Kirjoitettu Tammikuu 16, 2005 Juu toki, asenteistahan puhutaan aina, mutta se tosiaan kiinnostaa, mikä tuon asenteen sitten loppujen lopuksi muutti? Tämä on pelkkää arvailua: Koulutus lienee yksi tekijä, toinen on varoittavat esimerkit ja kolmas lisääntynyt valvonta(?). Taustalla vaikuttanee myös yleisemmät kulttuuriset tekijät (kova jätkä 60-luvulla oli erilainen kuin kova jätkä nykyisin). Onko aina ajateltu, että ilmailun tulee olla turvallista? Tiedän että joidenkin seikkailulajien harrastajat hyväksyvät harrastukseensa liittyvän vaaran. He eivät ajattele, että seikkailu-urheilun tulee olla turvallista. Onko ilmailussa joskus ajateltu, että ilmailun ei tarvitse olla turvallista? Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Tammikuu 16, 2005 Onko ilmailussa joskus ajateltu, että ilmailun ei tarvitse olla turvallista? Vaikea sanoa tuohon mitään. Paljon vakavampi huoli oli siitä mitä seuraa, kun oman tötöilyn seurauksena rikotaan yhteisillä ponnistuksilla hankittu kone. Tosin niitä korjattiinkin itse, mutta silti. Männyntaimilla on tietääkseni ollut merkittävä osuus ainakin purjelentokulttuurin syntymisessä. Moottorilentämisessä ei taas kaiketi ollut samantyyppistä kerhokulttuuria kuin purjelennossa on iänkaiken ollut ja 70-luvulla koneita saatiin käyttöön paljolti vuokraamalla. Tässä ketjussa ei suhde koneen omistajan ja käyttäjän suhde ole aivan samanlainen kuin kerho-omisteisessa koneessa ja epäilemättä koneita on pidetty kuin osuuskaupan kuorma-autoja tai yhteishyviä. Saatan olla väärässäkin. Joka tapauksessa noita 70-luvun vaurioraportteja lukiessa tulee sellainen bon voyage-tunne; tälläistä olen lukenut joskus... myöhemminkin. Luulen, että moottorilentoharrastus on varttunut täysi-ikäiseksi vasta tuossa 70-puolenvälin tienoilla, kun on energiakriisin aikoihin ollut muutakin tekemistä kuin lentäminen. Niinkuin esimerkiksi miettiminen. Esimerkiksi Papa ja Ilkka varmaan osaisivat kertoa lisää asiasta. Näistä asenteista vielä: tulisiko kellekään nykyaikana mieleen ruveta hinailemaan suksikoneella hiihtäjiä järven jäällä? Jos ottais jonkun ultran ja perään pitkän köyden johon hiihtäjä kiinni ja menoks... Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Tammikuu 16, 2005 Onko ilmailussa joskus ajateltu, että ilmailun ei tarvitse olla turvallista? Kyllähän monissa ilmailulajeissa on aina hyväksytty riskit. Esimerkkinä heitän tähän vaikka neljä lajia: Laskuvarjohyppy, B.A.S.E, Varjoliito, Riippuliito. Kylmä tosiasia on se, että näissä lajeissa tapahtuu ikäviä onnettomuuksia, vaikka sitä ei kukaan toivo ja kaikki riskit minimoidaan. Heitämpä taas selkeän esimerkin: Ranskan FFVL:n (Ranskan liidinliitto) mukaan 10 kuollutta ulkomaalaista ja 7 ranskalaista vuonna 2003 Ranskassa. Itse olen aina lähtenyt ilmaan nöyränä poikana ja aina tiedostanut, että jotain voi sattua enkä niinkään, ettei mitään voi sattua. -- - Jukka Juvankoski - www.juvankoski.com ---------------------------------------------------------------------------------- Tsiduu sittiä: http://www.juvankoski.com/omituiset/ ---------------------------------------------------------------------------------- VALOKUVIANI: http://www.juvankoski.com/valokuviani/ ------------------------------------------------------------------------------------ ILMAKUVIANI: http://www.juvankoski.com/ilmakuvat_1/ Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Tammikuu 16, 2005 Kyllähän monissa ilmailulajeissa on aina hyväksytty riskit. Esimerkkinä heitän tähän vaikka neljä lajia: Laskuvarjohyppy, B.A.S.E, Varjoliito, Riippuliito. Kylmä tosiasia on se, että näissä lajeissa tapahtuu ikäviä onnettomuuksia, vaikka sitä ei kukaan toivo ja kaikki riskit minimoidaan. Moi! Hämmennänpä vähän tätäkin soppaa, sen verran sydäntä lähellä tämä oma henkikulta. Laskuvarjohyppäämistä on erittäin turha nostaa esimerkiksi ilmailun vaarallisuudesta. Suomessa kuolee hyppääjä keskimäärin noin joka toinen vuosi, vaikka loikkijat ovat nykyisin käsittääkseni suurin harrastajoukko SIL:in listoilla... tiedän ettet halunnut osoittaa sormella mutta toteanpa nyt kuitenkin. Itse näkisin syyn siinä, että kyseessä on voimaakkaasti kerhoutunut laji, jossa ollaan voimakkaasti riippuvaisia muista ja sisäkuri on suht. kohdallaan. Mielestäni tuota sisäkurin osuutta ei voi yliarvostaa, koska sillä saa kestotötöilijät miettimään tekosiaan ja huonot suunnitelmat tyrmätään porukalla ennenkuin niitä edes kokeillaan. Samaten kuppilatiimaa kertyy holdatessa runsaasti ja jos saa tietää muiden kohellukset tarinoiden muodossa ei ole pakko kokeilla jokaista temppua itse. Nuista ultrista... se on aika jännää, että _ei_ tyyppihyväksyttyjä koneita saa lentää huonommalla koulutuksella kuin tyyppihyväksyttyjä. Kuitenkin täsmälleen samat lentosäännöt ja -menetelmät koskevat myös ultraheppuja. Opettajan kanssa lennetty tunti on kuitenkin 10x opettavaisempi kuin itsekseen pörräilty. Kokemuskaan ei välttämättä auta kun 1000h jälkeen tulee vastaan yllättävä tilanne jossa ei tiedä kuinka toimia - kun sitä ei kukaan ole koskaan kertonut. Niin, ja BASE ei ole ilmailua. Se on hörhöjen extremehommaa, jolla ei ole mitään tekemistä urheiluhyppäämisen kanssa. Siinä jos kuolee niin se on oma vika. blue skies, -- Olli Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Tammikuu 17, 2005 Jos tarkastellaan pelkästään suomessa tapahtuneita kuolemaan johtaneita onnettomuuksia niin yleisilmailukoneilla sattuvissa onnettomuuksissa (ultrat eivät käsittääkseni sisälly) kuolee enemmin ihmisiä laskeutumista kohti kuin mitä kuolee laskuvarjohyppääjiä hyppyä kohti. /Harri Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Tammikuu 17, 2005 Vastaan 70-luvun alun yksityislentäjän lupakirjakoulutuksen osalta sillä selityksellä, mitä lupakirjakoulutus silloin piti sisällään verrattuna nykyiseen. Eroa on nimittäin melkoisesti. Muistitietoni koskevat vain kahta silloista Malmin lentokoulua, eli RV-Aviationia ja viereisessä toimistossa toiminutta Soffcoa, joka opetti Rallye-koneilla. Mitään kirjallista oppimateriaalia ei ollut. Iltaisin pidettiin teorialuentoja, joista tehtiin omat muistiinpanot. Opettajina paikalle haalitut