Suuri Musiikkilaite keskustelu

[Jari Vanhatupa 2]

Ehkä olisi aika perustaa tähän tämmöinenkin ketju. Soittajia ja musiikkilaitteista kiinnostuneita täältä foorumilta ymmärtääkseni löytyy. Ideana olisi keskustella musiikkin tekemiseen liittyvistä laitteista, niin perinteisistä soittimista ja tallennusvälineistä, kuin myöskin asiaan liittyvistä tietokoneohjelmista.

 

Halutessaan voisi myös kuvien kera esitellä ylpeänä soittopelejään, tai muuten vain käyttää kuvia asiaa selventävänä dokumenttina. Myös keskusteluaiheeseen liittyviä linkkejä voisi tarvittaessa laittaa näkösälle ja mikäpä ettei myös linkkejä itsetehtyyn musiikkiin ja niiden videoihin, mikäli harrastus on niin pitkälle edennyt.

Muiden keskustelijoiden musiikillista suuntausta ja musiikkimakuja olisi suotavaa koittaa ymmärtää.

 

Ketjun aloittaja aloittaa:

 

Soittoharrastus on ollut jo pitempään jokseenkin jäähyllä. Keikkailut on keikkailtu, midistudio purettu soittimet hajautettu eri paikkoihin jne. Lähinnä sähkökitaraa on tullut huudatettua Laneyn combovahvistimen kautta ja silloin tällöin olen jonkin syntikan hakenut esiin ja huvikseni soitellut niillä toivelaulukirjojen biisejä.

 

Nyt innostuin kuitenkin vanhoista 80-luvun alun Casio kotiurkujen soundeista ja ostin netistä pari sellaista vanhaa vintage-Casiota. Soundit kiinnostavat ihan sellaisenaankin mutta myös ns "Circuit Bending" eli laitteiden piirien muokkaus ja ulkoisten potikoiden ja katkaisimien asennus vaikuttaa myös erittäin mielenkiintoiselta ja saattaa myös tulla kyseeseen, mikäli vain maltan hienoja Casioita ruveta "pilaamaan"

No se siitä mutta sitten varsinaiseen asiaan:

 

Casioita pitäisi päästä äänittämään moniraidalle. Ajattelin hankkia erillisen käytetyn 8-raitaisen kovalevy tallentimen, läinnä siksi koska monet soittimeni eivät ole tietokoneen vieressä eikä tietokoneella ole nykyään juuri tilaakaan musiikkisoftille.

Kuitenkin mietin, että jos nyt kuitenkin jonkin pienen simppelin ilmaisohjelman asentaisi! Onko kokemuksia/suosituksia mikä se voisi olla? Halpaa tai mielummin ilmaista pitäisi olla ja muutama audioraita riittäisi. Koneessani ei ole mitään musiikin tekemiseen liittyviä lisäkortteja, eli mitkään Pro-jutut ei tule kysymykseen vaan ennemminkin päinvastaiseen suuntaan ollaan menossa.

 

Tommonen sanlainen on tulossa meikäläiselle huutonetistä. Casio MT-45 vakiokunnossa ja sillä jammailua:

 

Samanlainen laite "piirin taivutuksen" jälkeen, eli modifioituna tosi kovaksi rassiksi:

 

[Tarmo Lindroos 0]

Audacity on ilmainen ja ihan käyttökelpoinen ohjelma. Löytyy Omenakoneelle ja PC:lle ja Suomenkieliset käyttöohjeet löytyy myös netistä.

 

http://audacity.sourceforge.net/?lang=fi

[Jari Vanhatupa 2]

Audacity on ilmainen ja ihan käyttökelpoinen ohjelma. Löytyy Omenakoneelle ja PC:lle ja Suomenkieliset käyttöohjeet löytyy myös netistä.

 

http://audacity.sourceforge.net/?lang=fi

 

Tuo saattaisi muuten olla juuri passeli ohjelma. Lähinnä tuli mieleen, että voisin käyttää tuota Audacityä masternauhurina johon toisin valmiiksi miksatun materiaalin moniraiturilta. Tietokoneen ja Audacityn avulla voisin sitten tehdä CD:n vaikkapa autossa kuunneltavaksi. Kovalevytallentimessa ei siten välttämättä tarvittaisi tallentavaa CD-asemaa. Itseasiassa raituri voisi olla tässätapauksessa C-kasetillakin toimiva vanha Fostex tai Tascam.

 

Vanhat Vintage Casiot tulivat sitten eilen postissa. Valkoinen MT-45 on vuodelta 1982 ja musta CT-370 on mallia 1988. Soittokokemus tämmöisellä 30 vuotta vanhalla keybordilla nykyään on jokseenkin erikoinen. Kyllä siinä pitää mennä pitkälti noiden masiinojen ehdoilla ja mukautua siihen mitä niillä on tarjottavana. Kun sen oppii hyväksymään niin siitä se lysti sitten alkaa. Ero nykyaikaisiin koti-keyboardeihin on kyllä aikamoinen, puhumattakaan siitä jos noita vertaa johonkin kehittyneeseen työasema-syntikkaan. Toisaalta siinähän se sitten myös piilee niiden viehätys. Casio soundi on aito.

