Harrasteilmailun asenneongelma?

[Harri Mattila 120]

Tämän päivän Aamulehden liitteessä on Pekka Hentun haastattelu, joka koskee ao aihetta. Näin matkustajan kannalta ihan asiallinen artikkeli ja asiallisia mielipiteitä. Muta te jotka itse lennätte ja toimitte tai ette toimi kerhoissa jne lukekaa täältä:

 

 

 

Lentäjän pitää tuntea omat rajansa

Trafin ilmailujohtaja Pekka Henttu on lentänyt 40 vuotta ja tietää, että lentäjän väärä asenne on hengenvaarallinen asia.

Lentäminen ei ole harrastus, jota harrastetaan silloin tällöin.

 

Hannamari Ahonen

Liikenteen turvallisuusviraston Trafin ilmailujohtaja Pekka Henttu haaveili lentämisestä jo koulupoikana Kymenlaaksossa, kun hän näki Utin kuljetuslentolaivueen DC-3-lentokoneita taivaalla.

– En kertonut kenellekään haaveestani, se tuntui niin kaukaiselta.

Maanmittauksen diplomi-insinööriksi valmistunut Henttu rohkaistui opiskeluaikana toteuttamaan unelmansa ja suoritti lentolupakirjan kesällä 1974. Maanmittauksen sijaan lentämisestä tuli Hentulle 33 vuodeksi ammatti Finnairilla.

Kaupallisessa ilmailussa turvallisuus on ollut hyvällä mallilla yli kahdeksan vuotta. Vuosi 2005 oli synkkä, tuolloin Copterlinen helikopteri putosi Suomenlahteen ja 14 ihmistä kuoli.

– On kaupallisen ilmakuljetuksen toimijoiden ansiota, että ammattipuolella turvallisuus on parantunut. Lentoyhtiöissä lentäjän suojamekanismeina ovat tarkat toimintamenetelmät, toistuva koulutus ja yhtiön turvallisuusjohtamisjärjestelmät.

 

Harrasteilmailussa on toisin. Kuolonuhreja on viime vuosina ollut enemmän kuin muissa Pohjoismaissa, vaikka siellä harrastajia on enemmän.

Ilmailuharrastajien koulutustapahtumista ja turvallisuusseminaareista ei ole puutetta.

– Niissä on sama ongelma kuin koulun vanhempainillassa, josta puuttuvat vanhemmat, joiden siellä erityisesti pitäisi olla, Henttu sanoo.

Kasvaminen lentäjäksi merkitsee taitojen jatkuvaa kehittämistä ja tietojen päivittämistä ja kartuttamista. Kokemus ja koulutuskaan eivät riitä, jos lentäjällä ei ole oikeaa asennetta. Oleellista on, että lentäjä tuntee omat rajansa. Oma näkemys taidoista on usein liian optimistinen. Kokenutkaan lentäjä ei saa heittäytyä ylimieliseksi, vaan riskit on osattava arvioida ja lentoon valmistautuminen tehtävä huolellisesti.

– Kasvaminen lentäjänä on sitä, että osaa tunnistaa riskejä kuten viimeaikaisen kokemuksen konetyypillä, puuskaisen sivutuulen tai kapean radan ja arvioida pystyykö ”riskirepun” kantamaan.

Henttu korostaa, että hän ei puhu yksittäisistä onnettomuuksista. Etenkään hän ei viittaa Jämijärven pääsiäisen onnettomuuteen, koska ei vielä edes tiedetä, mitä tapahtui. Henttu perustaa puheensa asenneongelmasta tutkimukseen, jossa selvitettiin, mitä yhtäläisyyksiä edellisvuosien harrasteilmailun onnettomuuksissa on ollut. Lentäjän virhearviointi on ollut onnettomuuksia yhdistävä tekijä.

 

Hentun mukaan on ehdottoman tärkeää, että ilmailua harrastetaan yhteisöllisesti ilmailukerhoissa.

– Kerhot ovat hyvä ympäristö oikean asenteen kasvattamiseen, ja lennonopettajat ovat avainasemassa. Viranomaiset eivät voi säädellä lentäjän asennetta, eikä sitä voi ostaa netistä.

On kysytty, mitä Trafi voi valvovana viranomaisena tehdä. Henttu ei usko sääntelyn lisäämiseen. Liialla sääntelyllä voidaan viedä edellytykset koko toiminnalta.

– Jos ilmailutoimija noudattaa sääntöjä vain viranomaisen vaatimuksesta, turvallisuutta ei ole sisäistetty.

Hän korostaa, että lentäminen ei ole extremeharrastus. Eikä harrastus, jota harrastetaan silloin tällöin.

– Passiivisena harrastuksena ilmailu on vaarallinen harrastus. On hiton vaarallinen kysymys, että ”Paljonko pitää lentää, että lentolupakirja pysyy voimassa?”, kun harkitsee ilmailuharrastusta.

