Lupakirjanhaltijan oikeusturva Suomessa

[Ilkka Mäkelä 1 216]

Tuli Medihelin tapausta tarkastellessa mieleen nostaa pinnalle Ilmailulaitoksen ainutlaatuinen asema oikeudellisessa mielessä.

Jos ilmailulupakirjanhaltija syyllistyy ilmailumääräysten rikkomiseen, on mahdollista saada huomautus, varoitus tai sitten lupakirjan peruutus kokonaan tai määräajaksi.

Peruutus, raskain vaihtoehto, on mahdollista saada paitsi yksittäistapauksen johdosta, myös tulkinnanvaraisesta "toistuvista ilmailumääräysten rikkomisista", joista osa voi olla varsin kyseenalaisiakin tapauksia. On tullut vastaani mm. sellainen tilanne, jossa joku oli lähettänyt nimettömän postikortin tietystä pilotista, joka oli lähettäjän mukaan lentänyt taitolentonäytöksessä osittain yleisön yläpuolelta.

 

Jos lupakirja peruutetaan, peruutus astuu voimaan käsittääkseni heti, kun siitä katsotaan toimitetun tieto lupakirjan haltijalle, siis esim. 7 päivää kirjeen lähettämisestä.

Vielä 90-luvulla peruutuskirje piti toimittaa perille kirjattuna kirjeenä, jolloin peruutus astui voimaan siitä päivästä, kun kirjattu kirje haettiin ja allekirjoitettiin postissa.

Niihin aikoihin Ilmailulaitoksessa oli yksi lakinainen, jonka tehtävänä oli avustaa lupakirjanhaltijoita vastineiden teossa lupakirjan peruutuksiin. Sinänsä jo ihmeellinen kiemura...neuvoa peruutuksen vastustamiseen piti hakea Ilmailulaitokselta itseltään, joka oli juuri peruuttanut lupakirjan! No, hän kertoi minulle, että heillä on huomattavaa vaikeutta saada lupakirjan peruutuskirjeitä perille, koska "uhatut" pilotit hyvin ymmärsivät jättää kirjatut kirjeet noutamatta postista. Silloin Laitoksen piti turvautua haastemiehiin, jotka toimittivat kirjeen perille henkilökohtaisesti. Olettaisin, että tästä menettelystä on nykyisin luovuttu ja pelkkä kirjeen lähettäminen viimeksi tiedettyyn osoitteeseen riittää.

Nyt päästään sitten siihen osuuteen, joka minua on aina eniten hiertänyt. Peruutus siis astuu voimaan heti, vaikka siitä valitettaisiin Hallinto-oikeuteen ja edelleen KHO:hon. Eihän rikosasioissakaan sakkoja tai vankeusrangaistusta panna toimeen, ennenkuin kaikki valitusasteet on läpikäyty ja asia lainvoimaisesti ratkaistu, paitsi tietysti törkeissä rikoksissa, joissa vankeustuomio odottaa.

Siis, lupakirjasi on hyllytetty ja valitat Hallinto-oikeuteen. Sieltä ei lupakirjaa voi takautuvasti takaisin saada, vaan jos hyvin käy, saat takaisin jo menetetyn maineen tai kunnian, muttet mitään korvausta. Rangaistus siis juoksee, ennenkuin ensimmäistäkään valitusta on alettu käsitellä.

Ja mikä mahdollisuus on voittaa juttu Hallinto-oikeudessa? Sillä ei ole mitään ammattitaitoa ilmailuasioissa, vaan se pyytää asiantuntijalausunnon ja siihen annetun vastineen vastineen Ilmailulaitokselta itseltään, jossa lausunnot ja vastineet laativat samat virkamiehet, jotka ovat päättäneet peruuttamisesta. Menestymisen mahdollisuudet on useimmissa tapauksissa todettu huonoiksi.

Missä siis ilmailijan oikeusturva?

Kehotan siis kaikkia lukemaan JARrinsa, ilmailumääräyksensä, karttansa, käsikirjansa ja kaikki muut manuaalinsa tarkkaan ja pysymään ruodussa. Muuten voi käydä niin, että harrastus päättyy kuin seinään tai elanto menee.

