VL Myrsky II -projekti

[Antti Lappalainen 160]

Hei,

 

Katselin vanhoja Myrsky-valokuvia suurennuslasilla. Näyttäisi Myrsky olla ensimmäisiä koneita ilmavoimilla Messerchmitin ohella, joissa oli enempi tällaisia opastus tekstejä rungossa ja siiivissä. Myrskyssä tietysti suomenkielellä. Seuraavia löytyi:  "ÄLÄ ASTU", "KANNUKSEN SISÄÄNVETOMEKANISMI", lisäksi "ensiapulaukun" luukun sijainti on osoitettu punaisen ristin lisäksi erikseen pienellä nuolella, jottei kukaan erehdy avamaan isompia luukkuja joissa on kai radio ja akkuja. Lopuista oli vaikea saada selvää koska kuvat oli otettu kauempaa.

 

Kyllä niitä ohjetekstejä on ollut muissakin koneissa, erityisesti niissä joihin maalattiin suomalainen sotamaalaus. Niitä ei vaan tahdo valokuvista nähdä.

[Mara Aulio 8]

Eipä tarvitse enää etsiä Myrskyn huoltokirjaa kissojen ja koirien kanssa, Rami on ilmeisesti toimittanut sen tuonne Keski-Suomeen.

[Jukka Juutinen 47]

Myrskystä kun lienee tallella täydelliset rakennepiirrustukset niin voisi rakentaa 2-3 lentokuntoista replikaa (tarkat kopiot, ei FlugWerkin FW 190:sten kaltaisia raiskauksia), ja myydä niistä 1-2 kpl ulkomaille varakkaille alan harrastajille kotimaahan jäävän kappaleen rahoittamiseksi. Tosin Suomessa ilmapiiri vanhoilla konetyypeillä lentämistä kohtaan tuntuu olevan suoraan ruumishuoneelta kotoisin.

[Antti Lappalainen 160]

Myrskystä kun lienee tallella täydelliset rakennepiirrustukset niin voisi rakentaa 2-3 lentokuntoista replikaa (tarkat kopiot, ei FlugWerkin FW 190:sten kaltaisia raiskauksia), ja myydä niistä 1-2 kpl ulkomaille varakkaille alan harrastajille kotimaahan jäävän kappaleen rahoittamiseksi. Tosin Suomessa ilmapiiri vanhoilla konetyypeillä lentämistä kohtaan tuntuu olevan suoraan ruumishuoneelta kotoisin.

 

Olisi suorastaan taloudellinen itsemurha tehdä Myrskyjä myyntiin. Koneella on historiallista arvoa vain Suomessa, joten se tuskin olisi kiinnostava ulkomailla. Tälläkin hetkellä esim. venäläiset hävittäjät eivät ole ns. "kuumaa kamaa", jostain Myrskystä puhumattakaan, josta ulkomailla kukaan ei ole kuullut yhtään mitään. Mersut, Spitit ym. klassikot kiinnostaa, ei kuriositeetit.

Tietääkseni FlugWerkin Fockeihin on tehty muutoksia lähinnä luotettavuuden ja kestävyyden nimissä, ei niinkään ulkonäöllisesti. Samoin Shvetsov ASh-82 -moottori alkuperäisen BMW 801:n tilalla on aivan perusteltua kustannus- ja saatavuussyistä.

[Jouni Laukkanen 65]

Se puoli tuossa Jukan ideassa on, että kun ryhdytään tekemään uusia jigejä ja uustuotanto-osia, kannattaisi tehdä samalla useampi osa. Oppimiskäyrä helpottaa osan no 2 ja 3 tekemistä, eikä kromimolybdeeniputki tai lekoalumiinilevy niin järkyttävästi maksa. Tosin, helppoahan se olisi, jos olisi rahaa...

