Uskotko Jumalaan (mihin tahansa)?

[Guest TLinkku]

En usko mihinkään hengelliseen tai yliluonnolliseen - mikään muu ei meitä ohjaile kuin oma mielikuvitus (hengellisellä puolella) ja luonnonmaantieteelliset prosessit.

 

Kunnioitan tietysti muiden mielipiteitä, mutta yllä on omani.

 

TLi

[Guest Finski]

Eikös se ole yksi käsky, että muita jumalia ei saa olla ???

 

Ei se silti tarkoita sitä, että "tosi" kristityt ajattelevat noin.

 

Riippuu miten tosi -kristityn määrittelee. Joka uskonnossa on niitä kiihkoilijoita, jotka vannovat oman uskonsa nimeen ja pitävät muita vääräuskoisina. Siltikään normaalit kristityt, jotka ovat aivan yhtä vahvoja uskossaan kuin nämä tosi -kristityt eivät omaa aivan tuollaista ajattelukantaa.

 

[Jouni Laukkanen 55]

Itse pidän täysin selvänä, että vaikutusta on ollut molempiin suuntiin ja ei - en aio kaivaa niitä referaatteja.

 

Voimme keskustella ainoastaan niistä johtopäätöksistä, joita olemme itsekukin tehneet näitä asioita miettiessämme. Ja kun tässä on kysymys uskonnosta, lopulta tulee vääjäämättä eteen kysymys uskovaisuudesta.Nyt luit tai ymmärsit väärin. Sekä Sasu että minä puhuimme taikauskosta - jota myös kristillinen uskovaisuus on - henkisesti laiskana ratkaisuna; emme kirkosta instituutiona tai organisaationa.

 

 

Oli tuossa sellainen yhteys, että kirkko koostuu niistä uskovaisista (jossakin määrin). Ja jos uskonnollisuuteen kuuluu henkinen laiskuus voi se tästä johdettuna olla myös kirkon ominaisuus. Minusta on ansiokasta, että pystyt toteamaan kirkolla vaikutusta suuntaan jos toiseenkiin; harvoin asiat niin mustavalkoisia hyvä-paha -linjalla ovat.

 

Itse en osaa perustella kovinkaan hyvin onko perusteltua uskoa jumalaan vai ei. Esko Valtaojakin toteaa kirjassaan Kotina maailmankaikkeus, että kyllä universumissa on olemassa jumalan mentävä aukko, mutta hän ei itse siihen todennäköisyyteen usko. Hienotunteisuuttaan tai jotain Valtaoja ei anna kuitenkaan uskonnoille taikausko-leimaa.

 

Niin, uskonnoilla ja jumalilla on monta funktiota. Yksi niistä on selityksen tarjoaminen sille mitä ei ymmärrä. Tämä on se tieteen kehityksen kannalta haitallinen piirre. Vasta nykyään alkaa länsimainen sivistyneistö olemaan siitä siinä määrin vapaa, ettei se enää juuri haittaa tieteen edistymistä. Tosin esim. Isaac Newton ilmeisimmin oli varsin uskonnollinen ja siitä huolimatta kykeni suuriin saavutuksiin. Hän uskoi tutkivansa niitä tapoja, miten jumala pistää asiat tapahtumaan. Newton oli kuitenkin harvinaislaatuinen nero. Jokseenkin samanlainen suhde tutkimukseensa lienee ollut Charles Darwinilla.

 

Mutta yksilötasolla uskonnon haitallinen vaikutus ilmeneekin eniten niissä, jotka eivät koskaan ruvenneet ajattelemaan asioita, vaikka olisivat ehkä pystyneet keksimään jotain uutta. Turha miettiä tuntematonta, kyllä jumala tietää. Tai jos ei tutkijakandidaattimme itse ole ajatellutkaan niin, niin hänen isänsä ehkä on. Ei ihmisen sovi mennä penkomaan jumalan asioita, opettele sinä vaan teurastamaan. Kirkko instituutiona on sitten asia erikseen, mutta sama ajattelutapa on tietenkin vaikuttanut sen kieroutumien syntyyn.

 

Minä kun olen jonkin verran tutustunut noihin keskiajan (kristillisiin) ajattelijoihin, niin kyllä siellä takana ovat olleet nimenomaan samanlaiset motiivit kuin Newtonilla. Newton oli suuri ajattelija, mutta on aivan turha takertua tähän, että vain sen takia juuri hän olisi pystynyt välttämään henkisen laiskuuden sudenkuopat. Ei tarvitse omata erityisiä kykyjä siihen, vaan kyse on lähinnä asenteesta. Newton oli muuten tuolloisen ja nykyisenkin kristillisen ajattelun valtavirran vastaisesti unitaristi, minkä hän viisaasti piti piilossa.