Jos aika ei riitä, kannattaa Hentun mielestä miettiä muita harrastuksia.

 

Syy lentotuntien vähäisyyteen on myös raha. Hintaan vaikuttavat polttoaineen hinta, vakuutukset sekä kenttä- ja viranomaismaksut. Lentotuntien määrä onkin vähentynyt.

– On huono juttu, että lentämisestä on tullut kallista. On vaikea kuvitella, että yhteiskunta sponsoroisi harrastusta. Lääkkeitä edullisempaan lentämiseen voi olla kimppalentäminen, kaveri lentää toiseen suuntaan ja toinen takaisin.

Henttu toivoo, että onnettomuudet eivät pelästytä lentämisestä haaveilevia.

Lentäminen on Hentunkin mielessä yhä usein.

Kuka

 

Pekka Henttu

 

Syntynyt 31.12. 1951 Kuusankoskella, asuu Helsingissä.

 

Liikenteen turvallisuusviraston Trafin Suomen ilmailujohtajaksi ja valvontatoimialan ylijohtajaksi 1.5.2011.

 

Aloitti Trafissa 2010 lentotoimintaosaston johtajana.

 

Finnairin lentäjänä 33 vuotta, 20 vuotta lentämisen lisäksi erityistehtävissä teknisenä ohjaajana ja pääohjaajana ja säännöstöpäällikkönä.

 

Osallistunut esim. MD 90, B 717, ohjaamotyöryhmään kertomalla pilotin näkemyksiä uuden konetyypin suunnitteluun.

 

Diplomi-insinööriksi Helsingin teknillisestä korkeakoulun maanmittausosastolta 1982.

 

Lentotunnit

 

13 500

 

Henttu on lentänyt 13 500 tuntia kuudella eri konetyypillä.

”On hiton vaarallinen kysymys, että paljonko pitää lentää, että lentolupakirja pysyy voimassa?”

 

Pekka Henttu

 

Liikenteen turvallisuusviraston Trafin ilmailujohtaja korostaa, että passiivisena harrastuksena lentäminen on vaarallinen harrastus.

Lentäjän oma

 

näkemys taidoista

 

on usein liian

 

optimistinen.

 

Syy lentotuntien

 

vähäisyyteen

 

voi olla myös raha.

[Sippo Nevalainen 116]

No niin siellä on sitten "Finnairin miehet" Trafin ja SIL:n johdossa, saas nähdä mitä tapahtuu. Ainakin luulisi asenneilmapiirin olevan lähellä toisiaan. Voi jopa syntyä jotain asiallista, jos ministeriön rouvat eivät rupea hämmentämään soppaa, ja sitähän ne tahtovat tehdä. Valitettavasti.

 

Sippo

[Erkki Pulkkinen 0]

Katsoin tuon haastattelun juuri äsken Areenalta ja ihmettelin, minkä takia siellä ei tuotu esiin kysymystä "Mikä luo huonoja asenteita?"

Toivoin koko ajan, että tämä olisi sieltä putkahtanut ja siihen saatu vastauksia, mutta sain pettyä.

 

Tänä aikana asenteille ovat erittäin haitallisia jatkuvasti kasvava kustannustaso sekä uusien, osittain jopa vaikeaksi ja työlääksi koettujen sääntelyn tuleminen.

Kustannustaso on tästä varmasti se enemmän vaikuttava, koska sitä lisätään "keinotekoisesti" esimerkiksi verotuksella, viranomaismaksuilla ja kausikorteilla. Eli toisinsanoen haluaako hinnoittelija itsekään asenteiden parantuvan vai onko kyse vain siitä, että hinnoittelija ei ole vielä ymmärtänyt asiaa.

 

Kun olen "työ-PC":llä, postaan tänne kirjeen, jossa SMLL vetosi jo ensimmäisinä toiminaan viranomaisten ja ministeriön suuntaan hinnoittelun vaikutuksesta lentoturvallisuuteen. Silloin siitä ei puhunut kukaan, nyt se on jo "virallistettua", mutta korjaavat teot vielä puuttuvat. Uskon vahvasti, että näemme tämän korjaavan ihmeen vielä tapahtuvan. Vielä kun yleisesti tunnustetaan tämä hinnoittelun vaikutus myös asenteisiin, niin aletaan olla jo aika lähellä.

 

Sääntelyn vaikuttamista asenteisiin ei suoranaisesti voi syyttää. Sitä tapaa, jolla sääntely tuodaan ja mitä sen eteen teetetään, voidaan miettiä ja siitä tullaan vielä kritisoimaan lisää.

[Sami Virkkula 0]

Ei kannata unohtaa kuppilatiiman tärkeyttä.

[Erkki Pulkkinen 0]

Ei kannata unohtaa kuppilatiiman tärkeyttä.

 

Kuppilatiima on hyvää ja halpaa tiimaa, jota voi suositella.

 

Ensiviikon APU-lehdessä on myös juttua lentäjien asenteesta, annoin heille haastatattelun aiheesta.