[Antti Lappalainen 160]

Se puoli tuossa Jukan ideassa on, että kun ryhdytään tekemään uusia jigejä ja uustuotanto-osia, kannattaisi tehdä samalla useampi osa. Oppimiskäyrä helpottaa osan no 2 ja 3 tekemistä, eikä kromimolybdeeniputki tai lekoalumiinilevy niin järkyttävästi maksa. Tosin, helppoahan se olisi, jos olisi rahaa...

 

Se on kyllä totta ja ilmeisesti jossain vaiheessa on pohdittukin, pitäisikö Myrskyjä tehdä saman tien kaksi. Mutta sitten tulee taas tilaongelma eteen.

[Sami Mäntyharju 12]

Se on kyllä totta ja ilmeisesti jossain vaiheessa on pohdittukin, pitäisikö Myrskyjä tehdä saman tien kaksi. Mutta sitten tulee taas tilaongelma eteen.

 

Kyllä ilmaan koneita mahtuu..

[Juha Klemettinen 28]

Projektin nettisivut on esitelty tänään Ilmailumuseoyhdistys ry:n jäsenillassa:

 

www.vlmyrsky.fi/

[Jouni Penttilä 0]

Hei,

 

Onnea hienolle projektille.

 

Itse kiinnostuin "Myrskystä" jo 80-luvulla, mutta silloin ei niin paljon ollut aihetta käsitteleviä kirjoja josta saada tietoa. Tein silloin 1:20 olevan pienoismallin koneesta jostain lennokkikirjasta löydetystä piirustuksista. Käytin mm. puuta ja muovia , koneesta tulikin ihan näköinen, mutta siivet jäivät hieman ohuiksi.

 

Harmi että manan majoille ovat siirtymeet ilmeiseti kaikki koneella joskus lentäneet. Ainakin Onni Kuuluvainen kertoo kirjasarjassa "Hiljaa ja matalalla" osa kolmessa jotain kokemuksia tästä koneesta. Sekä tyypin saapumisesta Tied.Le Lv. kuuteentoista.

[Mika Laakso 735]

Pari lehtileikettä Kapt. Kauko Ikosesta, mitä löysin omista arkistoista. APU 51/78, Mobilisti 3/86, Nakkilan Joulu 2009, Sydän-Satakunta 24.9.2009

 

 

 

 

 

 

 

p> 

 

>

p>

[Juha Klemettinen 28]

Myrskyn rungot ulkoilemassa:

http://www.vlmyrsky.fi/uutiset.html?8

https://www.facebook.com/airforcemuseum

[Raimo Heikkinen 2 508]

Tuossa ylempänä mainitsin viimeisen VL Myrskyn MY-16 romutuksesta Kauhavalla.

 

Löysin Ilmailusta 12-1958 "Näillä lensimme" -sarjasta Myrskyllä lentäneen ohjaajan, majuri evp Kullervo Lahtelan kokemuksia tästä hävittäjästä. Kirjoituksen lopussa hän kertoo, että sodan jälkeen tyypillä lennettiin paljon, "..mutta vihdoin tuli niin lopullinen lentokielto, että kun olin MY:llä käymässä Kauhavalla, en saanut lentää takaisin Poriin, vaan kone jäi sinne. Taitaa olla vieläkin, ellei sitä ole romutettu, päättää majuri Lahtela". Tämä lento lennettiin 1947.

 

Hävittäjä MY-16 ei suinkaan heti jäänyt kentän laidalle seisomaan, vaan siirrettiin opetusvälineeksi Lentoteknilliselle Koululle 1947. Kauhavan MY-16 poistettiin viimeisenä Myrskynä Ilmavoimien luetteloista 2.7.1953. Kone todennäköisesti seisoi tuon 10 vuotta kentän laidalla. Ja kun ei tuossa ajassa tehty päätöstä sen pelastamiseksi, oli romutus edessä.   

 

 

 

Pompsautan tämän ketjun etusivulle jo siksikin kun aihe on ajankohtainen, ollaanhan Myrsky II -sarjan hävittäjäkonetta rakentamassa Suomen Ilmailumuseon ja Keski-Suomen Ilmailumuseon yhteisprojektina. Toiseksi sen vuoksi, koska olen Kansallisarkistossa selaillut MY-16 asiakirjoja ja joutunut toteamaan, että se mitä aikaisemmin olen kirjoittanut vaatii osittaista oikaisua.