 

Valkoinen MT-45 on joidenkin mielestä kaunein keyboardi mitä on valmistettu. Tässä tuli mukana myös alkuperäinen pakkaus ja käyttöoppaat. Nämä vanhemmat MT-sarjan soittimet omaavat joidenkin mielestä jo jonkinlaista keräilyarvoakin joten tästäkin joutui maksamaan useita kymppejä.

 

CT-370 on "Extra-prima" kuntoinen ja suorastaan käyttämättömän oloinen. Soittotatsi on erittäin kevyt, semmoinen  flät, flät, flät Myös sointi on erikoinen ja vastaa soittotuntumaa. Koko laite vaikuttaa erikoiselta, se on painava metallisella pohjalla varustettu ja erittäin tukevasti tehty, ääntä tulee paljon ja siinä on mukana jotain selittämätöntä voiman tunnetta ja läpikuultavuutta, varsinkin kovalla voluumilla soitettaessa. Matalia ääniä tulee ja ne tulevat erikoisesti ulos tukevasti tehdystä kotelosta: flät, flät, flät!

Todella mukaansatempaava laite. Hinta ei päätä huimannut 10-euroa! Hintä/hupisuhde on varsin hyvä.

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

 

[Kalle Keihänen 1]

Itseasiassa raituri voisi olla tässätapauksessa C-kasetillakin toimiva vanha Fostex tai Tascam.

 

 

Juu ei. Nykyvehkeet kun ovat sen verran digitaalisia, niin tuossa on ihan turhaa analogiaa noiden tallennuksissa.

 

Nuo Casiot voivat kiippareina olla nostalgisen hienoja ja hinnoiltaan hauskoja, mutta siihen se jääkin. Kehitys on ollut huimaa, ja se mitä sai 80-luvulla, on nykyään valitettavasti kovin vanhentunutta. Samaan aikaan teknisen kehityksen mukana tuoma massavalmistus ja komponenttien halpeneminen aiheuttavat sen että 50 euron kiinalainen kosketinsoitin hakkaa 100-0 nuo 80-luvun Casiot. Koskettimiston dynaamisuus, äänimaaailman valkoima sekä etenkin liitettävyys (jopa HDMI) tuovat nykyisiin halpiskiippareihin jotain mitä silloin ennen ei ollut ja joka nykyään aiheuttaa päänvaivaa tietsikan kanssa.

 

Itsellä myös hieman harkinnassa musisoinnin (uudelleen)aloitus, mutten ole vielä päättänyt, ostanko jonkun kiipparin, sähkörummut vaiko jopa molemmat. Joskus viitisien vuotta sitten leikittelin jollain kaupallisella softalla miksaukseen, mutta nyt veikkaan että Audacity ja vastaavat ilmaiset ovat saavuttaneet sen tason. 

[Jari Vanhatupa 2]

Juu ei. Nykyvehkeet kun ovat sen verran digitaalisia, niin tuossa on ihan turhaa analogiaa noiden tallennuksissa.

 

Nuo Casiot voivat kiippareina olla nostalgisen hienoja ja hinnoiltaan hauskoja, mutta siihen se jääkin. Kehitys on ollut huimaa, ja se mitä sai 80-luvulla, on nykyään valitettavasti kovin vanhentunutta. 

 

Aivan, ymmärrän mitä tuossa tarkoitat, enkä varsinaisesti vierasta nykysöundejakaan. Tässä Vintage Casio jutussa vain on nimenomaan tarkoitus harrastaa näitä "Haloo! juna meni jo" juttuja eli kokea se alkuperäinen vanha Casio tekniikka ja käyttää sitä leikisti tosissaan.

Tuo on vain yksi suuntaus siinä valtavassa määrässä erilaisia musiikkityylien kirjoja . . eikä sitä ehkä oikein kannata  yrittää millään järkisyillä perustella.

Tietysti aina jotain voi yrittää kertoa . . . eli miten minusta tuli Casio mies: Mieltymykseni merkkiin tulee oikeastaan aikojen takaa. Ensimmäinen oikea syntikkani oli Casion CZ-101:nen joka muuten on minulla vieläkin tallella. Se on 4-äänisesti multitibraali monofonisesti ja aikoinaan tuli siitä otettua sekvensserikäytössä ns. "kaikki irti" puuha oli varsin kiehtovaa ja sen Cz:n ohjelmointi sujui silloin jo melkein silmät kiinni.

 

Oikeastaan hieman vahingossa tuli sitten hankittua toinenkin Casio, FZ-1 sampleri. Olimme eräässä pienessä studiossa tekemässä omakustanne äänitettä ja siellä oli tämmöinen sampleri. Olin nähnyt semmoisen musiikkikaupassa ja se maksoi siihen aikaan samanverran kuin uusi itäauto!

Kokeilimme sitä FZ:aa ja nauroimme itsemme melkein hengiltä, sillä niin hauskalta se silloin kuulosti kun omaa puhettaan ym. samlasi ja soitti sitten eri korkeudelta. FZ-1:nen oli periaatteessa myynnissä ja kun hintakin oli tippunut alle puoleen uuden hinnasta niin tuli se silloin ostettua. Laite oli senverran kova sana vielä siihen aikaan, että vuokrasin sitä jopa eräälle ammattimuusikolle äänityskäyttöön.

