Inarijärven ohjus 1984

[Sippo Nevalainen 116]

Tämän päivän Lapin Kansassa 4:n sivun artikkeli v 1984 Inarijärvelle eksyneestä Neuvostoliittolaisesta maalikäyttöön muutetusta risteilyohjuksesta. Arkistot ovat auenneet ja Harri Ekholm on lämmitellyt vanhaa tarinaa. Seikkaperäinen selostus tapahtumasta löytyy myös Jaakko Alakulpin suurteoksesta Lapin Ilmailuhistoria 2 ( s 296 - 308 ).

 

Sippo

 

PS. Näyttää tuo olevan Iltalehdessäkin, taitaa löytyä helpommin muualta Suomesta jos vielä jotakuta kiinnostaa.

[Heikki Pullinen 135]

Silloin oli liikemiesporukka etelän lämpimässä ja kysyivät firmasta Suomen kuulumisia.

Täällä on 55 astetta pakkasta ja neukku ampuu ohjuksilla.

!!!!!  ?????

 

Heikki

[Pekka Keinonen 0]

Elettiin sitä aikaa kun itäistä Isoa naapuria ei vielä saanut pahemmin arvostella. Yhtäkkiä sanomalehteen (lehtiin) levisi valokuva jossa Joulupukki ihmetteli Inarijärven jäälle pudonneita rojuja. Jopa poliittisesti tätä kuvaa paheksuttiin. Silloin mielestäni tämä kuva oli hyvä mediatempaus, selvisihän maailmalle missä on Suomi ja Joulupukin kotikonnut. En tiedä sensuroitiinko tämän kuvan jakelua, siitä ei sen koommin kuulunut, ei ollut vielä nettiä kuvan levitykseen.

 

Terveisin Pekka K

[Jouko Holopainen 1]

Mä muistan kuinka "suurin ongelma" tuntu olevan kuinka ohjus saadaan mahdollisimman nopeasti palautettua.

 

[Pekka Keinonen 0]

Kukahan mahtoi olla tuon Joulupukkikuvan ottaja ja jutun kirjoittaja. Ovatko jo tulleet Siperian "lomaltaan" pois. Onko kellään tietoa heistä ?

 

Terveisin Pekka K

[Jani Luoto 13]

Hesarin juttu aiheesta. Pitäisi olla kuva pukista ohjuksenkin kanssa.

 

http://www.hs.fi/arviot/Kirja/Nolo+suomettuminen+on+selviytymistarina/a1347506440385

[Jaakko Männistö 268]

   Aika hyvin löytyy aiheesta videoita tuolloisista uutislähetyksistä.Myös pohjalaislähtöinen Inarinjärven edesmennyt postinkantaja/kalastaja Antti Kuusisto oli jossain uutislähetyksessä haastateltavana tuolloin,tuota videota ei löytynyt kuitenkaan.Linkissä kuitenkin video postimies Antista v.1974.  http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/ohjuksen_palasia_loytyi_inarijarvesta_15576.html#media=15579 

  http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/inarin_elajia_14886.html#media=14899

[Simo Lallukka 204]

"Ohjus ja joulupukki" -valokuvan ja ohjus-kohun ajankohta on tammi- helmikuun vaihde 1985. Ohjus oli harhautunut 28.12.1984, mutta asia onnistuttiin salaamaan jonkin aikaa, kunnes poromies löysi ohjuksen kappaleita.

 

"Inarinjärven ohjusta alettiin kuitenkin etsiä vasta 30. tammikuuta 1985, kun inarilainen poromies Veijo Saijets ilmoitti löytäneensä muoviesineen, jossa oli venäjänkielistä tekstiä."

 

Joulupukki-kuvan takana oli kai joku matkailun edistämis-henkilö, joka hommasi paikalle "joulupukin". Ko. asian puuhamies sai tuosta tempauksesta suomettumistyyliset nuhteet. Tammikuussa 1985 oli kovat pakkaset ja Sallan Naruskassa mitattiin noin - 50 celsiusta oleva silloinen pakkasennätys.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Inarij%C3%A4rven_ohjus

[Kalle Rantanen 64]

"Ohjus ja joulupukki" -valokuvan ja ohjus-kohun ajankohta on tammi- helmikuun vaihde 1985. Ohjus oli harhautunut 28.12.1984, mutta asia onnistuttiin salaamaan jonkin aikaa, kunnes poromies löysi ohjuksen kappaleita.