 

On selvinnyt, että Hävittäjälentolaivue 11 (HLe.Lv.11) Porissa luovutti Kauhavalle Lentojoukkojen Teknilliselle Koululle (Le.Tekn.K.) Lentokoneen MY-16 palveluskelpoisena tyyppiopin ja huoltotöiden opetusta varten. Luovutus- ja vastaanottopöytäkirjassa on laitettu päivämääriksi luovuttajan osalta 8.4.1947 ja vastaanottajan 7.5.1947. Mahdollisesti maj Lahtela lensi koneen Porista Kauhavalle juuri 7.5. Kaksi päivää myöhemmin tapahtui Nakkilassa kapt Ikosen kuolemaan johtanut onnettomuus MY-28:lla, seurauksena konetyypille asetettu lentokielto.

 

Päivämäärällä 28.5.1947 lähetti Kauhavan Le.Tekn.K. kirjeen Ilmavoimien esikunnalle. Asia koski MY-16 -koneen huollossa tehtyjä havaintoja. Todettiin, että korkeusperäsimen puoliskot pääsivät huomattavasti liikkumaan toistensa suhteen. Sivuperäsimen (keskimmäinen) ja oikean siivekkeen (sisimmäinen) saranapulteissa havaittiin ettei varmistinlankojen päitä oltu kierretty yhteen. Sitten tämä: Siiven verhous oli jättöreunan puolelta päässyt irti liimauksesta. Naulat ovat useasta kohdasta nousseet ylös ja olivat niin löysässä, että ne voi sormin poistaa. Koska edellä luetellut vaikuttavat koneen lentokelpoisuuteen, katson olevan aiheellista saattaa se Ilmavoimien esikunnan tietoon (Koulun johtaja, Maj Pietarinen). Kirjeen lopussa kerrotaan, että kone voidaan lähipäivinä luovuttaa Lentorykmentti 1:lle (HLe.Lv.11). Tässä selviää ettei alkujaan MY-16 ollut tarkoituskaan jäädä Kauhavalle lopullisesti, vaan lentää takaisin yksikköönsä palvelukseen. Nakkilan onnettomuuden jälkeen määrätty lentokielto sinetöi MY-16 jäämisen Kauhavalle. Kone säilyi kirjoissa kunnes poistettiin esittelyssä n:o 20/IlmavE, 2.7.53. 

[Markku Kanninen 447]

My-16 Kauhavalla v.1956

sImage ipsImage_thumbnailed" alt="myrsky.my-16_1956.jpg.4cf375e923ce59c6624a0e4d261f4294.jpg" />

Kuva T. Miettisen albumista (kuvaaja J. Kaskia)

[Raimo Heikkinen 2 508]

Kiitokset Markulle hienosta kuvasta. Takana näkyy 17.6.1954 käytöstä poistettua Mersua MT-448. Muut koneet ovat palveluskäytössä olevia Focke-Wulf Stieglitzejä. Paitsi ehkä jos oikein tunnistan, vasemmassa reunassa näkyy pikkuisen Brewsterin korkeusperäsintä/-vakaajaa? Mikähän BW se silloin olisi?

[Jukka Nisula 2 318]

Kiitokset Markulle hienosta kuvasta. Takana näkyy 17.6.1954 käytöstä poistettua Mersua MT-448. Muut koneet ovat palveluskäytössä olevia Focke-Wulf Stieglitzejä. Paitsi ehkä jos oikein tunnistan, vasemmassa reunassa näkyy pikkuisen Brewsterin korkeusperäsintä/-vakaajaa? Mikähän BW se silloin olisi?