 

Darwin yritti mahdollisimman hienovaraisesti yrittää vaikuttaa kristittynä mielipiteeseen johdattelemalla evoluutioon kaikkien tunnustamilla kasvitieteellisillä seikoilla kuitenkaan siinä onnistumatta. Asiasta nousi aivan kohtuuton haloo. Mutta kannattaa pitää mielessä, että nykyaikanakin uusien teorioiden esittäjiä pidetään vähintäänkin outoina. Suomessa viimeksi metsätieteilijää ja kielitieteilijää jotka ovat uskaltaneet poiketa radikaalisti valtavirrasta.

 

Noita keskiajan kauheuksia kummastellessa kannattaisi pitää kuitenkin mielessä, mitä sen aikainen yhteiskunta olisi ilman juutalaiskristillistä kulttuurivaikutusta. Jos ei tästä paljoa tiedä, kannattaisi tutustua tarkemmin esimerkiksi tuon ajan muihin kultteihin.

 

Samaa sanoisin inkvisitiosta. Nykyajan mittapuulla verrattuna sen tekemät kauheudet ovat järkyttäviä, vaan entäs kun niitä vertaa muuhun senaikaiseen oikeuskäytäntöön (muualla maailmassa). On muistettava myös, että inkvisitio ei tuominnut itse, vaan sen esittämät todisteet alistettiin oikeusjärjestelmän käsiteltäväksi. Se on kuitenkin varmaa, että oikeuslaitoksen langettamiin tuomioihin on vaikuttanut uskonnollinen aspekti (epäilemättä varsin epäsuotuisalla tavalla), koska ei tuomiovalta ole voinut elää irrallisena ympäröivästä kulttuurista. Tohdin epäillä myös, että ihmiset tuskin ovat tuohon aikaan tiedostaneet vielä yhtään mitään tästä sidoksesta. Tässä uskonnon kytkös epäilemättä haisee todella pahalle.

 

Edit:sana sinne tänne, jotta tekstistä tulisi hieman ymmärrettävämpää.

[Esa Lehtismäki 0]

En minä ainakaan ole pyrkinyt kommenteillani vähättelemään uskonnollisia ihmisiä. Minun kritiikkini kohdistuu lähinnä uskonnon käyttöön vallan välikappaleena. Minä kunnioitan kyllä kaikkien maailmankatsomusta. Enkä katso myöskään kristityillä harmillisen yleisen suvaitsemattomuuden olevan uskonnosta peräisin, vaan ihmisten pikkusieluisuudesta. Raamatusta löytää kyllä perustelun mille vaan jos haluaa hakea. Monet nielevät muiden tarjoamat näkemykset purematta, eivätkä vaivaudu ajattelemaan itse.

[Jorma Silo 0]

Noita keskiajan kauheuksia kummastellessa kannattaisi pitää kuitenkin mielessä, mitä sen aikainen yhteiskunta olisi ilman juutalaiskristillistä kulttuurivaikutusta. Jos ei tästä paljoa tiedä, kannattaisi tutustua tarkemmin esimerkiksi tuon ajan muihin kultteihin.

 

Samaa sanoisin inkvisitiosta. Nykyajan mittapuulla verrattuna sen tekemät kauheudet ovat järkyttäviä, vaan entäs kun niitä vertaa muuhun senaikaiseen oikeuskäytäntöön.

 

Tämä on minusta niin keskeisen tärkeä asia kaikessa historian harrastamisessa ja siitä keskustelemisessa, että senkin takia jouduin tavallaan levittelemään käsiäni kun peräsit niitä faktoja.

 

Ensinnäkin aihe on niin tolkuttoman laaja, ettei sitä voi edes yrittää puida nettikeskustelun puitteissa.

 

Ja toiseksi: joidenkin tuhannen vuoden takaisten yksityiskohtien tai jopa laajojen kokonaisuuksien arvottaminen 2000-luvun suomalaisen moraalikoodeilla ei voi onnistua. Suurin osa meidän täällä keskustelevien ajatuskoneistosta on perua valistusajalta ja sitä seuranneelta ajanjaksolta. En edes yritä kuvitella vaikkapa 1500-luvun ihmisen ajatusmaailmaa (ja kuinka suuret olivatkaan heidän välisensä erot, kurjimmasta kynttilänvalajasta vaikkapa Thomas Moreen!) Eikä tarvitse mennä edes niin kauas; esimerkiksi Gargantua ei naurattanut minua yhtään. Ja aikoinaan sille nauroi kippurassa koko Eurooppa.