 

Ei salailua päättänyt poromies, vaan norjalaiset, jotka ilmoittivat tutkahavainnoistaan. Tosin hekin noin viikon viiveellä.

 

"Inarinjärven ohjusta alettiin kuitenkin etsiä vasta 30. tammikuuta 1985, kun inarilainen poromies Veijo Saijets ilmoitti löytäneensä muoviesineen, jossa oli venäjänkielistä tekstiä."

 

Tästä taas Yle on antanut toisenlaista tietoa, eli ainakin jollain taholla ohjusta olisi etsitty jo aiemmin ja etsintöjä jatkettiin kun ohjuksen osia löytyi.

[Simo Lallukka 204]

Ei salailua päättänyt poromies, vaan norjalaiset, jotka ilmoittivat tutkahavainnoistaan. Tosin hekin noin viikon viiveellä.

 

En tarkoittanut, että poromies päätti salailusta, vaan,  että joku salasi asiaa. Aiempi salaili loppui sitten, kun poromies löysi ohjuksen kappaleita. Hesarin sivulla olevan joulupukkikuvan vuosiluku on hieman väärin 1984 , koska joulupukki asetettiin kuvaan vasta tammi- helmikuun vaihteessa 1985.

[Kalle Rantanen 64]

En tarkoittanut, että poromies päätti salailusta, vaan,  että joku salasi asiaa. Aiempi salaili loppui sitten, kun poromies löysi ohjuksen kappaleita.

 

En minäkään sitä tarkoittanut, vaan sitä, että tapaus ei ollut salainen enää siinä vaiheessa kun poromies löysi romut.

[Osmo Jalovaara 188]

Ei salailua päättänyt poromies, vaan norjalaiset, jotka ilmoittivat tutkahavainnoistaan. Tosin hekin noin viikon viiveellä.

 

Tästä taas Yle on antanut toisenlaista tietoa, eli ainakin jollain taholla ohjusta olisi etsitty jo aiemmin ja etsintöjä jatkettiin kun ohjuksen osia löytyi.

 

Sellainenkin versio tarinasta on olemassa, että norjalaiset eivät huomanneet lainkaan ilmatilassaan liikkuvaa ohjusta. Vasta Kaamasen tutka-aseman hoitaja havaitsi sen ja hälytti Rovaniemen, missä oli Draken ohjaamovalmiudessa radan päässä. On täysin mahdollista, että norjalaiset lukivat asiasta vasta lehdistä, mutta kasvonsa pelastaakseen ilmoittivat hekin tehneensä havainnon. Ainakin protestointi tapahtumasta oli norjalaisten taholta sen verran voimakasta, että tuli mieleen yritys hukuttaa nukahtaminen julkisuudessa pidettyyn meteliin.

 

OJ

[Simo Lallukka 204]

Inarinjärven ohjuksesta tuli TV-ohjelma. Kertauksena tapahtumat menivät osittain niin, että tammikuun alussa 1985 ohjusta etsittiin Suomessa ja mediaa saapui paikalle. (Ohjusta ei löytynyt, tosiasiassa ohjuksen polttoaine oli loppunut ja se oli pudonnut Inarinjärveen jään läpi, jolloin sitä on vaikea löytää lentoetsinnällä.). Wikipedia: "Inarinjärven ohjusta alettiin kuitenkin etsiä vasta 30. tammikuuta".

Sitä siis etsittiin jo tammikuun alussa 1985. Sitten poromies-postinkantaja Veijo Saijets, joka jakoi moottorikelkalla postia, päätti oikaista Inarinjärven selän kautta postinjakomatkallaan ja löysi ohjuksen osia tammikuun lopulla 1985. Sukeltaja kai löysi ohjuksen järven pohjasta noiden rojujen kohdalta. 

