Kirjoitettu Elokuu 11, 2014 Laitetaanpas taas muutama matkakuva tänne kun kerran ollaan Suomesta kohtuullisen kaukana ja aiheena ovat tällä kertaa kellukkeilla varustetut laitteet. Kyseessä on Vancouverissa majaa pitävä Harbour Air, joka pitää sisällään myös West Coast Air ja Whistler Air -nimet. Laivasto sisältää kohtuullisen määrän DHC-3 ja DHC-2 koneita ja tuli nyt sitten tehtyä sightseeing-lento yhtiön Turbo Otterilla. DHC-2 Beaverit laiturissa odottamassa seuraavaa lentoa Viereisessä laiturissa puolestaan isoveli DHC-3 Turbo Otter-laivastoa Koneet siististi rivissä Turbo Otterin matkustamossa, jossa parhaillaan tarvittavat turvaohjeet pyörii iPadilla p> Laivaston jumbo, Twin Otter, tekemässä lähtöä juuri ennen meitä Sitten ilmaan p> Pientä suunnan korjausta esikaupunkien yllä Vancouverin keskustaa lähietäisyydeltä, urheilupyhätöt etualalla p> Pilotti keskittyy tehtäväänsä ja liikennettä kaupungin yllä kyllä riittää joten parempi niin Sitten loppulähestyminen paikkaan joka on veneille paljon luonnollisempi p> Turvallisesti ei maassa, vaan vesillä Oli kieltämättä ilo olla kyseisen Turbo Otterin kyydissä p> "Rattilukko" paikoillaan Biiveri pistää tallan pohjaan p> Kolme lintua yhdessä Vancouverin kenttä kuuluu niihin joissa mielellään viettää aikaansa, kuten koko kaupunkikin p> Täältä matka jatkui sitten Aucklandiin kyseisen B777-200LR koneen kyydillä, 14 tunnin lento Aucklandissa olikin sitten vastassa tämmöinen A350, näköjään samanlaisella matkalla kuin itsekin Jos olette Vancouverin suunnalla niin ehdottoman suositeltava kokemus, harvemmin sitä ainakaan itse tulee käytettyä vetistä kiitorataa. Yhtiön aikataulu on myös varsin vilkas ja koneita on päiväsaikaan jatkuvalla syötöllä nousussa ja laskussa, seurattavaa siis riittää satamassa. >>>>>>>>> Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Elokuu 11, 2014 Hyvä ja mielenkiintoinen kuvakertomus, harvemmin näkee kuvaa noin märältä kiitoradalta! Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Elokuu 12, 2014 Loistavaa materiaalia! Tuolla saa kyllä päivän jos toisenkin kulumaan liikennettä seuratessa. Oliko saitsari minkä hintainen? Antti Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Elokuu 12, 2014 No jopas sattui tutun näköistä maisemaa ja meininkiä, itsellä muutto tuonne edessä 1½ viikon päästä Muutama Harbour Airin tekemä videopätkä tuubista: https://www.youtube.com/watch?v=4SFD6gKS6Hs 8) Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Elokuu 13, 2014 Loistavaa materiaalia! Tuolla saa kyllä päivän jos toisenkin kulumaan liikennettä seuratessa. Oliko saitsari minkä hintainen? Saitsari kustansi noin 80 kanadan dollaria, ei mikään kovin paha siis ja Harbour Airilla on myös paljon reittiliikennettä kaupungin "lähialueille" joten eiköhän sieltä sopivaa lentoa löydy jokaiselle. Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Elokuu 18, 2014 Itsekin olin työmatkalla Vancouverissa kesäkuun alkupuolella. Tässä pientä matkakertomusta reissun ilmailun osalta. Ei ollut aikomusta kertomusta tehdä ja kuvatkin on digipokkarilla ja kännykällä napsittuja. Tekstiä ehkä liikaa tähän osioon, osin sopisi paremmin Pulinajaksolle. Meno oli Heathrown kautta. BA:n jumbon kanssa oli hieman ongelmaa: - tiiviste havaittu vialliseksi tankkauksen aloituksessa, vaihdettava - tankkaus myöhästyi - boardingin jälkeen kapteeni ilmoitti yhden matkustajan jäävän pois kyydistä viisumiongelmien takia, nyt etsittävä laukku pois ruumasta - lisätankkaus jotta matkalla voidaan kiriä aikataulua kiinni - lopuksi odotetaan puoli tuntia vapaata pushbackkia Lähtö myöhästyi kolme tuntia joista kaksi tuntia istuttiin koneessa. Lennon aikana onnistuttiin ottamaan tunti