 

Isompia Cz-syntikoita teki toki mieli mutta hinnat olivat melko korkeita ja päädyinkin sitten muihin merkkeihin mitä oli tarjolla käytettyjen markkinoilla.

Tässä yhteydessä voisi muuten mainita, että Ahosen musiikki Tampereella kauppaa nettisivuillaan uusia 80-luvun CZ-sarjan syntikoita! Niitä on siellä kuulemma isoja pinoja jossain varastossa. Asia on varsin erikoinen mutta erikoisemmaksi vielä muuttuu mikäli niitä haluaa ostaa! Se ei nimittäin onnistu! Moni on kokeillut ja kokeilin sitä itsekin mutta luovutin.

 

http://www.ahosenmusiikki.fi/kosketinsoittimet/

 

Uusi 30-vuotias CZ-sarjalainen olisi ollut "pähee" juttu mutta ei toteutunut. Uusia leluja teki kuitenkin mieli ja muutama kuukausi sitten päädyin Casion uutuuteen XWP-1:seen. Siitä sitten irtoaa tarpeeksi niitä nykysoundejakin. Tilanne on melko mielenkiintoinen sikäli, että 80-luvulla Casio yritti ammattilaismarkkinoille CZ-sarjan syntikoilla muttei täysin onnistunut. Nyt vuosikymmeniä myöhemmin tilanne on taas sama ja tälläkertaa he yrittävät sitä XWP-1:sellä, saa nähdä kuinka nyt käy. Ainakaan hinta ja soundit eivät ole menestyksen esteenä.

 

 

[Tarmo Lindroos 0]

Meikäläisen soitinarsenaalista löytyy Ensoniq SD1 syntikka. http://www.vintagesynth.com/ensoniq/sd1.php

Samalaista on mm Mike Oldfield käyttänyt levyillään kuten Tubular Bells 2.

Synthesisers that Mike used on this album were the Korg M1, Ensoniq SD1 and Kurzweil K2000.

 

[ attachment removed / expired ]

 

[Jari Vanhatupa 2]

Kaunisääninen syntikka kieltämättä. Ensoniq oli aina jotenkin vähän edellä muita. Ainakin semmoinen kuva noista on jäänyt mieleen kun testejä olen lukenut, itse en ole koskaan Ensoniqia soittanut. Haaveillut olen toki semmoisen omistamisesta. Aikanaan kun VFX ilmestyi, niin se kyllä kiinnosti kovasti mutta pankkilainahan sen hankkimiseen olisi silloin pitänyt käydä anomassa. Jäipä hankkimatta, koska enhän ollut edes kosketinsoittaja vaan rumpali. Nythän semmoisen saisi käytettynä jo ihan kohtuu hintaan.

 

Tässä muuten linkki josta selviää kätevästi yleinen hintataso eBay:ssa myydyistä vintage-syntikoista.

 

http://synthprices.blogspot.fi/

[Tumi Hämäläinen 716]

Tässä yhteydessä voisi muuten mainita, että Ahosen musiikki Tampereella kauppaa nettisivuillaan uusia 80-luvun CZ-sarjan syntikoita! Niitä on siellä kuulemma isoja pinoja jossain varastossa. Asia on varsin erikoinen mutta erikoisemmaksi vielä muuttuu mikäli niitä haluaa ostaa! Se ei nimittäin onnistu! Moni on kokeillut ja kokeilin sitä itsekin mutta luovutin.

 

Tuota, valaise nyt hyvä mies vähän, miksi se ei onnistu? Jos liike kauppaa syntikoita, niin ne pitää saada rahalla. 

[Jari Vanhatupa 2]

Tuota, valaise nyt hyvä mies vähän, miksi se ei onnistu? Jos liike kauppaa syntikoita, niin ne pitää saada rahalla. 

 

Juu, tuo on erikoinen juttu. Myyjät eivät tiedä niiden varastossa olevien CZ-syntikoiden hintoja vaan pyytävät kysymään liikkeen omistajalta. Johtaja lupaa sitten katsoa mitä siellä varastossa on ja selvittää syntikoiden hinnan. Palautetta sähköpostiin ja kyselyihin ei vain sitten koskaan kuulu. Samantyyppisiä kokemuksia on muillakin.

 

Ehkä niitä sieltä saisi jos menisi paikanpäälle ja vetäisi kukkarosta esiin tuhansia euroja mutta eivät ne nyt sentään niin arvokkaita ole vaikka ovatkin käyttämättömiä. Ebaysta saa hyväkuntoisia Cz-synia, jopa malliston parhaita malleja ja hinnat ovat alhaalla. Ilmeisesti niitä uusia CeeZetoja halutaan vain pitää siellä jotenkin museoituna tai jotain sentapaista.

 

Tavallaan ymmärrän tuon tilanteen mikä siellä on. Uusin Casion syna XWP-1:nen maksaa noin 500,-euroa ja päihittää tottakai etu ja takaperin vanhan CeeZetan, siinä on jopa CZ-tan vintage soundeja mukana. Tavallaan nuo vanhukset pitäisi siis myydä alle XWP-1:sen hinnan mutta tavallaan se olisi tyhmää koska laitteet ovat uusia ja 80-luvulta. Jonkinlainen keräilyarvo on selviö mutta CeeZetojen hinnat eivät ole jostain syystä keräilymielessä nousseet, vaikka niin on käynyt monien muiden merkkien 80-luvun malleille.

