Hyppy SB-koneesta - listätietoja kaivataan

[Pasi Pirttikoski 267]

Lentorykmentti X( tuntematon, ei näy kopiossa):n laatiman tilaston "Laskuvarjolla pelastautuneista 1.9.44 mennessä" mukaan hyppäsi luutnantti Wahlström, Ernst Carl-Gustav TLe. LV. 6:n SB-koneesta mereen Kotkan edustalla. Hyppypäivä oli 23.5.1943.

 

Nyt kaipaan lisätietoja tästä hypystä. Mikä koneyksilö oli kyseessä ja mistä kirjasta / lähteestä löytäisin lisätietoja?

[Pasi Pirttikoski 267]

Yv-viesti saatu. Julkinen kiitos lähettäjälle.

 

Oikea hyppypäivä on 23.5.1942 kuten alkuperäisessä aineistossa on alunperin kirjoitettu. Vuosiluku on korjattu myöhemmin syystä tai toisesta vääräksi.

[Raimo Heikkinen 2 491]

Vai yv:nä, meille muille jäi "luu käteen" tästä mielenkiintoa herättävästä aiheesta.

 

Mikä on ollut syy tähystäjä-vänrikki Vahlströmin laskuvarjohypylle? Itse en löytänyt tietoa Joppe Karhuselta, joka on kirjoittanut kirjan Merilentäjät sodan taivaalla (Otava 1980), enkä liioin SIH-sarjan osasta 9 Venäläiset pommittajat (Tietoteos 1982). Myöskään Kohtalokkaat lennot 1939-1944 ei mainitse asiasta mitään, koska tässähän ei menetetty konetta eikä tähystäjäkään kuollut. Ainakaan Vahlströmin nimeä ei mainita merilentäjien tappioluettelossa ajalta 1941-44.

 

Tutkimukset jatkuvat..

 

Toivo Sorsan Lentäjän Albumi 1 (PM-julkaisut 1977).

Reilusti lyhennettynä ohjaajan, lentomestari Heikki Vepsäläisen kirjoituksesta: Olimme lennolla Lavansaaren suunnalla. Koneemme oli SB-4, tähystäjänä vänrikki Wahlström ja lentosähköttäjä - kk-ampuja ylikersantti Ahvensalmi. Lensimme Suursaaren suojassa ja sen eteläpuolitse kohden Lavansaarta, hyvin matalalla, välttääksemme herättämästä vihollisen huomiota. Havaitsimme sukellusveneen pinnassa Lavansaaren pohjoispuolella....kääntäen koneen sitä kohden. Mutta Lavansaaressa olivat ilmavartijat tähystyspallossa huomanneet meidät. Ne alkoivat veivata palloa alas ja samassa alkoi rantakentältä suoltaa hävittäjiä ilmaan. Olimme juuri sukellusveneen yläpuolella, kun kiepautin koneen railakkaasti Kaunissaareen päin ja samalla pudotimme syvyyspommit sukellusvenettä kohti. Painoimme täydellä kaasulla pakoon hävittäjiä, jotka olivat kimpussamme. Sitten pysähtyi oikeanpuoleinen moottori ja vasemmalta puolelta katkesi jäähdytysputki, alkaen suoltaa nestesumua kohti neljää Tsaikkaa jotka lensivät perässämme. Toinen moottori oli nyt lujilla ja sen lämpö alkoi äkkiä nousta. Suursaaren pohjoispuolella oli kolme saksalaista vartioalusta. Lensimme niitä kohden, toivoen että ne suojaavat meitä it-tulellaan, mutta ne alkoivatkin ampua meidän eteemme sulkutulta. Ahvensalmi ampui kyllä omakonetunnuksia taivaalle sen kuin ehti, mutta taisivat sekoittua it-hattaroihin eivätkä saksalaiset niitä huomanneet. Onneksi vihollishävittäjät pyörsivät takaisin....Vauhtimme hidastui ja matkaa kotikentälle oli vielä pitkälti. Näytti jo siltä että määränpäämme on jäähileinen meri.

 