kiinni myöhästymistä. On se 747 aina vaan yhtä iso. Epäonninen koneemme G-BYGA (B747-436) p> Vancouverin lentokenttä (YVR) on Kanadan toiseksi vilkkain kenttä. Mielestäni aika hiljainen paikka, kotoisa EFHK tuntuu tosi vilkkaalta siihen verrattuna. Kaikki sujui kentällä nopeasti ja tehokkaasti. Ainoa yllätys oli kuinka tarkasti passin tarkastuksessa, ja uudestaan laukkuja odottaessa kiertelevän turvamiehen toimesta, kyselivät: matkan tarkoitusta, matka-aikaa, kaikki majoituspaikat, keitä tapaan, minkälaista businesta teen jne. Jenkeissäkään en ole koskaan joutunut vastaavaan ristikuulusteluun. Kentältä on erinomainen metroyhteys keskustaan. Itse olin 65 minuuttia koneen laskeutumisen jälkeen hotellihuoneessani keskustassa. Jos Vancouverissa on muutaman tunnin koneen vaihtoa suorittamassa, niin hyvin ehtii käydä esim. tuollaisella Vesan maisemalennolla. Seuraavan päivän aamulenkillä otettu kuva Harbourin lentosatamasta. Siellä on pari laiturillista noita vesilentokoneita. Lentävät pääasiassa eripituisia maisemalentoja mutta runsaasti on myös normaaleja reittilentoja lähisaarille ja rannikolla pohjoisempana oleviin kyliin. Harbour on noin kaksi ja puoli kilometriä leveä lahti, missä pohjoisreunalla liikkuu jatkuvasti isoja tankkereita ja eteläreunalla on liikenteessä pari isoa risteilyalusta, huviveneitä sekä helikopterikenttä. Aika hurjan näköistä onkin seurata kuinka nuo vesitasot operoivat siinä. Jatkuvasti tuntui olevan yksi kone lähdössä, toinen laskeutumassa ja pari ’rullaamassa’. Normaalin vastatuulen suunnassa lahden länsipäässä vajaan kolmen kilometrin päässä kiitoradan alusta on Guinnes panimon 30-luvulla rakennuttama Lions Gate Bridge riippusilta. Pylonit yltävät yli sataan metriin. Ei paha rasti vesikoneille, muutaman kerran näytti kyllä kone lentävän aika läheltä siltaa, ehkä hieman jännitystä matkustajille. Silta on elintärkeä liikenneväylä Vancouverin pohjoisosiin ja sitä ei ole varaa sulkea päiväksikään, kannen vaihtotyötkin on aina suoritettu tarkasti aikataulutettuina toimenpiteinä yöaikaan. p> Eivät ne vartin sightseeing-lennot vapaan korpikenttämaisesti saa kuitenkaan lentää. Rannassa olevan kerrostalon katolla on lennonjohto. Muutamia faktoja Vancouver Harbour Air Control Towerista: - lennonjohto pelkästään sataman vesikoneille ja helikoptereille - yli 50 tuhatta operaatiota vuosittain, kesäkuukaudet selvästi vilkkaimpia - Kanadan 30 vilkkain lennonjohto - Kanadan vilkkain ’vesilennonjohto’ - lennonjohto on 142 metriä kentän pinnan yläpuolella, maailmanennätys tältä osin. Koska tulee harvemmin kyseisellä paikkakunnalla käytyä, niin ennen työviikkoa vietin pitkän viikonlopun viereisellä Vancouver Islandilla ulkoilma-aktiviteetteja harrastaen. Yksi action oli purjelento. Saaren keskellä on Port Alberni Airport, korpikenttä käytännössä. Kentällä on upeat olosuhteet purjelennolle: - leveässä laaksossa voi harjoitella ja lentää normaalia termiikkiä, - itäpuolella on yksiharjainen vuoriketju rinnetuulten ja laaksoihin lennon opetteluun - länsipuolella on kokeneille piloteille vaativa vuoristo - kummassakin vuoristossa Tyynen valtameren rinnetuulet avittavat - ilmatilaa on kolmeen ja puoleen kilometriin asti Port Alberni Airport (YPB). Etualan puskalta näyttävä alue on osa paikallisen AVSA (http://www.avsa.ca/) ilmailukerhon joulukuusifarmia. p> Kentällä on yhteensä vain kuusi purjekonetta. Kaikkien koneiden siivet on varustettu pyörillä. Lähdössä ei käytetä siipimiestä avustamassa. Kuvassa kaksi paikan peltikonetta: - etualalla C-FBMC: Schweizer SGS 1-26 (http://en.wikipedia.org/wiki/Schweizer_SGS_1-26) - taempi C-GHGZ: J-4 Javelin (http://en.wikipedia.org/wiki/Peterson_J-4_Javelin). Konetta