 

Inkvisitio - tuskin me olemme tästä kovinkaan eri mieltä; jos sitä ei olisi ollut, mitä olisi tullut sen tilalle? Sille oli ilman muuta olemassa tilaus; mikä se sitten oli... teorioita on varmasti useita. En jaksa lähteä etsimään niitä; juuri nyt on kesken Montefioren "Stalin - The Court of the Red Tsar..." Koskettaa mun harrastustani huomattavsti enemmän. Jos lähtisin, alkaisin etsiä ensimmäiseksi (sen ajan eurooppalaista yhteiskuntarakennelmaa ajatellen) kirkon ja maallisen vallan välisestä valtataistelusta.

 

Juutalais-kristillisyyden suhteen kysymys on yhtä epämääräinen - jos sitä ei olisi ollut, mitä olisi ollut sen tilalla? Sattuiko se vain olemaan se kirkollisuuden muoto, joka vallitsi alueella, jolla syntyivät tieteen kehitykselle edulliset taloudelliset olosuhteet? Olisiko tiede kehittynyt nopeammin ilman sitä, vai hitaammin? - Juutalaisten osuus tieteen huippunimistä on tunnetusti aivan käsittämätön, kun puhutaan viimeisestä parista vuosisadasta. En minä kyllä etsisi siihen syytä toorasta vaan aivan ainutlaatuisesta yhteisöstä joka oli luonut - pakosta - aivan omanlaatuisensa erilliskulttuurin.

 

--- Jorma

 

 

 

 

 

 

 

[Jouni Laukkanen 55]

Esa ja Jorma,

oikein ilo läikähtää sisimmässä kun lukee noin valistuneita ja viisaita ajatuksia. Tietenkin vain omasta mielestäni viisaita, mutta silti..

 

Edit: Tuosta juutalaiskristillisen ajattelun vaikutuksesta on Päiviö Latvus kirjoittanut kirjan Ajatuksen siivet - miksi tiede on länsimaista? Jos tähän kirjaan tutustut ei voi välttyä ajatukselta, että se on hieman tarkoitushakuinen (tätä tarkoitin aiemmin mainitsemallani poleemisella teoksella), mutta ainahan sitä voi lukea erittäin kriittisellä asenteella. Ihan liirumlaarumia ei välttämättä ole, ainakaan Jukka Kemppisen esipuheen mukaan: http://www.latvus.com/esipuhe.pdf

Edit2: Tottakai, toveri Kemppisenkin todistusta tulee epäillä. Syystä.

[Anssi Lisko 0]

Vastasin että olen ateisti, vaikka kuulunkin toistaiseksi Ev. lut. kirkkoon. Tosin pöydällä on allekirjoitettu kirkosta eroamiskaavake, jotta en kauaa enää siihen puljuun ole yhteydessä. Jumalaan en ole uskonut enää pariin vuoteen.

 

Riparin jälkeen koin pienoisen herätyksen, tottakai kun kaksi viikkoa tuli vietettyä suljetulla alueella keskellä sanaa. Tyhmyys tiivistyy joukossa, sanotaan, vaikka en oikeasti ajattelekaan uskoon tulemisestani että se olisi ollut jotenkin tyhmää. Sanotaan että se oli oman kehityskulkuni kannalta välttämätöntä.

 

Riparin jälkeen kävin nuortenilloissa ja osallistuin seurakunnan toimintaan, rukoilin Jumalaa ja avasinpa joskus raamattuakin. Tuona aikana sitä oppi elämästä yhtä jos toista, kasvoin kohinalla (tietty se on tuohon ikäänkin ominaista), ja varmasti silloinen uskoni jätti jonkinlaisen leiman elämääni. Kuitenkin, jossain vaiheessa asiaa tarpeeksi mietittyäni tulin siihen tulokseen, että on mahdollista elää toisia rakastavasti ja kunnioittavasti ilman että uskoo Jumalaan. Mikäli Jeesus oli olemassa, oli hän varsin viisas mies, mutta samat asiathan nyt olisi voinut keksiä kuka tahansa.

