Uskotko Jumalaan (mihin tahansa)?

[Marko Karvinen 0]

On ollut todella mielenkiintoista lueskella näitä juttuja uskosta ja uskonnosta, Olen itse kasvanut ev. lut. kirkon piirissä ja jopa työskennellyt kirkon työntekijänä, ja nyt taas viime aikoina nykyisen tyttöystäväni kautta nämä asiat ovat nousseet pinnalle.

 

Olen itse eronnut kirkosta, johtuen lähinnä siitä suvaitsemattomuudesta mikä kirkkoon ja uskontoon liittyy. Vaikka raamatun mukaan Jeesuksen myötä jokainen ihminen sai tai tulee saamaan syntinsä anteeksi kun aika meistä jättää, muttta siltikin kirkko ja ns. tosiuskovaiset ovat varsin hanakoita tuomitsemaan ihmisten tekoja ja jopa ajatuksia. Eli jos et sopeudu siihen mitä me ajatellaan ja kuinka me eletään niin olet syntinen. Kirkko valitettavasti tekee ihmiset joskus varsin sokeaksi.

 

Minun mielestä jokaisella on oikeus uskoonsa, mutta silloin aletaan olla väärillä poluilla kun aletaan tuomita ihmisiä vain sen takia että kyseinen henkilö ei ajattele niin kuin kirkko opettaa, vaan käyttää omia aivojaan, arvostelee ja arvottaa asioita omien ajatustensa mukaan, jotka hyvin usein perustuu samoihin moraaliarvoihin kuin raamatussa. Mutta kun hän ei ole "uskovainen" ja ei perusta elämäänsä raamattuun tai kirkkoon niin ne on jotenkin vääriä.

 

Jos ihan oikein muistan niin on sanottu että "rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" ja "älä tuomitse", mutta joskus tuntuu että kirkkoon kuuluvilta "tosiuskovilta" tämä asia unohtuu...  Onneksi on fiksujakin uskovia, minun mielestä jokainen saa elää tavallaan, minä en tuputa sanomaani muille ja toivon että muut ei tuputa omaa sanomaansa minulle. Toki mielelläni keskustelen asiasta, , jopa väiitelen ja kerron oman mielipiteeni, samalla tavalla kuin toinenkin saa kertoa oman mielipiteensä, mutta ei minulla ole ainakaan mitään valtuuksia tuomita toisten mielipiteitä tai yrittää vakuuttaa häntä että minun valinta on se oikea

[Hannu Virpi 1]

 

Vaikka raamatun mukaan Jeesuksen myötä jokainen ihminen sai tai tulee saamaan syntinsä anteeksi kun aika meistä jättää, muttta siltikin kirkko ja ns. tosiuskovaiset ovat varsin hanakoita tuomitsemaan ihmisten tekoja ja jopa ajatuksia.

 

 

Tämä vaikuttaa ihan sellaiselta "kaikki pääsevät taivaaseen" -teologialta. Mihin tässä enää uskoa tarvittaisiin...  Uskon että Jeesus tuli tänne maan päälle sovittamaan kaikki synnit, mutta kaikki eivät tahdo tätä uskoa. Mutta tämä sovitustyö ei kai Raamatun mukaan ole mikään pelastusautomaatti - mutta nyt tämä keskustelukierros alkaa kai alusta, tai ainakin jatkuu siitä mihin on päästy... 

[Marko Karvinen 0]

Tämä vaikuttaa ihan sellaiselta "kaikki pääsevät taivaaseen" -teologialta. Mihin tässä enää uskoa tarvittaisiin...  Uskon että Jeesus tuli tänne maan päälle sovittamaan kaikki synnit, mutta kaikki eivät tahdo tätä uskoa. Mutta tämä sovitustyö ei kai Raamatun mukaan ole mikään pelastusautomaatti - mutta nyt tämä keskustelukierros alkaa kai alusta, tai ainakin jatkuu siitä mihin on päästy... 

 

No tämä pelastusautomaatti tuli minullekin vähän yllätyksenä, itse olen aina ajatellut että pystyn vaikuttamaan taivaspaikkaani omilla teoillani, mutta kun meni hölmönä sanomaan sen yhdellä "tosiuskovien" palstalla niin sain kuulla että itse en pysty siihen vaikuttamaan vaan se on päätetty jo silloin kun jumala uhrasi ainoan poikansa Tiedä sitten mitä uskoa...

[Esa Lehtismäki 0]

Minun mielestä jokaisella on oikeus uskoonsa, mutta silloin aletaan olla väärillä poluilla kun aletaan tuomita ihmisiä vain sen takia että kyseinen henkilö ei ajattele niin kuin kirkko opettaa, vaan käyttää omia aivojaan, arvostelee ja arvottaa asioita omien ajatustensa mukaan, jotka hyvin usein perustuu samoihin moraaliarvoihin kuin raamatussa.