 

Minulla on kaksi valokuvaa eri kuvakulmista, joissa näkyy Brewsterit BW-377 ja -382 Kauhavalla hallien edessä kokardeilla varustettuna. Kuvat on otettu ennen syksyä 1948, koska molempien koneiden viimeinen lento on päivätty 14.9.1948. En ole kuitenkaan varma, olivatko koneet vain  käymässä Kauhavalla ja jäikö niistä kumpikaan sinne seisomaan.

 

Jukka

 

 

[Markku Kanninen 447]

Kyllä siinä pilkottaa Sussun korkeusperäsin...

Paan lisää kuvia kun kerkiän.

Markku

[Reino Myllymäki 0]

Tiedustelulentolaivue 12:n sotapäiväkirja löytyy ajalta 2.1.-27.8.1944 Digitaaliarkistosta, osoite: http://digi.narc.fi/digi/slistaus.ka?ay=79238

 

[Tapani Honkanen 13]

Kävin ilmailumuseon avoimien ovien päivänä myös puuhapajassa, alakerran VL Myrsky II entisöintiprojektia katsomassa. Mietin miten tarpeellista tuommoisen feikkikoneen rakentaminen onkaan. Museaalisen tarkoituksen ajaisi koneen raato-osien näyttely aivan riittävästi, täydennettynä valikoimalla valokuvia ja kertomuksella siitä, että yhteiskunta ei nähnyt tarpeelliseksi koneen lentohistorian loppuessa säilyttää edes yhtä lentokelpoista yksilöä.

 

Rakentamiseen uhrattua rahaa, noin 100 k€ ja suunnaton määrä työtä, ei mielestäni kannata uhrata sodankäynnin kannalta merkityksettömään ja tekniikaltaan pelkkää kopiointia sisältävään koneyksilöön, jonka rakentamisessa ei pyritäkään alkuperäiseen ja lentokelpoiseen lopputulokseen. Mitä elämystä tai ymmärrystä museossa kävijälle antaa tuommoinen feikkikone. Siis jos elämyksen ymmärtämätön saakin, onko sillä mitään merkitystä yhteiskunnan säilyvyyden ja kehityksen kannalta, nimenomaan teknillisen kehityksen kannalta. Lähes kaikki museon kävijät ovat sellaisia kansalaisia, joiden työtehtävät eivät sisällä elementtejä, joiden kehittyminen saisi apua näkemästään hävittäjälentokoneesta. Samaten maanpuolustustahdon kasvaminen ei luullakseni kasva tuosta tutustumisesta. Kun koneen rakenteet vielä jäävät piiloon siiven ja rungon verhouksen alle, niin mitä siellä sisällä on? No siellähän on pilalle ruostuneita osia, vähän sinne päin tehtyjä osia, vähän tai paljon oikaistuja ratkaisuja kuten siiven uumalevyt tai miten ne nyt tehdäänkään. Siis ei lähellekään lentokelpoista rakennetta.

 

Tosin lentokelpoisen koneen (Myrsky II) rakentaminen ei Suomessa ole mitenkään mahdollista rahan ja ammattitaitoisen väen puuttuessa mutta miksi tuo epäaito ratkaisu?

 

Jälkipolvien kannalta hyödyllisempää olisi ehkä nykyajan tiedonjakamisen menetelmin mahdollistaa esimerkiksi noiden alkuperäisten  piirustusten digitalisointi, säilytys ja jakelu internetin kautta. Samaten suuri määrä valokuvia rakenteista ja detaljeista sekä riittävä katsaus koneen rakentamiseen vaikuttavista seikoista, antaisi mahdollisuuden suurelle määrälle ihmisiä, työskentelevät he sitten tekniikan parissa tai ovat muuten vaan kiinnostuneita, tutustua kovinkin tarkasti tuohon lentokoneeseen paljon paremmin kuin pönöttävä patsaan kaltainen teos. Ilmailumuseon elinikäinen kävijämäärän lisäyskään ei mitenkään riitä tuomaan takaisin tuohon projektiin uhrattua työtä ja kustannuksia.