 

Jeesuksen opetukset ovat mielestäni jokaisen ihmisen perusoppeja. Perusoppeja siinä mielessä, että kuka tahansa joka saa kokea terveen, rakastavan lapsuuden tasapainoisissa olosuhteissa ymmärtää nuo asiat itsestäänselvyyksinä, ilman että kenenkään tarvitsee tulla niistä saarnaamaan. On hyvä että on olemassa ihmisiä jotka kertovat näistä asioista myös niille, jotka eivät ole saaneet tasapainoista kasvatusta ja kehitystä. Kuitenkin Jumalan kuvioihin sotkeminen ihmetyttää.

 

Elämme elämäämme maapallolla, tässä ajassa, tässä avaruudessa. Miksi odottaa jotain mikä on kuoleman tuolla puolen? Näinhän kirkko opettaa, tottele Jumalan sanaa, ota Jeesus Kristus sydämeesi ja koet pelastuksen. Saat iankaikkisen elämän.

 

Kuulostaa mielestäni pahalta.

 

Tahdon elää elämäni itse. En tahdo elää mitään kristityn ihanne-elämää, jossa joutuu elämään synnintunnossa vaikka yrittäisi kuinka kovasti elää hyvää elämää. Ihmiset tekevät elämänsä aikana virheitä, shit happens niin sanotusti. Kaikki mitä tapahtuu, tapahtuu. Turha siihen on mitään kummempia hössötyksiä liittää. Asioita tapahtuu, ja tärkein mitä niistä täytyy tajuta on että mitä niistä voi oppia? Eikä sitä tarvitse olla kristitty, että voi olla hyvä toisia kohtaan. Tarvitaan vain hyvä asenne elämää kohtaan.

 

Koulun joulukirkossa en noussut uskontunnustukseen, joka osallaan herätti eroamaan kirkosta. Kirkko ottaa mielestäni enemmän kuin antaa. Opetukset ja ideologia sinällään ovat viisaita, mutta toteutus ontuu pahemman kerran.

 

Ja nyt kun olen kirjoittanut tämän kaiken, olen tainnut unohtaa alkuperäisen pointtini. Semmoinen meinaan oli. Joka tapauksessa, en usko Jumalaan, enkä enää kauaa kuulu kirkkoon. Sitähän kysyttiin?

[Guest rainer]

Olkaapas ateistit vähän varovaisia kannanotoissanne. Aasian tulva-alueelta tuli tieto, että pieni vauva oli köllötellyt patjan päällä ajelehtien merellä ja pelastui ja pääsi äitinsä syliin. Siis tämä jos mikä todistaa, että suojelusenkelit eivät nukkuneet.

Joo mä oon fundeeraillut, että saattas olla sellainen fifty firty mahdollisuus, että olis olemassa sellainen ylempi organisoija. Siis eihän me tänään tiedetä pimeästä aineesta ja sen energiasta yhtikäs mitään ja tietysti vielä paljosta muusta. Ei tämän päivän tiedoilla voi sanoa paljoa mitään, tietysti sitten voi lapsen lailla uskoa siihen mitä evlut opettaa ja voihan olla että uskon asiat ovat uskon asioita ja piste.

Vielä nytkin fyysikot etsivät aineen massaa, vaikka asian voi selvittää ihan maalaisjärjellä. Lyö vain päätään riittävän lujaa seinään, niin varsin pian huomaa, että aineella on massa.....

Toisaalta on minunkin elämässä sattunut sellaisia sattumia, etten millään voi uskoa, että ne olis vain sattumia.......

[Anssi Lisko 0]

Olkaapas ateistit vähän varovaisia kannanotoissanne. Aasian tulva-alueelta tuli tieto, että pieni vauva oli köllötellyt patjan päällä ajelehtien merellä ja pelastui ja pääsi äitinsä syliin. Siis tämä jos mikä todistaa, että suojelusenkelit eivät nukkuneet.

 

Kiitos samoin te kristityt.

 

Minä uskon myös ylempään voimaan, ts. johonkin ihmistä suurempaan kokonaisuuteen. Ei se kuitenkaan varmaankaan mikään yksittäinen instanssi jossain pilven reunalla liene. Luonnossa tuntuu olevan voimassa semmoinen juttu että kaikki menee kuitenkin loppujenlopuksi aina parhain päin. Ei siihen suojelusenkeleiden nokkaunia tarvitse keskeyttää.

[Markku Kiiski 2]

Olkaapas ateistit vähän varovaisia kannanotoissanne. Aasian tulva-alueelta tuli tieto, että pieni vauva oli köllötellyt patjan päällä ajelehtien merellä ja pelastui ja pääsi äitinsä syliin. Siis tämä jos mikä todistaa, että suojelusenkelit eivät nukkuneet.