 

Sitähän minäkin olen aina sanonut. Suvaitsemattomuus, naapureiden kyylääminen yms. lieveilmiöt ovat peräisin kyllä aivan muualta kuin Jeesuksen, Mohammedin, Buddhan tai Kungfutsen opetuksista. Ihmisellä on taipumusta pikkusieluisuuteen, mutta sille pitää pistää hanttiin, eikä uskonnollisuuskaan ole mikään syy antaa sille periksi. Minun nähdäkseni terve näkemys uskovalle olisi, että on synti olla käyttämättä lahjaksi saamaansa älyllistä kapasitettia ympäröivän maailman ja lähimmäistensä parempaan ymmärtämiseen. Tietenkin olen vähän väärä henkilö jakamaan suosituksia syntikäsitysten suhteen, mutta tuollainen suunnilleen ehkä olisi minun oma ohjenuorani uskonnolliseen muotoon kietaistuna.

[Jorma Silo 0]

Muistoja muinaisilta ajoilta (1970-luvun alkupuolelta):

 

meidät koottiin eräänä kauniina kesäiltana pohjoissuomalaisen varuskunnan keskuskentälle kenttäjumalanpalvelukseen. En enää silloin kuulunut kirkkoon, kasarmillekin olisi saanut jäädä, mutta lähdin mukaan mielelläni... utelias kun olen.

 

Juhlamenoja johti kenttärovasti P (nimi muutettu). Kenttärovasti on iso tappi armeijassa, everstiäkö se melkein vastaa - kovasti sille piti huutaa huomiota ja toitottaa ilmoitusta kun se tulla tupsahti tupaan. Sen jälkeen oltiin kovasti miehekkään toverillista ja jämerää - kyllähän te tiedätte, kuinka papit toimivat: "Silloin Ihantalassa oli tulla vetelät housuun, mutta silloin muistin sotilasvalan sanat ja Jumalan läsnäolon blaablaablaa..." ja nuoret miehet vaihtavat vaivautuneina jalkaa ja vilkuilevat salaa toisiinsa - kauanko tätä pitää kuunnella?

 

Oli huikean kaunis kesäilta. Messuaminen alkoi tavalliseen tapaan enkä tietenkään sitä sen kummemmin kuunnellut, ihailin vain alkukesän koivuja paraatikentän ympärillä. Onneksi sai välillä laulaa. Sitten tajusin äkisti, että jokin oli hommassa muuttunut. Katsoin äijää ällistyneenä: sillä oli naama punainen, nuppi tutisi ja se huuti kurkku suorana suoraa huutoa: "Perisynti - perisynti - perisynti!"

 

Minä suorastaan vähän pelästyin. Kapiaisetkin vain seisoivat riehujan ympärillä naama peruslukemilla eivätkä eväänsä väräyttäneet. Tilanne oli minulle aivan käsittämätön ja epäluonnollinen. Katsoin kiireesti ympärilleni, että pitäisikö tässä juosta komppanian puhelimeen soittamaan ambulanssi - ja mitä näin? Siinä rivissämme, omasta ja naapurijoukkueesta vähän yhden ja toisen, alokasviikkoina tutuksi tullen pojan nuppi tutisi samalla tavalla ja monen jalka alkoi vispata. Sotilaallisesta ryhdikkyydestä ei ollut puhettakaan - eikä kukaan ryhmyri alkanut ojentamaan. Muminaakin kuului! Ja niinkuin oli sulkeisissa ryntäilty!

 

Samalla havainto kuitenkin vapautti, kun tajusin siinä samassa mistä oikein on kysymys. Olin tietysti partiolaisena jo monet vuodet liikkunut pohjoisen erämaissa (Sodankylä-yhteys tuli kuvioihin vasta monta vuotta myöhemmin naisen myötä, mikä sitten olikin - on edelleen - elämäni parhaita sattumia)  mutta lestantit ja muut herätysliikkeet olivat olleet minulle siihen saakka pelkkiä sanoja vailla sisältöä. Poppamenojen jälkeen juttelin asiasta muiden pohjoisesta olevien kavereitten kanssa, ja ne eivät pitäneet tapahtunutta mitään: "Ekkö sie ole huomannu, kuinka net menevät solmiot kaulassa joka ilta jonnekin?" Olin mennyt armeijaan innostuneena, mutta tämä tapaus järkytti uskoani siihen laitokseen todella pahasti - kuinka h*lvetissä tämmöistä sallitaan tehtaassa, jonka tarkoitus on tuottaa päteviä sotilaita?

 

Jatkoa seurasi. Tämä kuulostaa kuin huonon elokuvan käsikirjoitukselta, mutta voi hyvänen aika... tämä todella tapahtui. Jos ette usko, niin en minä sille mitään voi.

