Kuvien aitous

[Raimo Nordsten 8]

Eräs näkökulma on se, millä laitteella kuvia katsellaan. Näytöissähän on mahdollisuus erilaisiin säätöihin ja jos kuvia katsotaan esim. TV:n kautta, säätömahdollisuuksia on enemmän kuin riittävästi. Joku tykkää vaaleista, joku tummista. Joku kaipaa enemmän kontrastia, joku korostuneita värejä jne. jne. Myös katselupaikan valaistus vaikuttaa siihen miltä kuva näyttää. Eli vaikka otamme kuvat kamerasta ulos sellaisenaan, lopullinen "tulos" voi olla hyvinkin erilainen katselulaitteesta ja sen säädöistä riippuen. 

[Patrick Ojanen 239]

Ja samalla tavalla se RAW-kuva siirretään koneelle kuin .jpg. Mutta kyllähän niissä kuvissa on aina jotain pielessä kun niitä katselee tietokoneella tai kamerasta. Värit sekä valkotasapaino on aina erilaiset kun mitä ne oikeasti ovat. Ja mikäli kuvia ei muokkaa niin eihän se ole aito kun ei se siltä näyttänyt luonnossakaa 

[Mikko Maliniemi 5]

Eli onko siis kamerasta tuleva digikuva, kun siirrät sen tietokoneelle, niin .jpg-muodossa ja sekö ei ole semmonen, kun kamera on aidosti kohteen nähnyt?

 

Joo ei, kuten kaima sanoikin, se ei tosiaan ole sellainen, kuin "kamera sen on aidosti nähnyt". Se lopputulos, mikä sulla siinä lopullisessa kamerasta muistikortille siirtyneessä jpg:ssä näkyy, on kameran sisäisen ohjelmiston tekemä/muodostama näkemys alkuperäisestä, kennon poimimasta valotuksesta. Eri kameroissa on sitten keskenään erilaisia ohjelmistoja joiden mukaan ne jpg:t siitä raakakuvasta muodostetaan. Ja tietenkin niissä kameroiden ohjelmistoissa on vielä erilaisia säätöjä, joilla siihen lopputulokseen voidaan vaikuttaa. Summa summarum, se kamerasta ulos putkautettava jpg on aina softan ja sen softan koodanneiden ihmisten näkemys siitä, miltä se lopputulos voisi näyttää. Se ei ole totuus siitä, miltä sen pitäisi näyttää.

 

Ja tosiaan useimmissa kameroissa voi kuvata suoraan sitä raakakuvaa, joka sitten käsitellään itse. Siihen tehdään kuvankäsittelyohjelmalla ne samat säädöt kuvaajan toimesta, mitkä suoran "jpg-kuvauksen" kohdalla tehdään kamerassa. Tulema kummassakin tapauksessa on se, että lopputuloksena tuotetaan kuva, jossa on kirkkauksia ja kontrasteja ja saturaatioita ja valkotasapainoja jne. jne. jne. lukemattomia muuttujia säädelty. Mitä arvoa on korostettu, mitä vaimennettu, mitä väriä säädetty mihinkin suuntaan. Kuvaajan itsensä tekemässä käsittelyssä vaan on se puoli, että siinä ainakin kuvaaja voi itse vaikuttaa siihen, että se lopputulos olisi mahdollisimman lähellä sitä, miltä se todellisuudessa näyttää, tai miltä kuvaaja sen haluaa näyttävän. Suoraan kameran tekemä jpg on aina vain koneen/ohjelman tekemä, usein huono, arvaus...

 

Kuvamanipulaatio onkin sitten jo asia erikseen.

 

Kuten huomaat, en ole oikein perillä digikuvauksesta...

