Terveiset ystävältäni kaikille foorumilaisille

[Pekka Salmi 0]

Välitän ystäväni pyynnöstä hänen kirjoittaman viestin foorumilaisille , koska hän ei ole foorumin jäsen.

 

 

Olen jo pitkään lukenut foorumin keskusteluja erilaisista surullisista ilmailuun liittyvistä tapahtumista ja ollut todella harmistunut tapahtumien spekuloinnista  ja viisastelusta. OK, jotkut väittävät että se on oikeutettua. Tuntemani ilmailun ammattilaiset eivät asioista huutele. Olen pahoillani että kirjoitan tämän ilman omaa nimeäni hyvän ilmailuystävän kautta, jonka kanssa olen kokenut ilmailun upeita tapahtumia esim. Jämillä. Olen kokenut ja nähnyt ja sen tuskan ja surun mitä  omaiset joutuvat kokemaan, vaikka tapahtumista on  jo aikaa, Ja emme todellakaan halua kuulla kenenkään viisauksia tapahtumista enää, vaikka joillakin on edelleenkin mielipiteitä tapahtumista? ja vaikka aikaa on  kulunut jo jonkin aikaa. Milloin omaiset saavat rauhan? Meillä 20-luvulla I.V.L. A.22 Hansalla, sodassa Dornier Do 17 lyijykynällä ja 60-luvulla meidän omalla lentoyhtiöllä tapahtuneella saaristolennolla suruksemme tapahtui menetyksiä perheessämme. Vanhempani työnsä takia joutuivat kokemaan AERO DC-3 onnettomuuden Maarianhaminassa oikeudessa, koska olivat viimeiset henkilöt jotka olivat tekemisissä miehistön kanssa. Koettakaa jotenkin ymmärtää, että onnettomuudet ovat todellakin omaisille täyttä tuskaa. Todellakin kokemuksellamme sanon että ko. tilanteessa ei kaipaa mitään spekulointia. Foorumilla kirjoitetaan että eivät ne omaiset muka kuule, näe näitä juttuja. VOI,VOI. Ilmailu on meillä edelleenkin perheessä mukana. Itselläni oli PPL 1990-2005 aikana ja en todellakaan ole mikään lentomestari. Työskentelen lennonvarmistuksessa ja turvatarkastuksessa, puolisoni on kapteenina Skandinaavisessa yhtiössä ja vinkkinä meillä ei ”lennetä” kotioloissa.

 

Kiittäen ja kunnioittaen kaikkia ilmailun ystäviäni. JS Turusta

 

[Ari Simonen 28]

Onhan tuo vähän erikoista ettei ystäväsi halua esiintyä omalla nimellään.

[Jaakko Männistö 264]

   JS.Turusta! Tervetuloa FF:n kirjautumaan omalla nimelläsi! Ihan asiaa kirjoittelet,että kun ihmisuhreja vaatineista onnettomuuksista täällä kirjoitellaan,niin hyvän maun raja näkyy ylittyvän ehkä liiankin usein. Sinänsä asioitten puinti,käsittely ja jopa spekulointikin on kuitenkin rakentavaa ja on omalla tavallaan sitä paljon peräänkuulutettua "kuppilatiimaa" joka on kuulemma on katoavaa luonnonvaraa enenevässä määrin.Mutta tosiaan,on tärkeää että myös vakavempiakin tapauksia saadaan käsitellä ja muodostella kukin omia arvioitaan.

[Timo Koski 141]

  ...että kun ihmisuhreja vaatineista onnettomuuksista täällä kirjoitellaan,niin hyvän maun raja näkyy ylittyvän ehkä liiankin usein.

Tuosta olen kyllä vahvasti eri mieltä  ??? . Ja ikävä juttu, kun noin monta kaputtia on sukua koskettanut. Kysyisin vaan, kuinka vanhoista kaputeista sitten passaisi alkaa kirjoittamaan, yli 100v sitten sattuneistako  . Vai ei Suomessa sattuneista kaputeista ollenkaan, eikä tiedossa olevia suomalaistuttuja/sukulaisia ainakaan kolmessa polvessa aikaisemmin ulkomaiden tapauksissa.