Ehkä heidän vain sitten kannattaa odottaa. Toivottavasti ne synat ovat kuivassa varastossa taltioituna.

 

Edit: pahimpia kirjoitusvirheitä

[Jari Vanhatupa 2]

Audacityn toka testauskerta. Ensimmäisellä kerralla pähkäilin sitä, että kuinka saan tietokoneelle tarpeeksi laadukkaasti ääntä sisään. Ratkaisuksi löysin tori.fi:stä tuon "mustan laatikon" eli Alesiksen 4-kanavaisen USB-mikserin. Tietokoneen äänikortin line-in ja mic-pistukat näyttivät niin naurettavilta, että tuli uskonpuute ja päätin kokeilla tätä Alesista. Hyvin tuntuu toimivan ja ääni menee sisään CD-tasoisena.

 

Audacity pelittää näköjään kätevästi kolmella monitorillakin ja ohjelman voi levittää näkymään niin, että koko biisi on näkyvissä. En ole vielä edes lukenut ohjelman käyttöohjeita mutta moniraita äänitys onnistui heti kun vähän vain kokeilin. Tuossa kuvassa on Zoomin multiefektistä äänitetty rumpuraita ja kolme kitaraosuutta. Näköjään tähän moniraitaäänitykseen pääsee kiinni halvallakin, noin 50,- euron satsauksella mikäli soittimia on jo omastatakaa kertynyt varastoon.

 

Audacityä ja tietokonetta olisi kuitenkin tarkoitus käyttää vain masternauhurina ja autossa kuunneltaviena CD-levyjen polttamiseen. Varsinainen moniraitaäänitys tulee tapahtumaan kannettavalla 8-raiturilla. Tilasin jo semmoisen ja palaan siihen kun saan sen ensiviikon alkupuolella.

Tietokone on kyllä ihan jännä moniraituri mutta haluan käyttää oikeita soittimia ja ne ovat mikä missäkin, ne ovat isoja ja painavia sekä pitävät kovaa meteliä, eikä niitä oikein huvita rahdata tietokoneen ääreen. Kannettavalla raiturilla voin äänitellä kätevästi milloin missäkin ja soittaa kovalla voluumilla, toisin kuin kotona.

[ attachment removed / expired ]

 

[Tatu Kantomaa 2 866]

Juu, tuo on erikoinen juttu. Myyjät eivät tiedä niiden varastossa olevien CZ-syntikoiden hintoja vaan pyytävät kysymään liikkeen omistajalta. Johtaja lupaa sitten katsoa mitä siellä varastossa on ja selvittää syntikoiden hinnan. Palautetta sähköpostiin ja kyselyihin ei vain sitten koskaan kuulu. Samantyyppisiä kokemuksia on muillakin.

 

Tee tarjous (alakanttiin), niin jospa keskustelu sillä avautuisi.

[Tumi Hämäläinen 716]

Tee tarjous (alakanttiin), niin jospa keskustelu sillä avautuisi.

 

"Johtaja lupaa sitten katsoa mitä siellä varastossa on ja selvittää syntikoiden hinnan."

 

No, nyt vain johtaja koville. Kyllä sen pitää tietää mikä on vermeen hinta. Onko noita edes julkisesti tarjottu, ja jos on, niin siinähän pitäisi olla hinta esillä. 

[Jari Vanhatupa 2]

No tavallaan on tarjottu kun siellä heidän nettisivuilla niistä kerrotaan, linkki on tuolla ylempänä. Kun katselee tarkemmin niitä muita osastoja niin onhan siellä paljon uutta ja käyttämätöntä "museotavaraa" tarjolla, osassa on hinnat ja osassa ei. Pitää nyt katsoa, josko viitsin noihin enään palata. Ilmeisesti niistä joutuu kuitenkin maksamaan aikalailla jos niitä tosissaan haluaisi. Uusi on toki uusi mutta on noita ollut suomessakin käytettyinä myynnissä.

Äänellisesti tuo minun CZ-101 on periaatteessa sama, noissa isomissa on vain soivia ääniä enemmän, kosketusherkkä koskettimisto, chorus, sekvensseri ym. Keräilymielessä juttu on sitten jo ihan eri sillä CZ-101 ei ole CZ-1:nen.

[Tumi Hämäläinen 716]

Kannattaa myös muistaa, että 20-30 vuoden varastointi voi tuoda laitteelle joitain "ominaisuuksia". Takeita ei varmaankaaan ole siitä millaisissa olosuhteissa vermeitä on säilytetty. Mikä on siis takuu jos maksat niitä kuuluisia maltaita? 

[Jari Vanhatupa 2]

Jonkinaikaa tuli tutkittua käyttettyjen raitureiden markkinoita ja tuommoinen Zoom MRS-8 tuli sitten ostettua. Raituri tuli tänään ja tein sillä yhden hevi-demon, kitara basso urut ja rummut. Laite oli ylättävän selkeä käyttää odotin paljon pahempaa. Vaikka siinä onkin ominaisuuksia järkyttävä määrä, niin ilman käyttöopasta pystyi tekemään kappaleen tuosta vaan, ihan kuin nauhuria käyttäisi.

