskevan säännöstön vuoksi. Se on aika erikoinen tapa soveltaa yhdistymisvapautta.

 

4k Skyexperiencen toiminnan kautta ilmailun harrastamiseen tutuistui pelkästään viime vuonna yli 1500 "uutta" ihmistä. Lisäksi yrityksen operoimista lentokoneista hypättiin laskuvarjohyppyjä yli 13000 kauden aikana. Niistä ylivoimaisesti suurin osa oli laskuvarjoharrastajien suorittamia.

 

Harri

[Martti Sucksdorff 0]

Vastaan vain tämän kerran tähän. Älä Harri valehtele motiiveistasi ja siitä mitä olet tehnyt tai tekemässä vaan kerro ihan oikeasti niistä jatkuvista kanteluista, ilmiannoista , raporteista , jne mitä olet tehnyt  nuo korulauseet eivät ketään asioista tietävää hämää (Trafi kertoo varmaan kysyttäessä ) keskity sinä vaan yrittämiseen ja voiton maksimoimiseen, niin me tavalliset ihmiset vaan harrastetaan lentämistä omaksi iloksemme ja maksamme siitä kulut loppu.

[Juha Haapajärvi 0]

 

Saattaa olla, että olen väärässäkin, mutta perinteisesti lentolajeihin, ja myös purjelentoon, on sisältynyt erilaisten harrasteyhteisöjen sisäiset, melko jyrkät sosiaaliset hierarkiat: Kuinka paljon tiimaa (kts. Juhan kommentti tuoss yllä)

 

Jotta ei tulkita väärin, niin kirjoitin ton tuntikommentin vain siksi että en osaa vielä yhtä hyvin arvioida lajia, kuin Hannu.

Itse en ole kohdannut mitään hierarkkiatasoja, paitsi yksittäisten henkilöiden mielissä, mutta ne olen jättänyt huomioimatta.

Kurssin kävin 2009, ekana syksynä mut äänestettin kerhoni johtokuntaan. Olen saanut tasavertaisesti käyttää, mutta myös huoltaa kerhoni kalustoa. Hiukan ehkä alussa oli holhoavaa asenetta, mutta ihan ymmärrettävää sellaista.

Olen muuttanut asuinpaikkaani Oulu-Kauhava-Tampere ja olen siksi jäsenenä 3 - kohta 4 kerhossa ja kaikissa tunnen olevani tasavertaine toimija kukaan ei ole koskaan estellyt, vaan aina on tuettu ja ideoilla on ollut kannatusta.

Nyt jo kolminumeroinen luku tiimaa ja kilpalentäjä,

 

-Juha

[Hannu Niemi 1]

Minun mielestäni asia ei ole noin. Sitoutumista ja pitkäjänteisyyttä vaativia, mutta silti sangen suosittuja valtavirtalajeja, on vaikka kuinka paljon. Ja niillä on vankka harrastajakuntansa. Ihmisillä on aidosti kykyä ja halua sitoutua harrastuksiinsa, mutta sisällön täytyy olla oikeassa suhteessa. Se voi olla totta, että purjelento on lajina hieman sellainen, että sisällön saavuttaminen on toisinaan vaikeaa, mutta ehkä tälle voisi yrittää tehdä jotakin sitä harrastusta "tuotettaessa" - tehtiin se sitten talkoilla tai ei.

 

Saattaa olla, että olen väärässäkin, mutta perinteisesti lentolajeihin, ja myös purjelentoon, on sisältynyt erilaisten harrasteyhteisöjen sisäiset, melko jyrkät sosiaaliset hierarkiat: Kuinka paljon tiimaa (kts. Juhan kommentti tuoss yllä), ootko ope, ootko lentäny kilpailuissa, onko se ja tuo kelpuutus, teetkö talkoita, mitä lupakirjoja jne. Tällaiset hierarkiat voivat jossakin muodossa toki helpottaa yhteisön hahmottamista, siinä toimimista ja muodostaa ihan hyödyllisiäkin rakenteita, mutta usein tällaisilla ilmiöillä on myös kielteiset vaikutuksensa. Tällaisten käyttäytymismallien, normien ja arvojen tunnistaminen voi olla vaikeaa, joskin useimmiten yhteisöjen jäsenet tunnistavat yhteisöjensä kovimmat pr-miehet. Tähän kun lisätään hieman niitä X-, Y- ja Z-sukupolvien sielunmaisemaeroja, niin ehkä asiaa kannattaisi oikeastikin yrittää hallita jotenkin.

Kerrankin kun ollaan edes jostain samaa mieltä

 

En kuitenkaan ole ihan samaa mieltä tuosta sitoutumisasteesta muihinkaan lajeihin (pl. ehkä joukkuelajit, joilla on oma sielunmaisemansa ja jollainen purjelento ei hyvälläkään mielikuvituksella ole). Tai ainakaan minulle ei tule nyt mieleen sellaista "isoa" lajia, joka vaatii ei paljon vaan kaiken - ainakaan jos siinä ei ole mahdollisesti tulevaisuudessa siintävä iso rahatukko mahdollisuuksien rajoissa. Tämä sama ongelma kuin purjelennossa on vaikkapa mäkihypyssä, johon ei enää tule samalla tavalla harrastajia, joista sitten löytyy ne menestyjät jo isojen lukujen takia. (siis mäkihyppyä harva hyppää harrastamisen ilosta, vaan voisi sanoa että kaikki enemmän tai vähemmän kipailullisesti, tässä en viittaa purjelennon osalta kilpailemiseen).