[Sauli Vuori 21]

Niin. Tästä on varmasti mielipiteitä puolesta ja vastaan. En kuitenkaan ymmärrä sitä, miksi omaiset ylipäänsä kävisivät kuikuilemassa ja imuttamassa itseensä FF spekulaatioita, mikäli he jo valmiiksi kokevat sen jotenkin loukkaavaksi tai kiusalliseksi. On tämä palsta vielä aika kaukana suolikaksneljä tyylistä. Olen menettänyt lähisukulaiseni auto-onnettomuudessa. Tapaus löytyi molempien iltapulujen etusivulta. Oli aika rumaa jälkeä. Ei tullut mieleenikään alkaa selata foorumeja, ja katsoa kuka - tai ketkä olivat sivullisten mielestä syyllisiä onnettomuuteen ja miten se olisi voitu estää. Nykyaikana on vain kehitys mennyt siihen suuntaan, että kasvavassa määrin asioista keskustellaan virtuaalisesti. Onnettomuudet ovat varmasti siellä kiinnostavimmassa päässä, oli tullut ruumiita taikka ei. Jaakko tuolla mainitsikin kuppilatiiman, joka on mielestäni juurikin tämäntyyppisen foorumin parasta antia. Onnettomuudet herättävät aina keskustelua, ollaan sitten netissä, sanomalehdessä tai klubin kuppilassa. Mielestäni siinä ei ole mitään pahaa, tai omaisten surua loukkaavaa. Se, missä kulkee asiallisen kommentin ja asiattomuuden raja - on jokaisen sormenpäiden määriteltävissä. Siinä pitää noudattaa tarkkuutta näissä asioissa. Onnettomuus on aina herkkä aihe, vielä herkempi siitä tulee, kun läheltä menee joku.

 

Ja kyllä, meillä ei lennetä kotona, eikä puutarhassa. Jälkimainingit käyn harvoin turisemassa täällä foorumin pakeilla silloin kun siihen on aikaa ja fiilistä.

 

Haluan kuitenkin toivottaa JS:lle Suamen Turkuun mukavaa loppuvuotta 

[Arne Wallen 72]

Spekulointia on maailma täynnä, jos tuntuu pahalta, älä lueskele kaikenmaailman foorumeita.Foorumin tarkoituskin on spekuloinitia ja keskustelua ehkä joskus kärkevääkin, toisaalta joskus jonninjoutavaa.

Mistä ihmeestä näitä keskustelun tyrehdyttäjiä tai sen yrittäviä aina löytyy.

Maailma on ilmeisesti tehty elettäväksi, tehdään silleen ja sopeudutaan siihen että jotkut poistuvat, jotkut jatkavat, kukaan ei koskaan iäisyyksiä.Vaikka näin joskus tuntuukin niin tuollainen vanhanaikainen hyssyttely on oikeasti mennyttä ja näin kuuluukin olla.

Ikävältä voi tuntua jos läheisen kohdalla näin on käynnyt, joka päivä kuitenkin joku menettää läheisen ja eipä täällä monikaan auton alle jäänneen pikkulapsen kohtaloa murehdi, jos lentokonetta ajeleva tai edes kyydissä oleva pahoitta mielensä, eipä siitä saisi keskustella?

[Juha Klemettinen 28]

I.V.L. A.22 Hansalla, sodassa Dornier Do 17 lyijykynällä... kokemaan AERO DC-3...

 

On jotenkin huvittava ajatus, että esimerkiksi näillä onnettomuuksilla ja tapahtumilla ei olisi spekuloitu niiden tapahtuma-aikaan. Kaikista onnettomuuksista on kautta aikain spekuloitu, päristetty turpaa, höpisty kenttien laidoilla jne. Ja niin tapahtuu tänäkin päivänä. Itse asiassa spekuloitin noista vanhoistakin onnettomuuksista jatkuu edelleen, olen itse tällä viikolla osallistunut keskusteluun jossa pohdittiin Maarianhaminan DC-3-onnettomuutta ja "Pitkän Jimin" osuutta ohjaamon tapahtumiin... 2000-luvulla internetistä on vain tullut yksi spekulointikanava lisää.

 

Mutta ennen kaikkea hyvä JS: jos haluat jotenkin rajoittaa meidän omalla nimellä avoimesti kirjoittavien kansalaisten sananvapautta, tee se edes omalla nimelläsi. Nimimerkin ja ystävän selän taakse piiloutuminen ei juuri anna mahdollisuutta arvostaa mielipidettäsi.