Tällä voi äänittää 8-kpl toisistaan riippumatonta ääniraitaa ja jokainen niistä voi sisältää 10-kpl virtuaalista ääniraitaa! Eli voin äänittää vaikkapa 10 erilaista kitarasooloa virtuaaliraidoille ja valita niistä sitten käytettäväksi sen parhaimmalta kuulostavan oton.

 

Laite tallentaa musiikin SD-kortille ja kortin koosta riippuen äänitysaika vaihtelee 50-minuutista 6-tuntiin.

Masternauhuri kuuluu myös samaan pakettiin, eli välttämättä ei tarvittaisi tietokoneen audacity ohjelmaa, vaan musiikin voisi tuoda Sd-kortilla suoraan tietokoneeseen ja polttaa sitten CD-levylle. Tosin meikäläisen tietokoneessa ei ole SD-kortin lukijaa. SD-kortin täyttyessä sen tiedot voi myös siirtää tietokoneen kovalevylle ja täyttää sitten kotin uusilla äänityksillä. Kuvittelisin myös tämän SD-korttille tallentavan raiturin olevan kestävämpi ja huolettomampi käytössä kuin kovalevylle tallentavat mallit.

 

Rumpuraidan voi halutessaan tehdä laitteessa olevalla rumpukoneella. Rumpusettejä ja preset-komppeja on ihan kiitettävästi. Itse tein tuossa demossa siten, että soitin ensin demon koneen kompeilla ja otin sitten raiturin kassiin ja kävin soittamassa rummut livenä Rolandin sähkösetillä.  Näissä raitureissa on se hyvä puoli, että soitto taltioituu semmoisena kuin se soitetaan, eli nämä eivät aikakorjaa ja kvantisoi nuotteja mihinkään suuntaan vaan kaikki tallentuu niinkuin mangneettinauhalle soittaisi. Mitään halpojen tietokoneiden ja sekvennserien nykimisiä ja viiveitä ei myöskään ole mukana.

 

Basso ja sähkökitaran voi liittää suoraan raituriin. Mukana on parikymmentä erilaisia mallinnettuja vahvistinta ja efektejä joka lähtöön. Halutessaan voi ruuvata ja säätää tuntitolkulla tai tehdä valmista tuosta vaan. Molemmilla tavoilla laite kuulostaa oikein hyvältä.

Mukana on myös sisäänrakennettu mikrofoni jota voi halutessaan käyttää, vaikkapa lauluun ja akustisiin soittimiin.

Laitteen täydellinen mekaaninen äänettömyys mahdollistaa tämän ratkaisun, koska sen sisällä ei ole mitään sähkömoottorita tai tuulettimia. niin häiriöääniä ei ole.

 

[ attachment removed / expired ]

 

[Tumi Hämäläinen 716]

Vuosien saatossa noita syntikoita, sähköpianoja sun muita härpättimiä on kulkenut uusi sisään- vanha ulos -periaatteella jonkinlainen läjä. Keikkakäytössä oli tavallisesti kaksi tai kolme laitetta. Tässä jonkilaista listaa (josta puuttuu joitakin mitä en nyt muista):

 

Yamaha: CS-15, Pf10, SY-20, DX7IID, FE-70, RX-5

Roland: D-50, D-70, JD-800, Juno-106, R8, U-220, M-GS64

Korg: M1, Poly-800, Poly-61, 01/W eli Oiwa, Wavestation

Kurzweil: K1000

Oberheim: OB-Xa, Matrix-1000

Hammond: B100 + Leslie 760

Tascam: M-246 moniraituri

Ensimmäinen tietokone: Atari Mega ST2 + Steinberg Cubase 1.1 (v. 1988)

Muita: pari näppäinhaitaria, akustinen kitara, viulu, huuliharppuja sun muuta tarpeellista ja vähemmän tarpeellista

 

PC -aikaan siirryin 1995. Nykyisin noista syntikoista on käytössä enää Roland D-70 emäkiipparina (pitkä koskettimisto). Olen siirtynyt lähes kokonaan VST-instrumenttien käyttöön, jokunen moduli tuolla vielä leijuu. Edelleenkin käytössä on Steinberg Cubase, versio on nyt 6 (seiskaan siirryn joskus jos tarvetta ilmenee).

 

 

[Jari Vanhatupa 2]

Mielenkiintoinen luettelo laitteista. Arvelen sinun olevan enemmän tai vähemmän ammattimuusikko? Päätellen siitä, että tuossa luettelossa on monia aikakautensa parhaita ja halutuimpia malleja mukana.

Muutamaa noista malleista olen päässyt käyttämään. M1:nen oli viikon verran käytössä samoin Juno-106. Mitenkäs muuten tuo RX-5 jos vertaat sitä Rolandin R-8:siin? Sinulla kun näyttää olleen molemmat noista rumpukoneista. Minulla on myös R-8 mutta aina on himottanut päästä räpläämään jotain RX-sarjan rumpukonetta. Itse olen arvellut Yamahan olevan hankalampi ohjelmoida, liekö vain arvaus?

