Vesivehmaa 1940 LeLv24 jatkosodan alussa

[Ari Laurila 0]

Hei,

Asun Vesivehmaan lentokentän lähellä, olen tutkinut LeLv24:n toimintaa ja olen tullut siihen tulokseen, että niistä jatkosodan päivistä kesällä 1941 on aihetta alkaa suunnittelemaan elokuvaa. Tositapahtumiin perustuvaa mutta tietenkin fiktioon tukeutuvaa seikkailu/romantiikka tyyppistä juttua. Olen kirjoittanut jo elokuvan esipuheen ja alustavasti, oikeisiin henkilöihin perustuen, luonut lähtöasetelman liikekannallepanosta (olivatko lentäjät jo varuskunnissa vai eivät, en tiedä) ja siitä, miten tuossa ajassa lentäjät ilmoittautuivat palvelukseen Vesivehmaalle.

Ongelmallista on ollut se, kun en ole oikein mistään löytänyt selvitystä Vesivehmaa / Selänpää lentueiden jaosta ja miehityksestä (http://fi.wikipedia.org/wiki/Lentolaivue_24).

Toivoisin asiantuntijakeskustelua em. asiassa. Tähän keskusteluun osallistuvat ovat mukana vain omasta vapaasta tahdostaan.

[Jouni Laukkanen 55]

Hei,

Asun Vesivehmaan lentokentän lähellä, olen tutkinut HävLV 24:n toimintaa ja olen tullut siihen tulokseen, että niistä jatkosodan päivistä kesällä 1940 on aihetta alkaa suunnittelemaan elokuvaa. Tositapahtumiin perustuvaa mutta tietenkin fiktioon tukeutuvaa seikkailu/romantiikka tyyppistä juttua. Olen kirjoittanut jo elokuvan esipuheen ja alustavasti, oikeisiin henkilöihin perustuen, luonut lähtöasetelman liikekannallepanosta ja siitä, miten tuossa ajassa lentäjät ilmoittautuivat palvelukseen Vesivehmaalle.

Ongelmallista on ollut se, kun en ole oikein mistään löytänyt selvitystä Vesivehmaa / Selänpää lentueiden jaosta ja miehityksestä (http://fi.wikipedia.org/wiki/Lentolaivue_24).

Toivoisin asiantuntijakeskustelua em. asiassa. Tähän keskusteluun osallistuvat ovat mukana vain omasta vapaasta tahdostaan.

 

Kesältä 1940 en minäkään pystynyt löytämään näitä tietoja, mutta yllättäen niitä löytyy seuraavan vuoden (1941) heinäkuulta huomattavasti enemmän:

 

Komentaja maj. G.Magnusson Vesivehmaa

- 1. lentue, kapt E.Luukkanen, Vesivehmaa (9 BW)

- 2. lentue, kapt L.Ahola, Selänpää (8 BW)

- 3. lentue, ltn J.Karhunen, Vesivehmaa (8 BW)

- 4. lentue, ltn P.Sovelius, Vesivehmaa (8 BW)

 

Edit: Vesivehmaasta tukikohta oli tullut 13.8.1940, jolloin LeLv24:n koneet lennettin sinne Malmilta. Konekohtainen luettelo lentueiden koneista ja vastaavista ohjaajista löytyy Kari Stenmanin kirjasta Kaartinlaivue, sivulta 37.

[Olli Luoma 79]

jatkosodan päivistä kesällä 1940

Tervehdys,

Jatkosotahan alkoi vasta kesällä -41.

 

Lämpimin palloterveisin

 

Olli L

[Jukka Nisula 2 265]

Tervehdys,

Jatkosotahan alkoi vasta kesällä -41.

 

Lämpimin palloterveisin

 

Olli L

 

Ja täältä Lentolaivue 24:n sotapäiväkirjasta löytyy laivueen vaiheet alkaen 18.6.1941:

 

http://digi.narc.fi/digi/slistaus.ka?ay=65716

 

Edit: kentän historiaa:

 

http://www.lahtivesivehmaa.fi/vesivehmaan-lentokentta-taytti-70-vuotta-kesakuussa-2010-

 

Jukka

 

[Antti Koskiniemi 4]

"Vuoden 1941 toukokuussa alkoi ilmetä merkkejä mahdollisesta uudesta sodasta....Lorentz teki ilmapuolustuksen komentajalle esityksen ilmasotaharjoituksesta...ja harjoitukseen tilattiin koko ilmavoimien hallussa oleva radiokalusto, joka sijoitettiin todennäköisille neuvostopommittajien reitille." LeR 2 komentaja siis varnisti, ettei hävittäjätorjunta jäänyt kiinni ilmavalvontaviesteistä ja johtamisjärjestelmästä. (Heikki Nikunen: Richard Lorentz, Suomen hävittäjäilmailun isä, Apali 2005).