Valitettavasti niiden 150 tuhannen ihmisen suojelusenkelit vetivät sikeitä kriitisillä hetkillä, mukana työkaverin tyttären poika.

Omasta mielestäni uskonnot ym. ismit ovat olleet lähinnä tapa hallita kansanjoukkoja.

[Guest Otto-Ville]

Valitettavasti niiden 150 tuhannen ihmisen suojelusenkelit vetivät sikeitä kriitisillä hetkillä

 

nokun ne 150k eivät rukoilleet tarpeeksi usein

[Guest helopilot1]

Omasta mielestäni uskonnot ym. ismit ovat olleet lähinnä tapa hallita kansanjoukkoja.

Ja tää on muuten taivaan tosi. Lisäksi uskontojen varjolla on maailmassa sodittu ja tapettu enemmän kuin minkään muun asian vuoksi. En edes viitsi ruveta perustelemaan, koska sen voi jokainen itse todeta.

[Tapsa Tulisalo 3]

Kaikella kunniootuksella: pikkuisen nyt liityn vielä aiheeseen (joka näköjään menee hyvin helposti yksioikoiseksi niputukseksi). Tulee mieleen filosofian tunneilta muutama perusopetus, joita olen edes yrittänyt muistaa kun maailmaa tarkastelen. Jo vähässä voi mennä poskelleen :-X : 1. Jos on pilviä, niin sataa 2. Pilviä on 3. Siis: sataa.... Kaikki näyttää olevan paikallaan. Mutta jos pahimmooksi sattuu olemaan pilvipouta Premissit ovat oikein mutta johtopäätös hätääsesti tehty....No ehkä tuo ensimmäinen premissi on vähän kapea-alainen!

 

Esimerkiksi tämmöinen asia kuin rakkaus. Kuinka mieletön määrä pahoinpitelyjä, hakkaamista, solvaamista, kidutusta, vihaa, mustasukkaisuutta, murhia jne jne.. on seurauksena pelkästään siitä, että on rakastettu. Tai sanotaan rakastavansa. Siis: rakkautta ei tarvita tai se on selvästi vain ihmiskunnan kiroukseksi olemassa

 

Vai olisiko niin, että ihmisessä on rakkaudesta (hyvyys, lempeys, ystävällisyys, kärsivällisyys jne) huolimatta muitakin voimia, jotka jylläävät. Voimia, jotka ovat valmiit tuhoamaan. Siinä tapauksessa lääkkeenä on pikemminkin oikeanlaisen rakkauden lisääntyminen kuin sen hävittäminen.

 

PS: Tämäkin nyt on vain minun ajatukseni - mitään tuputtamatta

 

 

 

 

[Tuomas Kuosmanen 52]

Kaikella kunniootuksella: pikkuisen nyt liityn vielä aiheeseen (joka näköjään menee hyvin helposti yksioikoiseksi niputukseksi). Tulee mieleen filosofian tunneilta muutama perusopetus, joita olen edes yrittänyt muistaa kun maailmaa tarkastelen. Jo vähässä voi mennä poskelleen :-X : 1. Jos on pilviä, niin sataa 2. Pilviä on 3. Siis: sataa.... Kaikki näyttää olevan paikallaan. Mutta jos pahimmooksi sattuu olemaan pilvipouta Premissit ovat oikein mutta johtopäätös hätääsesti tehty....No ehkä tuo ensimmäinen premissi on vähän kapea-alainen!

 

Esimerkiksi tämmöinen asia kuin rakkaus. Kuinka mieletön määrä pahoinpitelyjä, hakkaamista, solvaamista, kidutusta, vihaa, mustasukkaisuutta, murhia jne jne.. on seurauksena pelkästään siitä, että on rakastettu. Tai sanotaan rakastavansa. Siis: rakkautta ei tarvita tai se on selvästi vain ihmiskunnan kiroukseksi olemassa

 

Vai olisiko niin, että ihmisessä on rakkaudesta (hyvyys, lempeys, ystävällisyys, kärsivällisyys jne) huolimatta muitakin voimia, jotka jylläävät. Voimia, jotka ovat valmiit tuhoamaan. Siinä tapauksessa lääkkeenä on pikemminkin oikeanlaisen rakkauden lisääntyminen kuin sen hävittäminen.

 

PS: Tämäkin nyt on vain minun ajatukseni - mitään tuputtamatta

 

Varsin asiaa puhut - harmillisen usein näissä asioissa tuntuu olevan se, että keskustelun osapuolet molemmat toistelevat omia kliseitään loputtomiin.. hyvä vertaus tuo.