 

Myöhemmin syksyllä oltiin saman varuskunnan raukissa - siihen aikaan se oli reservialiupseerikoulu; RAuK muistaakseni. Olin jo silloin kuldurelli nuorimies, jonka pääharrastuksiin kuului lukeminen. Sattui jossain silmiini arvostelu nuoren teologin kirjoittamasta kirjasta, jossa kirjoittajan mukaan käsiteltiin hyvin kriittisesti tiettyä kenttärovasti P:tä. No minähän siltä istumalta (makaamalta) varuskunnan kirjastoon, josko tämä aarre sieltä löytyisi. Löytyihän se hyllystä. Ja sitten tapahtui se uskomaton juttu.

 

Menin tiskille saadakseni lainausmerkinnän. Virkailijarouva puhui puhelimessa, ojensin kirjan hänelle kuittausta varten ja hän otti sen minuun katsomatta, vilkaisi kantta ja sanoi kummastuksekseni puhelimeen: "Jaa, sehän onkin juuri tässä." Ja pani sen saman tien tiskin alle piiloon! Olin ällikällä lyöty, odotin, kunnes puhelu loppui ja änkytin sitten että: "...Se kirja. Olisin niinku lainannut sen." Nainen katsoi minua yhtä ällistyneenä: "Ei kun sitä ei saa enää lainata. Kenttärovasti P. soitti siitä juuri. Se pitää ottaa pois hyllystä" Eikä lainannut, vaikka taisin yksilönvapauteenkin vedota...

 

Kirja oli Martti Issakaisen "Tääll' on sota, kilvoitus" ja luin sen sitten siviiliin päästyäni. Jokseenkin hämärä vuodatus, kuten syvästi uskovaiselta kirjoittajalta odottaa saattaakin. Ja kehnohko kirja.

 

Myöhemmässä elämässäni jouduin sitten seuraamaan ajoittain mitä merkillisempiä riittejä. Kun katselin maata tömistelevää, tutisevaa joukkoa, jonka johtajalla oli kananluu nenässä niin pakkasi hymyilyttämään: olen minä nähnyt tämän ennenkin. Ei mitään eroa... oli luu nenässä tai liperit kaulassa...

 

--- Jorma

 

[Harri Pottonen 5]

Tämä vaikuttaa ihan sellaiselta "kaikki pääsevät taivaaseen" -teologialta. Mihin tässä enää uskoa tarvittaisiin...  Uskon että Jeesus tuli tänne maan päälle sovittamaan kaikki synnit, mutta kaikki eivät tahdo tätä uskoa. Mutta tämä sovitustyö ei kai Raamatun mukaan ole mikään pelastusautomaatti

 

Jeh, tuollanen kuva mulle tuli kans tuosta kommentista. Tämä on sellanen niinsanottu liberaaliteologinen näkemys, joka mun mielestä kyllä vesittää Jeesuksen ristintyön, eikä ole mitenkään perusteltavissa Raamatulla. Joku pappi tosin on muistaakseni kirjottanut aiheesta kirjankin. Jos en väärin muista, niin sen nimi oli juuri tuo "Kaikki pääsevät taivaaseen".

[Harri Pottonen 5]

No tämä pelastusautomaatti tuli minullekin vähän yllätyksenä, itse olen aina ajatellut että pystyn vaikuttamaan taivaspaikkaani omilla teoillani, mutta kun meni hölmönä sanomaan sen yhdellä "tosiuskovien" palstalla niin sain kuulla että itse en pysty siihen vaikuttamaan vaan se on päätetty jo silloin kun jumala uhrasi ainoan poikansa Tiedä sitten mitä uskoa...

 

Muttakun Raamatun mukaan se on juuri näin. Kukaan ei pelastu omilla teoillaan tai tekemättäjättämisillä. Ainoa teko, mikä pelastaa, on tehty 2000 vuotta sitten Golgatan ristillä. Meille jää ainoastaan tehtäväksi joko hyväksyä tuo teko omalla kohdallamme, tai hyljätä se, eli toki voimme siihen itse vaikuttaa. Mutta vielä haluaisin tarkennusta siihen mitä tarkoitti tuo "että itse en pysty siihen vaikuttamaan vaan se on päätetty jo silloin kun jumala uhrasi ainoan poikansa "? Tarkoititko sillä sitä, että sinun pelastumisestasi päätettiin jo silloin, vai sitä millä periaatteella pelastutaan (siis usko vai teot).

 

Usko sitä, mikä on kirjoitettu Raamattuun 

 

Tämä teoilla pelastuminen on mielenkiintoinen harhakäsitys monen uskomattoman ja uskovankin elämässä riippumatta siitä mihin kirkkokuntaan kuuluu. Jos saan kysyä, niin mistä olet saanut sellaisen käsityksen, että teoilla voi pelastua? Ja jos saan vielä kysyä lisää, niin minä työntekijänä olet kirkossa työskennellyt? Siis tämä on tietysti henkilökohtainen kysymys ja ymmärrän jos et halua siihen vastata.