Tämä Ilmailulaitoksen kolmiosainen rooli taitaa olla ikuisuuskysymys. Toivottavasti siihen löytyy tulevaisuudessa ratkaisu.

[Teemu Hiltunen 0]

Kyllä käsittääkseni normaalisti liikenteestäkin saadut sakot pitää maksaa eräpäivään mennessä, valitti niistä tai ei. Jos valitus menee läpi niin sitten saa rahat takaisin.

[Olli Keijonen 0]

Voihan sitä ajatella niinkin että jos joku on ihan oikeasti rikkonut rajusti jotain tärkeitä ilmailumääräyksiä täysin tarkoituksella niin on hyvä ettei kyseinen henkilö saa enää lennellä kuukausien/vuosien mittaisten oikeusprosessejen aikana?

[Ilkka Mäkelä 1 216]

Tottahan tuo on, paitsi, jos riitauttaa liikennesakot oikeudessa. Tarkoitin yllä oikeudessa tuomittuja päiväsakkoja, joita ei panna maksuun, jos joko syyttäjä tai vastaaja valittaa käräjäoikeuden tuomiosta Hovioikeuteen. Sellaiset sakot pannaan maksuun vasta, kun Hovioikeuden päätös on lainmukainen, ts. jos Korkein Oikeus ei myönnä valituslupaa.

 

Lähinnä takoitin sitä jo monta vuotta ihmeteltyä asiaa, että Ilmailulaitos itse antaa tai soveltaa määräyksiä, sitten tutkii niiden mahdolliset rikkomukset, ja itse antaa niistä tuomion, ja tuomiosta valitettaessa vielä toimii ylemmän oikeusasteen asiantuntijana.

Siinä myllyssä ei pienen lupakirjanhaltijan resurssit riitä kovinkaan pitkälle.

 

Jos verrataan ajokorttiin, niin voidaanhan sellainenkin törkeissä tapauksissa hyllyttää. Tällöin on kuitenkin taustalla Eduskunnan säätämät lait ja asetukset, erillinen poliisiorganisaatio ja erillinen syyttäjälaitos ja erillinen tuomioistuinlaitos.

Nämä kaikki menevät Ilmailulaitoksen tapauksessa enemmän tai vähemmän päällekkäin, mikä ei ole oikeusvaltion hengen eikä kirjaimen mukaista minun eikä kovin monen näiden asioiden kanssa tekemisissä olleiden lakimiestenkään mielestä.

 

Varoittavia esimerkkejä olisi useita. Mutta parempi vain kehottaa yleiseen tarkkuuteen ja huolellisuuteen. Köyhän ilmailijan harrastuskin voi loppua yllättävän helposti ja ns. oikeutta on vaikea, ellei peräti mahdoton saada.

 

Toki sitten törkeimmät ilmailurikkomukset menevät tarvittaessa myös käräjäoikeuteen ja sitä kautta eteenpäin, mutta silloinkin vastaan tulee Ilmailulaitoksen asiantuntija sisälle oikeussaliin, koska käräjäoikeuskaan ei tunne ilmailumääräyksiä. Jos siellä saa päiväsakot, niin mahdollinen muutos Hovissa voi vapauttaa sakoista. Mutta peruutettua lupakirjaa ei saa takaisin takautuvasti, koska sehän on mahdotonta.

[Kari Asikainen 0]

 

Jos verrataan ajokorttiin, niin voidaanhan sellainenkin törkeissä tapauksissa hyllyttää. Tällöin on kuitenkin taustalla Eduskunnan säätämät lait ja asetukset, erillinen poliisiorganisaatio ja erillinen syyttäjälaitos ja erillinen tuomioistuinlaitos.

 

 

Tässä onkin se oleellinen pointti. Niin ajokortti kuin lentolupakirjakin ovat myönnettyjä "etuuksia" jotka niiden myöntäjä voi ottaa pois - täytyy aina muistaa että niin autolla ajo kuin lentäminenkään eivät ole mitään jokamiehen perusoikeuksia.