 

Juha

[Jari Ahonen 0]

Ymmärtääkseni FF on keskusteluforum... jos ei olisi keskustelua, ei olisi tätä palstaakaan. Kirjautumalla FF:n jäseneksi keskustelu on huomattavasti helpompaa kuin kaverin välityksellä Tosin silloin joutuu tietysti käyttämään omaa nimeään... Kaikesta huolimatta hyvää jatkoa JS:lle, kuka hän sitten lieneekään.

[Guest Kiwipilot]

Miten sanoisin kauniisti... No, aikamoista kuraa ja hurskastelua tulla toisen osapuolen suulla kertomaan mistä ja miten tällä foorumilla saa keskustella. Luulisi löysäruuvisemmankin tajuavan, että alan ammattilaisten sekä harrastajien kesken käytävä onnettomuuksien käsittely ja puiminen ei ainakaan huononna voimassa olevaa turvallisuuskulttuuria. Eli jos ahdistaa niin kannattaa tosiaan pysyä pois foorumilta.

[Jari Ahonen 0]

Miten sanoisin kauniisti...

Enpä haluaisi kuulla miten sanot saman rumasti... olen kuitenkin kanssasi täysin samaa mieltä

[Jari Ahonen 0]

Välitän ystäväni pyynnöstä hänen kirjoittaman viestin foorumilaisille , koska hän ei ole foorumin jäsen.

Olen jo pitkään lukenut foorumin keskusteluja erilaisista surullisista ilmailuun liittyvistä tapahtumista ja ollut todella harmistunut tapahtumien spekuloinnista  ja viisastelusta

Oikeastaan ihmettelen miten tällainen ketjun aloitus on päässyt moderaattoreiden ohi. Onnettomuuksista ei siis saisi keskustella lainkaan? Onnettomuuksista ja vaaratilanteista keskustelu on mielestäni yksi tämän Forumin parhaita puolia. Ei täällä kukaan mässäile onnettomuuksista S24 palstan (ala)tyyliin, vaan keskustellaan mahdollisista syistä ja ennen kaikkea siitä miten onnettomuus tai vaaratilanne olisi voitu välttää. On hienoa lukea asiantuntijoiden kommentteja ja ohjeita lentoturvallisuuden parantamiseksi.

[Jaakko Männistö 264]

VOI,VOI. Ilmailu on meillä edelleenkin perheessä mukana. Itselläni oli PPL 1990-2005 aikana ja en todellakaan ole mikään lentomestari. Työskentelen lennonvarmistuksessa ja turvatarkastuksessa, puolisoni on kapteenina Skandinaavisessa yhtiössä ja vinkkinä meillä ei ”lennetä” kotioloissa.

 

Kiittäen ja kunnioittaen kaikkia ilmailun ystäviäni. JS Turusta

Sorrunpa nyt sitten taas kerran spekulointiin,....nimittäin joku tuossa mättää,tuossa "lentäjäveli" JS:n vuodatuksessa(vai onko sisko) kun sen loppuun saakka lukee.Olisipa jännä tavata Hänet vaikkapa kahvipöydässä!

[Tommi Hinkka 32]

No huh huh. Sieltä takarivistä on hyvä huudella. Eräs vanha Jäminkävijä lähetti sulle JS terveisiä, mutta en nyt kerro kuka, kun hän haluaa pysyä nimettömänä.

[Jari Ahonen 0]

Kiinnitin huomiota samaan... ehkä tämä JS on mies, kuten myös hänen "puolisonsa". Oli miten oli, en hirveästi arvosta nimimerkin taakse piiloutuvia kirjoittajia.

[Mikko Maliniemi 5]

Oikeastaan ihmettelen miten tällainen ketjun aloitus on päässyt moderaattoreiden ohi.

 

Ei ole mennyt ohi. Kyllä tämä on luettu heti kohta Pekan postauksen jälkeen. Mielenkiinnolla tässä kommentteja odotellaan ja lueskellaan... Mitään moderoitavaahan tässä ei ole...