[Harri Pottonen 5]

Sitähän minäkin olen aina sanonut. Suvaitsemattomuus, naapureiden kyylääminen yms. lieveilmiöt ovat peräisin kyllä aivan muualta kuin Jeesuksen, Mohammedin, Buddhan tai Kungfutsen opetuksista. Ihmisellä on taipumusta pikkusieluisuuteen, mutta sille pitää pistää hanttiin, eikä uskonnollisuuskaan ole mikään syy antaa sille periksi.

 

Jos ruvetaan katsomaan tarkemmin että mistä kaikesta meitä uskovia oikein syytetään (ja myös tuomitaan), niin olenpa aika varma, että kaikkea sitä syntiä löytyy myös ei uskovista. Vai onko joku erimieltä? Kyllä tällasta naapurien kyyläilyä, suvaitsemattomuutta ynnä muuta löytyy muistakin kun vaan uskovista.

 

Minun nähdäkseni terve näkemys uskovalle olisi, että on synti olla käyttämättä lahjaksi saamaansa älyllistä kapasitettia ympäröivän maailman ja lähimmäistensä parempaan ymmärtämiseen.

 

Aamen! 

[Harri Pottonen 5]

Myöhemmässä elämässäni jouduin sitten seuraamaan ajoittain mitä merkillisempiä riittejä. Kun katselin maata tömistelevää, tutisevaa joukkoa, jonka johtajalla oli kananluu nenässä niin pakkasi hymyilyttämään: olen minä nähnyt tämän ennenkin. Ei mitään eroa... oli luu nenässä tai liperit kaulassa...

 

Tai puolialasti suomenlippu naamaan maalattuna lätkämatsissa, tai pää täynnä diskossa, tai mosharit ja daivari rokkikonsertissa, tai....

 

Jälleen huomaamme, että ihminen on ihminen. Toinen ilmaisee itseänsä tai uskoansa toisella tavalla ja toinen toisella tavalla. Sinä katsot hitaasti, jos joku uskova ylistää Jumalaa hyppien ja pomppien, mutta sama uskova voi katsoa hitaasti jotain joka riehuu kun pieni musta lätkä tai nahkakuula ylittää maalatun viivan.

[Guest arttula]

Näin on. Sekä uskonnot, että urheiluhulluus on samansukuista fanatismia äärimmillään. Mutta edelleen ihmettelen, miksi täytyy uskoa johonkin yliluonnolliseen ? En nyt väitä, että jalkapallo olisi yliluonnollista, vaikka joillekin se tuntuu olevan elämän koko sisältö. Itse en usko minkäänlaisen jumalan olemassaoloon, enkä tosin seuraa urheiluakaan, kun ei kiinnosta.

 

Arttu

 

Tai puolialasti suomenlippu naamaan maalattuna lätkämatsissa, tai pää täynnä diskossa, tai mosharit ja daivari rokkikonsertissa, tai....

 

Jälleen huomaamme, että ihminen on ihminen. Toinen ilmaisee itseänsä tai uskoansa toisella tavalla ja toinen toisella tavalla. Sinä katsot hitaasti, jos joku uskova ylistää Jumalaa hyppien ja pomppien, mutta sama uskova voi katsoa hitaasti jotain joka riehuu kun pieni musta lätkä tai nahkakuula ylittää maalatun viivan.

[Jorma Silo 0]

Opiskeluaikanani - samaisella 1970-luvulla - seurasin sitten ns. taistolaisten touhuja. Se liike vastasi monessa mielessä hyvinkin tarkkaan minkä hyvänsä herätysliikeen tunnusmerkkejä: oli löydetty Totuus, jonka tietäminen kohotti heidät Muiden Yläpuolelle. Sitä piti Julistaa. Oli ryhmä, jossa Luettiin Kirjaa. Oli tunnustamisen ulkoisen Tunnusmerkit: sininen paita... Ja seurakunta kokoontui yhteen ja harjoitti riittejä - luettiin yhdessä Sanaa ja laulettiin, joskaan varsinaista bogoamista en koskaan nähnyt.

 

Harri osuu ihan oikeaan verratessaan uskovaisten ns. hihhulointia urheiluyleisön mekastukseen. Eipä nyt kuitenkaan unohdeta sitä rinnastusta, jonka takia asia ei enää hymyilytäkään: ruskeisiin paitoisin, oikea käsi yläviistoon sojottaen iskulauseita mylvivää porukkaa.

 

Kaikessa uskovaisuudessa on fundamentalismin siemen. Jokainen lempeästi hymyilevä rippikoulupastorikin kantaa taskussaan niitä tulitikkuja, joilla noitaroviot sytytetään.