 

Se kyllä tuli harvinaisen selväksi jo heti aloitusviestistäsi. Joskus voi miettiä, miten asian esittää. Sen sijaan, että tulit nyt uhmakkaasti esittämään omaa, selvästi tietämätöntä näkemystäsi ainoana totuutena ja käytännössä syyttämällä kaikkia digikuvaajia "väärentäjiksi", olisit voinut  kysyä, miten asia oikeasti menee. Olisit takuulla saanut heti asiallisia vastauksia, etkä vastatulitusta omille nilkoille. Mutta toisaalta, tykkäät selvästikin tanssia

[Kalle Rantanen 64]

Sanoisin, että raja pitäisi vetää siihen (viimeistään), kun aletaan poistamaan tolppia, pylväitä yms roinaa kuvasta tai lisäämään jotain "puuttuvaa" tai vajavaista. Noita muita "säätöjä" on käsittääkseni voinut tehdä vanhanajan vehkeilläkin jossain määrin jo moneen kertaan mainituilla tavoilla. Eikä ne ehkä siten ole täysin tuomittavia. Mutta kaikki muuten näkyvä/puuttuva ja niiden manipulointi on kyllä (itse)petosta.

 

Ei kai se mitään itsepetosta ole jos tiedostaa mitä tekee ja kertoo sen myös kuvan katsojille. Kaikenlaisten tolppien ja liikennemerkkien poistaminen voisi minusta olla ihan perusteltuakin jos halutaan vaikkapa kuva siitä miltä Ateneum näyttää ilman kaikkea myöhemmin eteen lisättyä roinaa.

[Pekka Potka 0]

Tämä ketju tulee pääsemään minkäänlaiseen lopputulokseen yhtä varmasti kuin keskustelu mistään uskonnosta.

 

Pari asiaa kuitenkin:

 

- On olemassa asia nimeltään värinhallinta. Se on määritelty järjestön International Color Consortium eli ICC papereissa. Värinhallintaa noudattamalla voidaan kuvattu kohde saada toistettua täsmälleen saman värisenä esimerkiksi monitorilla tai paperilla. Käytännössä tietenkin vaikkapa paperin kohdalla kukin painomenetelmä papereineen ja väreineen asettaa rajoituksensa käsitteelle täsmälleen saman värisenä. Omalla ammattiurallani mainosvalokuvaajana värinhallinnan noudattaminen oli sekä avain asiakastyytyväisyyteen että yksi tapa tehostaa firman kaupallista tulosta (hävikin minimointi ym).

 

- Uskaltaisin väittää, että ketjun avaaja piirtelee viivoja veteen, koska hänen monitorinsa ei varmaankaan ole kalibroitu ja profiloitu eli se ei täytä värinhallinnan vaatimuksia. Hänen katselutilansa ei myöskään varmaankaan täytä värinhallinnan vaatimuksia eli hän ei näkisi kuvaa monitorilla oikein vaikka monitori olisikin kuosissa. Lopputulos on, että hän ja minä (työasemani ääressä) näemme netissä kuvat jo lähtökohtaisesti eri näköisinä. Aika harvat maailman nettikäyttäjistä voivat nähdä värit ja kontrastit oikein, koska monitorit ovat heillä mitä sattuu. Asiaa pahentaa vielä se, että vain osa nettiselaimista noudattaa värinhallintaa.

 

- Vain harva kameravalmistaja noudattaa ICC-profilointia kameroissaan. Kaikkien kuluttajakameroiden tuottama kuva (yleensä JPG-tiedostomuodossa) suoraan kamerasta on tehty miellyttämään arvioitua kohderyhmää, ei toistamaan oikein. Nikon, Canon, Olympus... kaikki ovat lähtökohtaisesti "eri värisiä". Lisäksi kamerassa on erilaisia asetusmahdollisuuksia väreille, kontrastintoistolle yms, joten kuva "suoraan kamerasta" ei tarkoita oikeastaan yhtään mitään värien ja kontrastin oikeellisuuden suhteen.

 

- RAW-tiedosto ei ole valokuva. Se on kennodataa, kennon mittaamia jännitearvoja likiarvoistettuna (digitoituna) sallituiksi arvoiksi. RAW-datassa ei ole värejä, ei kontrastia, se on vain numeromössöä, joka vaatii tulkinnan. Sitä varten on olemassa näitä RAW-konverttereita. RAW-tiedosto avattuna johonkin konvertteriin sen default arvoilla tietokoneen ruudulle on jo jonkun softafirman sanelema tulkinta. Se vastaa kameran tuottamaa JPG-tiedostoa, paitsi että on eri värinen ym ym  ja sille ei ole vielä annettu tallennustiedoston muotoa. Jos RAW-kuvaajan työnkulku ei ole värinhallittu, tuo tulkinta on väistämättä aina pielessä (värinhallinnan näkökulmasta) alusta loppuun.