 

On totta, että prosessissa on epäkohtia johtuen siitä että verrattuna tieliikenteeseen ei valvontaan ja määräysten tekoon voida jo kustannusten takia perustaa omia kokonaan erillisiä organisaatioitaan.

 

Päätöksissä on niin ilmailussa kuin liikenteessäkin omat valitustiensä, ja mihinkään lupakirjan peruuttamisiin ei uskoakseni nykypäivänä ainakaan minkään nimettömien ilmiantojen perusteella rueta, jolloin on mahdollista antaa oma vastineensa asiaan. Lisäksi meillä on rikokset joihin "kiusantekijä" syyllistyy antaessaan perättömiä lausuntoja ja jolta voi sitten korvauksia aiheutuneiden vahinkojen perusteella hakea oikeudessa jos todetaan että nyt on syytöntä rangaistu.

 

-Kari

[Ilkka Sydänmetsä 30]

Moi!

 

Kehotan siis kaikkia lukemaan JARrinsa, ilmailumääräyksensä, karttansa, käsikirjansa ja kaikki muut manuaalinsa tarkkaan ja pysymään ruodussa. Muuten voi käydä niin, että harrastus päättyy kuin seinään tai elanto menee.

...muuten voi käydä niin, että harrastus päättyy kuin seinään ja henki menee.

 

Onko tuossa nyt mitään eroa mihinkään muuhun toimintaan? Supon porukkaa on virasta pidätettynä ollut vaikka kuinka kauan, vaikka toistaiseksi kaikki tuomiot ovat olleet vapauttavia.

 

Tieliikenteessä on minusta ihan sama tilanne, täytyy olla vähintään epäily jostain liikennerikkomuksesta että kortti lähtee, mutta kyllä siihen epäily riittää. Mutta ilman epäilyä harvemmin lähtee kortti...

 

Ilkka

 

[Ilkka Mäkelä 1 216]

Näitä mainitsemiani tapauksia on mahdoton esittää menemättä henkilökohtaisuuksiin, mutta sen verran voin mainita, että sen yhden nimettömän ilmiantopostikortin näin itse, koska se kuului jutun asiakirjoihin.

 

Tero Tuomisen 16.12. postaama juttu mietinnöstä, jonka mukaan Ilmailulaitosta suunnitellaan jaettavaksi kahteen erilliseen osaan ja jossa ilmituodaan tarve uudistaa vuoden 1995 Ilmailulaki, on mielenkiintoinen, mutta vasta mietintö, joka on menossa lausuntokierrokselle. Toivoisin sen tuovan selkeyttä asioiden käsittelyyn.

 

Koska lupakirjan haltijoita on Suomessa vähän, ja niinmuodoin myös varsin vähän rikkomustapauksia ja myös lupakirjan peruutuksia, niin ennakkotapauksia erilaisista ratkaisuista ei juurikaan ole, ja ilmailuviranomaisen peruutuskäytäntö on niissä tapauksissa, joita olen seurannut, ollut varsin kirjavaa. Etenkin kohta "useammista määräysten rikkomuksista" vaatisi mielestäni selkiyttämistä, samoinkuin rikkomusten törkeysasteen määrittely, joka on lähinnä viranomaisen oman harkinnan varassa.

 

Ajokorttiasioissa on enemmän oikeustapauksia ja niinmuodoin myös vuosien varrella muodostunut "vallitseva oikeustulkinta".

 

Siinä Kari on tietysti oikeassa, että lupakirja ei ole mikään itsestäänselvyys. Mutta lupakirjan peruuttamiseen tarvittaisiin selkeämmät säännöt.

