Uskotko Jumalaan (mihin tahansa)?

[Guest motojuzzi]

Tuli mieleen tällainen ilmakuvaosiota lukiessa. Eli mihin uskot, ja miksi?

 

Selvennyksenä pariin termiin, ateisti ei usko mihinkään uskontoon, ja agnostikko ei suoranaisesti usko jumalaan, mutta ei myöskään sulje pois vaihtoehtoa, että jokin jumala olisi olemassa.

 

JA HUOM!!

Nyt perusteltuja mielipiteitä (vahva usko kelpaa perusteluksi), ja mitkään mitään uskontoa halventavat kommentit eivät kuulu tänne! Toki saa olla uskomatta mihinkään ja saa asiallisesti ihmetellä, miksi uskontoja vielä on olemassa, mutta ei tosiaan mitään asiatonta.

[Esa Lehtismäki 0]

Puhtaasti ateisti, enkä kuulu mihinkään kirkkoon.

[Guest MD]

Kristitty, tosin agnostikkokin kuullostaisi ihan sopivalle..

[Orm Uleksin 0]

Puhtaasti ateisti, enkä kuulu mihinkään kirkkoon.

 

Kuin myös.

[Jorma Silo 0]

No mutta tottaMOOSES mä uskon jumaliin. Niitähän on joka nurkka väärällään! Kerran seurasin sivusta, kun yhden lähetysssaarnaajaporukan ihmiset tosissaan laskivat, kuinka monta jumalaa yksistään Botswanassa vaikuttaa: pääsivät muistaakseni lukuun 148.

 

Paras tietämäni jumala on kuitenkin muinainen teutonijumala Wotan. Tiettynä vuoden päivänä kaikki teutonikylän asukkaat sulkeutuivat majoihinsa. Kylän raitilla tuli ihan hiljaista... kukkokaan ei päätään aukonut ja jos aukaisi, heti tuli jostain raosta jalkajousen kuula kalloon.

 

Kun aurinko sitten saavutti tietyn aseman, kaikki aukaisivat yhtä aikaa ovensa, kietaisivat helmat kainaloonsa ja pyllistivät kohden taivasta. Sen tarkoituksena oli lepyttää teutonijumala Wotan!

 

Tämä tarina on aivan tosi, sillä olen kuullut sen autoni radiosta. Meinasin ajaa ojaan...

 

--- Jorma

[Ilkka Portti 87]

Kristitty, tosin agnostikkokin kuullostaisi ihan sopivalle..

 

Samat sanat täällä päässä... Ateisti kuulostaisi myös suht´ oikealta...

[Juha Koskiahde 0]

Kristityn laitoin, mutta myös agnostikkokin voisin olla.

[Guest laurindo]

Kristitty, tosin agnostikkokin kuullostaisi ihan sopivalle..

 

Mäkin olen ihan evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluva. Mutta myös minusta löytyy tuota agnostikon vikaa

[Guest arttula]

Joo, ihan puhdas ateisti olen. Enkä halua luovuttaa penniäkään palkkarahoistani millekään kirkolle.

 

Arttu

[Guest Finski]

Kristitty, mutten kyllä maksa kirkoille yhtään mitään.

[Johannes Kaikkonen 5]

Kristitty olen minäkin, mutta silti uskon tieteelliseen maailmankuvaan (kunnes todistetaan, että Jumala tosiaan loi maailman).

[Esa Lehtismäki 0]

Ennen valapäivää pitäisi kyllä saada hoidettua, sillä niinkin vakavaa asiaa kuin sotilasvala (tai oikeammin juhlallinen vakuutus) en kyllä vanno sellaisen edessä, johon en usko.

Valan ja juhlallisen vakuutuksen ero on pieni mutta merkitsee paljon.

 

Multa kysyttiin, että suostunko menemään muiden kanssa kirkkoon valalle, ettei tarvitse erikseen vannottaa. Sopihan se mulle. Mulle kun ei sotilasvalallakaan ole mitään suurempaa ideologista merkitystä. Velipojilla oli muistaakseni ihan sama juttu.

