Kehrääjästä tiikeriksi – näin Spitfire pilotit aloittivat uransa

[Timo Partanen 204]

Pääsin elokuun alussa ilmojen ollessa vielä helteisiä nauttimaan aivan uskomattomasta kokemuksesta, lennosta RAF:n toisen maailmansodan alkeiskoulukonella, Tiger Mothilla. Koneyksilö, jolla pääsin matkustamaan on valmistunut vuonna 1941 ja päätynyt Suomeen erilaisten kuvioiden jälkeen. Koneen alkuperäinen riippuva  de Havilland Gipsy rivimoottori  on korvattu Lycomingilla, mikä on muuttanut koneen ilmeen muistuttamaan monia muita Lycosauruksellla varustettuja koneita tuoden myös tälle yksilölle sellaiset leveät posket. Uuudelleenmoottoroinnin yhteydessä myös laskuteline on muutettu vastaamaan koneen muuttunutta painojakaumaa. Pyrstölusikka on  niin ikään korvattu ohjattavalla kannuspyörällä. Muutoinkin koneen tekniikkaa on uudistettu välttämättömän avioniikan osalta, eli moderni VHF-radio ja aivan viimeisenä transponderin asennus. Konee väritys vastaa British Commonwealth Air Training Plan:n (BCATP) keltaista “trainer yellow”- väritystä.

 

Koneen nimi viittaa kehrääjälajiin, “Garden tiger moth (Arctia caja)”, jonka meillä esiintyvä sukulainen on pohjansiilikäs (Acerbia alpina), aikaisimmilta nimeltään pohjan siilikehrääjä tai tunturisiilikehrääjä.

 

Tämän kaksitasoisen koulukoneen suunnitteli 1930 luvun alussa Geoffrey de Havilland ja se lensi ensilentonsa 26 lokakuuta 1931. Niitä on valmistettu yhteensä 8,868 ja koneen aktiivipalvelus päättyi 1959, mutta sivilikäytössä niitä on vielä melko runsaasti, puhumattkaan museoiduista yksilöistä. Niin kuin tuossa alussa mainitsin, kaikki sodanaikaiset Spitfire, Hurricane ja muut pilotit aloittivat lentokoulutuksen tällä tyypillä.

 

Sitten asiaan, eli Malmille ja ilmaan! Kone on kaksipaikkainen ja siinä on siis kaksi avo-ohjaamoa. Tällä koneella lentäminen hellekeleillä on jotakuinkin lämmintä puuhaa, mutta jos keli olisi sellainen englantilainen perussää, eli lämpöä sellaiset kostea 10 astetta, niin ilman kunnollista lentäjän turkistakkia ohjaamossa hyytyisi aivan välittömästi.

 

Alun perin opettaja ja oppilas keskustelivat etu- ja takaohjaamon välillä huutotorven kautta, mutta nyt meillä oli molemmilla huuvat päässä ja intercomin avulla keskutelu oli aivan helppoa. Lisäksi saatoin minäkin, amatööri kuunnella Arin kommunikaatiota tornin kanssa. Sain lainata Arin vanhaa lentotakkia, kun en itse ollut tajunnut sitä miten kylmä avo-ohjaamssa tulee siitäkin huolimatta, että ilman lämpö on selvästi hellerajan yläpuolella.

 

Jouduimme suunnittelemaan lentoa useampia viikkoja osittain työkiireiden ja osittain liiallisen tuulisuuden vuoksi. Tällaiset vanhat kangaspuut on suunniteltu toimimaan laajalta nurmikentältä, jossa voidaan aina nousta ja laskeutua täsmälleen vastatuuleen. Nyt kun joudumme rajoittumaan olemassaolevien kiitoratojen konfiguraatioon, niin tuulen suunallla ja nopeudellla on oleellinen merkitys. Kun vielä molemmata olemme melko isokokoisia, jouduimme tinkimään polttoainemäärästä, ettei suurin sallittu lentoonlähtöpaino olisi ylittynyt.

 

Sitten ilmaan! Nosimme Malmilta ja lensimme Nokan kautta Suomenlinnaan, mistä Suvisaariston kautta Hvitträskiin, mistä pääpiirtein samaa reittiä takaisin. Laitan tähän muutamia kuvia koneesta, matkalta ja siten tietysti pari poseerauskuvaa. Täytyy kyllä todeta, että avo-ohjaamosta kuvaaminen on aika haasteellista. Käytin näissä kuvissa Canonin 17-40L lasia,josta olisi pitänyt ottaa se hölmön mallinen vastavalosuoja pois ennen lentoa. Nyt kameran vakaana pitäminen oli lievästi sanottuna haasteellista, kun koneen nopes on noin 160 km tunnissa, kameraa ei juuri mahdu kohdistamaan oikeaan kohteesee, ilmavirran vaikutus erilaisiin aerodynaamisiin kappaleisiin on koneen  nopeuden mukainen, jolloin laukaus pitää vain roiskaista suurin piirtein oikeaan suuntaan. Joka tapauksessa, toivon, että nämä vievät mukaani lennolle tuohon ahtaaseen ohjaamoon – enjoy…

 

Timo

 

 

Kuva etuviistosta

 

Kuva takaviistosta

 

Ohjaamokuva

 

Nopeusmittari, malli perinteinen

p> 

Nopeusmittari, malli uusi

 

Kannuspyörä ilmassa

p> 

Varmaan maailman tyylikäin lentoasema

 

Tykistölahti ja Vesikko

p> 

Suomenlinnan lentokonetehdas

 

Hvitträsk

p> 

Vaakalennossa

 

"Pää alas tai mä en nää mitään!!"

p> 

Captain Aho

 

Entusiastin omakuva

>>>>>>>

[Mikko Luoto 404]

Täytynyt olla ainutlaatuinen kokemus. Hieno kertomus ja kuvat, ja tuo ilmeisen varmatoiminen perinteinen vauhtimittari säväytti.

[Timo Partanen 204]

Kiva kun kelpaa! Jep, se lento oli todellla mahtavaa!! Siiis ajattelin jakaa tuon kokemuksen kaikkien kanssa, koneita kun ei käsittääksen muita Suomessa ole.

 

Tuo perinteinen noepusmittari on todella  varmatoiminen, mutt voihan sekin poeriaatteessa antaa epäluotettavaa tietoa, jos sen jousikuormitteisen osoittimen ja taustan väliin menee jotain. Toisaalta tuo varmaan on kuulunut siihen oppliaan ennne lentoa suorittamaan tarkastuskierrokseen.

 

Timo

[Arne Wallen 72]

Monasti tuota ihaillut kun täälläkinpäin käy pyörähtämässä, tuo on lentokone.

[Jari J Sivula 1]

Hieno juttu  ja kuvat. Olen kateellinen, mutta positiivisella tavalla.

 

jari