Useita kuoli laskuvarjohyppääjien koneen syöksyttyä maahan Belgiassa

[Kimmo Wjuga 1]

Lisään vielä tuohon, ettei lentoyhtiöissäkään lennä lentäjiä, jotka osoittavat asenteellista piittaamattomuutta. Virheet hyväksytään ja niistä oppimista tuetaan niin kauan kuin ne luetaan inhimillisen erehtyväisyyden piiriin, mutta tietoiset riskinottajat saavat potkun persuuksille.

 

Kerrotko missä yhtiöissä tiedät näin toimittavan ja missä toimitaan toisin? Ja samaan hengenvetoon: kerro missä määrin määräyksistä saa poiketa, ettei pidä vielä antaa potkuja?

[Jouko Holopainen 1]

Kertokaa mulle miksi ihmeessä ilmailu poikkeaisi täysin kaikista muista harrastuksista ja ihmisen toiminnoista niin totaalisesti että ilmailussa rangaistuksen pelko ei auttaisi turvallisuuteen?

Vai onko olemassa jokin muu harrastus jossa pätee sama?

 

[Matti Huoviala 96]

Kertokaa mulle miksi ihmeessä ilmailu poikkeaisi täysin kaikista muista harrastuksista ja ihmisen toiminnoista niin totaalisesti että ilmailussa rangaistuksen pelko ei auttaisi turvallisuuteen?

Vai onko olemassa jokin muu harrastus jossa pätee sama?

 

 

Ilmailussa on ollut sellainen ajatus että raportoinnilla parannettaisi turvallisuutta silleen, että saataisi kerättyä tietoa turvallisuuteen vaikuttavista seikoista muutenkin kuin rangaistuarekisterin (kiinnijäämisten) ja onnettomuksien kautta. Ideana on että raparin voisi tehdä vaikka olisi itse töpeksinyt ja siis jakaa muille tietoa siitä ettei näin kandee tehdä, ilman että joutuisi syytteeseen töpeksinnästä.

Voisin kuvitella että maksulliset muistutukset vähentäisivät intoa tiedonjakoon omien töpeksintöjen suhteen. Siispä tietoa saataisi vain niistä jutuista joista joku narahtaa. Tai siis näin sen olisi tarkoitus toimia. Raportointikulttuuri ei ole harrastepuolelle ihan sitä mitä sen tulisi olla.

Ja kyllähän ilmailussa(kin) on käytössä ankarin mahdollinen rangaistus jo nyt.

 

-M-

[Jaakko Männistö 281]

Mikä ihmeen omaehtoinen raportointi? Tarkoitatko ettei häiriöistä tai tilanteista, jotka olisivat saattaneet johtaa vaaratilanteeseen, mutta joista ei jää kiinni, ei tarvitsikaan ilmoittaa?

 

Ja tuo on, anteeksi, paskapuhetta, ettei muka jälkiseuraamuksiin johtamaton raportointi johda mihinkään. Asenteena en suostu tuota edes luonnehtimaan, sillä niin alatyylistä kieltä en tässä suostu käyttämään.

 

Kehoitan kaikkia lukemaan GEN M1-4:n, varsinkin kohdan 4 ja miettimään millaisia vastuita se ilmailijoille asettaa raportoinnin suhteen. Liian moni tuijottaa määräyksen Liite 1:n luetteloa pitäen sitä sitä rajanvetona eri tapausten välillä - mistä tehdä raportti ja mistä ei. Listasta puuttuvat esimerkkeinä mm. vastoin selvitystä lentäminen tai lentäminen ilmailulta rajoitetulle alueelle, jotka selkeästi kuuluvat ilmoitettaviin asioihin.

Jaa,et tiedä mitä on omaehtoinen raportointi?  Muuten,..sinun kanssasi pärjää vallan mainiosti niin kauan kun ollaan täsmälleen samaa mieltä asioista,eli sinun mieltäsi! Ja täällä valmius vastaanottamaan vaikka lisääkin sitä alatyyliäsi,ei kai tässä nyt niin hienohelmoja olla kumpikaan,etteikö tuota kestettäis

[Nils Rostedt 13]

Lisään vielä tuohon, ettei lentoyhtiöissäkään lennä lentäjiä, jotka osoittavat asenteellista piittaamattomuutta...

 

Olisin aika varovainen vertaamaan liikennelentäjän ja harrastelentäjän asemaa tässä asennekeskustelussa. Liikennelentäjä suorittaa ansiotyötään ja on koko ajan vieressä istuvan ammattikollegan sekä muun lentoon osallistuvan lento- ja maahenkilöstön "valvonnassa". Harrastelentäjä taas on huvikseen ilmassa, ja yleensä ainoa lentosuoritukseen liittyvä henkilö, joka "viran puolesta" valvoo hänen suoritustaan on lennonjohtaja (tosin muillakin harrastelentäjillä on raportointivelvollisuus, mutta silti "kiinnijäämisriski" riskinotosta on aivan toisella tasolla). Yritän siis sanoa että asennoituminen voi olla erilaista, jos vaakakupissa on ammattiuran jatkuminen verrattuna harrastelentäjän tilanteeseen.