Tähystäjä sanoi hyppäävänsä. Koetin leuhkia että vien koneen kotikentälle,... mutta hän ei näyttänyt uskovan, vaan halusi hypätä. Kampesin siis Kaunissaarta kohti... Tähystäjä hyppäsi. Katselimme joka puolelle, mielestämme ikuisuuden, kunnes vihdoin lehahti laskuvarjo auki, mutta samassa roiskahti mies mereen. Tuuli ei vienytkään häntä saarelle niinkuin oli suunniteltu. Meitä tarkkaillut moottorivene suuntasi kohden ja mies ongittiin veneeseen. Matkanteko oli tuskallista ja pelkäsin toisenkin moottorin pysähtyvän, jolloin olisi menty alas kuin silitysrauta. Kone ei tuntunut keventyneen vaikka tähystäjä oli pitänyt sitä syynä hyppäämiseensä. Hänen hypätessään oli luukku jäänyt auki ja sisälle puhaltava viima pani koneessa olevat roskat ja hiekan liikkeelle....Roikuimme aivan kuolion partaalla. Kiitotie kentällä oli vapaa ja laskeutuminen onnistui. Yksikköön palattuaan kertoi tähystäjä seikkailuistaan. Häneltä oli päässyt luiskahtamaan laskuvarjon laukaisin käsistä ja hän putosi kuin kivi suoraan alas. Viime hetkellä hän oli saanut laukaisimen käsiinsä ja varjon auki ennenkuin pulahti mereen. Konettamme oli luultu viholliskoneeksi ja tähystäjää desantiksi. Onneksi Kaunissaaren esikunnassa oli ollut tuttu mies, joka pelasti tilanteen. Tähystäjä sai kuivat matruusin vaatteet ylleen sekä todistuksen tilanteesta, mutta kuitenkin junapartio pidätti vänrikin ja hän joutui Kouvolan sotapoliisin huostaan.

 

SB-4 kuului Malmilta operoineelle 2/LeLv 6:lle.

 

Selasin vielä SIH24 LeR 5 -kirjan. Siitäkään en löytänyt mitään mainintaa ylläolevasta tapauksesta, joka olisi kyllä pitänyt olla sivulla 115; Sukellusveneitten kohtaamiset. Ilmeisesti se on ensimmäisenä kohtaamisena jatkosodan ajalta vaan jäänyt pois raporteista, sillä ensimmäiseksi on merkitty tapaus pvm:llä 28.5.1942 (SB-1).

 

On vielä toinenkin vänrikki Wahlströmiin liittyvä tapaus. Ilmailu 3-1959 "Näillä lensimme X" -sarjassa (SB-) haastatellaan luutnantti evp. William V. Vaasvirtaa (ent. Virtanen): (Lyhennetty) Ollessamme kerran paluumatkalla Kronstadista vänrikki Wahlströmin ja kk-ampuja Kirjavaisen kanssa, alkoi öljynpaine toisessa moottorissa laskea ja hetken kuluttua se pysähtyi kokonaan... Haminan ulkopuolella alkoi käynnissä oleva moottori osoittaa ylikuumenemisen merkkejä, joten valmistauduimme kylmään kylpyyn syyskuisessa meressä. Vnr Wahlströmillä oli pahin paikka aivan nokassa ja ikkunaruudut menisivät varmasti hajalle. Tästä syystä vänrikki kiipesi ulkopuolelle ja asettui istumaan koneen nokalle parhaan kykynsä mukaan. Kun moottori pysähtyi olimme jo aivan pinnassa ja tein loppuvedon telineet sisällä veteen. SB laskeutui kauniisti, niin että vesi lensi kuin pikaveneestä. Vänrikki lensi kaaressa pitkän matkaa koneen kulkusuuntaan ja molskahti veteen. Sain iskun käteeni avonaisesta ohjaamon kuomusta ja vesi virtasi sisään. Mikrofoninjohto oli tarttunut koneeseen, niin että vesi kohosi rinnuksiin ennekuin pääsin vapaaksi. Vänrikki W. tuli "kroolaten" katsomaan, miten meille kävi, ja hetken kuluttua kaikki seurasimme laivamme uppoamista turvallisen välimatkan päästä. Kaikki tapahtui 20 sekunnissa. Pari kalastajaa sattui olemaan onneksi lähellä, sillä meillä oli yllämme kuuluisat kapokkiliivit, jotka varmasti hukuttivat kantajansa.

 

Tämä tapahtui 6.9.1941. Kyseinen kone oli VP-2 (myöh. SB-2), joka korjattiin lentokuntoon.

 

 

 

 

 

[Pasi Pirttikoski 267]

Kiitos ja anteeksi... olisi pitänyt mutta, mutta...

 

Alkuperäistietoa löytyy myös sotapäiväkirjoista. Tässä linkki

 

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2908032

 

Kiittäen, Pasi

 

 

[Raimo Heikkinen 2 491]

Näin selkeä tieto sotapäiväkirjassa olisi pitänyt näkyä myös ilmailu(tieto)kirjoissamme, kyllä poikkeuksellinen laskuvarjohyppy koneesta vastaa ainakin yhtä ohipudotettua syvyyspommia

[Pasi Pirttikoski 267]

Olen täysin samaa mieltä! Syystä tai toisesta kyseisen kirjan tekijä on kuitenkin jättänyt tuon pois. Onneksi näin ainakin osa kiinnostuneista "löysi" kyseisen hypyn.