 

Inarinjärven ohjus Tv-ohjelma:

http://areena.yle.fi/tv/2246170

 

 

[Ari Wan 51]

Sellainenkin versio tarinasta on olemassa, että norjalaiset eivät huomanneet lainkaan ilmatilassaan liikkuvaa ohjusta. Vasta Kaamasen tutka-aseman hoitaja havaitsi sen ja hälytti Rovaniemen, missä oli Draken ohjaamovalmiudessa radan päässä. On täysin mahdollista, että norjalaiset lukivat asiasta vasta lehdistä, mutta kasvonsa pelastaakseen ilmoittivat hekin tehneensä havainnon. Ainakin protestointi tapahtumasta oli norjalaisten taholta sen verran voimakasta, että tuli mieleen yritys hukuttaa nukahtaminen julkisuudessa pidettyyn meteliin.

 

OJ

Osmon näkemys asiasta on kutakuinkin oikea. Minun käsittääkseni se DK myös lähti vastaan. Mitään ei kuitenkaan löytynyt kun ohjus oli jo Inarinjärven pohjassa.

 

Tiedotusvastuuta palloteltiin puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen välillä. Tästä syystä myöhästyttiin ja kansan suussa syntyi edelleen elävä käsitys salailusta.

 

AW

[Ilpo Isoluoma 22]

Kuulemani  mukaan Kaamasen tutka näki putoamispaikan. Siellä käytiin etsimässä, mutta ei löytynyt ensn mitään. Oli mennyt jäästä läpi. Sitten alettiin muualta etsiskellä. Kunnes löytyikin juuri tutkan ilmoittamasta paikasta.

[Matti Palosuo 374]

Osmon näkemys asiasta on kutakuinkin oikea. Minun käsittääkseni se DK myös lähti vastaan. Mitään ei kuitenkaan löytynyt kun ohjus oli jo Inarinjärven pohjassa.

 

Juuri näinhän tuossa TV-ohjelman alussa joiun jälkeen miesääni kertoo "Lapin lennoston suorittaneen välittömästi tunnistuslennon alueella saamatta havaintoja". Ääni on rajan silloisen tiedotusvastaavan majuri Kari Sakselan ensimmäisestä asiaa koskevasta tiedotuksesta. Kari valitettavasti muutama vuosi sitten siirtyi suuremmille selkosille eikä enää voi kertoa yksityiskohtia noista tapahtumista - sikäli kun tiedot edes olisivat julkisia.

 

 

[Raimo Nordsten 8]

Vuosia sitten tuli aiheesta joku tv-ohjelma. Siinä näytetyn hyvin suppean karttakuvan perusteella paikansin putoamispaikan:

 

http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=40000&text=Putoamispaikka&srs=EPSG%3A3067&y=7681218&x=551581〈=fi

[Tarmo Kallio 240]

Olisiko silloin Drakennin lentäjä uskaltanut ampua alas Neuvostoliiton risteilyohjuksen. Jos olisi ollut tähtäimessä? Tuskin. Lentäjä olisi kysynyt ensin neuvoa Paavo Väyryseltä. Joka oli Kekkosen tuleva seuraaja. Ainakin omasta mielestään. 

[Arne Wallen 72]

Olihan Paavo hyvin pahoillaan joulupukista tuossa TV ohjelmassa, tuskin olisi ammuttu alas ohjusta vaikkei Paavoa edes olisi ollut.

[Esa Karanko 1 237]

Lentokielto

 

Kun ohjuksen palasien löytyminen Inarinjärven jäältä tuli julkiseksi, niin puolustusvoimat julisti järven ylle lentokiellon. Se tapahtui rauhan aikana ilman mitään valtuuksia. Sitä koskeva viranomaisten välinen kirjeenvaihto katosi vähin äänin historian hämärään.