 

Tällä en toki tarkoita, että harrastelentäjänkään piittaamattomuus olisi jotenkin hyväksyttävämpää, vaan sitä, että keinot  millä harrastelentäjien tekemiä käsittämättömiä riskinottoja saataisiin vähenemään, pitää ehkä etsiä tutkimalla muita vastaavia toimintoja, jotka sisältävät riskejä, mieluummin kuin vertaamaalla ammattilentäjiin. Miksi yksityisautoilijat tai moottoripyöräilijät ottavat liikenteessä toisinaan käsittämättömiä riskejä, kun taas linja-autokuskit harvoin? Ja millä tavalla näitä riskejä voitaisiin mahdollisesti koulutus- tai viranomaistoimin vähentää? Muistettakoon vielä että on olemassa muitakin varsin riskialttiiksi koettuja harrastuslajeja kuten vaikkapa sukeltaminen tai vuorikiipeily, joissa lajin turvallisuustaso käsittääkseni ylläpidetään lähes täysin ilman viranomaisen valvontaa. Mikä on se viisasten kivi, joka näissä lajeissa toimii?

Ilmailussa on toki hyvin monta lentoturvallisuuden aluetta, joissa ammatti- ja harrastelentäjä on aivan samassa asemassa, mutta jos puhutaan asenneasioista minusta on hyvä muistaa että koko homman päämäärä on hieman erilainen ammatti- ja harrastelentäjällä. Tämä ehkä vaikuttaa asennoitumiseen.

[Jouko Holopainen 1]

Ideana on että raparin voisi tehdä vaikka olisi itse töpeksinyt ja siis jakaa muille tietoa siitä ettei näin kandee tehdä, ilman että joutuisi syytteeseen töpeksinnästä.

 

Tuskin kukaan tätä haluaa muuttaa.

 

Odotan yhä esimerkkiä jostain muusta harrastuksesta jonka turvallisuus paranisi sillä, että seuraamukset sääntöjen vastaisesta toiminnasta poistetaan.

 

[Sakari K Pyörre 0]

Tieliikenteessä valvonta, ilmiannot ja rangaistukset toimivat suht hyvin. Riskitaso ja kurinalaisuus on suunnilleen sitä luokkaa mitä sen kohtuudella voisi toivoa olevan. Jos joku heiluu holtittomassa humalassa kaistalta toiselle tai kaahailee kahtasataa 50-alueella, tyyppi melko todennäköisesti käräytetään.

 

Autoilevan kansan liikennekulttuuri on asettunut tietylle tasolle: melkein kaikki köröttelevät tasaisen rauhallisesti 5kmh yli nopeusrajoituksen. Ihan hyvä niin. Tasaisesti mennään.

 

En ole koskaan ilmoittautunut poliisille ajettuani päin punaista tai kun olen ajanut lievää ylinopeutta - törkeää ylinopeutta en tietenkään ajakaan. Paitsi joskus vähän vahingossa. Enpä muista kenenkään tuttavankaan raportoineen. Valvonta perustuu, öh, valvontaan.

 

Harrasteilmailuun siirrettynä ajatus ei oikein toimi. Valvonta on jokseenkin mahdoton järjestää. Raportit loppuvat siihen paikkaan kun niistä aletaan rangaista. Sääntöjen rikkojia ei saada kiinni kuin harvoin poikkeustapauksissa. Kuitenkin, riski on erilainen kuin tieliikenteessä. Poikkeavasta toiminnasta aiheutuu ilmassa harvemmin ongelmia kuin tien päällä, mutta kun riskit realisoituvat, seuraukset ovat paljon pahempia. Niin kuin vaikkapa "lievä" ilmatilarikkomus (vähän pinnoista läpi, pikkuisen TMA:n puolelle). Eihän se tunnu sen kummemmalta kuin lievä ylinopeus. Kuitenkin, sitten kun on oikein huonoa tuuria niin siinä kohdassa onkin joku toinen lentolaite.

 

Harrasteilmailijan liikennekulttuuri pitäisi olla paljon tiukempi kuin autoilijan, mutta sitä ei pysty ylläpitämään valvonnalla. Minä panostaisin kahteen asiaan: viranomaisilta tietoa poikkeamista, ja porukan asenteet turvallisuushakuiseen suuntaan kuppilatiimalla.

[Ari Simonen 41]

Rangaistavuuden rajan vois vetää siihen että jos itse tekee GEN M1-4:n ei saa rangaistusta, mutta jos muuta kautta tulisi töpeksintä tietoon voitaisiin  sanktioita antaa. Tämä saattaisi "kannustaa" raporttien tekoon.

[Harri Heikkilä 16]

Onnettomuustutkintaraportti julkaistu: http://www.mobilit.belgium.be/nl/binaries/13-08%20EN_tcm466-272288.pdf

 

Harri