on valmistettu vain kahdeksan kappaletta. Yksipaikkainen, mutta pilotin taakse saa istuimen lapselle. Itse lensin paikan PW-6 (http://en.wikipedia.org/wiki/Politechnika_Warszawska_PW-6) 'tehokoneella'. C-FBYC valmiina, myös tässä koneessa pyörät siipien kärjissä. p> Takapenkillä oli 26 vuotta sitten Puolasta muuttanut alueen purjelennon primus-motor Andrzej Roznowski. Kentältä voisi vuokrata omaan käyttöön yksipaikkaisen PW-5 Smyk koneen. Edelleyttää kuitenkin hieman omaani enemmän kokemusta, varsinkin vuoristolentämisestä sekä tiettyjä Kanadan ilmailuviranomaisten ehtoja. Kuitenkin täysin mahdollista suomalaisillekin jos on paikalla muutaman päivän. Hinaus 600 metriin Piper Pawneella. Näkyvissä lupaavia pilviä ja vuoria-vuoristoa! Andrezej hoiti hinauksen ja ensimmäisen nousun. Itse ehdin siinä ottamaan muutaman wingview:n. Port Albernin kaupunki sijaitsee Vancouver Islandin keskellä noin 30 kilometriä rannikosta. Länsirannikolta luikertelee kuitenkin meren vuono keskustaan asti. Keskustan reunalla sijaitsee paperitehdas jonka kaksi paperikonetta ovat suomalaisia. p> Kotimaasta tuttuun tapaan rinteillä suoritetaan avohakkuita. Lännessä puut ja muut mittasuhteet kuitenkin hieman totuttua suuremmat, ei kuitenkaan tosi-tv sarjoista nähtyä helikopteri-siirtoa ja vaijeri vinssausta, rekoilla ajettiin mutkatietä ylös asti. Termiikissä lähestytään vuorten huippujen tasoa. p> Seuraavaksi rinnetuuliin. EFNU kotikentän luona jos metsäisen puun latvat olisivat yhtä lähellä kantapäitä muualla kuin finaalissa, niin tilanne olisi rehellisesti sanoen huolestuttava. Edessä Mt Arrowsmith, korkeus suunnilleen 6000 jalkaa. Kesäkuussa vielä lunta rinteillä. Vancouverin kaupungissa ja Islandilla ei alas tule talvellakaan pysyvää lunta, korkeimmilla huipuilla kuitenkin ikilumi. Kentän itäisen vuorijonon kaikki huippujen väliset laaksot ovat yhdeltä sivulta auki, ei siis ole vaaraa jäädä matalaan etsimään ei-kertakaikkiaan-ole maastolaskupaikkaa. Kuvassa kauempana (noin 35km) olevan niemen nokassa on saaren Comox Valley Airport kenttä, sieltä lennetään B737 ja Bombardiereille aina Calgaryyn asti. Kentällä majailee myös muutama F16 hävittäjä. Eivät kuitenkaan normaalisti lennä vuorten yllä, siksi reilu ilmatila purjelentoon. p> Pilvipohjat olivat melko matalalla, paljon yli 2000 metrin ei päästy. Andrezej näytti hieman laaksoon lentämistä kumpikin siipi viereisiä latvoja/rinteitä hipoen, oli siinä oikeasti kunnon varat, sekä rinnetuulessa ajoa huipun vieressä ja päällä. Ilmassa olevat koneet kommunikoivat radiolla sijaintiaan jatkuvasti toisille koneille vuorilla lentäessään, ymmärrettävä toimenpide jos lennetään vuorten välissä toisten lähellä ja mahdollisesti risteävillä reiteillä ilman visuaalista yhteyttä. Flarmeja koneissa ei ollut. Seuraavaksi kuuluikin takapenkiltä ”Front seat has control”. Seuraavat vajaat kaksi tuntia pääsin ajamaan rinnetuulessa pitkin vuorijonoa. Awesome! Toki matkalla laaksossakin kävin muutaman termiikin ottamassa. p> Iltapäivän päätteeksi Andrezej halusi vielä näyttää jotain minulle. Vuorelta otettiin vauhtia ja reippaasti lennettiin koukkaus kentän toisella puolella olevan Sproat Laken yli. Kuva ei ole kummoinen vauhdista, kiireestä ja etäisyydestä johtuen. Siellä on kahden maailman viimeisen Martin JRM Mars (http://en.wikipedia.org/wiki/Martin_JRM_Mars) koneen tukikohta. Alun perin toisessa maailmansodassa ja sen jälkeen jenkkien navyn kuljetuskoneina palvelleet yksilöt muunnettiin metsäpalojen sammutuskoneiksi reilu 50 vuotta sitten. Ne pystyvät imemään järven pinnasta 30 tonnia sammutusvettä 22 sekunnissa. Koneet ovat nyt olleet pari vuotta eläkkeellä. Taempi Philippine Mars