 

- Kodachrome ja kaikki muutkin värifilmit, niin diat kuin negatkin, olivat (ovat) samanlaisia tulkintoja. Aikanaan Fuji, Agfa, Kodak... kaikki olivat lähtökohtaisesti eri värisiä. Lisäksi vaikkapa Kodakin Kodachrome ja Ektachrome olivat hyvin erilaisia. Kodachrome on esimerkki ylisaturoiduista karkkiväreistä. Se oli hyvä makean värikkäisiin matkakertomuksiin mutta kukaan tolkuissaan oleva studiokuvaaja ei taatusti kuvannut tuotekuvaa Kodachromelle, koska homma olisi peruuttamattomasti pielessä, jos nimittäin oli tarkoitus saada värit toistettu tolkullisen oikein painettuna. Ektachrome oli valinta siihen. Mikään värifilmi koskaan ei ole toistanut kohteen värejä ja kontrasteja oikein. Valitettavasti.

 

- Kaikessa negakuvauksessa tarvittiin lopuksi vedostaminen. Siihen aikaan oli täysin normaalia erilaiset lisävalotukset ja -varjostukset eikä kukaan puhunut mistään manipuloinnista... Ja mustavalkokuva - mitä totuudenmukaista siinä on. Kukaan meistä ei näe maailmaa värittömänä. Mustavalkoaika oli muutenkin manipuloinnin kulta-aikaa. Suomessakin lisättiin Blenheimeja muodostelmaan kun niitä muuten ei ollut riittävästi, ja saksalaiset loivat kuvilla ja teksteillä jopa virtuaalisen hävittäjäkoneen, joita brittilentäjät ilmoitivat pudottaneensa kymmeniä Battle of Britainin aikana. (Ja ennen kaikkea ilmoittivat mieluummin tulleensa tämän superhävittäjän alasampumiksi kuin jonkin tavis-109:n.) Kunnes totuus paljastui ja pudotustilastot vaivihkaa "korjattiin". Mikä sinänsä on aika sama, koska eihän niilläkään useimmiten ole kuin viitteellinen sidos todellisuuteen.

 

Summa summarum: valokuvissa emme ole koskaan nähneet emmekä näe muuta kuin tulkintoja ja väärinkäsityksiä. Emme ennen, emme nyt.

 

Omasta mielestäni raja on selkeä, tulkita saa mutta ei valehdella. Asia vastaa siis täysin analogisesti tekstiä. Sitähän itse kukin väritämme oman löyhän todellisuustajumme tai tarkoitusperiemme mukaan. Vain valehtelusta kiinni jääminen on häpeällistä - ja sekin vain osalle porukasta...

[Timo Koski 141]

Ei kai se mitään itsepetosta ole jos tiedostaa mitä tekee ja kertoo sen myös kuvan katsojille. Kaikenlaisten tolppien ja liikennemerkkien poistaminen voisi minusta olla ihan perusteltuakin jos halutaan vaikkapa kuva siitä miltä Ateneum näyttää ilman kaikkea myöhemmin eteen lisättyä roinaa.

Jos sitä Ateneumia ei nyt mistään näe ilman niitä tolppia ja merkkejä, on asia aika turha muuttaa valokuvaan . Jotkin arkkitehtoniset kuvat/piirrokset on eri asia. Kuinkahan moni kuva tälläkin palstalla on kokenut krääsän poistoa yms, ilman että siitä on mainintaa.

[Kalle Rantanen 64]

Jos sitä Ateneumia ei nyt mistään näe ilman niitä tolppia ja merkkejä, on asia aika turha muuttaa valokuvaan . Jotkin arkkitehtoniset kuvat/piirrokset on eri asia. Kuinkahan moni kuva tälläkin palstalla on kokenut krääsän poistoa yms, ilman että siitä on mainintaa.