 

Brewsterit saivat ilmeisesti maastomaalauksen Vesiksellä touko-kesäkuussa -41?

 

Välirauhan aikaan sattui Vesiksellä BW kaputti kun matalalla tehty vaakakierre päättyi muljahdukseen. Muistelen 80-luvulla kuulleeni, että tarkempi paikka on siinä Lahden Ilmailukerhon kämpän kohdalla. Karhunen mainitsee kirjassa Magnussonin Laivue, että paikalla olisi ollut Luftwaffen edustaja esitystä katsomassa.

 

17.6.1941tuli käsky pysyä tukikohdassa yötäpäivää (useita lähteitä) ja edempänä linkitetty sotapäiväkirja näkyy avatun seuraavana päivänä. Valmiutta nostettiin siis asteittain ja viikkoa ennen oli "täysi valmius".

 

Muistelen lukeneeni jostakin, olisiko ollut Karhusen kirjoja, että ainakin joku ohjaaja olisi hankkinut talon Vääksystä välirauhan aikaan.

 

Osa koneiden seisontapaikoista on edelleen hyvin näkyvissä kentällä. Milloinkahan joku keksii entisöidä yhden sellaisen välirauhan aikaiseen asuun?

[Jukka Nisula 2 265]

Mannerheim-ritari Eino Luukkasesta kertovassa kirjassa "Hyökkäys auringosta" (Jukka Piipponen) on maininta vielä maalaamatta olleiden Brewster-koneiden  maalaamisesta sotamaalaukseen. Osa koneista oli jo valmiiksi maalattu sotamaalaukseen lentokonetehtaalla edellisillä huolto- ja korjauskäynneillä edellisestä syksystä lähtien, mutta osa oli vielä ilman maalausta hopeanhohtoisina. Maalaus Vesivehmaalla tapahtui kesäkuun 19. päivänä 1941, ja sen suoritii lentokonetehtaan maalausosasto. Koneiden alapinnalle jäi vielä alumiinipronssimaali, mutta rungosta tuli tuo tuttu vihreä-musta, ja itärintamatunnukset maalattiin kaikkiin koneisiin siiven alapuolelle kärkiin sekä nokkaan ja takarunkoon. Konekiväärit suunnattiin ja radiot tarkistettiin ja viritettiin määrätaajuudelle. 17.6. lähtien oli lentäjillä ollut täysi valmius päällä, he päivystivät koneiden luona yötä päivää. Koneet siirrettiin halleista kentän reunalle näihin mainittuihin sirpalesuojiin ja naamioitiin havukäkkyröillä. Suojien ympärille kaivettiin sirpalevallit, jotka sulautettiin ympäristöön peittelemällä ne myös.

 

Tuo onnettomuus, joka edellä mainitaan, sattui talvella 28.1.1941. Talvisodassa kunnostautunut ässälentäjä lentomestari Kelpo Virta esitteli konetta vierailevalle saksalaiseverstin seurueelle huonossa matalassa säässä. Vaakakierre matalalla kentän päällä päättyi metsään Virran saadessa surmansa. Koneena oli BW-391.

 

Toinen onnettomuus Vesivehmaalla sattui vänrikki Matti Pastiselle BW-369:llä 28.6.1941. Pastinen starttasi torjuntalennolle, mutta potkurin lapakulmat jäivät suurille kulmille ja kone ei kiihtynyt tarpeeksi eikä noussut. Kone meni itäisen kiitotien jatkeelle kannokkoon hajoten ja Pastisen loukkaantuessa vaikeasti mm. päähänsä. Hän kuoli vammoihinsa Heinolan sotasairaalassa 3.7.

 

Lentorykmentti 3:n, johon Lentolaivue 24 kuului, sotapäiväkirjastakin löytyy mainintoja liikekannallepanosta. Sen mukaan reserviläisten saapuminen on ollut hitaanlaista ja tilanne on ollut jännittynyt. Alla olevasta voi lueskella merkintöjä ja tunnelmia:

 

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3611273

 

edit: korjattu tekstiä.

 

Jukka

[Jukka Nisula 2 265]

Jorma ”Joppe” Karhunen on kirjoittanut Lentolaivue 24:n vaiheista useassa kirjassa, mm. Ritarilentue.