 

Vähän samanlainen tunnelma tuossa hommassa on kuten Viikissä sijaitsevan Tekniikan museon (vaihtuvat ?) näyttelyt. Siellä humanistikoulutuksen omaavat (halpa työvoima) ja museaalisesti (ilman tekniikkaa ja detaljeja) maailmaa hahmottavat johtajat väsäävät näyttelyitä mihin toivotaan sukupuolineutraaleita vihreitä ihmislapsia huomaamaan jotakin noin yleensä teknologiasta vähän joulun aikoihin kirkoissa oleviin jouluseimirakennelmien malliin.

 

Aikoinaan, siis noin neljä vuosikymmentä sitten kävin useinkin tuolla Tekniikan museossa. Silloin oli mahdollista päästä käymään alakerran varastoihinkin ja ne käynnit luullakseni kehittivät edes pikkuisen luovuuttanikin ja teknistä osaamista. Nykyäänhän ne varastot ovat suljettuja. Näyttelyihin uhrataan kohtuuttoman paljon semmoisiin rakennelmiin missä on jotakin nukkeja ratikassa tai sen kaltaisia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

[Reino Myllymäki 0]

Pahoittelen, jos 13.12.2014 Suomen Ilmailumuseon joulumyyjäisten yhteydessä pitämästäni Myrsky-tietoiskusta jäi se kuva, että olemme rakentamassa jotenkin epäaitoa VL Myrsky II -hävittäjää. Siitä ei ole kyse. Kone rakennetaan mahdollisimman pitkälle käyttäen hyväksi alkuperäisosia. Osaluettelosta niitä on noin 20 % käsittäen mm. runkokehikon, moottorin, aseet, ohjaamon varusteet, tuulilasin, kuomun, laskusiivekkeet, päälaskutelineen renkaat, kannuspyöräkoneiston osia jne. Painosta laskien alkuperäisosien määrä on suurempi kuin tuo 20 %. Kaikki uusvalmistetut osat tehdään mahdollisimman pitkälle alkuperäisiä piirustuksia käyttäen ja alkuperäisen kaltaisista materiaaleista. Poikkeukset ovat harvinaisia ja jokainen käsitellään johtoryhmässä, jossa on edustus myös museoilla, joten museaalinen näkökulma tullaan varmasti ottamaan huomioon.

 

Poikkeuksia on tähän mennessä hyväksytty kolme: 1. alunperin yhtenä kokonaisuutena rakennettu 11-metrinen siipi rakennetaan kahdessa osassa, jotka kytketään toisiinsa metallilaipoin, jotka mahdollistavat koneen purkamisen osiin mm. kuljetusta varten. 2. Koneeseen pyritään rakentamaan ns. B-siipi. Koska siitä on vain muutamia piirustuksia jälkellä, joudutaan siiven sisäosia rakentamaan C-siiven piirustuksilla. 3. Koska nykyään valmistuksessa olevan lentokonevanerin maksimimitat ovat 1,55 m x 1,55 m ja koska ns. diagonaalivaneria ei ole enää valmistuksessa, sitä käytetään vain kohdissa, joissa se lujuuden kannalta on tarpeellista. Nykyaikaisesta vanerista saa diagonaalivaneria sahaamalla 45 asteen kulmassa mutta silloin pitää hyväksyä jopa 80 % hukka. Nykyiset vanerit ovat kestävyydeltään parempia kuin 1940-luvun tuotteet.

 

Lisäksi realiteetteja ovat, että enää ei ole saatavissa ns. kolupuuta (sen asemesta käytetään vaneria) eikä myöskään sodanaikaisia huonoja korvikeliimoja ja -lakkoja. Näiden tilalla käytetään nykyaikaisia mutta mahdollisimman pitkälle alkuperäisen kaltaisia tuotteita. Käytännössä entisöitävästä MY-14:sta tulee kestävämpi kuin alkuperäinen ;-)

 

Mitä tulee aitouteen, suosittelen Hannu Valtosen väitöskirjan "Tavallisesta kuriositeetiksi" lukemista. Se antaa hyvän kuvan minkä tahansa teknisen laitteen entisöinnin problematiikasta. Lisäksi muistutan, että lentävään Myrskyyn pitäisi tehdä vielä enemmän uutta kuin museokappaleeksi entisöitävään MY-14:ään ja ihmettelen, miten se olisi vähemmän epäaito.