 

Jos halutaan keskittyä itse rakennukseen eikä kuvata näkymää kyseiseen rakennukseen, niin ei se ole minusta mitenkään turhaa. Ja en tiedä kuinka moni on kokenut, mutta pitäisikö sen johtaa siihen ettei muokkausta saa tehdä edes jos siitä mainitsee?

[Timo Hyvönen 205]

Heh,

 

laittelin minäkin aikanaan tänne kuvia - ja vieläpä muokkaamattomina! Aih! Nykyisin ajan yleensä Picasassa pienennöksen ja sen "I'm feeling lucky" -napin joka vähän muuttaa kontrastia, mutta käytän niitä 99% vain blogissani.

 

Tietämättä oikeiden valokuvaajien kyvykkyyksiä tai editointeja, arvostan kovasti esim. rajauskykyä (ei croppaus- vaan rajaus-) niin että kuva muodostuu valmiiksi tasapainoisena. Näistä luin joskus jotain kirjojakin. Vaikka tämä nyt ei valokuva olekaan, niin aika hienosti vanhan kansan säätäjät osasivat - tämä kaitafilmi on otettu yhdellä otolla leikkaamattomana, kuten muutkin Matin filmeistä.

 

 

No, varmaan tuosta saisi editoimalla hienomman (värit varsinkin ovat ihan kauheat kun digitoin tuon seinältä digivideokameralla)

 

t. Timo

[Jukka Paakkolanvaara 5]

Täytyy osallistua tähän turhaan keskusteluun käyttämällä "aitojen" kuvien vääristelyesimerkkejä:

 

Esimerkki 1: Vasemmalla suoraan kamerasta tullut puristin "aito" kuva ja oikealla muokattu, siis totuutta vääristelevä kuva. Syynä oli valkotasapainon unohtaminen hehkulamppu (Incandescent) asentoon.

[ attachment removed / expired ]

 

Esimerkki 2: Vasemmalla jälleen "aito" kuva. Voisi jopa kuvitella että ollaan aivan kuutamolla. Syynä oli kuitenkin väärä valotus, oli mennyt 2 aukkoa pieleen. Oikealla jälleen ihmissilmän mukainen kuva tästä tilanteesta joka on saatu muokkausohjelmalla valotuksen korjauksella.

[ attachment removed / expired ]

 

Esimerkki 3: Hiukan eri tilanne, vasemmalla hätäisesti otettu kuva ja oikealla väärennetty.

[ attachment removed / expired ]

 

Lähes kaikella olkoon tilansa ja puristit saavat pitää mielipiteensä. Muokkaamalla kyllä voidaan saada kuvista hyvinkin epäaitoja, mutta kun korjailuja ei tehdä määräänsä enempää, niin lopputulos on useimmiten visuaalisesti tositilannetta vastaava.

 

PS.1 Niin ja kaikki digikuvaukseen hiukan enemmän perehtyneet huomaavat, että nämä esimerkit on tehty väärennöstä väärentämällä.

PS.2 Eiköhän nuo ns. väärennökset olisi voitu tehdä myös paperikuvien aikaan (valkotasapainon korjaus kyllä haasteellinen).

 

-Jukka

 

[Timo Koski 141]

Tuossa yllä olevat JP:n esimerkit on muuten hyviä, mutta niissähän on "kuvaaja" tehnyt tosi karkeita "virheitä". Tollaset räpsyt saisi heittää roskakoriin heti ja mennä nurkkaan häpeämään tai harjoittelemaan Ottaa sen kuvan oikein, niin ei ole kyllä tuollaista korjaustarvetta . Eihän nuo kuvat sinänsä ole väärennettyjä , tai epäaitoja, mutta niinhän se on kuten metallihommissakin, ettei niin suurta vikaa, jota ei rälläkällä ja lekalla korjaa. Ja tulos on enemmän tai vähemmän epäkuranttia, kuin kerralla oikein tehden.

[Pekka Potka 0]

Tällainen poliisimentaliteetti tuntuu itsestäni varsin oudolta. Eikö itse kukin saa omassa valokuvausharrastuksessaan olla niin hyvä (tai huono) kuin on, tehdä kuvilleen mitä haluaa ja postata nitä minne haluaa? Jos joku itse kuvaa vain täydellisiä valokuvia, eikö muille voi silti sallia epätäydellisyys?