 

Ensimmäinen purjelentokeikka voi toki olla elämyksellinen, mutta jos ihan totta puhutaan, joku 15 minuutin esittelylento voi olla jopa tylsäkin ja siksi sitä on vaikea tuotteistaa samalla tavalla kuin vaikkapa laskuvarjohyppyä, joka varmaankin on elämys jo ihan perussuorituksena vaikkapa tandemilla (ei kokemusta siitä, eikä kannata houkutellakaan ) Vaikka olosuhteet sallisivat hienononkin keikan, on aina pidettävä mielessä, että aika monelle se ensimmäinen keikka voi olla myös koettelemus (tulee huono olo), eikä silloin ole kovin mukavaa, jos on jossain tunnin lentomatkan päässä kentältä, tai vielä huonompaa propagandaa voi olla oudolle pelottavakin maastolasku kaikkine siihen kuuluvine ryynäämisineen. Myös taitolento voisi olla elämyksellinen (ehkä liikaakin), mutta sekin vaatii keli- ja tilanneikkunan ja voi helposti johtaa noihin paha olo-ongelmiin-

 

Mitä tuohon hierarkiaan, niin varmaan sellaista jossain määrin edelleen on. Osa siitä voi olla asiatontakin, osa todellisuudessa asiallista (esim. tuossa esimerkissäni kovassa tuulessa kuvittelen kokemukseni perusteella prjääväni paremmin kuin juuri lupakirjan saanut), eikä siinä ole kysymys "natsoista" vaan kokemuksesta ja siitä kumpuavasta ymmärryksestä. En ole opettaja, siksikin vältän ottamasta kantaa kokemattomien lentosuorituksiin, mutta katson silti itseäni mieluumin peilistä, jos varoitan jostakin, joka minun käsitykseni mukaan on oikeasti vaarallista sen sijaan, että viis välitän jonkun toisen asioista.

 

Silti väitän, että tilanne on parempi kuin vuosikymmeniä sitten, jolloin hierarkinen rakenne oli konkreettisempi ja vaikuttavampi. Ja nuo hierarkiat toimivat moneenkin suuntaan, minäkin olen kuullut, kun jollekin kerrotaan kuinka nuo "riskejä ottavat kisapilotit rikkovat koneet" Mitä minä olen ylipäänsä havainnut, niin ei ne kelpparit, muut lupakirjat tai sellaiset niin vaikuta, eivätkä lähes 100% varmuudella sen aloittelijan kannalta. Paljon merkittävämpää on, miten siihen aloittelijaan suhtaudutaan ja se tulee enemmän ihmisten persoonallisuudesta kuin tiimamäärästä tai muusta tekijästä. Minusta on oleellista että tuetaan, vastataan kysymyksiin sekä autetaan käytännön asioissa sen mahdollisen ja toivottavan jatkokoulutuksen lisäksi - ja tämä koskee kaikkia kerholaisia. Lisäksi, jos kerhossa vallitsee hyvä henki ja kentällä on kivaa silloinkin, kun Esteri pyllistää, niin toiveita on, että tuore kerholainen tulee sinne uudestaankin

 

hannu

[Harri Heikkilä 16]

Vastaan vain tämän kerran tähän. Älä Harri valehtele motiiveistasi ja siitä mitä olet tehnyt tai tekemässä vaan kerro ihan oikeasti niistä jatkuvista kanteluista, ilmiannoista , raporteista , jne mitä olet tehnyt  nuo korulauseet eivät ketään asioista tietävää hämää (Trafi kertoo varmaan kysyttäessä ) keskity sinä vaan yrittämiseen ja voiton maksimoimiseen, niin me tavalliset ihmiset vaan harrastetaan lentämistä omaksi iloksemme ja maksamme siitä kulut loppu.

 

Älä suotta Martti keskustelua lopeta. Sinun kommenttisi poikivat sitäpaitsi aina runsaasti taustoittavia privaattiviestejä muissa sosiaalisen median muodoissa. Etkä malttaisi kuitenkaan pysyä poissa! Ja sitäpaitsi kyllähän täällä kaikille riittää tilaa ja kaikkien mielipide on tärkeä.

 

Minun motiiveissani ei ole mitään erityisen salattua. Oman etupiirini olen esitellyt täällä jo niin monta kertaa, että siihen ei liene enää tarvetta. Hakutoiminnolla löytänee. Viranomaisen kanssa käytyä keskusteluakin on ihan oma-aloitteisesti jaettu niin täällä kuin muuallakin. Senkin keskustelun perimmäinen syy käy jo tämänkin ketjun viesteistä ilmi.

 

Kun näistä eri vaihtoehdoista, miten ilmailun harrastaminen voidaan järjestää, käydään keskustelua, niin kyllä 4k Skyexperiencen toimintaa saa ihan vapaasti benchmarkata. Viime vuonna kelpparihyppääjälle myyty 4000 m hyppylipun keskihinta (pl Malmi) oli 26 euron tuntumassa. Hinta on ei ole edes kalleimmasta päästä kerhohaitarilla. Toki on totta, että esim. Malmilla on vaikea tarjota kovin edullista harrastamista.

 

Toisekseen olemme olleet koko lajin puolesta iloisia siitä, että pelkästään kauden 2013 aikana olimme mukana näkyvillä ja kuultavissa ehkä tusinassa telkkari- ja radio-ohjelmassa. Syksyllä päästiin iltapäivälehtiinkin. 

 

Harri