 

--- Jorma

 

EDIT: pitää kyllä täsmentää - ne tikut ovat jokaisen taskussa (minullakin). Ero on siinä, että uskonto antaa luvan raapaista.

[Esa Lehtismäki 0]

Mutta edelleen ihmettelen, miksi täytyy uskoa johonkin yliluonnolliseen ?

 

Väittäisin, että siinä on monta puolta. Yksi on luontainen taipumus, joka joillain on vahvempi, joillain heikompi, ja lienee selitettävissä aivojen rakenteellisilla tai kemiallisilla asioilla. Toisille on mahdotonta uskoa yliluonnolliseen, toisille lienee mahdotonta olla uskomatta ja monet ovat vähän kiikun kaakun. Toinen on sitten maailmankatsomuksellinen. Joillekin on liian karua ajatella, että tämä on sitten kaikki tässä, millään ei ole mitään syvempää tarkoitusta ja kuolema on kaiken loppu. He tarvitsevat jonkin suuremman voiman, älyn, tarkoituksen kokeakseen koko touhun mielekkääksi. Minulle, ja ilmeisesti sinullekin taas tässä minkä näemme ja koemme on kyllä ihmettä tarpeeksi, ja elämä sellaisenaan on tarpeeksi mielekäs, vaikka lyhyt onkin. Kolmas on sitten selittämättömän selittäminen. Mitä vähemmän tietää siitä, miten asiat toimivat, sitä taipuvaisempi on pitämään niitä yliluonnollisena ihmeenä. Newtonin painovoimalain ja liikemäärän säilymisen tunteva ei enää koe tarpeelliseksi uhrata jumalille, jotta aurinko nousisi aamulla tai kevät tulisi talven jälkeen, mutta aikoinaan nämä olivat ihmisille jatkuvia pelon aiheita. Sitten yliluonnollisesta haetaan lohtua, mielenrauhaa yms. Joku esimerkiksi uskoo voivansa paremmin kun lätkäisee kahdeksikon muotoisen helyn tietokoneensa päälle, ja sen uskon ansiosta sitten voi paremmin.

[Guest motojuzzi]

Joidenkin tutkimusten mukaan ihmisten "uskonnollisuus" on kytköksissä aivojen herkkyyteen vaihtuville magneettikentille. Voimakas magneettikenttä saa aikaan toisilla voimakkaan jumaluuden läsnäolontunteen. Ehkä tuolla on selitettävissä suuri osa "raamatullisista kokemuksista" tai muiden uskontojen vastaavista.

 

Piti kaivaa vanha viesti esiin, kun tuli tuon "uusi"-nappulan mukana silmille.

 

Itse asiaan sen kummempaa kantaa ottamatta eräs sukulaiseni, joka on pappi, selitti nuo tutkimustulokset taas puolestaan sillä, että jotkut ihmiset ovat vain kehittyneempiä/valmimpia aistimaan jumalan läsnäolon. Eli aivot eivät aiheuttaisikaan jumalakokemusta vaan reagoisivat siihen. Periaatteessa mahdollista noinkin päin.

[Guest arttula]

Höm... Tai sitten toinen mielipide: Toiset ihmiset vaan ovat kehittyneempiä, eivätkä enää tarvitse mitään yliluonnollista selittämään olemassaoloaan...

 

Arttu

 

Piti kaivaa vanha viesti esiin, kun tuli tuon "uusi"-nappulan mukana silmille.

 

Itse asiaan sen kummempaa kantaa ottamatta eräs sukulaiseni, joka on pappi, selitti nuo tutkimustulokset taas puolestaan sillä, että jotkut ihmiset ovat vain kehittyneempiä/valmimpia aistimaan jumalan läsnäolon. Eli aivot eivät aiheuttaisikaan jumalakokemusta vaan reagoisivat siihen. Periaatteessa mahdollista noinkin päin.

[Harri Pottonen 5]

Höm... Tai sitten toinen mielipide: Toiset ihmiset vaan ovat kehittyneempiä, eivätkä enää tarvitse mitään yliluonnollista selittämään olemassaoloaan...

 

Hetkinen hetkinen, kukas se tuolla edellisen sivun alussa väittikään, että me uskovaiset yritämme osoittaa olevamme ylivertaisempia kuin muut? Kuinkas tämä sitten pitäisi ymmärtää 

 

Miten mulla muuten tulikin tämä viestiketju mieleen lueskellessani tuota toista viestiketjua "[glow=green,2,300]VFR-minimeistä ja valokuvista[/glow]". Toiset on ollu lennolla ja tietää kaikki asiat siihen lentoon liittyen. Toiset sitten näkee pari kuvaa ja väittää kivenkovaan tietävänsä millainen osa lennosta oli. Taitaa olla vähän sama juttu tässä meidän keskustelussa. Toiset ovat uskossa ja ovat nähneet suuremman kuvan asioista ja toiset ovat nähneet vain joitakin "kuvia", joiden perusteella ovat muodostaneet oman näkemyksensä asiasta.