 

Maailman Fokker D.XXI -koneista Keski-Suomen Ilmailumuseossa oleva kappale lienee kaikkein aidoin (Hollannin kone on replika). Silti siinäkin on uustuotantona tehty siipi. Tällä hetkelläkin kone täyttää paikkansa Keski-Suomen Ilmailumuseossa (samoinkuin Hollannin Sotamuseossa) osana maan sota-, ilmailu- ja lentokoneteollisuushistoriaa. Ja niin tulee myös MY-14 tekemään!

[Ismo Nurmi 2]

Myrsky ei ehkä sotakoneena ole erityisen kiinnostava, mutta museaalisia arvoja siinä on paljonkin. Ensimmäisenä tulee mieleen pienen maan sotaponnistelut ja asehankintojen vaikeus. Tätä kautta Myrsky on hyvä esimerkki maamme osaamisesta, rohkeudesta ja päättäväisyydestä ratkaista hävittäjäkonepula toisessa maailmansodassa.

[Jukka Nisula 2 318]

Tuohon Ismon vastaukseen voisi vielä lisätä, että Myrsky oli ensimmäinen Suomessa suunniteltu varsinainen hävittäjälentokone eli "sotakone", joka meni tuotantoon ja sarjavalmistukseen asti. Olihan meillä -30-luvulla suunniteltuja ja sarjavalmistettuja harjoituskoneita kuten Viima, Tuisku ja Pyry ja sitten myöhemmin tietysti Vihurit ja Vinkat. Mutta varsinaisia hävittäjiä ei ollut muita, jos ei lasketa Pyörremyrskyn protoa mukaan, mutta eihän sekään mennyt sarjatuotantoon asti. Tämä on seikka, joka puolustaa Myrskyä, vaikka sen historia sotakoneena oli sitten mitä oli.

 

Jukka

[Jouni Penttilä 0]

Hei,

 

Tässä omia ajatuksia VL Myrsky II projektista.

 

Täytyy muistaa, että VL Myrsky II tosiaan on ainoa suomessa suunniteltu hävittäjälentokone jota ei löydy museoiden kokoelmista. Konservoimalla yksi VL Myrsky, saadaan sitten koko ”sarja” kerättyä talteen.

 

Itselleni oli yllätys miten paljon alkuperäisiä osia on käytettävissä. Käsittääkseni ne kaikkein tärkeimmät osat löytyvät. Mitään ruostetta sinne tuskin jätetään vaan kaikki osat konservoidaan ja lopputulos on varmasti lähestulkoon lentokelpoinen.

 

Mitään järkeä ei tosiaan ole rakentaa lentokelpoista Myrskyä, joka pitäisi rakentaa kaikki alusta asti uusista materiaaleista. Hinta sellaiselle olisi paljon suurempi kuin nykyiselle projektille. Uudella koneella ei olisi mitään museaalista arvoa. Ketään ei voisi velvoittamaan edes lentämään sellaisella.

 

75 000 – 100 000 euroa on aika pieni raha tuollaiseen projektiin. Suurin osa rahoista kai tulee yksittäisiltä kansalaisilta lahjoituksina jolloin se raha ei ole keneltäkään pois kuten olisi jos se raha tulisi yhteisistä varoista. Jos tuo summa jaetaan projektin kestolla, sanotaan vaikka 10 vuodella, ei vuotuinen kustannus vaikuta suurelta. Tässähän ei käytetä Valtion rahaa. Talkoo työn osuus on käsittääkseni merkittävä.