Nyt olisi tärkeää tuoda asenneongelmien mittasuhteet esille. Suuri yleisö on saanut kuulla, että ilmailijoiden asenteet ovat ongelmallisia. Ilmailijoiden asenteet ovat kuitenkin hiton hyvät jos verrataan niitä esimerkiksi maantieliikenteeseen. Ilmailijoilla kun tuo hyvän raja on aivan eri fääreissä kun normi autoilijalla tai edes ammattiautoilijalla. Ilmailussa kun ei ole sijaa välinpitämättömyydelle.

Kun esim. viranomainen ilmailun ammattilaisena sanoo asenteista, niin se on sanottu ilmailijalta ilmailijoille ja tällöin suuri kansa ei ymmärrä asiaa oikein. Tämä on ilmailun tulevaisuudelle hiukan vaarallistakin ja vaatisi sen vuoksi lausuntoihin hiukan täsmennystä.

[Nils Rostedt 13]

Tämän päivän Aamulehden liitteessä on Pekka Hentun haastattelu, joka koskee ao aihetta. Näin matkustajan kannalta ihan asiallinen artikkeli ja asiallisia mielipiteitä. Muta te jotka itse lennätte ja toimitte tai ette toimi kerhoissa jne lukekaa täältä:

 

Kiitos Hentun haastattelun tuomisesta tänne. Siinä oli paljon painavaa asiaa. 

 

Erityisesti kommentit siitä että sääntelyn lisääminen ei ole lääke asenneasioihin. Varsinkin tämä lause pani mietteliääksi:

 

– Jos ilmailutoimija noudattaa sääntöjä vain viranomaisen vaatimuksesta, turvallisuutta ei ole sisäistetty.

 

Tässä saattaa piileksiä viisasten kivi senkin suhteen, että joissakin muissa maissa lento-onnettomuuksia tapahtuu vähemmän kuin meillä vaikka toiminta näyttää siellä olevan aika paljon vapaampaa?

 

En tiedä, mutta jotta tähän tulisi jotain rakentavaakin, lainaan alle hieman toisenlaiset lentosäännöt. Eivät siis virallisia määräyksiä, mutta lentoturvallisuuden ja asennekasvatuksenkin kannalta mielestäni ihan samanarvoisen tärkeät. Pahoittelen että ne ovat englanniksi:

 

 

These are the RULES OF THE AIR

 

1. Every takeoff is optional. Every landing is mandatory.

 

2. If you push the stick forward, the houses get bigger. If you pull the stick back, they get smaller. That is, unless you keep pulling the stick back, and then they get bigger again.

 

3. Flying isn't dangerous. Crashing is what's dangerous.

 

4. It's always better to be down here wishing you were up there than up there wishing you were down here.

 

5. The ONLY time you have too much fuel is when you're on fire.

 

6. The propeller is just a big fan in front of the pilot to keep him cool. When it stops you can actually watch him start sweating.

 

7. When in doubt, hold your altitude. No one has ever collided with the sky.

 

8. A good landing is one from which you can walk away. A great landing is one after which they can use the plane again.

 

9. Learn from the mistakes of others. You won't live long enough to make them all yourself.

 

10. You know you've landed with the wheels up if it takes full power to taxi to the ramp.

 

11. The probability of survival is inversely proportional to the angle of arrival. Large angle of arrival, small probability of survival.

 

12. Never let an aircraft take you somewhere your brain didn't get to five minutes earlier.

 

13. Stay out of clouds. The silver lining everyone keeps talking about might be another airplane going in the opposite direction. Reliable sources also report that mountains have been known to hide in clouds.

 

14. Always try to keep the number of landings equal to the number of takeoffs you've made.

 

15. There are three simple rules for making a smooth landing. Unfortunately, nobody knows what they are.

 

16. You start with a bag full of luck and an empty bag of experience. The trick is to fill the bag of experience before you empty the bag of luck.

 

17. I will omit this one because it insults the aircraft I fly. LOL

 

18. If all you can see out of the window is ground that's goin round and round and all you can hear is commotion coming from the passenger cabin, things are not as they should be.

 

19. In the ongoing battle between objects made of aluminum going hundreds of miles per hour and the ground going zero miles per hour, the ground has yet to loose.

 

20. Good judgment comes from experience. Unfortunately, the experience usually comes from bad judgment.

 

21. It's always a good idea to keep the pointy end going forward as much as possible.

 

22. Keep looking around. There's always something you've missed.

 

23. Remember, gravity is just not a good idea. It's the law. And it's not subject to repeal.

 

24. The three most useless things to a pilot are the altitude above you, runway behind you, and fuel in the truck.

 

25. There are old pilots and there are bold pilots. Unfortunately, there are no old, bold pilots.

 

[Mikko Luusalo 0]

Trafin raportissa vuosiväliltä 2011-13 listataan 31 onnettomuutta. Jos laajennetaan mukaan vielä 2014 alkuvuosi, luku on kai sitten 33, tjsp.