[Jukka Nisula 2 236]

Jokaisella on oikeus mielipiteeseen ja tavallaan ymmärränkin JS:n ajatusmaailmaa. Läheisen omaisen poismeno on aina kova paikka, ja itse olen sen asian läpikäynyt jo useamman kerran. Mässäily onnettomuuksilla ei varmasti helpota yhtään. Näillä ikävillä asioilla on kuitenkin toinenkin puoli, jonka olen ilmailun harrastetoimittajana myös päässyt toteamaan.

 

Useimmilla meillä tänne kirjoittavilla on joku side ilmailuun joka viehättää ja vetää. Meitä on täällä monenlaisia ihmisiä, joita ilmailu ja varsinkin ilmailuhistoria kiehtoo valtavasti. Minulle itselleni lentäminen moottoripurjekoneilla on jäänyt, mutta se on korvautunut kirjoittamisella. Vanhat tapahtumat, erikoiset tapaukset ja myös onnettomuudet kuuluvat ilmailun historiaan ja siitä kirjoittamiseen aivan sen alusta asti. Jos vaikka kirjoitat jonkun lentokentän historiaa, et voi välttyä siitä, että kentällä on sattunut myös ikäviä asioita. Niin se vain on. Minusta ilmailuhistorian kirjoittajan ja taltioijan on oikeus ja velvollisuus kertoa näistäkin asioista tuleville sukupolville. En tarkoita sitä, että niillä mässäillään, mutta spekulointi on mielestäni sallittua. Nimittäin asiat eivät aina ole ja olleet niinkuin ne on joskus kirjoitettu. Yllättäviäkin seikkoja voi löytyä eri lähteistä myöhemmin. Totuus voi olla siis toisenlainenkin, mutta se siitä.

 

Totesin tuossa alussa, että ikävillä asioilla on myös toinen puoli. Annan esimerkin. Tässä samassa historia-osiossa on ketju, jonka aloitti eräs ulkomailla asuva suomalaistaustainen henkilö. Hänen parikymppinen lähisukulainen sai surmansa harjoitushävittäjällä lento-onnettomuudessa vuonna 1942 ollessaan ilmavoimissa kurssilla. Ketjun aloittaja nimenomaan halusi onnettomuudesta lisää tietoa. Mitä oikeastaan tapahtui? Se ja tapauksen ykstyiskohdat olivat jääneet hieman epäselväksi sukulaisilta.

 

Tämä nuori lentäjävänrikki oli vain yksi monista, joka sota-aikana antoi henkensä maamme puolesta. Me emme ikinä tiedä, mikä hänestä olisi loppujen lopuksi tullut. Tavallinen rivilentäjä vaiko tuleva hävittäjä-ässä? Entä mitä sodan jälkeen? Tämä tuolloin "tuntematon vänrikki" kuitenkin jäi jo tuolloin vuonna 1942 tavallaan "elämään", ainakin isäni ja veljeni muistoissa. He näkivät, kun hukkunut vänrikki tuotiin veneessä maihin. Nuorukainen aivan kuin nukkui paatin pohjalla. Kokemus oli ollut pikkupojille sen verran mieleenpainuva, että isäni puhui siitä monesti jälkeenpäin minulle. Se oli erikoinen tapaus joka jäi vahvasti poikien mieleen. Jopa kaikki yksityiskohdat. Lentäjät olivat tuolloin pikkupoikien sankareita, sellaisia joita kaikki halusivat olla. Tämä hukkunut lentäjäsankari sai myöhemmin nimen, kun löysin ja kerroin sen isälleni Jaakko Hyvösen kirjasta Kohtalokkaat lennot 1939-44. Itse kirjoitin ilmailuhistorian harrastetoimittajana tästä onnettomuudesta ja isäni ja hänen veljensä muistelmista tapaukseen liittyeen, erään lentokentän historia-artikkelin yhteydessä vuosia sitten.