 

Löysin vähän yllättäen hänen pommituslaivueita käsittävästä kirjastaan ”Blenheim pommittajat armottomalla taivaalla” seuraavan muistelman Vesivehmaan ajalta. Se on kirjan alussa sivuilla 24-25. Seuraavasta käy hyvin ilmi, että rivilentäjät eivät ”isoista kuvioista” paljon tienneet tuossa vaiheessa:

 

”Tapahtumien kulku alkukesällä 1941 oli nopea – sanoisinpa milteipä yllättävän nopea. Osasyynä voitaneen pitää sitä, ettei ilmavoimien aktiivilentäjille selostettu kokonaistilanteen kehittymistä nimeksikään, osalle ei ollenkaan. Toisaalta tiivis työskentely lentolaivueissa vei kaiken ajan. Ylimääräisiin pohdiskeluihin ei ollut aikaa.

 

Reserviläislentäjien kutsuminen kertausharjoituksiin kesäkuun alussa olisi voitu hyvinkin tulkita jonkinlaiseksi enteeksi. Toisaalta yleismaailmallinen tilanne ja erikoisesti Neuvostoliiton ja Saksan välinen tilanteenmuutos kertoivat tarkkailijoilleen jotakin. Ilmavoimien upseerit eivät yleensä olleet kovinkaan kiinnostuneita kansainvälisistä tapahtumista, sillä omat kotoiset huolet ja päivittäinen kiivas työtahti lentopalveluksineen veivät lentäjien voimavarat tyystin. Niihin aikoihin esimiehet vaativat paljon alaisiltaan sanomatta – miksi.

 

Itse olin Lentorykmentti 2:n Brewster-laivueen lentueenpäällikkönä Vesivehmaan lentokentällä, Lahden lähettyvillä. Vastuullani oli kymmenkunta Brewster-hävittäjää, joiden lento- ja taistelukunnosta oli pidettävä huolta täysin riittämättömällä henkilöstöllä. Lentueenpäällikön lisäksi oli vain kolme ohjaajaa ja kolme kantamekaanikkoa. Se merkitsi sitä, että jokaista ohjaajaa ja mekaanikkoa kohden oli kolmekin konetta. Tilanne oli vastaava toisissakin lentueissa. Päivittäisen uurastuksen jälkeen tunsimme itsemme väsyneiksi eikä ajatus suinkaan hykerrellyt tulevassa sodassa.

 

Reservin hävittäjäohjaajille pidettiin Joroisissa kesäkuun alkupuolella yhteiskoulutusleiri. Kun Brewster-koulutettavat eivät olleet lentäneet ollenkaan palveluskoneellaan edellistalven vaikean lumitilanteen johdosta, tuntui tuo kertausharjoitus lähinnä menneen talven lentokoulutuksen parsimiselta. Tarkastuskäynnillään ollut everstiluutnantti Rikhard Lorentz eikä koulutuslaivueen komentaja, majuri Raoul Harju-Jeanty eivät hiiskahtaneetkaan mistään sotavalmisteluista.

 

Teimme ankaraa koulutustyötä aamusta iltaan, kunnes kesäkuun 17. pnä 1941 leiri keskeytettiin täysin yllättäen. Eri laivueiden leirilentueet vain käskettiin takaisin yksikköihinsä. Minkäänlaista selvitystä toimenpiteelle ei annettu. Täten vasta laivueeni sijoituspaikassa kuulin, että yleinen liikekannallepano on käynnistetty käskyllä: ”Puolustusministeri käskee jne.”. Totesin myös, että laivueemme tukikohdassa olivat sotavalmistelut tai paremminkin torjuntavalmiuden tehostamistoimenpiteet täydessä käynnissä. Tämä päivä oli siis kesäkuun 17. ja se antoi ensimmäisen konkreettisen viittauksen jatkosodan mahdollisesta alkamisesta.”

 

[Pekka Potka 0]

Maalaus Vesivehmaalla tapahtui kesäkuun 19. päivänä 1941, ja sen suoritii lentokonetehtaan maalausosasto. Koneiden alapinnalle jäi vielä alumiinipronssimaali, mutta rungosta tuli tuo tuttu vihreä-musta, ja itärintamatunnukset maalattiin kaikkiin koneisiin siiven alapuolelle kärkiin sekä nokkaan ja takarunkoon.

 

Pieni täsmennys tulevan elokuvan autenttisuuden nimissä… Yksimoottoristen nokat maalattiin keltaisella vasta syyskuun alussa.