 

Näistä onnettomuuksista tasan yksi on tapahtunut tyyppihyväksytylle yleisilmailukoneelle lennettäessä arkisesti maakentältä toiselle lentosääntöjen puitteissa normaalisäässä muussa kuin koulutustoiminnassa tai lentotyössä. Tässäkin kyse on moottorihäiriöstä.

 

Tilastoista voidaan lukea kaikenlaista. Minä luen tätä niin, että perinteinen tylsä matkalentäminen Cessna-Piiperöillä erottuu edukseen.

 

Ei vakavia onnettomuuksia ole ultrillekaan kovin montaa tapahtunut, jos lasketaan vain lentosääntöjen puitteissa normaalisäässä tapahtuneet onnettomuudet.

 

Luet tilaston niin, että Cessna-Piiperöinti erottuu edukseen, mutta oikeampi tulkinta voisi olla, että sääntöjen noudattaminen ja varovaisuus sääolojen suhteen erottuu edukseen ilmailun lajista riippumatta.

 

Ultra-onnettomuuksien tutkintaraporteista löytyy mm. ylipainoa, minimikorkeuden alapuolella lentämistä, katsastamattomia muutostöitä, vanhentunut lupakirja ja ilmailulääkärille ilmoittamatta jätetty sairaus. Ei ole mitenkään ihmeellistä, että näitä lukemalla tulkinta on asenneongelma.

 

Ongelman korjaamisen vaikeus piilee siinä, että määräyksien tiukentaminen kohdistuisi lähinnä tunnollisesti määräyksiä noudattavaan ilmailijoiden enemmistöön, joka on tähänkin asti lentänyt turvallisesti. Uudet määräykset ei vaikuta niihin, jotka ei noudata vanhojakaan määräyksiä. Esimerkiksi ultrille pakolliseksi kaavailtu kertauskoululento saattaa johtaa siihen, että puskalentäjät kokevat homman liian vaikeaksi ja lopettavat lupakirjan voimassa pitämisen. Jos jää kiinni, niin konetta ei takavarikoida ja sakot on ennakkotapauksissa olleet niin pieniä ettei sillä rahalla pidä edes medikaalia voimassa. Syntyy järjestelmään sisäänrakennettu kannustin luvattomaan lentämiseen.

 

[Jouni Laukkanen 55]

Esimerkiksi ultrille pakolliseksi kaavailtu kertauskoululento saattaa johtaa siihen, että puskalentäjät kokevat homman liian vaikeaksi ja lopettavat lupakirjan voimassa pitämisen. Jos jää kiinni, niin konetta ei takavarikoida ja sakot on ennakkotapauksissa olleet niin pieniä ettei sillä rahalla pidä edes medikaalia voimassa. Syntyy järjestelmään sisäänrakennettu kannustin luvattomaan lentämiseen.

 

 

Koska tämä kertauskoululento on ollut pakollinen PPL-puolella jo pitkälle toistakymmentä vuotta, niin ilmeisesti siellä on luvaton lentäminen suorastaan räjähtänyt käsiin?

[Mikko Luusalo 0]

Koska tämä kertauskoululento on ollut pakollinen PPL-puolella jo pitkälle toistakymmentä vuotta, niin ilmeisesti siellä on luvaton lentäminen suorastaan räjähtänyt käsiin?

 

Tietääkseni ei ole, enkä epäile että se ultra-puolellakaan olisi muutamia yksittäistapauksia yleisempää.

 

Jottei jäisi epäselväksi, niin pakollinen kertauskoululento on mielestäni ihan hyvä uudistus ja hyödyllinen varmasti sekä kokeneille että vähemmän kokeneille lentäjille. Totesin vaan, että joissakin tapauksissa tälläiselläkin määräyksellä voi olla päinvastainen seuraus kuin on tarkoitus, jos ilmenee "minähän en missään kertauskoulutuksessa ramppaa, kun omalta pellolta vaan omalla koneella lentelen" asenteita.

 

[Jouni Laukkanen 55]

Tietääkseni ei ole, enkä epäile että se ultra-puolellakaan olisi muutamia yksittäistapauksia yleisempää.

 

Jottei jäisi epäselväksi, niin pakollinen kertauskoululento on mielestäni ihan hyvä uudistus ja hyödyllinen varmasti sekä kokeneille että vähemmän kokeneille lentäjille. Totesin vaan, että joissakin tapauksissa tälläiselläkin määräyksellä voi olla päinvastainen seuraus kuin on tarkoitus, jos ilmenee "minähän en missään kertauskoulutuksessa ramppaa, kun omalta pellolta vaan omalla koneella lentelen" asenteita.