 

No, onhan tässä maassa viime aikoina oikeuslaitoksen ja syyttäjälaitoksen toiminta kyseenalaistettu ja esim. Helsingin poliisi osallisena teleurkintajutussa. Tuli vain mieleen pitkästä aikaa se, miten muutamat ilmailijat ovat muuttaneet lentämään esim. Venäjälle, Viroon tai USA:han peruutusten takia, joissa on jopa henkilökemia vaikuttanut. Oikein vai väärin, siinäpä kysymys, johon en osaa tämän paremmin vastata, kuin kehottamalla noudattamaan määräyksiä pilkulleen, jottei ongelmia pääse tulemaan. Mitenkäs se liikennevaroitus menikään? Ennakoi tuleva tilanne.

[Peter Lord 187]

Varoitus: Seuraa pitkä ja puuduttava tarina.

 

Mutta mitäs sanotte tästä kokemuksesta ?

 

Edellisen vuosituhannen aikana ostin lentokonen tyyppiä C402. Sille piti hankkia tyyppikelpuutus. No, menin Tampereelle TIO:n kurssille, jolla koulutusohjelma käsitti 6 h koululentoa ja tarkkarin.

 

Kun eka 45 min oli lennetty, opettaja ehdotti että lennetään tarkkari saman tien. Siihen pyydettiin puhelimitse lupa Ilmailulaitoksesta. Laitos lähetti faksilla luvan. No, tarkkari lennettiin, teoriakoe tentittiin ja paperit sisään laitokseen.

 

Sitten tein syntiä. LENSIN omalla koneellani yhden lennon ENNEN kuin laitos oli päivittänyt C402 tyyppikelpuutuksen lupakirjaani. Sepä tulikin ilmi ja Jumalan (ja ILL:n, ilmeisesti sama asia) mylly alkoi pyöriä.

 

Vuotta myöhemmin olin juuri lähdössä kesälomamatkalle Eurooppaan kun posti toi ilmoituksen kirjatusta kirjeestä. Soitin Laitokselle ja kuulin että lupakirjani oli peruutettu 4 kk ajaksi ”koska olin lentänyt ilman tyyppikelpuutusta kurssin ollessa vielä kesken”. (Päätös perustui esittelijän luuloon, että tyyppikurssi olisi vielä jatkunut sen lentoni jälkeenkin. Omituista, sillä kaikki paperit olivat Laitoksen hallussa ja niistä selvästi näkyi mikä asian oikea laita oli)

 

Herra x kehotti minua lähettämään lupakirjan takaisin laitokseen saman tien. Sanoin, että eihän toki, koska on lomareissu ja kaikki .... Sanoin että enhän minä ole edes saanut tiedoksi (lue: kuitannut postista) ko. päätöstä joten se ei minua sido. Toivotin hyvää kesän jatkoa ja lähdin lomalle.

 

Loman jälkeen kävi ilmi että kirje oli palautunut postista takaisin laitokseen.

 

TIO:lta kerrottiin että heitä oli samaan aikaan Laitoksen taholta uhattu koulutuslupien peruuttamisella koska olivat lentäneet liian lyhyen tyyppikurssin. (?!)

 

Soitin laitoksen edesmenneelle tarkastajalle, joka oli faksilla annetun - täysin määräysten mukaisen - poikkeusluvan antanut. Hän sanoi että "älä välitä, turpiin sain minäkin".

 

Selvitin laitokselle puhelimessa, että lupakirjani peruutuspäätös oli tehty aivan väärin perustein koska tyyppikurssi oli tosiaankin lennetty ja tentitty ennen kuin olin lentänyt koneella.

 

Tästäpä tulikin ongelma Laitokselle, joka ei voinutkaan peruuttaa virheellistä päätöstä ilman minun lupaani (Hallintomenettelylaki, nääs). Minä taas en voinut antaa lupaa peruuttaa päätöstä koska enhän voinut olla virallisesti tietoinen päätöksestä, jota en ollut saanut tiedoksi. Jos olisin tässä vaiheessa kuitannut päätöksen, olisi se päätös heti astunut voimaan ja olisin menettänyt lupakirjani toistaiseksi uuden päätöksen tekoon saakka.

 

Yllättäen sain kirjeen Ilmailulaitoksesta. He kuvailivat siinä kirjeessä aiemmin tekemäänsä virheellistä päätöstä, jota ”ei ollut annettu vielä tiedoksi” ja pyysivät minulta LUPAA SAADA PERUUTTAA LENTOLUPAKIRJANI PERUUTUS.