 

Tämä ulkomailla asuva vänrikin lähisukulainen oli todella yllättynyt, kuinka paljon tästä vanhasta lento-onnettomuudesta löytyi dokumentoitua tietoa Suomesta. Foorumin kautta hän sai arvokasta tietoa ja selkoa mitä oikeastaan oli tapahtunut vuosikymmeniä sitten kaukana kotimaassa. Hän oli todella kiitollinen kaikesta mitä oli löytynyt. Tämä vänrikki ei ollutkaan unohtunut, hänestä ja hänen lentämistään koneista löytyi jopa kuvia. Asia eteni jopa niin, että muutaman vuoden tauon jälkeen hän lähetti minulle äitinsä löytämän valokuvan nuoresta vänrikistä harjoituskoneen edessä. Hän pyysi minua laittamaan kuvan tänne näytille, jonka toteutinkin. Oli tavallaan aika ihmeellistä, että tämä tapaus yhdisti isäni ja hänen veljensä vanhat muistot, minut ilmailuhistorian harrastajana ja vänrikin sukulaiset kaukana Suomesta. Näinkin voi foorumi toimia yhdistäjänä ja auttajana.

 

Tämän vänrikin onnettomuutta käsittelevän keskustelun löytää tältä historiapuolelta vähän alempaa, jos se jotakuta vielä kiinnostaa.

 

Jukka

 

[Jukka Siirilä 80]

kunnioittaen kaikkia ilmailun ystäviäni. JS Turusta

 

Minulla ei tähän oikein muuta sanottavaa kuin, että jos oikeasti kunnioittaisit meitä olisit esiintynyt omalla nimelläsi niinkuin me kaikki täällä teemme. Spekuloimme, viisastelemme, arvailemme, keskustelemme ja ilmailemme omalla nimellämme. Puskista huutelijat ovat omaa sakkiansa sitten.

[Sami Puro 599]

Juu, ei minullakaan tähän mitään muuta sanottavaa (tai moderoitavaa - miksi olisi edes kuten Mikko sanoi?) kuin se, että näiltä nurkan takana kyräilijöiltä tuntuu puuttuvan se rohkeus sanoa oikeasti asia itse. "Kentän laidalla" kyllä kitistään, että "taas ne siellä netissä sanoi sitä ja tätä", mutta itse ei uskalleta suuta avata, muuta kuin nimettömästi jonkun tutun kautta. Todella miehekästä... Ei oikein ole kyllä pienintäkään varaa arvostella muita silloin.

 

Tämä keskustelun aihe, eli onnettomuudet ja niistä puhuminen, tuntuu nousevan esille tasaisin väliajoin, mutta kuten edelliset ovat tässä jo kirjoitelleet, on netti nykyään vain yksi väline lisää tähän kuppilatiimaan ja täysin luonnollista että asioista keskustellaan. Ja mitään järjen häivääkään ei olisi edes yrittää rajoittaa tätä. Tietysti meidän puolesta keskustelu pyritään pitämään aina hyvän maun rajoissa, mutta jos totta puhutaan, niin kovinkaan paljon siihen ei meidän toimesta ole edes tarvinnut puuttua, eli hyvin te kaikki kyllä (minun mielestäni) osaatte nämä ns. käytöstavat itsekin.

[Jussi Seppälä 1]

Kannanpa oman korteni kekoon omaisen roolissa päinvastaisella mielipiteellä.

 

Menetin isäni ilmavoimien Fouga-onnettomuudessa marraskuussa 1977 n. 7 kuukautta ennen syntymääni. Ilmailusta myöhemmin kiinnostuneena olen kerännyt kaiken mahdollisen materiaalin isäni onnettomuudesta, lukenut, haastatellut ja kuunnellut. Haluan edelleen kuulla kaiken mahdollisen onnettomuuteen liittyen, osin ilmailukiinnostuksesta, osin henkilökohtaisista syistä. Vaikka onnettomuus tuli loppujen lopuksi todennäköisesti selvitettyä, monien ihmisten henkilökohtaiset mielipiteet ja tarinoinnit ovat olleet arvokasta kuultavaa, spekulaatiot samoin.

 

Esitän siksi tässä yhteydessä pyynnön. Jos joku isäni tuntenut tai onnettomuudesta kuinka tahansa kaukaisesti jotain muistava lukee tämän, kuulisin mieluusti lisää vaikkapa yksityisviestillä.

[Erkki Pulkkinen 0]

JS, onnettomuuksista puhuminen auttaa välttämään niitä. Jos kantti ei riitä olemaan niitä lukematta, niin ystäviltä kannattaa pyytää apua itse ongelmaan, eikä yrittää itsepäisesti muuttaa muiden toimintaa. Tässä yksi sivusto lisää, joka on tehty tapahtuneiden onnettomuuksien vuoksi: http://www.gasafety.fi