 

//Tuomas

 

[Guest Henkka]

Yhdyn kyllä Tuomaksen kommenttiin.

Hyvin sait asiaa laitettua tuohon.

[Esa Lehtismäki 0]

Sepä näissä keskusteluissa on hyvä pitää mielessä, ettei ole kyse väittelystä, jossa yritetään todistaa toisen olevan väärässä. Se on turhaa. Mikään ei ole helpompaa kuin todistaa jumalan olemassaolon mahdottomuus fysiikan lakien nojalla. Mutta siitä ei ole hyötyä, koska jumalalle määritelmänsä mukaan mahdottomat asiat eivät tuota mitään vaikeuksia. Aivan yhtä turhaa on yrittää todistaa jumalan olevan olemassa sillä, että jokin asia on niin ihmeellinen, ettei se olisi voinut syntyä itsekseen. Useimmissa tapauksissa tämän kumoamiseen riittää todennäköisyysmatematiikka ja muistutus maailmankaikkeuden koosta.

 

Minulle tällainen keskustelu on oiva tilaisuus ymmärtää hieman paremmin toisia ihmisiä. Ei minulla ole mitään tarvetta pyrkiä kitkemään uskovaisuutta toisista. Vaikka sellaista haluaisinkin, niin tiedän kuitenkin, etten millään sanomisellani tai tekemiselläni pysty estämään ketään uskomasta. Toisaalta minäkään en ole kokenut, että minua olisi koitettu käännyttää uskovaiseksi sitten kouluaikojen, ja hyvä niin, koska sekään ei ole mahdollista. Ei, tällaisen keskustelun hyöty on siinä, että se auttaa itse kutakin ymmärtämään miten toisin ajatteleva asian näkee. Ja että vaikkapa kristitty ja ateisti eivät ole kovinkaan erilaisia.

 

Ihmisillä on taipumus nähdä omat tapansa ainoina oikeina ja pelätä kaikkea vierasta. Jos tällaisessa keskustelulla jollekin valkenee, että ateistit eivät syökään pikkulapsia, niin silloin koen tehneeni jotain hyödyllistä. Yksi tavallinen väärinkäsitys on, että moraali olisi uskosta riippuvainen. Raamatussa on kyllä moraalisääntöjä kirjoitetussa muodossa ja se lupaa rangaistuksia niiden rikkomisesta, mutta juuri mitkään säännöt eivät ole kristinuskosta peräisin, vaan inhimillisyydestä. Taitaa ainoa ero minun ja kristityn moraalikoodissa olla, että minä en pidä jumalan nimen lausumista pahana.

 

Tavallinen väärinkäsitys on myös, että ateismi on uskonnon vastustamista. Tämäkään ei pidä paikkaansa. Ateismi on vain sitä, että ei pidä jumalan olemassaoloa mahdollisena. Jotkut ateistit epäilemättä kokevat tarpeelliseksi taistella uskontoja vastaan siinä missä jotkut uskovaiset kokevat tarpeelliseksi saada muut ajattelemaan omalla tavallaan, mutta sitä ei ole määrätty ateistien salaisessa käsikirjassa. Jotkut tuntuvat jopa sekoittavan ateistin ja saatananpalvojan, vaikka pitäisi olla selvää, että on mahdotonta uskoa saatanan olemassaoloon jos ei usko jumalan olemassaoloon.

[Ilkka Mäkelä 1 222]

Ihan vain pikku heitto:

Montako kertaa Jehovan todistajat tai mormonit ovat soittaneet ovikelloasi?

[Ilkka Portti 87]

Ihan vain pikku heitto:

Montako kertaa Jehovan todistajat tai mormonit ovat soittaneet ovikelloasi?

 

Mormonit ei ole kertaakaan soittaneet, mutta vielä kotona asuessani jehovat pimputtelivat melko usein. Oven takana oli aina pikku tyttö äitinsä kanssa jakamassa omaa lehteään.

[Tuomas Kuosmanen 52]

Tahdon elää elämäni itse. En tahdo elää mitään kristityn ihanne-elämää, jossa joutuu elämään synnintunnossa vaikka yrittäisi kuinka kovasti elää hyvää elämää. Ihmiset tekevät elämänsä aikana virheitä, s**t happens niin sanotusti. Kaikki mitä tapahtuu, tapahtuu. Turha siihen on mitään kummempia hössötyksiä liittää. Asioita tapahtuu, ja tärkein mitä niistä täytyy tajuta on että mitä niistä voi oppia? Eikä sitä tarvitse olla kristitty, että voi olla hyvä toisia kohtaan. Tarvitaan vain hyvä asenne elämää kohtaan.