 

Laitan tähän myös oman laiteluetteloni. (päivitetty 12/2014) Poismyytyjä laitteita (suluissa) ei voi kaikkia muistaa, varsinkin kitaroissa ja kotikeyboardeissa rupeaa mallit jo unohtumaan. Olen aina halunnut soittaa kaikkia bändin soittimia, joten luonnollisesti on täytynyt jättää ne kalleimmat mallit ostamatta.

Yllättävän vähän olen vuosien varrella myynyt noita pois, vain silloin kun on ollut aivan pakko joku muu kiinnostava härveli saada hankittua.

Tavallaan tuo laitekanta ja harrastus jämähti tuonne johonkin Amiga-500:sen aikakaudelle. Olisko jotain 80-90 luvun vaihdetta. Pikkuhiljaa olen koittanut elvytellä sinänsä hyvää soittoharrastusta ja aina silloin tällöin on jotain uuttakin hankittu. Se taasen, että noita vanhoja laitteita on jäljellä näyttää saavan aikaan sen, että keräilyvietti herää ja muutkin tuon aikakauden laitteet alkavat taas kiinnostaa.

Nyt näyttää soittoharrastuksessa taas hyvältä tuon Zoom raiturin hankinnan jälkeen. Kiva sillä on kaikenlaisia äänityksiä tehdä.

 

Syntikat:

 

Casio: CZ-101, FZ-1, XWP-1

Roland: JX-8P + programmer, U220, M-GS64

Yamaha: CS-15 ja CS-15D, CS-20M, CS-40M (CS-01), (DX-9), AMW-ääni moduuli

Oberheim: (OBSX), Matrix-1000

Korg M-1

 

Rumpukoneet:    (Boss Dr.Rythm), (Roland TR-626), Roland R-8

 

Kotikeyboardit:  Casio CT-370, MT-45, Yamaha PSR-3, PSR-290, (poismyytyjä useita)

 

Kotiurut:   (ELKA mekaanisella leslillä.) (Galanti X-360)

 

Harmooni: Yrjö T.Pilvinen

 

Sähkökitarat:   Cort, Ibanez, (Hagström), (Epiphone), (Eko), (Aria 335), (****SG)

 

Akustiset:   Ibanez nailonkielinen, (Eko-12kiel.),(Landola, useita)

 

Kitara-vahvistimet:  Laney hybridi combo, Custom transistoricombo, (Ross),Efektirasiat

 

Bassot:   (Aria), Maya, (Stagg), (Basso?)

 

Rummut:   Star-70 luvun vintagesetti, Roland HD-1 sähkösetti, TAMA Techstar-moduli, (Beat),(Star),(Remo-rotot)(Bewerley,Premier,Tama-ym sekalaista sälää),(Nahkakalvoiset rummut, jättibassarilla)

 

Mixerit:   Alesis 4-kanv USB, Behringer 8-kanav, Soundgraft Topaz 14/4, Yamaha 16-kanv, (Boss 6-kanv) Fostex jousikaiku, Kawai Midi Patch-Bay, Eurorack Pro RX1202RX mikit ym. sälää.

 

Äänitys:   (Casio RZ-1 seqvensseri), Miditetty Amiga-500, PC-Audacity, Reaper, Zoom MRS-8; Alesis Midiverb II

 

Laitan loppukevennykseksi vielä kuvan kovia kokeneesta Vm 1967 Eko Florentine bassostani. Tapasimme aina keikan lopuksi hajottaa kaikki soittimet tuhannen päreiksi! (Uskokoot ken tahtoo).

[ attachment removed / expired ]

 

Edit: Lisätty kitara

 

[Tarmo Kallio 239]

On ja oli teillä hienoja laitteita.

 

Minulla oli vain sähkökitara. Tein sen koulussa itse yhdeksännellä luokalla. Isäni tosin suunniteli kitaran kaulaosan, että kaikki kielenkiristimet mahtuivat.  Vuosi oli 1979.

 

Tein sitten kaikki efektilaitteet sähkökitaralle. Kaikki piirikaaviot mitä elektroniikkakirjoissa ja Tekniikan Maailman lehdessä oli.

 

Välillä kitara kuulosti hyvältä, kun yhtä kieltä rimputti. 

 

Minulla oli jopa "laiton" langaton lähetin kitaran sisällä. Vuosi oli ehkä 1980. Kitarani on tietysti tallessa.

 

 

[Samuli Pänttäjä 1]

Mulle on iskenyt vintage sairaus ja kaikki pitää olla vanhaa. Ihan vielä ei ole täysin onnistunut mutta lujaa mennään siihen suuntaan.

 

Soitettua tulee joka päivä, mutta päivätöissä täytyy kyllä käydä, että on varaa lentää. 

 

Niin ja suosittelen kokeilemaan Reaper softaa musiikin nauhoitteluun. Pesee aika mennentullen noi kaikki vanhat raiturit, vaikka hyvin ymmärrän kyllä niiden helppouden: moniraitainen kelamankkahan se olis paras ja joku Neven tiski 

http://www.cockos.com/reaper/

[Jari Vanhatupa 2]

On ja oli teillä hienoja laitteita.

 

Minulla oli vain sähkökitara. Tein sen koulussa itse yhdeksännellä luokalla. Isäni tosin suunniteli kitaran kaulaosan, että kaikki kielenkiristimet mahtuivat.  Vuosi oli 1979.