[Tatu Kantomaa 2 907]

Taitaa olla vähän sama juttu tässä meidän keskustelussa. Toiset ovat uskossa ja ovat nähneet suuremman kuvan asioista ja toiset ovat nähneet vain joitakin "kuvia", joiden perusteella ovat muodostaneet oman näkemyksensä asiasta.

 

Niin tai toisinpäin...  voitko hyväksyä sen että toiset ovat nähneet suuremman kuvan asioista eivätkä ole uskossa?

 

Ei minulla kyllä tullut ollenkaan tämä ketju mieleen, minusta täällä on vain esitetty mielipiteitä ja puhutta asioista joille toiset haluaisivat enemmän perusteluja tai konkreettista näyttöä. Ja tässä ketjussa nimenomaan saa olla toista mieltä koska tämä on kaikille henkilökohtainen ja erilainen asia.

 

[Esa Lehtismäki 0]

Turha sitä on puida, kummat ovat kovempia, uskovat vai uskomattomat. Mutta se on kuitenkin ilman muuta edistystä, että meilläkin ihmiset koko ajan rohkeammin uskaltavat olla uskonnottomia, eivätkä enää silkasta pelosta ole olevinaan uskovaisia vasten luontaisia taipumuksiaan. Näin kirkot jäävät niiden oikeasti uskovien kerhoiksi, eikä meilläkään luterilaisen kirkon kannatuslukemat ole enää Ceauşescun luokkaa, eikä kaikkia lapsia raahata väkisin kirkkoon koulussa, eikä ihan kaikkia edes liitetä väkisin kirkon jäseneksi jo sylilapsina. Kirkoille tämä kehitys on epämieluisaa, koska rahan tulo vähenee, mutta ihmisille, niin uskoville kuin uskottomillekin tämä kehitys on pelkästään hyvä asia. Mikäpä kerho haluaisi jäseniä, joita ei kerhon asia kiinnosta? Tiedon lisääntyminen vähentää kyllä uskontojen kannatusta, mutta ei se ole pois niiltä, jotka uskovat.

[Harri Pottonen 5]

Niin tai toisinpäin...  voitko hyväksyä sen että toiset ovat nähneet suuremman kuvan asioista eivätkä ole uskossa?

 

Siis yleensä maailman asioista, vai uskonasioista? Tuntuu aika mielenkiintoiselta väittää, että henkilö joka ei ole ollut päivääkään uskossa ja käynyt ehkä joskus kirkossa tai tavannut muutamia uskovaisia, tietäisi enemmän uskonelämästä kuin sellainen, joka on ollut vuosia uskossa. Mutta mielelläni kyllä lukisin perustelut sille, miksi mielestäsi näin voisi olla.

[Harri Pottonen 5]

Turha sitä on puida, kummat ovat kovempia, uskovat vai uskomattomat.

 

Totta 

 

Mutta se on kuitenkin ilman muuta edistystä, että meilläkin ihmiset koko ajan rohkeammin uskaltavat olla uskonnottomia, eivätkä enää silkasta pelosta ole olevinaan uskovaisia vasten luontaisia taipumuksiaan. Näin kirkot jäävät niiden oikeasti uskovien kerhoiksi, eikä meilläkään luterilaisen kirkon kannatuslukemat ole enää Ceauşescun luokkaa, eikä kaikkia lapsia raahata väkisin kirkkoon koulussa, eikä ihan kaikkia edes liitetä väkisin kirkon jäseneksi jo sylilapsina. Kirkoille tämä kehitys on epämieluisaa, koska rahan tulo vähenee, mutta ihmisille, niin uskoville kuin uskottomillekin tämä kehitys on pelkästään hyvä asia. Mikäpä kerho haluaisi jäseniä, joita ei kerhon asia kiinnosta?

 

Tästä olen kanssasi aivan samaa mieltä. Pitää olla rehellisesti sitä mitä on ja tiedostaa oma kantansa. Tuossa kehityksessä on kyllä hyvät puolensa, mutta siinä on myös varjopuolensa. Luulen (siis nimenomaan luulen  ) kuitenkin, että tämä kehitys vie siihen suuntaan, että väkivalta kirkkoja ja seurakuntia kohtaan lisääntyy tulevaisuudessa. Ja onhan se osittain jo nähtävissäkin.

 

Tiedon lisääntyminen vähentää kyllä uskontojen kannatusta, mutta ei se ole pois niiltä, jotka uskovat.

 

Tästä olen kyllä edelleenkin erimieltä. Ei tiedon lisääntyminen suinkaan aina vähennä uskontojen kannatusta. Oletkos käynyt siellä www.reasons.org sivuilla ja tutustunut asioihin, jotka seillä ovat esillä?

