Fondacion Infante de Orleans, Madrid

Timo Partanen · Lokakuu 21, 2013

Tämän jutun alku löytyy tämän linkin takaa.

http://www.flightforum.fi/discussion/index.php/topic,102995.0.html

Käydessäni tuossa yllä referoidussa Cuatro Vientosin (anteeksi aiemman kirjoitussasun virheellisyys!!!) tukikohdan yhteydessä olevassa ilmailumuseossa kuvasin mm. Polikarpov I-16:n ja (lukematta kovin tarkkaan koneiden espanjankielisiä kylttejä) luullessani konetta aidoksi, sain palautetta Jukka Juutilaiselta, joka myös tiesi oikean lentävän Ratan lymyävän kentän toisella puolella. Siis matkaan, kun uusi tilaisuus syntyi.

Infante de Orleans, tai oikeammin Alfonso de Orleans y Borbón, Infante de España, Gallieran herttua (12.11.1886 – 6.8.1975) oli espanjalainen sotilasilmailun vaikuttaja, jonka nimeä museo kantaa. Hän on sukua useille Espanjan kuninkaille, ja mm. nykyisen Juan Carlos ensimmäisen setä. Hän valmistui Toledon sotilasakatemiasta 1906, sai lentäjän koulutuksen 1910 ja oli ensimmäisiä lentäjiä Espanjan armeijassa. Osallistuttuaan moniin operaatioihin nimitti serkkunsa, kuningas Alfonso XIII, hänet Espanjan ilmavoimien esikuntapäälliköksi ja ensimmäisen ilmailupiirin komentajaksi vuonna 1931.

Espanjan sisällissota käytiin vuosina 1936–1939 vapailla vaaleilla valitun Espanjan tasavaltalaisen hallituksen (republicanos) ja kenraali Francisco Francon johtamien falangistien, kansallismielisten kapinallisten (nacionalistas) välillä. Sodan molemmilla osapuolilla oli omat ilmavoimat, ja sodan edetessä voimasuhteet vaihtelivat suuresti ja ilmaherruus oli vuorotellen molemmilla. Tasavaltalaisten joukoissa soti paljon idealisteja useista maista, kuten esim. Ernst Hemingway, ja myös ryhmä suomalaisia. Neuvostoliitto tuki voimakkaasti tasavaltalaisia, kun falangisteja tukivat esim. Italia ja erityisesti Saksa. Sanotaan jopa, että Espanjan sisällissota toimi jonkinlaisena alkusoittona toiseen maailmansotaan. Ainakin Saksalle se tarjosi oivan tilaisuuden testata omien asevoimiensa tekniikan soveltuvuutta tositilanteissa. Tuo Cuatro Vientosin laaja museo esittelee monipuolisesti falangistien ilmavoimien koneita (voin laittaa niitä uudestaan, jos asia kiinnostaa), kun tässä museossa monet koneet kantavat tasavaltalaisten värejä.

Museossa oppaanani toimi todellinen ilmailuentusiasti, Javier Permanyer, Coservador Museo. Hän kertoili vapaasti tarinoita koneista ja niiden ominaisuuksista. Hän oli todella kiinnostunut myös suomalaisesta ilmailuhistoriasta ja tunsi hyvin Suomen konekannan värikkyyden ja mm. Vantaalla olevan I-16 Utin. Toivotin hänet lämpimästi tervetulleeksi tutustumaan ilmailumuseoihimme.

Korostetaan vielä, että kaikki museon koneet ovat lentokelpoisia ja joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina museo järjestää lentonäytöksen. Museoon kuuluu myös toinen hangaari, joka on omistettu koneiden entistämiselle. Siellä oli työn alla jigissä mm T-6 Texan..

I-16 Rata / Mosca

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja Polikarpov I-16:n kahdelle, Mosca ja Rata, löytyy selitys Espanjan sisällissodasta. Muita nimiä on punalentäjien käyttämä Ishak (Aasi) ja suomalainen nimitys Siipiorava.

Nimitys Mosca (kärpänen espanjaksi) tulee siitä, että koneita laivasta purkavat tasavaltalaiset lukivat koneen laatikoista, Moskova, kyrillisillä kirjaimilla MOCKBA, jonka venäjää taitamattomat tulkitsivat Mosca:ksi.

Rata (rotta espanjaksi) tulee taas siitä, että kun kansalliset pommittivat Madridia Ju 52:lla, niin tasavaltalaiset hyökkäsivät altapäin lentäen aivan pinnassa ja vetäen ylös juuri koneiden kohdalla. Tällöin pommittajien kannalta hävittäjät nousivat, kuten rotat viemäreistä.