[Guest Henkka]

Kun näitä kommentteja lukee, en voi olla mainostamatta kirjaa "Pietari Toropaisen pilvilinna"

http://ok.otava.fi/pagesingle.cfm?book=1091

 

Mukavaa tarinaniskentää. Suosittelen

 

 

[Guest Xilex81]

Kristitty olen, Roomalaiskatolinen

[Kim Vainionpää 0]

Juu kyllä mä Jeesukseen uskon. Uskoani en tuputa koskaan kenellekään. Monesti se on tullut tavalla tai toisella kuitenkin ilmi, välillä itseni siitä tietämättä. Esim. jos joku kaveri on halunnut keskustella kahdestaan vaikeistakin asioista arjessa, palaute on ollut, että jotain muutakin mukana välittyy. Tässä threadissa, kun sitä kysytään, vastaan vapaasti.

 

Olen pohjimmiltaan kiltti ja epäitsekäs, kunnioitan toisten näkemyksiä ja mielipiteitä vaikka itse näkisin/kokisin asiat toisin. Olen erimieltä suoran julistamisen kanssa kuin, että voit toiselle olla lähimmäinen - oma itsesi. Sitä kautta ihminen voi saada ajattelemisen aihetta.

 

Hain aiemmin myös paikkaani seurakunnassa. Kiersin helluntai-, vapaaseurakunnat ym. mutten pitänyt/kokenut omakseni hurmoshenkisyyttä, tunne-elämysten hakemista enkä myöskään tuomitsevaa näkökulmaa. Ymmärsin, että usko on minun ja Jumalan välinen asia ja henkilökohtainen suhde. Vaikka ev.lut. kirkon jäsen olen, en koe tarvitsevani kirkkoa tai pappia uskoni välittäjäksi. Kyllä se suora yhteys Häneen on.

 

Jeesus on hyvä ystäväni, silloinkin, kun minusta siltä vähiten tuntuu. Tässä hektisessä maailmassa sisäinen rauha on korvaamaton asia. Uskoni ei perustu tunteisiin vaan enemmän järkeen ja kokemuksiini elämässä.

[Guest Mara]

Juu kyllä mä Jeesukseen uskon. Uskoani en tuputa koskaan kenellekään. Monesti se on tullut tavalla tai toisella kuitenkin ilmi, välillä itseni siitä tietämättä. Esim. jos joku kaveri on halunnut keskustella kahdestaan vaikeistakin asioista arjessa, palaute on ollut, että jotain muutakin mukana välittyy. Tässä threadissa, kun sitä kysytään, vastaan vapaasti.

 

Olen pohjimmiltaan kiltti ja epäitsekäs, kunnioitan toisten näkemyksiä ja mielipiteitä vaikka itse näkisin/kokisin asiat toisin. Olen erimieltä suoran julistamisen kanssa kuin, että voit toiselle olla lähimmäinen - oma itsesi. Sitä kautta ihminen voi saada ajattelemisen aihetta.

 

Hain aiemmin myös paikkaani seurakunnassa. Kiersin helluntai-, vapaaseurakunnat ym. mutten pitänyt/kokenut omakseni hurmoshenkisyyttä, tunne-elämysten hakemista enkä myöskään tuomitsevaa näkökulmaa. Ymmärsin, että usko on minun ja Jumalan välinen asia ja henkilökohtainen suhde. Vaikka ev.lut. kirkon jäsen olen, en koe tarvitsevani kirkkoa tai pappia uskoni välittäjäksi. Kyllä se suora yhteys Häneen on.

 

Jeesus on hyvä ystäväni, silloinkin, kun minusta siltä vähiten tuntuu. Tässä hektisessä maailmassa sisäinen rauha on korvaamaton asia. Uskoni ei perustu tunteisiin vaan enemmän järkeen ja kokemuksiini elämässä.

Puhut asiaa Samaa mieltä

[Guest teemuv]

Kyllä kuulun kirkkoon, mutta en henkilökohtaisesti pidä kirkosta instituutiona. Mielestäni usko on jokaisen henkilökohtainen asia eikä siinä tarvita välittäjinä kirkkoa tai muita asian puolestapuhujia.

 

edit: P.S. yllättävän moni täällä FSN:ssä johtaa omaa uskonlahkoaan eli =Kanada!

[Guest motojuzzi]

Pitänee vastata nyt itsekin.