[Esa Lehtismäki 0]

Tieto vähentää uskontojen kannatusta juuri siksi, että luonnostaan uskonnottomat eivät enää katso tarpeelliseksi olla mukana vain tavan tai tuntemattoman pelon vuoksi. Heillä on mahdollisuus valita vapaasti mitä uskoa, kun ainoa informaation lähde ei ole kylän pappi tai poppamies.

 

Kirkonpolttamisissa saattaa olla taustalla osittain se, että kirkon piiristä vapautuminen aiheuttaa ylilyöntejä. Ne ovat valitettavia tapauksia, mutta varmasti eivät ole estettävissä pitämällä ihmiset väkisin kirkon jäseninä tai lisäämällä uskonnon julistusta. Poliisi suojelee kirkkoja siinä missä pankkejakin, mutta ilmeisesti kirkot eivät voi enää luottaa olevansa erityisasemassa ilkivallan suhteen. Itse en näe mitään hyvää tuhoavassa käyttäytymisessä, koskaan enkä missään tilanteessa.

[Harri Pottonen 5]

Tieto vähentää uskontojen kannatusta juuri siksi, että luonnostaan uskonnottomat eivät enää katso tarpeelliseksi olla mukana vain tavan tai tuntemattoman pelon vuoksi. Heillä on mahdollisuus valita vapaasti mitä uskoa, kun ainoa informaation lähde ei ole kylän pappi tai poppamies.

 

Ok, tuota tarkoitit. Nyt ymmärrän ja tokihan se noin onkin.

 

Kirkonpolttamisissa saattaa olla taustalla osittain se, että kirkon piiristä vapautuminen aiheuttaa ylilyöntejä. Ne ovat valitettavia tapauksia, mutta varmasti eivät ole estettävissä pitämällä ihmiset väkisin kirkon jäseninä tai lisäämällä uskonnon julistusta. Poliisi suojelee kirkkoja siinä missä pankkejakin, mutta ilmeisesti kirkot eivät voi enää luottaa olevansa erityisasemassa ilkivallan suhteen. Itse en näe mitään hyvää tuhoavassa käyttäytymisessä, koskaan enkä missään tilanteessa.

 

Niin, minä ajattelin tämän niin, että kun yleinen suhtautuminen kirkkoja kohtaan muuttuu välinpitämättömämmäksi, tai jopa vastaisemmaksi, niin sitten tulokset on nähtävissä tällaisena käyttäytymisenä (kirkkojen tahrimiset, hautakivien kaatelut yms. polttaminen taitaa olla aika extreme juttu kuitenkin vielä). Eikä sitä enää pidetä yleisesti niin pahana, kuin mitä se olisi ollut vaikka 20-30 vuotta sitten saatikka sitä aiemmin. Toki poliisi valvoo ja hyvä niin.

[Ilkka Mäkelä 1 222]

Täältä vaihtoehtoista informaatiota ja kivoja pikku videoita ja erilaisia mielipiteitä peliin:

 

http://churchofsatan.com/

 

Ajankohtainen tänään, pedon päivänä 6.6.06, mm. synnin kaupungissa a.k.a. Los Angelesissä on Church of Satan-kirkon 40-vuotisen toiminnan kunniaksi Satanic High Mass, jonka esim. Kanadan CBC lähettää TV:ssä.

 

http://churchofsatan.tv/sbn12.html video on myös musavideo 

 

Biisin nimi on "Keep your Jesus off my penis", joten ei tarvitse katsoa, jossei halua?

 

http://churchofsatan.tv/sbn06.html on vain piirretty musavideo Beckin kappaleesta "Satan gave me a Taco"

 

PS: olipas kirjoitusvirheitä. Tuli käytyä kahdella eri lomamatkalla ja väsy painoi päälle.

[Esa Lehtismäki 0]

Arvelin ensin tuon musavideon perusteella, että kyseessä on ihan huumoriporukka, mutta ihan aito ja alkuperäinen LeVeyn satanistiryhmähän tuo. Tuo biisi ei ollut minusta mitenkään jyrkkä edes vielä, ihan tolkku asiaa pohjalla, joskin hyvin värikkäällä kielenkäytöllä esitettynä. Itse olen joskus yhden pikkusatanistin kanssa käymieni nettikeskustelujen taustalukemkiseksi tutustunut suomalaisen Enochian Crescentin biisiin Väkisinkastettu. Sekin voisi nimensä perusteella olla vielä ihan järkevä kannanotto kristinuskon asemaan Suomessa, mutta se menee kyllä överiksi ja pelleilyksi. On aika paljon rienaavaampia nuo blackmetal-sanoitukset.