 

 

Voin kertoa, että tällaista on tapahtunut ja  tapahtuu yhä edelleen, lennettiin niitä kertauskoululentoja. Yhdessä tapauksessa reilu vuosikymmen sitten lupakirjaton lentäjä lensi rekisteröimättömällä ja vakuuttamattomalla laitteella yleisölennätyksiä. Toisessa tapauksessa kone lensi paljon, mutta matkapäiväkirjaan ei tullut tunteja - eikä myöskään huoltomerkintöjä. Sitten menivät vaatimaan vuositarkastuksen ja siihen liittyvän huollon pakolliseksi.

[Nils Rostedt 13]

Hämärän muistikuvani mukaan jo ennen kertauskoululentoja oli ns. tornitenttejä PPL-lentäjille, eli perinnettä on sillä puolella.

 

Myöskin normaaliluokan koneet lienevät kerho- tai kimppakoneomistuksessa vielä suuremmassa määrin kuin ultrat, jo niiden korkeammasta hinnasta johtuen. Joten sitä kautta "kevättarkkari"  tai kerhon sisäinen 90 päivän sääntö tms. on tullut useammille tutuksi. Toisin sanoen PPL-puolella on ollut vähemmän "ahvenlammen lentäjiä" omine koneineen kerho- tai kimppasääntöjen ulottumattomissa kuin ultrien omistajien joukossa. Joten ensin mainituille tällaiset keinot lentotaitojen ylläpitämiseksi ovat olleet luonteva osa toimintaa jo kauemmin.   

[Antti Laukkanen 15]

Hämärän muistikuvani mukaan jo ennen kertauskoululentoja oli ns. tornitenttejä PPL-lentäjille, eli perinnettä on sillä puolella.

 

Oma hämärä muistikuvani kertoo, ettei se rajoittunut moottorilentäjiin. Muistelisin käyneeni määräyksiä tenttimässä mopulupakirjan haltijana vielä 1990-luvun alussa. Kerran tai pari ainakin. Valomerkkejä piti päntätä, että ne muistaisi edes sen puoli tuntia

 

-A-

[Mika Koski 0]

Minua on suunnattomasti ärsyttänyt viimepäivinä Trafin ilmailupuolen johtajan Pekka Hentun kommentti harrasteilmailun asenneongelmasta.

 

Niin minuakin, mutta olen lohduttanut itseäni, että väitteet asenneongelmasta kotona, koulussa, tyäpaikoilla ja vaikka harrasteilmailun parissa ovat enemmän väitteen esittäjän hätähuutoja siitä, että "en ymmärrä ongelmaa tai en osaa sitä analysoida ja tehdä mielekkäitä korjaavia toimenpiteitä". Lähtökohtaisesti "asenneongelma" on hyvin ongelmallinen käsite, koska se sisältää väitteen esittäjän omaa asenteellisuutta jotain ilmiötä tai sen parissa toimijoita kohtaan.

 

T. Mika

[Reijo Österberg 6]

Oma hämärä muistikuvani kertoo, ettei se rajoittunut moottorilentäjiin. Muistelisin käyneeni määräyksiä tenttimässä mopulupakirjan haltijana vielä 1990-luvun alussa. Kerran tai pari ainakin. Valomerkkejä piti päntätä, että ne muistaisi edes sen puoli tuntia

 

-A-

Myös ultrapuolella, tallessa vanha PEL M2-70 2.12.1992 Ultrakevytlentäjän lupakirja

-Lupakirjan voimassaolo:

--5 v (tai 3 v yli 40 vuotiaat) lääkärinlausunnon päiväyksestä

 

-Uudistaminen:

--

-- d) todistus siitä, että hakija on suorittanut hyväksytysti ilmailumääräysten ja lentosääntöjn kirjallisen kokeen

[Jouni Laukkanen 55]

Aivan oikein, siellä oli se tornitentti. Siinähän pääpaino oli pitkälti AIP:n käytön osaamisen testaamista, mikä sinänsä on ihan hyvä asia. Mutta olen ajatellut niin, että kertauskoululennolla päästään tsekkaamaan onko itse lentotaidossa petrattavaa, niin myös sitä, miten esimerkiksi ilmaliikennepalvelun menetelmät on tullut omaksuttua.

 

Kuulin tänään melko korkealta taholta, että kertauskoululentovaatimusta on vastustettu. Itseänikin harmitti joskus aiemmin, kun PPL:n (SEPin) uusiminen muuttui hankalammaksi. Enää ei riittänytkään viimeaikainen kokemus, vaan piti vuokrata kone ja maksaa opettajalle palkkio. Hoksasin kyllä melko pian, että tämähän on sittenkin mainio juttu.

 

Olen sittemmin päissäni miettinyt, että ongelmaksi voivat nousta nimenomaan nämä omalla koneella toimivat lentäjät, jotka lupakirjakurssin käytyään eivät välttämättä koskaan joudu päivittämään tietojansa tai asettamaan lentotaitoaan ja -menetelmiään kriittisen arvioinnin alle.

Olisiko ollut muita tapoja pitää yllä osaamista? Vai olisiko pitänyt nämä lentäjät jättää tyystin touhuamaan omin nokkinensa?