Tein sitten kaikki efektilaitteet sähkökitaralle. Kaikki piirikaaviot mitä elektroniikkakirjoissa ja Tekniikan Maailman lehdessä oli.

Välillä kitara kuulosti hyvältä, kun yhtä kieltä rimputti. 

Minulla oli jopa "laiton" langaton lähetin kitaran sisällä. Vuosi oli ehkä 1980. Kitarani on tietysti tallessa.

 

Tuo muuten on kyllä jotain . . minä en osannut niitä efektejä rakentaa vaikka samoja juttuja olen TM:stä lukenutkin, aloituskynnys oli liian korkea.

Sinänsä tuommoinen itsetehty sähkökitara ja sen "rämpyttäminen" on yhtä arvokas kokemus kuin vuosikymmenien harrastelun jälkeinen tunnekin.

Jo se, että sai pitää sähkökitaraa sylissä ja kaveriporukka istui ympärillä niin . . . . . ei se niin väliä ollut osasiko soittaa vai ei, pääasia että siitä jotain ääntä kuului.

Ensimmäinen oma sähkökitara minulla oli musiikkikaupasta uutena ostettu Eko. Pyysin saada sen mukaan kielet valmiiksi viritettynä koska en itse osannut virittää. En osannut myöskään soittaa mitään mutta oli se Eko vaan niin älyttömän hieno ja värikäs peli. Meni kauan ennekuin osasin edes virittää sen uudelleen virityspillin avulla. Hirveällä "teenauksella" opin jostain muutaman soinnun ja soitin "nousevan auringon taloa"  Silloin olin "muusikko" sehän oli selvä . . .

 

Kirjoittanut: Samuli Pänttäjä

Lainaus

Mulle on iskenyt vintage sairaus ja kaikki pitää olla vanhaa. Ihan vielä ei ole täysin onnistunut mutta lujaa mennään siihen suuntaan:

 

Ei ollenkaan pahempi sairaus tuo . . . Onhan se jo jotain kun tuommoinen vanha Rhodes on samassa huoneessa kuin itse on, sen kahvikuppinsa kanssa. Puhumattakaan sitten siitä kun sillä Rhodesilla alkaa soittamaan.

 

Niin ja suosittelen kokeilemaan Reaper softaa musiikin nauhoitteluun. Pesee aika mennentullen noi kaikki vanhat raiturit, vaikka hyvin ymmärrän kyllä niiden helppouden

 

Ymmärrän kyllä näiden uusien musiikkisoftien edut ja ylivoiman, samoin nämä softasyntikat. Kyse ei ole kuitenkaan siitä ylivoimasta, haluaisin vain välillä pois tuon humisevan tietokoneen ja sen näyttöjen ääreltä . . . tehdä jotain muuta mikä tuntui ennen niin hyvältä . .  Soittaa . . . sieltä toivelaulukirjasta niitä biisejä, välillä äänittää ja kuunnella. Ei se niin kauhean tarkkaa ole miltä esimerkiksi ne soundit kuulostaa. Oikeastaan riittää jos ne on vähän "sinne päin" Enhän minä enään esiinny missään tai mitään sellaista . . . jotain minimaalista juttua vain haluan tehdä. Tästä näkökulmasta katsottuna esim tuommoinen vanha digitaalinen kasiraituri on Super-Hyper!

 

moniraitainen kelamankkahan se olis paras ja joku Neven tiski

 

Niinpä! Komean näköistäkin kun ne kelat pyörii. Fostexin R8:lle ja Otarin kasiraidalle  olen aikoinaan ollut soittamassa. Otari varsinkin oli jyhkeä ilmestys. Siinä oli niin leveä nauhakin. Veikkaan, että noiden hinnat alkaa pian nousta, nyt ne ovat vielä siedettävällä tasolla.

 

 

[Tumi Hämäläinen 716]

Mielenkiintoinen luettelo laitteista. Arvelen sinun olevan enemmän tai vähemmän ammattimuusikko? Päätellen siitä, että tuossa luettelossa on monia aikakautensa parhaita ja halutuimpia malleja mukana.

Muutamaa noista malleista olen päässyt käyttämään. M1:nen oli viikon verran käytössä samoin Juno-106. Mitenkäs muuten tuo RX-5 jos vertaat sitä Rolandin R-8:siin? Sinulla kun näyttää olleen molemmat noista rumpukoneista. Minulla on myös R-8 mutta aina on himottanut päästä räpläämään jotain RX-sarjan rumpukonetta. Itse olen arvellut Yamahan olevan hankalampi ohjelmoida, liekö vain arvaus?

 

Siitä on niin kauan aikaa kun noita rumpukoneita on tullut räplättyä. Muistelisin, että RX-5 oli tuohon aikaan soundeiltaan sen verran tuhnu (omiin tarkoituksiini), että vaihdoin R8:aan. Ohjelmoinnista en muista. Olen muuten jonkun hassun lattarikeikan heittänyt niin, ettei meillä ollut varsinaista akustista percussion -kalustoa messissä ollenkaan, vaan vedin R8:n padeilla tarvittavat percussiot sormilla naputtelemalla.  