 

:-)  Esa 

[Osmo Jalovaara 188]

Merkittävää tässä tarinassa oli se, että vaikka oli myöhäinen perjantai-iltapäivä ja vuoden viimeinen, pimeä työpäivä, Kaamasen tutka oli valppaana, Lapin Lennoston Draken ohjaamovalmiudessa ohjuksin varustettuna valmiina radan päässä, ja että vastaan mentiin tuli maali sitten mistä suunnasta tahansa. Sää oli Rovaniemellä laskeutumiskelvoton eikä suinkaan sellainen kaunis kuin televisio-ohjelman Draken-startissa, mutta Ivalossa parempi ja ilmavoimien mekaanikko paikalla, joten Draken voitiin lähettää matkaan. Ohjus kuitenkin hävisi tutkasta ennen, kuin Draken pääsi tunnistusetäisyydelle. Olettamus oli, että ohjus olisi painunut pintoihin matkallaan idästä länteen. Jos Helsingin päässä informaatiosulku ja väistely herättivät huomiota Norjan television kertoessa (päästyään asiasta vihdoin perille) varsin suorasukaisesti faktoja neuvostoliittolaisesta risteilyohjuksesta, sai ilmavoimien toiminta laajalti kansainvälistä kiitosta ja huomiota esimerkillisestä valmiudestaan ja tehokkaasta toiminnastaan.

Kun Paavo Väyrynen kertoo, että ulkoministeriö sai tiedon norjalaisilta, hän ei ilmoita tarkkaan, milloin tämä tapahtui. Saattoipa olla vasta 2.1, kun ministeriön virkamiehet vähitellen palailivat töihin pyhien vietosta. Ilmavoimissa ja rajavartiolaitoksessa asia oli tiedossa muutamassa minuutissa tutkahavainnon jälkeen. Myös rajavartiolaitos reagoi nopeasti lähettäen miehet heti tutkimaan asiaa, kuten ohjelmassa mainittiin.

Lapin Lennoston historiassa 1945-1993 on sivuilla 196-199 lennoston silloisen komentajan eversti Väinö Rajamäen mielenkiintoinen kertomus tästä tapauksesta. Olisi erinomaista, jos joku minua taitavampi kopioisi tämän tekstin tänne palstalle. Siinä olisi hyödyllistä ja opettavaista luettavaa Suomen nuorisolle asioiden kulusta ja niiden hoidosta. 

 

OJ

[Petri J. Tuominen 0]

Jotain tällasta löytyy historiasta..

 

28.12.1984:

 

Iltapäivällä klo 14.30 Kaamasen tutka sai havainnon yli 7000 metrin korkeudessa ja n. 1400 km:n tuntinopeudessa lentänyt tunnistamaton maali hävisi tutkan kuvaputkelta Inarijärven pohjoisosassa. Tunnistuskone (DK) saatiin ilmaan nopeasti erittäin huonon sään vallitessa, mutta mitään havaintoja kohteesta ei tehty, mutta ilmoitukset tehtiin määräysten mukaisesti puolustushallinnon ja rajavartioston sisällä viivytyksettä.

 

Erittäin huono sää, lumimyrsky esti tarkempien havaintojen saamisen useampia päiviä. Siitä alkoi tiedotushässäkkä, joka levisi ympäri maailman. Norjan viranomaiset julkistivat tapahtuman keskiviikkona 02.01.1985. Tämä aiheutti enemmänkin hässäkkää Suomen puolustushallinnossa ja sisäasiain ministeriössä. Lehdistössä ihmeteltiin suuresti tapausta.

 

Kunnes moottorikelkkaileva poromies-postinkantaja löysi ohjuksen jäänteitä Inarijärven jäältä 30. tammikuuta 1985.

Tästä alkoi vasta viranomaisten varsinainen koneisto käyntiin ohjuksen löytämiseksi. Ja yleinen hässäkkä taas median kanssa!

 

 

[Ilpo Isoluoma 22]

Sattuiko vielä niin hupaisasti, että seuravana päivänä presidentti uudenvuoden puheessaan painotti, miten puolueettomassa Suomessa ei ohjukset lentele.

[Erkki Ikonen 11]

Meillä tutkittiin ylösnostetut osat, osin olivat tuttuja. 

[Kalle Rantanen 64]

Sattuiko vielä niin hupaisasti, että seuravana päivänä presidentti uudenvuoden puheessaan painotti, miten puolueettomassa Suomessa ei ohjukset lentele.

 

Tarina on tainnut matkalla muuttua vähän mehukkaampaan muotoon, tiettävästi Koivisto oli vain käsitellyt risteilyohjuksia puheessaan ja toivonut niiden kieltämistä.