 

Kuulun kirkkoon, mutta olen koko ajan enemmän agnostikko. Jotenkin, mitä enemmän oppii ja mitä vanhemmaksi elää, sitä vaikeampaa on uskoa minkäänlaiseen jumalaan, joka on kaiken takana. Kuitenkin on olemassa niin monta uskontoa ja niin selkeästi on esillä se fakta, että ainakin suurin osa niistä on luotu selittämään asioita, joita ei ymmärretä, ja joitakin myös hallitsemaan ihmisiä. En pysty enää uskomaan Jumalaan, vaikka joskus haluaisinkin.

 

Kirkko laitoksena on mielestäni typerähkö. Se on kangistunut samoihin kaavoihin. Jos Jumala todella olisi sellainen kuin kirkko opettaa, ei koko kirkkoa paatoksellisine menoineen tarvittaisi. Jumalallehan olisi tärkeää vain suhde ihmiseen, ei siinä kirkkoja tarvita.

 

Minua myös ärsyttää ylihurskaat ihmiset. Esimerkkinä mielipidekirjoitus paikallislehdestämme: siinä käskettiin heti hävittää kaikki pakanalliset tontut ja joulupukit (siis koristeet) pois, sillä ne häpäisevät Kristuksen syntymäjuhlan. Kyllä joillain tuntuu olevan kova tarve päteä Jumalan silmissä, tuon kirjoituksen takia kyseinen ihminen pääsee varmaan suoraan Jeesuksen viereen istumaan taivaaseen.. No joo..

[Esa Lehtismäki 0]

Kimin puheenvuoro oli hieno. Suunnilleen samalla lailla minäkin suhtaudun lähimmäisiini, joskin toisaalta myös mielelläni väittelen kiinnostavista asioista. Ateistina en koe tarvetta kenellekään tuputtaa omaa näkemystäni, vaan katson uskonnollisen vakaumuksen henkilökohtaiseksi asiaksi. Uskonnon pakkosyöttöä kylläkin vastustan, mutta se on omalla painollaan korjautumassa. Eivät koulujen uskontotunnit ole enää sellaisia kuin minun lapsuudessani (30 vuotta sitten) eikä uskonnollista syrjintää juurikaan enää tapahdu kuin joillain pienillä paikkakunnilla. Hautaustoiminnan suhteenkin taitaa olla isommat epäkohdat poistettu. Joten eipä ainakaan minun puolestani ole aihetta nousta barrikadeille

 

PS. Kysymyksenasettelussa oli selvästi asiantuntija takana, kun tiesi, ettei buddhalaisuuteen kuulu jumalaa

[Guest mkuusela]

Multa kysyttiin, että suostunko menemään muiden kanssa kirkkoon valalle, ettei tarvitse erikseen vannottaa. Sopihan se mulle. Mulle kun ei sotilasvalallakaan ole mitään suurempaa ideologista merkitystä. Velipojilla oli muistaakseni ihan sama juttu.

 

Nojoo, mutta nykyään taitaa olla useampiakin jotka eivät vanno valaa, vaan sen vakuutuksen. Ja eihän tuo nyt sinänsä, kyllähän sen "kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä" kohdan voi jättää vaikka toistamatta jos niikseen tulee... (Toistetaanko se edes? Sotilaan käsikirja 2003 sanoo että alleviivatut kohdat toistetaan, mutta kun ei tässä ole mitään alleviivattu. )

[Esa Lehtismäki 0]

Niin no minä en kyllä muista mitä olisi pitänyt toistaa. Itse en toistanut mitään, seisoin vaan paikallani niin kauan että lähdettiin pois. Käytännön kannalta sillä ei ole väliä. Minulle sotilasvalan vannominen ei ollut vapaaehtoista, joten en katso sen velvoittavan mihinkään. Armeijan puolesta sillä ei ole mitään väliä mitä olen palvelusaikana vannonut, olen vain nimi paperissa siinä kuin muutkin.

[Guest arttula]

Terve

 

Katselin tuossa telkkarista mielenkiintoisen dokumentin "Asuuko jumala aivoissamme", jossa ehdotettiin mm. magneettikenttien vaikuttavan aivoihimme siten, että se saa aikaan "uskonnollisen kokemuksen". Sen tueksi esitettiin varsin vakuuttavaa aineistoa. Itsekin olen taipuvainen uskomaan tämänkaltaiseen selitykseen tämän "uskontopsykoosin" taustalla. Toiset ihmiset ovat herkempiä magneettikentille, kuin toiset, mikä selittää erot uskonnollisuudessa.