Sodan alkuvaiheissa I-16 koneita oli yhdessä tasavaltalaisten laivueessa, ja alussa kaikki lentäjät olivat venäläisiä. Tasavaltalaisia pilotteja koulutettiin Venäjällä, samanlaisella koneella kuin tuo museon Yön noitien Polikarpov Po-2.

Tasavaltalaisten ilmavoimien lentueen nro 12 koneiden pyrstöissä oli tunnuksena dominonappula, jossa on kaksi kuutosta. Lentäjät pelasivat innokkaasti dominoa, mikä näkyy tässä tunnuksessa. Toisessa lentueessa tunnuksena oli Kippari-kalle ja valkoinen potkurinnapa.

Kaikki Espanjan Ratat romutettiin ja museon yksilöllä ei siten ole espanjalaista historiaa. Kone on ongittu Karjalasta, josta se on Novosibirskin ja Uuden Seelannin kautta päätynyt Madridiin. Koneen puinen runko on kokonaan rakennettu uudelleen. Moottorin on sama kuin An-2:ssa. Siipien johtoreuna on metallia, mutta muutoin siivet ovat puuta ja kangaspäällysteiset. Olisi mielenkiintoista tietää tämän koneyksilön historia Suomen rintamalla.

Miles Falcon, M.3C Falcon Six

Museon Miles Falcon Six on yksi tiettävästi kolmesta jäljellä olevasta yksilöstä. Kone tuotiin maahan siviilikoneena, mutta se muutettiin tasavaltalaisten toimesta kevyeksi pommittajaksi, ja koneen maalaus edustaa tätä tasavaltalaisten sotilasväritystä. Kone on ilmeisesti alun perin ollut varustettu 130 hv moottorilla, mutta varustettu myöhemmin 200 hv moottorilla. Siten sitä voitaneen kutsua M.3C:ksi, vaikka kone lienee ollut alun perin M.3B. Koneen hauska yksityiskohta on sen ”housut”, eli laskutelineiden suojana olevat ”puntit”.

Polikarpov Po-2

Konetyyppiä ei ole ollut käytössä Espanjassa, mutta tasavaltalaiset pilotit saivat koulutuksensa juuri näillä Po-2 koneilla Neuvostoliitossa. Koneen saksalainen lempinimi oli Nähmaschine (ompelukone) ja suomalaisten Hermosaha. Näihin lienee syynä koneen viisisylinterisen moottorin omintakeinen ääni.

Museon kone edustaa tyypin ehkä kuuluisinta roolia Yön Noitien (saksaksi Nachthexen, venäjäksi Ночные ведьмы) kalustona. Yön Noidat, joka on siis saksalaisten antama nimitys, oli naisista koostunut ilmavoimien yksikkö, 588s Yöpommittajarykmentti, myöhemmin tunnettu 46:na "Taman" Kaartin yöpommittajarykmenttinä.

Rykmentti hyökkäsi yön pimeydessä saksalaisia joukkoja vastaan. Kun rykmentin kalustona oli hidas Po-2, sen ainoa käyttökelpoinen suoja oli pimeys.

Museon koneen kyljessä oleva teksti oikealla puolella on vapaasti suomennettuna ”kuolema fasisteille” ja vasemmalla puolella ”Neuvostoliiton puolesta”.

Bücker 133 Jungmeister

Kone tuotiin Espanjaan 14.2.1937. Konetta käytettiin koulukoneena ja siksi se kantaa Escuela de Transformación de El Copero:n tunnuksia.

Boeing Stearman 75

Kone tuotiin maahan 1953, joten sillä ei ole ollut roolia maan sotaisassa historiassa.

De Havilland Moth DH-60M

Kone on hankittu Espanjan ilmavoimille koulutuskäyttöön 1929. Yksilö on Ranskassa valmistettu MS60. Kone on ollut aktiivikäytössä vuoteen 1967.

British Aircraft Eagle

Konetta rakennettiin vain kourallinen, joten on tavallaan ihme, että edes kaksi on säilynyt. Museon oleva Eagle on toinen maailmassa säilyneistä yksilöistä. Koneella osallistuttiin useisiin kilpailuihin 30-luvulla.

Beechcraft Model 18, Spantax

Kone on Spantaxin väreissä. Yhtiö toimi vuosien 1959 ja 1988 välillä.

Tässä pari linkkiä sivuille, joilla voi ihailla I-16:n ja Po-2:n lentoa

Timo

http://www.flyingheritage.com/TemplatePlane.aspx?contentId=23

http://www.flying-wings.com/polikarpov-i-16-rata.html

http://www.ksql.com/myriad/warbirds_poly.htm