 

Pikku pointtina, kuka muuten väittää että kristityn pitää elää synnintunnossa huonolla mielellä? Eikös se koko homman poitti ollut siinä että yksi kuoli muiden puolesta? Jos siihen sitten jotain pistetään päälle synkkää mieltä ja itsesäälissä pyörimistä, se on jotain muuta uskonnollisuutta kuin kristinuskoa. Hieno juttuhan se on eikä mikään synkistelyn aihe.

 

En minäkään kuulu kirkkoon, nimenomaan tuosta syystä, mielestäni evankelisluterilainen kirkko on tuossa mennyt päin mäntyä ja hukannut koko homman idean.

 

//Tuomas

 

[Esa Lehtismäki 0]

Ihan vain pikku heitto:

Montako kertaa Jehovan todistajat tai mormonit ovat soittaneet ovikelloasi?

 

Ai juu, on tosiaan kerran yritetty käännyttää jehovalaiseksi. Sanoin ettei kiinnosta ja pyysin olemaan tulematta uudelleen. Ei ole sen jälkeen näkynyt. Ja kerran kadulla pari mormoonia kysyi ensin minulta tietä paikkaan johon olivat menossa, ja halusivat sen jälkeen osoittaa minulle oikean tien, mutta en ottanut opikseni silloinkaan. Näiden uskonnon kulkukauppiaiden kanssa ei ole edes mielenkiintoista keskustella, koska he keskittyvät myymiseen eikä ajatustenvaihtoon. Parin luterilaisen papin ja yhden helluntailaisen sananjulistajan kanssa minulla on kyllä ollut miellyttävä keskustelutuokio, mutta silloin en kokenut itseäni käännytettävän.

 

En minäkään kuulu kirkkoon, nimenomaan tuosta syystä, mielestäni evankelisluterilainen kirkko on tuossa mennyt päin mäntyä ja hukannut koko homman idean.

 

Minä olen joskus keksinyt sellaisen Babylon 5 -vertauksen, että usko on telepatia, kirkko on PSI Corps.

 

Minä puolestani pidän Jeesusta antiikin ajan toiseksi kunnioitettavimpana ajattelijana Sokrateen jälkeen. Minulla ei ole oikein vankkaa mielipidettä siitä, onko hän itse väittänyt olevansa jumalan poika, vai onko se asema annettu hänelle postuumisti kirjoituksia laadittaessa, mutta sillä ei ole minulle oleellista merkitystä. Minä näen Jeesuksen aikansa hippinä, joka pyrki saamaan kanssaihmisensä ymmärtämään, että ei ole välttämättä huono idea olla välillä hyvä lähimmäisilleen, eikä aina vaan tuijottaa omaan napaansa. Ja minusta suvaitsevaisuus oli myöskin asia, jota Jeesus painotti. Sääli, että juuri nämä keskeiset asiat ovat loistaneet poissaolollaan järjestäytyneessä kristikunnassa, ja uskonto on alistettu palvelemaan ihmisten valtapyrkimyksiä ja ennakkoluuloja

[Tuomas Kuosmanen 52]

Näiden uskonnon kulkukauppiaiden kanssa ei ole edes mielenkiintoista keskustella, koska he keskittyvät myymiseen eikä ajatustenvaihtoon. Parin luterilaisen papin ja yhden helluntailaisen sananjulistajan kanssa minulla on kyllä ollut miellyttävä keskustelutuokio, mutta silloin en kokenut itseäni käännytettävän.

 

Se on vähän kuin tää "767PIC on ainoa oikea!" - mä olen edelleen räpistinmies

 

//Tuomas

 

[Guest teemuv]

En minäkään kuulu kirkkoon, nimenomaan tuosta syystä, mielestäni evankelisluterilainen kirkko on tuossa mennyt päin mäntyä ja hukannut koko homman idean.

 

Minä kuuluun kirkkoon, mutta kuten sanoin aiemminkin, en hyväksy kirkkoa instituutiona. Oma uskoni ei tarvitse mitään välikappaleita minun ja yläkerran välille, ev.lut kirkkohan tavallaan painostaa ihmisiä käymään jumalanpalveluksissa, ei uskovia minun mielestäni saisi eriarvoistaa sen perusteella, että käykö kirkosssa vai ei. Tässä kirkko tekee Suomessa väärin.