 

No, tuona päivänä olin myötämielisellä tuulella ja annoin luvan peruuttaa peruutuksen kun kerran kauniisti pyydettiin. Luulin että asia on sillä selvä. Vielä mitä.

 

Puolen vuoden päästä tuli taas ilmoitus kirjatusta kirjeestä. Soitto Laitokseen selvitti että nyt oli uusi päätös putkessa ja peruutusta edelleenkin luvassa; nyt kuitenkin lievennettynä eli kakkua vain 2 kuukautta.

 

Jotenkin se kirje jäi kiireessä noutamatta.

 

Odotin että lupakirjani vanheni ja menin sitä seuraavana päivänä Laitokseen kuittaamaan päätöksen tiedoksi. Syntyi peräti mielenkiintoinen tulkinta kun tuolloin minulla ei ollutkaan (enää) lupakirjaa jota ko. päätös koski. Päätös haihtui ilmaan.

 

Hain lupakirjan uusintaa, mutta nytpä tarkastaja X otti kannan, että olen ilmailulaissa tarkoitetulla tavalla ”muuten soveltumaton” ilmailulupakirjan haltijaksi seuraavan 2 kuukauden ajan.

 

Koska Ilmailulaki ei kuitenkaan tuntenut määräaikaista soveltumattomuutta eikä laitos neuvotellut asiassa enempää, annoin asian KHO:n haltuun. Lupakirjaa en todellakaan saanut seuraavaan 2 kuukauteen, koska KHO:n käsittely kesti 3 kuukautta.

 

3 kuukauden jälkeen sain KHO:n päätöksen, jossa peruutettiin taannehtivasti tämä viimeinenkin peruutus kohtuuttomaksi katsottuna rikkeen vähäisyyteen nähden.

 

No, tässä näette että leikkaus onnistui ja potilas kuoli. Oikeusvaltio ja niin edelleen.

 

Mutta hauskahan näitä on muistella. Ja on todettava että Laitoksen kanssa on nykyisin suorastaan ilo asioida.

 

Kiitokset myös vielä kerran ILL:n juristille joka oli hengessä mukana tässä asiassa alusta loppuun.

 

Tässä siis lyhyt versio tapahtuneesta. Pitkä versio ulottuisi edelliselle vuosikymmenelle ja mielenkiintoisiin ilmailun henkilösuhteisiin. Ja asiaan nimeltä revanssi.

 

"Mutta toiste lisää, sanoi akka kun pojalleen selkään antoi"

 

 

Peter.

[Guest JAnttila]

Nyt päästään sitten siihen osuuteen, joka minua on aina eniten hiertänyt. Peruutus siis astuu voimaan heti, vaikka siitä valitettaisiin Hallinto-oikeuteen ja edelleen KHO:hon. Eihän rikosasioissakaan sakkoja tai vankeusrangaistusta panna toimeen, ennenkuin kaikki valitusasteet on läpikäyty ja asia lainvoimaisesti ratkaistu, paitsi tietysti törkeissä rikoksissa, joissa vankeustuomio odottaa.

Niin se lähtee bussikuskinkin kortti jo tienpäällä pois, jos konstaapelista se on aiheellista, eli samassa tilanteessa sitä ollaan muidenkin kanssa.

Muuten voi käydä niin, että harrastus päättyy kuin seinään tai elanto menee.

 

Jos käy niin että luvan peruuttaminen aiheuttaa taloudellista vahinkoa, joutuu valtio sen korvaamaan.

Ote vahingonkorvauslakia:

2 §

 

Julkisyhteisö on velvollinen korvaamaan julkista valtaa käytettäessä virheen tai laiminlyönnin johdosta aiheutuneen vahingon. Sama korvausvelvollisuus on muulla yhteisöllä, joka lain, asetuksen tai lakiin sisältyvän valtuutuksen perusteella hoitaa julkista tehtävää.