Kylmän sodan muisteloita

[Markku Koponen 61]

Mimmosia muistoja kylmän sodan ja Neuvostoliiton ajoilta?

[Mikko Maliniemi 5]

No siinäpä ne tärkeimmät...

[Timo Partanen 210]

Taisi olla vuosi 1980, kun olimme Tallinnassa konserttimatkalla Polyteknikkojen orkesterin kanssa, jossa siis soitin silloin 1-trumpettia. Konsertti oli järjestetty Tallinnan teknillisen korkeakoulun juhlasalissa, ja siellä oli, tietysti juhlasalissa päätyseinällä iso speden (pieni kirjain ihan tarkoituksella, ja kaikki varmaan ymmäärtää, ketä tämä tarkoittaa, voidaan kai myös sanoa, että kuva oli vilenin) kuva. Konserttiohjelmassa oli Brahmsin c-mollisinfonia ja Sibeliuksen Finlandia. Muistan vieläkin, kuinka eestiläiset vetistelivät kuullessaan Finlandian. Olin luonnollisesti takarivissä ja siten olo oli jotenkin omituinen, kun spede oli suoraan takanani ja yläpuolellani. Eipä A-salissa ollut tuollaista...

 

Silloin erityisesti tuntui siltä, että se hanttiinpaneminen 39-44 oli tarkoituksenmukaista - sen verran omituinen oli olo Finlandiaa soittaessa sen kuvan alla.

 

Timo

[Tero Lahtinen 3]

Mimmosia muistoja kylmän sodan ja Neuvostoliiton ajoilta?

 

Olen syntynyt v. -72, joten NL:n hajotessa juuri ja juuri täysi-ikäinen.

 

Muistan, että koulussa vieraili Neuvostoliitolaisia nuorisoryhmiä (jotka teini-ikäisen mielestä oli hirveän vanhoja) punaisilla Ikarus-busseilla.

 

Dipolissa oli Neuvostoliiton avaruusnäyttely, mikä jäi pikkupojan mieleen.

 

Olen ihmetellyt, kun tästä nykyään puhutaan propagandana. Tuntuu omituiselta, ei kai se sen enempää tai vähempää propagandaa ollut kuin USA:n avaruusohjelmakaan. Jostain syystä vain kuulennosta ei koskaan puhuta propagandana, vaikka sitähän se(kin) oli.

 

[Kalle Rantanen 64]

Olen ihmetellyt, kun tästä nykyään puhutaan propagandana. Tuntuu omituiselta, ei kai se sen enempää tai vähempää propagandaa ollut kuin USA:n avaruusohjelmakaan. Jostain syystä vain kuulennosta ei koskaan puhuta propagandana, vaikka sitähän se(kin) oli.

 

Kuka puhuu, kuka ei. On näissä kuitenkin aste-eroja, esimerkiksi USA:n epäonnistumiset olivat julkisia kun taas NL piti salassa kaiken mitä ei halunnut julkisuuskuvaansa tahraamaan.

[Arne Wallen 72]

Tero puhuu asiaa, neuvostojutut olivat propagandaa, jenkkien hymyilevä tulevaisuus taas asiaa.Muistan elävästi kun tuttavani lentokippari kertoi käytyään amerikoissakin miten pieni ero oli itäblokin maissa ja länsimaissa.

Kiiltoa löytyi kummastakin ja yhtälailla kurjuutta.No tänäpäinä ehkä lännestä löytyy enemmän kiiltoa, kurjuutta kummastakin, uskoisin.Työpötköni ajalta löytyy paljonkin asioita joista ei puhuttu eikä puhuta, liittyy kumpaankin ilmansuuntaan, toisaalta helpompaa kun kaikki ei tiedä kaikkea.Ja Kalle ei kaikki Jenkkiepäonnistumiset olleet niin hirvittävän julkisia, hölösuita löytyi ehkä enemmän.

[Topi Falkenberg 413]

Muistan olleeni luokkaretkellä Leningradissa vuonna 1978. Viinaa ostimme 15-16 vuotiaina Viipurista. Käsitauon aikana jossain Viipurin (vanha venäläinen kaupunki, luki tervetuliaiskyltissä) ja Lenskin välillä myin käytetyt dongarit suoraan jalasta metsässä 100:lla ruplalla. Ne riittivät hyvin koko viikonlopuksi, ihme rahaa kun se ei tuntunut kelpaavan missään kenellekään, paitsi ilmaiseksi. Leningradhotellissa viinaostokset piti maksaa markoilla, skumppapullo oli naitklupissa muistaakseni 40,- fim? taksilla pääsi Moskvahotelliin 15 ruplalla, ukko odotti Volgassa koko vierailun ajan, ja toi takaisin samalla rahalla. Ajoin täällä elämäni ensimmäisen metromatkan, näin Iisakin kirkon ja risteilijä Auroran - muistaakseni? Piikuuskin meinasi tällä reissulla mennä, mutta hotlan turvamiehet pääsivät onneksi viime hetkessä väliin ja veivät nämä vanhat, öbaut 28 vuotiaat? pustan kaunottaret omiin huoneisiinsa tiukasti käskyttäen. Vaalimaan tullissa kumarsimme yhteispäätöksellä länteen, osa housut nilkoissa. Useammin tuolla olisi pitänyt vierailla, silloin kaikki toimi niin kuin toimi (lähes ilmaiseksi) omalla tavallaan.