[Janne Kuutti 4]

Aivan oikein, siellä oli se tornitentti. Siinähän pääpaino oli pitkälti AIP:n käytön osaamisen testaamista, mikä sinänsä on ihan hyvä asia. Mutta olen ajatellut niin, että kertauskoululennolla päästään tsekkaamaan onko itse lentotaidossa petrattavaa, niin myös sitä, miten esimerkiksi ilmaliikennepalvelun menetelmät on tullut omaksuttua.

 

Kuulin tänään melko korkealta taholta, että kertauskoululentovaatimusta on vastustettu. Itseänikin harmitti joskus aiemmin, kun PPL:n (SEPin) uusiminen muuttui hankalammaksi. Enää ei riittänytkään viimeaikainen kokemus, vaan piti vuokrata kone ja maksaa opettajalle palkkio. Hoksasin kyllä melko pian, että tämähän on sittenkin mainio juttu.

 

Olen sittemmin päissäni miettinyt, että ongelmaksi voivat nousta nimenomaan nämä omalla koneella toimivat lentäjät, jotka lupakirjakurssin käytyään eivät välttämättä koskaan joudu päivittämään tietojansa tai asettamaan lentotaitoaan ja -menetelmiään kriittisen arvioinnin alle.

Olisiko ollut muita tapoja pitää yllä osaamista? Vai olisiko pitänyt nämä lentäjät jättää tyystin touhuamaan omin nokkinensa?

Omatoiminen asioiden kertailu on ainut tapa mikä tulee mieleen, kun puhutaan osaamisen ylläpidosta.

[Erkki Pulkkinen 0]

Ensiviikon APU-lehdessä on myös juttua lentäjien asenteesta, annoin heille haastatattelun aiheesta.

Nyt olisi tärkeää tuoda asenneongelmien mittasuhteet esille. Suuri yleisö on saanut kuulla, että ilmailijoiden asenteet ovat ongelmallisia. Ilmailijoiden asenteet ovat kuitenkin hiton hyvät jos verrataan niitä esimerkiksi maantieliikenteeseen. Ilmailijoilla kun tuo hyvän raja on aivan eri fääreissä kun normi autoilijalla tai edes ammattiautoilijalla. Ilmailussa kun ei ole sijaa välinpitämättömyydelle.

Kun esim. viranomainen ilmailun ammattilaisena sanoo asenteista, niin se on sanottu ilmailijalta ilmailijoille ja tällöin suuri kansa ei ymmärrä asiaa oikein. Tämä on ilmailun tulevaisuudelle hiukan vaarallistakin ja vaatisi sen vuoksi lausuntoihin hiukan täsmennystä.

 

Lainaan itseäni, mutta APU-lehdessä oli juttu julkaistuna. Valitettavasti en löytänyt sitä heidän nettisivuiltaan ja en tiedä saako sen paperilehden jutun kopioida tänne.

[Teuvo Pekkala 0]

Hei,

 

Mielestäni on positiivista, että kaikin keinoin ilmailun turvallisuutta yritetään parantaa. Joten myös asenteiden parantamiseen tähtäävät toimenpiteet ja keskustelut ovat tervetulleita. Jos joku ottaa herneen nenään väitteistä, että asennetta ilmailyssa voidaan parantaa niin silloin voi miettiä omaa asennettaan ilmailun turvallisuuden kehitämiseen. Jokaisen ilmailijan on ihan varmasti mahdollista kehittää omaa asennettaan. Asenneonglemia ihan käytännössä on havaittavissa kaikessa ilmailussa, joten turha väittää, että niitä ei ole. Jos jollain ei ole omassa asenteessa vikaa, niin ei voi väittää että kellään muulla ei olisi. Hyvä, että on otettu asia painokkaasti puheeksi, jos edes jotain parannusta asiaan tulisi. Okei, onneksi se asennepuute on harvoilla ilmailijoilla, mutta kuitenkin esiintyy.

 

Lisäksi mielestäni asenneongelman torjumiseksi voidaan pohtia, onko sanktiojärjestelmä liian löysä. Jos esim. Lentäjä tahallisesti rikkoo lentosääntöjä ja on tappaa itsensä niin miksi ei oteta lupakirjaa välittömästi pois määräajaksi ja määrätä

tarkkaria tms. Eikös nyt vaan nuhdella kirjeellä, että "älä tössi jatkossa." Vai olenko väärässä? Ja entäs jos lennonopettaja toimii hyvien ilmailutapojen vastaisesti, miten oppilas sitten tulevaisuudessa toimii?  Näitäkin on nähty vuosien varrella aika monta kertaa. Kommentoikaa.

[Erkki Pulkkinen 0]

Lisäksi mielestäni asenneongelman torjumiseksi voidaan pohtia, onko sanktiojärjestelmä liian löysä.

 

Vuonna 1996 ajoin autollani Oulussa 40 km/h alueella huomaamattani rajoitusta 72 km/h. Kello oli jotain puolen yön tietämillä, rajoitus oli asetettu sillä kohdalla olevan kuurojenkodin vuoksi.