[Tuomas Kuosmanen 52]

Minä näen Jeesuksen aikansa hippinä, joka pyrki saamaan kanssaihmisensä ymmärtämään, että ei ole välttämättä huono idea olla välillä hyvä lähimmäisilleen, eikä aina vaan tuijottaa omaan napaansa. Ja minusta suvaitsevaisuus oli myöskin asia, jota Jeesus painotti. Sääli, että juuri nämä keskeiset asiat ovat loistaneet poissaolollaan järjestäytyneessä kristikunnassa, ja uskonto on alistettu palvelemaan ihmisten valtapyrkimyksiä ja ennakkoluuloja

 

Jeesuksen toimintahan sai aikansa uskonnollisten traditioiden edustajat raivon valtaan - ihan sillä että oli ihminen toisille ihmisille, eikä vain joku auktoriteettihahmo kuten muut uskonnolliset johtajat. Ei tehnyt hyvää saavutetuille eduille..

 

//Tuomas

 

[Esa Lehtismäki 0]

ev.lut kirkkohan tavallaan painostaa ihmisiä käymään jumalanpalveluksissa

 

Minä olen kyllä käsittänyt, että Suomen evlut olisi siinä suhteessa sieltä leppoisimmasta päästä kristityistä kirkoista. Olkoonkin että käsitykseni muiden maiden kirkkokulttuurista perustuu elokuviin :-)

 

Varmaan muuten Suomen evlut on ainakin siinä maailman kärkeä, kuinka suuri osa sen jäsenistä on ateisteja. Meillä kun on ollut käytännössä vain tuo yksi kirkko ja siihen kuulumisen katsotaan kuuluvan normaaliin elämään, ja toisaalta kumminkin me ei kansana olla sieltä uskonnollisimmasta päästä.

[Anssi Lisko 0]

Pikku pointtina, kuka muuten väittää että kristityn pitää elää synnintunnossa huonolla mielellä? Eikös se koko homman poitti ollut siinä että yksi kuoli muiden puolesta? Jos siihen sitten jotain pistetään päälle synkkää mieltä ja itsesäälissä pyörimistä, se on jotain muuta uskonnollisuutta kuin kristinuskoa. Hieno juttuhan se on eikä mikään synkistelyn aihe.

 

Puhuin ihan siitä kokemuksesta minkä olen saanut sinä aikana kun aktiivisesti kirkon toiminnassa olin mukana. Tämä on nimenomaan asia minkä takia myös minun mielestäni ev. lut. kirkko on hakoteillä. Eihän sitä suoraan sanota että täytyy elää synnintunnossa huonolla mielellä, mutta ainakin allekirjoittaneelle tuntui tulevan jonkinlaisena ristiriitana tämä (karrikoidusti) "Te syntiset!" ja "Jeesus kuoli ristillä teidän syntienne tähden!" Tiedä sitten olenko ymmärtänyt asian täysin väärin, mutta tuolta minusta aina tuntui.

 

Ja seuraava onkin mielenkiintoista. Keskustelin äitini kanssa kirkosta kun kerroin hänelle ajatelleeni siitä eroamista. Emme äitini kanssa näe kauhean usein, ja hän kertoi eronneensa kirkosta itsekin. Ennen eroaan hän oli ottanut yhteyttä pariinkin pappiin, keskustellaakseen heidän kanssaan uskosta, saadakseen hieman vastauksia kysymyksiin, mutta kumpikaan papeista ei suostunut ottamaan äitiä vastaan.

 

Puhuimme myös siitä että mikä on kirkon vastuu opetuksissaan? Kirkossa on hyvin paljon sisäisiä ristiriitoja, eri papeilla on erilaisia näkemyksiä ja tulkintoja asioista. Äiti oli kertaalleen keskustellut erään papin kanssa aikaa sitten jostakin asiasta, johon pappi oli vastannut huuli pyöreänä: "Eihän kirkko tuollaista opeta!" Mitä kirkko sitten opettaa ja minkälaisen vastuun se ottaa opetuksistaan? Onko kirkolla mitään käsitystä siitä miten heidän "opetuksensa" menevät kansaan perille? Usein kun puhuu uskovaisten kanssa uskosta, he vastaavat tietävästi että "olet nyt ymmärtänyt tämän asian vähän väärin", mutta mitenkäs niitä asioita voisikaan ymmärtää "oikein" jos oikeanlaisesta opetuksesta ei kukaan ota vastuuta?