on maalattu alkuperäisin jenkkivärein ja -tunnuksin ja odottaa siirtolentoa Floridaan National Naval Aviation Museoon. Etumainen Hawaii Mars II yksilö on myytävänä. Lentokuntoon sen saa ’pienellä’ vaivalla, mutta lentotunnille tulee hintaa varmasti muutama taala. Koneet eivät ole avoinna yleisölle, mutta paikalle menemällä sieltä löytyy aina joku henkilö joka päästää niitä ulkopuolelta katsomaan ja kuvaamaan. Itseltä nämä jäivät väliin koska en niistä tiennyt ja purjelennon jälkeen oli kiire mantereelle menevälle lautalle. Lasku tehtiin myötätuuleen ’niin ei tarvitse konetta kentällä työntää’. Lennon jälkeisen kenttätiiman puheenaiheena olivat Räyskälän tulevat MM-kisat sekä jääkiekko. p> Mars koneiden tukikohdassa oli ennen pieni vesilentomuseo. Se on kuitenkin suljettu muutama vuosi sitten vähäisen kävijämäärän takia. Vancouverin alueella on kaksi ilmailumuseota: - Vancouver Islandilla British Colombia Aviation Museo (http://www.bcam.net/) - Vancouverissa Canadian museum of flight (http://www.canadianflight.org/) Itse kävin jälkimmäisessä, mutta kaikki digimateriaali jää uupumaan koska kamera, kännykkä ja lompakko jäivät hotelliin toiseen reppuun. Päästivät onneksi ilmaiseksi sisään kun selitin tilanteen ja kerroin tulleeni suomesta asti katsomaan Berlingbroken nokkaa. Oma isoisäni kun lensi sodassa mk IV:lla. Harmitus kasvoi suuriin mittoihin kun paikalla ollut vapaaehtoinen kuuli asian ja piti puolentoista tunnin esityksen mallien eroista. Olisi halunnut näyttää koneen loppuosankin minulle, ei vain ollut ihan samassa tilassa ja aikataulu ei antanut myöten, varsinkin kun loppumuseolle jäi puolen tunnin läpijuoksuaika. Mikäli haluaa hieman isomman ilmailumuseon kokea, niin reilun parin tunnin päässä Seattle nimisessä naapurikylästä löytyy sellainen. Työviikon jälkeen paluulento Heathrown kautta. Perjantaina Vancouverin lentokenttä oli alkuillasta kuuden aikaan aika hiljainen. Turvatarkastuksessakin oli vain yksi linja auki. Itse nappasivat sen jonosta minut kemikaalitestiin. Kankaan palalla pyyhittiin reppu, takki ja housut, analysaattori sitten kymmenessä sekunnissa totesi, että mitään huume tai räjähde jäämiä ei löydy. Kansainvälisellä puolella näkee, että Vancouver on kaukana kaikesta, kohteet suurkaupunkeja kaukana ja isoilla koneilla. Ilmeisesti sama vuoro kuin Vesalla. Air New Zealand ZK-OKF (B777-219/ER) p> China Airlines Airbus B-18803 (A340-313) p> Oma paluulento. British Airways G-BNLF (B747-436) [attachment]391644_pic_24.jpg[/attachment] Menomatkalla oli lähdön kanssa haastetta. Paluulennon ajankohta oli perjantai 13 päivä ja täysikuu, ihme jos olisi ongelmitta selvitty. Koneessa oli vielä todella paljon porukkaa seisomassa käytävillä ja laukkuja ylähyllyille laittamassa kun pushback traktori työnsi koneen pois portilta. Kabiinihenkilökunta aika kiukkuisena siinä soitteli. Kaikkien vihdoin istuessa käynnistettiin moottorit…puolen minuutin kuluttua kapteeni ilmoitti yhden moottorin varoitusvalon syttyneen ja koneen joutuvan palaamaan putkelle tarkastustoimenpiteitä varten. Oikean henkilön löytyminen, pikkuvian kuittaus ja tarvittavien paperitöiden tekeminen vei siksi aikaa, että lähtö myöhästyi puolitoista tuntia. Vesaa kompaten. Vancouver on kaikin puolin uskomattoman hieno paikka vierailla, oli sitten kyseessä kaupunkiloma, ulkoilmareissu tai ilmailupainotteinen matka. Lisäksi euro on aika vahva kanadan dollariin, joten asiat ovat sopivan edullisia. Tuolta muuten löytyy maisemalentojen vaihtoehtoja (http://www.harbourair.com/tours/vancouver/). p> p> p> p> p> p> p> p> p> p> p> p> Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla Kirjaudu sisään seurataksesi sisältöä Seuraajat 1