 

Sitten täytyy muistaa vielä tuo että projektissa työllistetään nuoria ja käsittääkseni tällä tavoin annetaan nuorille jotain järkevää tekemistä, nuoret oppivat näitä käden taitoja, ja samalla ehkäistään kai nuorten syrjäytymistä. Tämän hetken suurimpia ongelmia Suomessa on nuorten, tai nuorten aikuisten työttömyys.

 

Mutta itse ihmettelen suuresti päätöstä maalauttaa tuleva Myrsky jatkosodan väreihin. Osassa koneitahan ehti olla itärintama tunnukset jopa muutaman kuukauden. Mielestäni oikeampi tapa olisi maalauttaa kone Lapin sodan väreihin ilman itärintama tunnusta. Tai sitten maalauttaa kone sodan jälkeisiin kokardeihin. Alkaa olemaan museot kohta täynnä lentokoneita, joissa on Jatkosodan maalauskaavio.

 

[Topi Falkenberg 417]

Maalauskuvio on varmasti tarkkaan harkittu. Arvelisin merkittävän osan ilmailuhistorian harrastajista tavallaan ihailevan sotaa, peilaamalla sitä ja sen kauheuksia historian kautta? Museotalouden kannalta näyttelyn nimen etuliitteenä sana -sota- merkitsee lipputulojen kasvua.

 

Itse toivoisin, että kaikki säilynyt alkuperäismateriaali eroteltaisiin selvästi uustuotanto-osista vaikkapa maalien värisävyjen avulla. Ulospäin näkyvät uusiorakenteet on helppo osoittaa näyttelyvieraille värein profiilipiirustusten kautta. Voi olla että näin tehdäänkin?

[Jouni Penttilä 0]

Moi,

 

Jossain mielessä olisi ollut hyvä kunnostaa vielä yksi Myrskyn runkokehikko, niitä kun nyt ruosteisina taisi kolme olla. Ja sitten kunnostettuun, eli hiekkapuhallettuun ja pohjamaalattuun runkokehikkoon voisi kiinnittää joitain rakenteita tai järjestelmiä. Tämä sen vuoksi, että satunnainen museokävijä ei tiedä mitä tarkoittaa esimerkiksi "sekarakenteinen", tai miltä tuon aikakauden lentokoneen runko näyttää ilman verhoilua. Näin olisi saatu yksi havaintovälin lisää ahtaisiin museoihin. Toisaalta onhan se Vihurin puolikas rakenteilla siihen tarkoitukseen, mutta eihän se nyt kai Myrskyn rakennetta vastaa.

 

Tottakai tuollainen havaintoväline olisi vaatinut tietysti lisää työtä ja rahaa. Olisihan siinä sitten yksi Myrskyn runko lisää tullut pelastettua.

[Jussi Näri 0]

"Siellä humanistikoulutuksen omaavat (halpa työvoima) ja museaalisesti (ilman tekniikkaa ja detaljeja) maailmaa hahmottavat johtajat väsäävät näyttelyitä mihin toivotaan sukupuolineutraaleita vihreitä ihmislapsia huomaamaan jotakin noin yleensä teknologiasta vähän joulun aikoihin kirkoissa oleviin jouluseimirakennelmien malliin."

 

 

Todennäköisesti menin trolliin kun eihän tuollaista idiotiaa nyt luulisi enää tämän päivän kulttuuriympäristössä harjoitettavan mutta...

 

Noin niinkuin "museaalisesti maailmaa hahmottavilla johtajilla" on ehkä pyrkimys ylläpitää museota muistiorganisaationa, jonka tarkoituksena on tallentaa menneeseen liittyvää esineistöä, historiaa, kulttuuria, mitä milloinkin siten, että se parhaiten tarkoitustaan palvelee eli jälkipolvia.

 

Tämän ammattikunnan leimaaminen tuollaisella yllä mainitulla tavalla kertoo ennemminkin ajattelutavasta, joka on johtanut siihen että nyt niitä vaihtoehtoisia menetelmiä käytetään kun alkuperäisiä ei ole tallella.