No siinähän kävi niin, että poliisiviranomainen lähetti kutsun tulla kuultavaksi. Poliisi kuuli ja ylikomisario oli tiukasti sitä mieltä, että kortti hyllylle. No sehän ei minulle sopinut ei sitten millään, nuorena yrittäjänä tuloni olivat täysin autolla liikkumisen varassa, kuskia ei ollut, joka olisi voinut ajaa puolestani. En antanut korttiani ja kävin muistaakseni 8 kertaa saman hepun luona noin 1 vuoden ajan, viimeisellä kerralla ylikomissaario hermostui minulle, kun kerroin, että lähetähän se paperinippu Haukiputaan vallesmannille, koska olen muuttanut pois Oulusta.

Otin sen jälkeen itse yhteyttä Haukiputaan nimismieheen ja sovimme tapaamisen. Tapaamisessa kerroin koko tarinan ja vallesmanni kysyi "olenko saanut sen jälkeen sakkoja", johon vastasin kieltävästi. Hän tarkisti asian tietokoneelta ja sanoi "Voit pitää korttisi, tiedän että se tekee sinusta asenteellisesti paljon paremman autoilijan kuin että ottaisin sen pois". Kiitin vallesmannia suunnilleen näin "Kiitoksia, kerrankin poliisiviranomainen käyttää järkeä ja puhuu täyttä asiaa".

 

Jostain Tsaarin ajoilta meille on jäänyt perinne, että vain rankaisemalla saadaan mitään aikaan. Tehokkaammat keinot ovat olleet täysin tuntemattomia. Rankaiseminen ainoastaan pahentaa asenteita kun niiden parantamiskeinot taas perustuvat luottamukseen, yhteistyöhön, avustamiseen, jne.

Ilmailuviranomainen on tajunnut tämän asian ja olemme pikkuhiljaa siirtymässä uuteen tapaan toimia, jossa turvallisuus saadaan nousuun, ja samalla harrastuksen mielekkyys nousee.

Palloa tarjotaan meille itsellemme, mutta sen luovutus haltuumme vaatii meiltä ensin oikeat otteet, jotta voimme ottaa sen vastaan.

Keskusteluissani viranomaisten kanssa olen tullut käsitykseen, että meille tullaan antamaan tässä myös "hyvää", joten vetoan jokaiseen, että olisitte mukana talkoissa.

[Jouko Holopainen 1]

Jostain Tsaarin ajoilta meille on jäänyt perinne, että vain rankaisemalla saadaan mitään aikaan. Tehokkaammat keinot ovat olleet täysin tuntemattomia.

 

Jostain samoilta ajoilta lienee käsitys, että on vain kaksi vaihtoehtoa: rangaistus tai ei mitään sanktioita. Sinun tapauksessasi ajaisit luultavasti vieläkin Mustallasuolla 70 kymppiä, ellet pelkäisi sanktioita - sanktioita jotka aivan varmasti olisi tullut jos olisit toistanut rikkeen. Tai ehkä et sinä, mutta moni muu aivan varmasti ajaisi.

 

Onhan meillä päinvastainen esimerkkikin, Sanginjoen ilmatila. Siellähän sanktiot ovat pienemmät kuin viranomaismaksut. Yritäppä parantaa k.o. ilmatilan "asennetta", niin että se on kohdallaan. Vai pitäisikö sittenkin olla mahdollisuus rangaista? Että jos minä siirtyisin k.o. ilmatilaan sanktiot voisivat olla suuremmat kuin hyödyt, ehkä jo seitsemännellä rikkeellä, eikä tulisi vain päänsilitystä?

 

[Matti Hyötyniemi 429]

...

Onhan meillä päinvastainen esimerkkikin, Sanginjoen ilmatila. Siellähän sanktiot ovat pienemmät kuin viranomaismaksut. Yritäppä parantaa k.o. ilmatilan "asennetta", niin että se on kohdallaan. Vai pitäisikö sittenkin olla mahdollisuus rangaista? Että jos minä siirtyisin k.o. ilmatilaan sanktiot voisivat olla suuremmat kuin hyödyt, ehkä jo seitsemännellä rikkeellä, eikä tulisi vain päänsilitystä?

 

 

Tuo on melkoisen äärimmäinen esimerkki, ja tuskinpa siihen auttaisi lopullisesti muu ratkaisu kuin elinkautinen..  Se olisi vain aika kohtuuton rangaistus kaverille, joka pohjimmiltaan vain rakastaa ilmailua kuten kai suurin osa tämän palstan seuraajista, mutta hyvin toisenlaisista lähtökohdista.