 

Juu, ammattimuusikkona on tullut leipää tienattua aikoinaan, nykyisin enemmän säv-san-sov-tuotanto-muusikko -linjalla. Tuosta voi käydä vähän kurkistamasta jos ketä kiinnostaa:

 

www.tumihamalainen.com

[Tumi Hämäläinen 716]

Eka sähköbassoni oli Cimar -merkkinen, maksoi 300 markkaa. Sitten tuli Ibanezin Jazz Bass, Yamahan BB-800 ja taisi olla Fenderin Mustang tuon bassokauden viimeisenä.

 

Innostuin jossain vaiheessa sähkökitaroinnistakin, Squier Strato oli mustanpuhuvana kelpo vekotin.

 

Kaikenlaisia vekottimia on tullut ajan saatossa kokeiltua, mutta muisti palailee pätkittäin. Sen verran kovaa mentiin aikoinaan.

 

Kiitokset Jarille mukavasta palstasta. Tässähän ihan oikeasti tulee vanhat "hyvät" ajat mieleen, ja tulee pinnisteltyä tuota hataraa muistia noiltakin osin. 

[Jari Vanhatupa 2]

Aivan, noita vanhoja tapahtumia on aina silloin tällöin mukava palautella mieliin. Meikäläisellä alkoi tuo kitaristin ura melko hyvin kun ensimmäinen sähkökitara oli se uusi Eko.

Rumpalin ura sensijaan alkoi 70-luvulla hieman vaisummin. Hakkasin ensin kotona pahviputkilla kaikia esineitä mistä lähti hyvä soundi.

Varsinaisesti ura lähti vauhtiin vasta kun ostin musiikkiliikkeestä oikeat rumpukepit. Keittiön tuoleista ja kattilan kansista sai hyvät rummut. Tuolien vanerisissa istuinosissa oli mielettömän hyvät soundit. Bassarin tein siten, että avasin kirjahyllyn ison alalaatikon ja sidoin laatikon vetimeen kumipäisen ison ruuvimeisselin. Kun meisseliä polkaisi jalalla niin kuminen kahva osui laatikon pohjaan ja kuului "kops"

Näillä rummuilla opettelin rummuttamisen perusasiat. Äitini ei pitänyt tästä järjestelystä, vasinkin keittiön tuolien istuinkankaat kärsivät soittopuuhistani. Kuitenkin tiesin jo kuinka rumpuja soitetaan ja seuraava ostos oli aivan julmetun iso käytetty bassorumpu, virveli ja symbaali. Ne olivat jotain 40-50 luvun mallia ja niissä rummuissa oli nahkaiset kalvot. Bassarin pedaali puuttui mutta koitin soittaa sitä potkaisemalla terävästi sitä rumpua.

Seuraava askel oli sitten uusi Hi-hat teline symbaaleineen ja käytetty mutta erittäin hyväsoundinen Premierin virveli.

Aikanaan sitten tulivat ne oikeat ja toimivat viininpunaiset Star-rummut. Silloin osasin jo soittaa niitä samantien. Srereot vaan sitten niin kovalle kuin niistä ääntä lähti ja Deep-Purplet, Uriah Heepit, Sladet, ym. levyt soimaan. siinä mukana sitten soittelin. Yllättävän pitkään kotiväki jaksoi sitä jyminää kuunnella mutta oli jo tullut aika perustaa oma Rock bändi . . . .

8)

[Tumi Hämäläinen 716]

Mulla rumpalointi alkoi hokkaripahvilootan ja tamburiinin avulla, ihan kaupasta ostetuilla kepeillä. Ajastaan sain hommattua ihan oikeat Tamat, ja opetusta sain varuskuntasoittokunnan lyömäsoittajalta. Ei minusta sen kummempaa rumpalia tullut, vaikka keikkoja heitinkin ihan radion lavalauantaita myöten. Se oli nuorelle miehelle aika jännittävää aikaa.  8)

[Jari Vanhatupa 2]

ihan radion lavalauantaita myöten. Se oli nuorelle miehelle aika jännittävää aikaa.

 

Siinä sai jo varmaan jännittää, että pysyykö rumpukepit käsissä.  Minulla on muutaman kerran keikalla lähtenyt rumpukeppi omille teilleen, eipä ole mitenkään kannustava tilanne, vaikka ne varakepit onkin siinä ulottuvilla noita tilanteita varten.

 

Noista rumpujutuista kun tuli puhetta niin muistan kun kerran kuulin, että joku oli samplerilla tehnyt bassorummun soundin Porschen oven kiinni läimäytyksestä syntyvästä äänestä. Se kuulosti hienolta ja päätin kokeilla samaa. Minulla oli sampleri muttei Porschea, ajelin siihenaikaan farmari Wartburgilla. No eipä muuta kuin Warre talliin ja sampleria rehaamaan siihen viereen.

Ajattelin pistää paremmaksi ja tehdä koko rumpusetin Warren ovien paiskomisesta tulevista äänistä. Samplaaminen onnistui hyvin mutta editointivaiheessa totesin, ettei puuha tule onnistumaan Warren ovilla. Ne ovisoundit olivat liian rämiseviä ja kunnon tussahdukset puuttuivat. Lähinnä ehkä jonkinlaisen virvelisoundin olisi voinut tehdä. Mutta olisi se ollut hienoa . . . joo Warren ovista tein nuo soundit . . .