 

Valokuvaukseen liittyy yksi aivan ratkaiseva ominaisuus. Se rajaa mukaan vain osan "todellisuutta". Tästä todellisuuden muokkauksesta maailma on pullollaan esimerkkejä. Yllä olevissa kuvissa kuvaaja voisi rajata metsän kokonaan pois. Sen jälkeen itse kuvaa muuttamatta kuvauspaikaksi voitaisiin mainita melkein mikä tahansa. Ja näinhän maailmalla kuvituskuvissa tehdään koko ajan. Mitä hiton väliä silloin on sillä, jos kuvaa on vaikkapa vaalennettu hiukan? Valokuva on valokuva, valokuva EI OLE sama kuin todellisuus. Jostain pienistä väri- ja kontrastimuutoksista kiukuttelu kuuluu kyllä lasten hiekkalaatikko-osastolle.

 

Edellä keskusteltu Ateneum-esimerkki: On aivan normaalia, että vaikkapa Ateneumin esitteen kansikuvaan kuva siivottaisiin kaikesta tauhkasta eli TURHISTA ihmisistä, autoista, tolpista. Kysehän ei kuitenkaan ole dokumenttikuvasta suunnasta xx, päivänä xx.xx.xx kellonaikaan xx, vaan ideasta "Ateneum". Olennaistahan ei ole sattuiko kadulla sillä hetkellä olemaan auto x vai y. Kuvassa näkyvien tunnistettavien ihmisten osalta lisäksi oltaisiin jo sillä rajalla, että jokaiselta pitäisi olla lupa. Jos kysymys olisi Ateneumin mainoksesta mediassa, kuvassa ei saisi olla yhtään luvatonta ihmistä. Jos taas haluttaisiin esittää Ateneum osana elävää kaupunkimiljöötä, kuvaa mentäisiin varmaankin ottamaan hiukan yläviistosta ja ehkä ilta-aikaan (sininen hetki +) pitkällä valotusajalla, jolloin saataisiin mukaan liikenne valojen virtana. Tässäkin luotaisiin siis haluttu illuusio. Valokuva on valokuva, todellisuus jonain satunnaisena hetkenä on asia erikseen.  Jos pitäisi kuvata Kaupunginmuseolle dokumenttikuva "Rautatientorilta etelään, 9.1.2014 klo 12.00", siihen ei tietenkään kajottaisi sisällön suhteen.

[Pekka Potka 0]

Asiaa hiukan sivuten: Yksi itseäni harmittava asia on SA-kuvien paikoin kelvoton skannauslaatu. Siinä on tehty todella iso ja kallis työ mutta kehnosti. Alkuperäiset negat näyttävät toki oleva paikoin mitä sattuu. Kuitenkin käytetty laite, Imacon/Hasselbladin Flextight, on itselleni kovin tuttu. Jokunen assistentti ja harjoittelija on tullut opastettua skannaamaan Potkastudiosin negoja ja dioja. Asian oikein tekemiseen ei heiltä näyttänyt menevän edes 5% enempää aikaa kuin tuollaisella nyt käytetyllä massametodilla. Harmi, sillä nyt siellä on paljon kuvia, joista ei saa kelvollista painokuvaa aikaan millään kuvankäsittelyllä.

[Mikko Maliniemi 5]

Tällainen poliisimentaliteetti tuntuu itsestäni varsin oudolta. Eikö itse kukin saa omassa valokuvausharrastuksessaan olla niin hyvä (tai huono) kuin on, tehdä kuvilleen mitä haluaa ja postata nitä minne haluaa? Jos joku itse kuvaa vain täydellisiä valokuvia, eikö muille voi silti sallia epätäydellisyys?

 

Täällähän nuo "väärinkäsittelijöiden" naulitsijat ovatkin pääsääntöisesti niitä, joilta ei koskaan nähdä heidän itsensä ottamia kuvia...

[Jussi Seppälä 1]

Pekalle iso kiitos ammattilaisen perusteellisesta selvityksestä, joka on amatöörienkin ymmärrettävässä muodossa.