Tvångsvenska eller vågafinska?

[Pekka Holopainen 98]

Eipä täällä ole aikoihin keskusteltu tästä suomalaisia paljon puhuttaneesta aiheesta. Twitterissä keskustelu Ruotsin suomalaisten keskuudessa on nostattanut varsinaisen viestitulvan ja poikinut myös paljon lehtijuttuja (tarkemmin: #Vågafinska). Noita lukiessa ei voi välttyä johtopäätökseltä, että Ruotsin valtion ja ruotsalaisten sekä Suomen valtion ja suomenkielistenkin suomalaisten (ruotsinkielisistä puhumattakaan) suhtautuminen tähän kieliasiaan on ollut hyvin erilaista etten sanoisi suorastaan vastakkaista.

 

Olen myös tullut vakuuttuneeksi siitä, että mikäli emme onnekkaasti olisi 1809 joutuneet Venäjän vallan alle, puhuisimme kaikki nyt ruotsia äidinkielenämme (siihen aikaan Venäjän hallitsijat olivat suomalaisia kohtaan varsin suvaitsevaisia). Suomea tuskin osattaisiin enää muualla kuin jossain Karjalan korvissa, jossa sen murteita vieläkin jokunen alunperin suomenkielinen taitaa huolimatta ajoittaisista venäläistämisjaksoista.

 

On toki myös todettava, että Ruotsin ja ruotsalaisten suhtautuminen Suomen kieltä kohtaan on tullut suvaitsevammaksi 1980-luvun jälkeen ja hyvä niin. Myös täällä on uskallettu yhä enenevässä määrin asettaa ruotsin ylisuojattu asema ja tarpeeton pakko kyseenalaiseksi. Hyvä sekin. Ääripäät lähenevät toisiaan.

 

Pekka

 

[Topi Falkenberg 412]

Piti ummikkona kääntää googlella tuo otsikko: Pakko ruotsia tai suomea venture?  Onnea ja onnea oli tosiaan matkassa, eipä tarvitse osata pakkoruotsia sen enempää kuin pakkovenäjääkään.