 

Satanistit ovat minusta mielenkiintoinen ilmiö. En ole päässyt oikein selville, mikä se homman juju varsinaisesti on. Osaksi he pyrkivät vastustamaan kristinuskon liiallista valtaa, mikä minun näkövinkkelistäni on ihan hyvä asia. Mutta se kaikki hukkuu sen älyttömän riekkumisen alle, kun pitää olla sitten niin antikristusta, niin antikristusta. Päällimmäiseksi jää lopulta pelkkä kristittyjen ärsyttäminen kristinuskon omaa mytologiaa rienaamalla. Semmoisesta ei sitten olekaan enää mitään hyötyä kenellekään.

 

Nykyajan perussatanisti on teinipoika, joka kuuntelee blackmetallia, ja katsoo musiikkimakunsa tekevän itsestään kauhian antikristuksen. Semmoinen on jossain siellä söpön ja huvittavan välimaastoissa ja ihan sama ilmiö kuin teinien fanaattinen musiikkilahkolaisuus on aina ollut. Minun aikanani oli diinarit ja punkkarit, jotka vihasivat toisiaan katkerasti. Joillain tuo satanismikin menee sitten jo sairaan puolelle, pahimmillaan hyvin pitkälle. Tunnetuin lienee Charles Mansonin porukka, joka rituaalimurhasi Sharon Taten 60-luvun lopulla.

[Guest Finski]

 

Satanistit ovat minusta mielenkiintoinen ilmiö. En ole päässyt oikein selville, mikä se homman juju varsinaisesti on. Osaksi he pyrkivät vastustamaan kristinuskon liiallista valtaa, mikä minun näkövinkkelistäni on ihan hyvä asia. Mutta se kaikki hukkuu sen älyttömän riekkumisen alle, kun pitää olla sitten niin antikristusta, niin antikristusta. Päällimmäiseksi jää lopulta pelkkä kristittyjen ärsyttäminen kristinuskon omaa mytologiaa rienaamalla. Semmoisesta ei sitten olekaan enää mitään hyötyä kenellekään.

 

Mielestäni puhut nyt enemmän saatananpalvojista, kuin satanisteista. Ihan oikeat satanistit ovat käsittääkseni sellaisia, jotka eivät omaa näkökulmaansa uskon asioihin saati omaa uskoaan juuri julkisesti tunnusta. Näille ihmisille ei myöskään mainitsemasi älytön riekkuminen kuulu. Melkeinpä sanoisin, että jos ihminen on satanisti, niin sitä ei juurikaan huomaa arkipäiväisessä elämässä toisin, kuin esim. saatananpalvojan.

 

En ole näistä kumpikaan, mutta olen joskus tuntenut satanisteja, etkä varmasti heistä sellaista arvaisi, jos et enempää niiden kanssa aikaa viettäisi.

[Harri Pottonen 5]

Arvelin ensin tuon musavideon perusteella, että kyseessä on ihan huumoriporukka,

 

Niin  niin moni luulee voivansa leikitellä pimeyden voimien kanssa. Kysykääpä joltain vapautuneelta satanistilta tai saatananpalvojalta, voiko noilla asioilla leikkiä.

 

Niin siinä hän vaan toteaa: "Jos Jeesus tulee uudestaan, se jälleen ristiinnaulitaan", mikä on minusta hyvin oivallettu, ja pitää paikkansa.

 

Tähän taisi unohtua vastata. Jeesus kyllä tulee uudestaan, mutta Häntä ei enää ristiinnaulita. Jeesus ei enää palaa ihmisenä, vaan Kuninkaana ja Jumalana, joten häntä ei voida enää ristiinnaulita. Ja muuten jokainen polvi notkistuu silloin Hänen edessään halusi tai ei.

 

Mutta jos tosiaan kaikki mitä Jeesuksesta kerrotaan olisi totta, ja hän tulisi uudestaan tämän päivän maailmaan, häntä syytettäisiin raivokkaasti jumalanpilkasta ja hänet tehtäisiin naurunalaiseksi.

 

Tuohan ei ole mitään uutta. Noin juuri Jeesuksen vastustajat toimivat jo 2000 vuotta sitten.

 

Jossain joku muistaakseni mainitsi myös sen yleisen pilkkalauseen, että miksei Jeesus ole jo tullut, kun Hän lupasi tulla "pian". Ensinnäkin Raamatun mukaan Jumalalle "yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta on kuin yksi päivä". Ja toiseksi Raamattu vastaa tuohon kysymykseen myös näin:

 

2. Piet. 3

3. Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan

4. ja sanovat: "Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta."

5. Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta

6. ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen.

7. Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään.

8. Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että "yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä."

9. Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.

10. Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat.

 

Niin ja vielä kolmanneksi voisi sanoa vielä sen, että Raamatussa on myös lueteltu tietyt kriteerit, joiden tulee täyttyä ennen Jeesuksen takaisintulemista. Kaikki eivät ole vielä täyttyneet, mutta osaan ei mene enää pitkään.