 

Arttu - joka odottaa, että jonain päivänä keksitään lääke uskontopsykoosin parantamiseksi

[Esa Lehtismäki 0]

Niin siinä katsottiin, että tietyt erot ohimolohkojen rakenteessa vaikuttavat siihen, kuinka altis on uskonnollisuudelle. Todennäköisesti jokin rakenteellinen ero aivoissa tosiaan on eron takana, koskapa uskonnollisuuteen ei ilmeisesti juuri voi vaikuttaa, vaan ainoastaan siihen, mihin uskoo jos uskoo.

 

Minä olen itsekin kokenut sen ykseyden tunteen, minkä ilmeisesti uskonnollisuteen taipuvaiset tulkitsevat pyhän hengen kohtaamiseksi. Minä vaan tulkitsen sen aivotoiminnan harvinaiseksi tilaksi, joka voi syntyä, kun monet tekijät sattuvat osumaan kohdalleen. Joka tapauksessa erittäin miellyttävä kokemus. Minulle tämä tila iski kuunnellessani erityisen etevää progemusiikkia täysin siihen keskittyen. Muutaman kerran olen mennyt hypnoosiin siinä, mutta tosiaan kerran tähän ihmeelliseen euforiaan. Ei ihme että uskonnollisissa seremonioissa musiikilla on niin vahva sija.

[Guest motojuzzi]

PS. Kysymyksenasettelussa oli selvästi asiantuntija takana, kun tiesi, ettei buddhalaisuuteen kuulu jumalaa

Yksi harvoja asioita, joka minulle on lukion uskonnontunneilta päähän tarttunut. Muut uskonnot olivat kiinnostava aihealue, kristinuskon historia taas ei ollut.

 

Ja tosiaan niin kuin tuossa jo sanoin, ihmisen aivot ovat niin tehokkaat muodostamaan kaikenlaisia illuusioita, että uskonnolliset kokemukset eivät ole edes mitenkään vaikeita selittää. Tämän takia minun uskoni on järkkynyt varmaan eniten. Kaikki ne kommentit, millä itselleni Jumalaa puolustin, pystyin kumoamaan silkalla järjellä, tieteellä ja logiikalla. Aika surullista tosin, nyt oloni on aika epävarma, kun uskontoa on kuitenkin pienestä pitäen päähän ahdettu. Sitä ei jotenkin uskalla päästää irti, vaikka haluaisikin. Jossain pään sisällä se Jumala silti kummittelee. Sitä myöskin haluaa uskoa, että esimerkiksi isäni on jossain tuolla pilven reunalla katselemassa minua, kun menen armeijaan. Usko ja Jumala ovat hyödyllisiä psyykkeelle, mutta kun niihin ei enää pysty uskomaan, menee aika tehokkaasti ulalle.

[Esa Lehtismäki 0]

Usko on nimenomaan parhaimmillaan tuki ja turva, jotain henkilökohtaista. Sellaisenaan siinä on potentiaalia niin hyvään kuin pahaankin, ja henkilön muista valinnoista riippuu, kumpi korostuu. Kaikki tietävät nämä äärilahkot, jotka uskovat tuhoisan käyttäytymisen vievän paratiisiin. Lievemmässä muodossa esimerkiksi tutkijan työtä voi haitata usko siihen, että jumala vaikuttaa asioihin. Myös sellainen tunne, että joku välittää tämän maailman asioista, voi periaatteessa olla haitaksi, jos se johtaa ajatukseen, että joku estää meitä aiheuttamasta ekokatastrofian tms. Mutta jos se on vain henkilökohtainen voiman lähde, niin sehän on vain hienoa.

 

Laumakäyttäytymisenä sitten usko on ollutkin kauhea veruke pahantekoon. Inkvisitio ja ristiretket ovat törkeitä rikoksia ihmisyyttä vastaan. Pohjois-Irlannin rähinöissä on osaltaan kyse kristinuskon seremonioiden muodosta. Puhumattakaan sitten eri uskontojen välisistä rähinöistä.