Tokio-Helsinki non-stop lento AY 915 5.5.1985

[Juha Klemettinen 28]

Ilmailumuseoyhdistyksen Feeniks-lehdessä 1/2013 on Ronny Rönnqvistin laaja artikkeli Finnairin Japanin reittien vaiheista. Artikkelissa käydään läpi mm. non-stop-reitin taustat yms.

 

Lehteä voi kysellä Ilmailumuseoyhdistykseltä osoitteella tilaukset@imy.fi Feeniksin vanhoista numeroista löytyy tietoa täältä: http://www.imy.fi/feeniks

 

Juha

[Marko Pajunen 36]

Naritasta ostettiin kotiinviemisiksi kimonon näköisiä aamutakkeja koko suvun naisille ja miksei miehillekin.

 

Noita löytyy meiltäkin, nimeltään yukata, Japanissa niitä ovat käyttäneet perinteisesti sekä naiset että miehet väristä riippuen.

 

Minkälaisia mahtoi olla ateriat tuohon aikaan Tokion reitillä? Itselle jäänyt mieleen Finnairin NRT-HEL lento parin vuoden takaa, harvinaisen hyvät pöperöt.

[Jan Augustsson 6]

Muuan herrasmies Eki E  ajoi myös tuota reittiä kapteenina.

[Pertti Kevätkylä 0]

Tuon lennon aikana oli valittavina joitain ruokavaihtoehtoja. Juotavaa oli tarjolla koko lennon ajan, matkalipun hintaan, m.m. kuohuvaa, siitä on muistona pieni Tapio Wirkkalan design jäälasi.

Pertti

[Jaakko Kuusisto 3]

 

ajelipa sitä reittiä Niemen Pena ja Aaltion Hanskikin kippareina    Hienoja herrasmiehiä ja todellisia lentopoikia.

[Olavi Uotila 184]

Ongelman ratkaisemiseksi Finnairin tekniikka suunnitteli ja rakensi yhden koneen nelosruumaan (eli sinne takimmaiseen ruumaan) 9.000 kilon lisätankin.

Seppo 

 

Pieni tarkennus tähän lisätankkiasiaan: Muutos oli McDonnell Douglasin suunnittelema, ja asennus tapahtui Helsinki-Vantaalla yhteistyössä McDonnell Douglasin ja Finnairin tekniikan kanssa. Muutoksen oli oltava FAA:n hyväksymä, josta puolesta FAA ja McDonnell Douglas huolehtivat.

Lisäksi, koneen omisti Wells Fargo Bank, jonka vaatimuksena oli, että koneen oli oltava USA:n rekisterissä. Siksi se ei ollutkaan OH-LHC vaan N345HC. Finnair oli siis vuokrannut koneen mainitulta pankilta.

[Tommi Borg 0]

Ryhmämme lensi pohjoisnavan kautta mennentullen tällä non-stop lennolla Japaniin.  Tarjoilu toimi ja kapteenina taisi olla tässäkin säikessä esiintyneitä nimiä.  Kertoivat, milloin oltiin pohjoisnavan yllä. 

 

Koneessa oli useita japanilaisia jopa naisryhmiä, joihin yksi seurueemme jäsen tutustui sitten lähemmin. 

[Tatu Kantomaa 2 907]

Minäkin lensin tuolla kympillä Helsingistä Tokioon ja takaisin. Joskus maaliskuussa 1987 kai. Minulla pitäisi olla ensimmäisen luokan ruokalista tuolta lennolta hyllyssä jossain, samoin kuin se "hopeansininen" todistus pohjoisnavan ylityksestä. Voisin skannata näkyville jos jotakuta kiinnostaa.

Saattaa löytyä lentäjien käyntikorttejakin, on niitä ainakin ollut. Tuli nimittäin istuttua ohjaamossa aika pitkiä pätkiä tuolla lennolla.

Sain myös eräänlaisen muiston Finnairin japanilaisilta työntekijöiltä Tokiossa. (Miten minusta tuntuu, että olen sen joskus tänne skannanutkin ihan siinäkin toivossa, että joku osaisi suomentaa sen. En kyllä muista enää.

 

Samoin lensin Tokio - Osaka - Tokio lennon JAL 747 koneella. En tiedä tarkkaan mikä tyyppi se oli. Mukavaa oli se, että nousu ja lasku näytettiin isolta screeniltä.

 

Edit

Ai niin. Lento oli todellakin 13.5 tuntia, turkasen pitkä. Ja ensimmäisessä luokassa ei näytetty lasten piirrettyjä elokuvia. Olin hyvin pettynyt asiakas tuossa suhteessa. 

[Christian Kvikant 0]

Semi-OT: Vaahtosammuttimen kokoisena, kun syksyllä 1972 matkustettiin Köpiksen kautta Tokioon, annettiin junioreille ja varmaan muillekin matkustajille tällainen pahvi. Välilasku aamuyöstä Anchoragessa. http://en.wikipedia.org/wiki/Scandinavian_Airlines#Trans_polar_route

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

 

[Teuvo Pekkala 0]

Moi Pertti,

 

Mikko Uolan kirjasta Ylitse Maan Ja Veen 1924-1999 (Suomen Liikennelentäjäliito RY:n 50-vuotisjuhlajulkaisu) löytyy perästä Finnairin/Aeron liikennelentäjäluettelo. Tuosta luettelosta löytyy Iikka Olli, aloitusvuosi Finnairilla/Aerolla 1956.

 

Muita Olleja en löytänyt.

 

 

-Lauri

 

Moro,

 

Iikka Ilmo Pellervo Olli, s. 8. Tammikuuta 1935 Lappajärvellä. Lähde "Ilmojen halki I-II painettu 1974"

 

Seutulan kentälle rakennettiin Tokion kympille jatkopätkä kiitotien 04 alkupäähän. Muuten ei olisi täysillä kuormilla baana riittänyt. Vielä nykyäänkin silloin tällöin jotkut raskaat koneet talvisin liukkailla keleillä rullaa kiitotien alkuun kiitotietä pitkin ja ottaa kaikki metrit käyttöön. Parin vuoden sisällä rullaustietä jatketaan kiitotien alkuun saakka ja homma on helpompaa.

[Pertti Kevätkylä 0]

Hei! Kiitos, kapteeni Ollia koskevista tiedoista. Vielä kiitoradan pituudesta, ei varmaan Naritan radasta jäänyt "montaa metriä" jäljelle, siltä se ainakin tuntui. Koneen max. startti paino lisä kerosiinin kera oli varmaan melkoinen.