 

Olisiko vaikka noin aluksi sopiva rangaistus tekijälle ja helpotus museossa kävijöille, että Tiira poistuisi K-S ilmailumuseon kokoelmista, edes piiloon muilta isänniltä, joilla saattaa jäädä itämään ajatus samanlaisesta projektista? Tai tavallisilta kansalaisilta, joiden uskon lentotekniikan mystisyyteen ja hienouteen, mutta myös ilmailun vaativuuteen ja kurinalaisuuteen (=oikean asenteen) ko. laitteen näkeminen tehokkaasti tuhoaa? 

[Jouko Holopainen 1]

Tuo on melkoisen äärimmäinen esimerkki, ja tuskinpa siihen auttaisi lopullisesti muu ratkaisu kuin elinkautinen..  Se olisi vain aika kohtuuton rangaistus kaverille, joka pohjimmiltaan vain rakastaa ilmailua kuten kai suurin osa tämän palstan seuraajista, mutta hyvin toisenlaisista lähtökohdista.

 

Oletko ihan aidosti sitä mieltä, että sellainen rangaistus k.o. henkilölle joka olisi isompi kuin viranomaismaksut olisi kohtuuton, eikä edes auttaisi?

 

Entäs jos minä siirryn k.o ilmatilaan, olisiko yhä kohtuutonta jos minun saamat sanktiot olisivat suuremmat kuin minun maksamat viranomasimaksut?

 

Ei ihme että ilmailussa on asenneoongelmia...

 

[Matti Hyötyniemi 429]

Oletko ihan aidosti sitä mieltä, että sellainen rangaistus k.o. henkilölle joka olisi isompi kuin viranomaismaksut olisi kohtuuton, eikä edes auttaisi?

 

Entäs jos minä siirryn k.o ilmatilaan, olisiko yhä kohtuutonta jos minun saamat sanktiot olisivat suuremmat kuin minun maksamat viranomasimaksut?

 

Ei ihme että ilmailussa on asenneoongelmia...

 

 

Jos mielestäsi elinkautinen olisi kohtuullinen rangaistus melko pienestä rikkomuksesta niin kyllä, asenteissa taitaa olla ongelmia vähän siellä täällä.

 

Sanginjoen tapauksessa ei mikään oikeudenistunto, sakko tai takavarikko ole tehonnut touhun jatkuttua vuosikymmenien ajan. Kuitenkin tällaisesta henkilöstä kirjoitetaan lehtijuttujakin ihailevaan sävyyn, eräänlaisena myöhempien aikojen ilmailun pioneerina rai Robin Hoodina, vaikkei kyseessä ole kumpikaan. Kaiken kukkuraksi eräs tämän apulantasäkeistä tekemä kyhäelmä valtaa tilaa valtakunnan ehkä tärkeimmän ilmailumuseon lattialla, jossa lattiatilaa kaivattaisiin kipeästi oikeasti historiallisten koneiden alustaksi. Tämän voi varsin helposti tulkita melkoiseksi tuenosoitukseksi tekijälle hänen harrastuksessaan. Onko tässä järkeä?

[Jaakko Männistö 268]

Jos mielestäsi elinkautinen olisi kohtuullinen rangaistus melko pienestä rikkomuksesta niin kyllä, asenteissa taitaa olla ongelmia vähän siellä täällä.

 

Sanginjoen tapauksessa ei mikään oikeudenistunto, sakko tai takavarikko ole tehonnut touhun jatkuttua vuosikymmenien ajan. Kuitenkin tällaisesta henkilöstä kirjoitetaan lehtijuttujakin ihailevaan sävyyn, eräänlaisena myöhempien aikojen ilmailun pioneerina rai Robin Hoodina, vaikkei kyseessä ole kumpikaan. Kaiken kukkuraksi eräs tämän apulantasäkeistä tekemä kyhäelmä valtaa tilaa valtakunnan ehkä tärkeimmän ilmailumuseon lattialla, jossa lattiatilaa kaivattaisiin kipeästi oikeasti historiallisten koneiden alustaksi. Tämän voi varsin helposti tulkita melkoiseksi tuenosoitukseksi tekijälle hänen harrastuksessaan. Onko tässä järkeä?

Ehdottomasti samaa mieltä!Kun kerran ilmailuväki kahlaa ja taiteilee pykäläviidakossa ja yrittää parhaansa mukaan toimia niinkuin oikein on,niin joku pellepeloton pitää viranomaisia ja ilmailijoita pilkkanaan ja vielä uusii temppunsa ikäänkuin hauskaa pitääkseen Mielestäni hoitoonohjaus ja holhoojan asettaminen olisivat jo ensimmäisen uusinnan jälkeen olleet paikallaan.

[Jouni Haimi 0]

 

kun tätä ketjua lukee niin tuntuu siltä että tässä haetaanjotain suurta  massiivistamöykyä jota sitten kutsutaan asenneongelkmaksi  mutta sitä ei taida sitten olla....vai onko?

 

 

Vai yrittikö henttu ehkä sitä tuolla lausunolla että jokaisen ilmailijan olisi harastettava itsekrtiikiä omassa toiminassaanja huomattava mahdolliset puutteet sitä kautta?