parhaat mahdolliset alansa ekspertit, joiden laadusta ei ollut tarkkaa tietoa. Kokeet olivat erittäin helpot. Koneiden käsikirjoja ei luettu eikä niitä pidetty lennolla mukana. Koneiden ulkopuolista tarkastusta ennen jokaista lentoa ei opetettu eikä tehty. Oletettiin, että firman omistajat/mekaanikot pitivät koneet lentokunnossa. Koneiden lentopäiväkirjoja ei täytetty itse eivätkä ne olleet mukana lennoilla. Koneiden tankkausta ei opetettu eikä tehty itse. Oletettiin, että omistajat/mekaanikot olivat täyttäneet tankit täyteen. Vesibensojen poistoa ei opetettu. Painolaskelmia ei opetettu eikä tehty. Neljän hengen koneeseen oletettiin voitavan ottaa neljä henkeä kyytiin ja sillä selvä. VFR-karttoja ei vaadittu ostettaviksi eikä niiden käyttöä opetettu. Kakkaraa tai NM-viivainta ei opetettu, käytetty eikä tarvittu. Ainoa kartta, mikä tarvittiin, oli Malmin lähialue/laskeutumiskartta, johon oli merkitty harjoitusalueiden rajat. Ilmoittautumispisteitä ei ollut. Ns. eteläinen harjoitusalue muuten sijaitsi Helsingin kaupungin päällä. Lentosuunnitelmaa ei tehty itse. Malmin ground-jaksoa ei ollut olemassa. Lentosuunnitelman soitti firman omistaja suoraan torniin veivattavalla puhelimella. Vain mahdollista matkalentoa varten piti täyttää lentosuunnitelmakaavake, jonka täyttö opetettiin briefingissä. Luureja tai intercomia ei ollut, pelkästään käsimikki ja kattokovaääninen. Matkalentoja ei harjoiteltu, koska ne eivät kuuluneet kurssiohjelmaan. ADF:n tai VORrin käyttöä ei opetettu, vaikka ADF useissa mopoissa olikin. Sääminimeitä ei opetettu, vaan lennolle pääsi, jos lennonjohto antoi veivipuhelimessa luvan firman omistajalle. Ilmailumääräykset opetettiin erittäin pintapuolisesti. Yksinlentovaiheeseen asti opettajana oli yleensä yksi ja sama opettaja. Sen vaiheen jälkeen minulla oli noin 10 eri opettajaa, ansiolentäjistä Finnairin kippareihin. Itse lentäminen eli koneen hallinta eri tilanteissa opetettiin kyllä erinomaisesti. Transpondereista ei ollut kuultukaan, saati sitten GPS:stä, DME:stä jne. Matkalennoissa olikin tapana seurata esim. rautatielinjaa, vaikkapa Malmi-Härmälä ja takaisin. Ei vaadittu edes 1:500000 kartan mukanapitoa. Johdetun VFR:n selvitys voitiin antaa, vaikka ei ollut edes opetettu, mitä se tarkoittaa. Kohdekentän VFR-karttaa ei tarvinnut ottaa mukaan. Kenttien tornien jaksot löytyivät pienestä kirjasesta "Fly in Finland". Selvittäisikö tämä yhtään esim. sitä, että matkalento saattoi olla 70-luvulla suuri seikkailu, joka ei aina päättynyt onnellisesti? Siis kaikki se materiaali, mikä sittemmin 90-luvulla sisältyi CPC- (Cessna Pilot Center)oppimateriaaliin, puuttui 70-luvun koulutuksesta. Tarkastuslennon ja lupakirjan myöntämisen jälkeen jatkoharjoittelu ja -opiskelu jäi jokaisen pilotin oman aktiivisuuden varaan. Ei siis ihme, että koulutusvaatimuksia sittemmin tiukennettiin, ja tosi hyvä niin. Selvittäisikö tämä yhtään myös sitä, että silloinen onnettomuustiheys oli nykyistä korkeampi? Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Tammikuu 17, 2005 Kyllähän tuosta jotain osviittaa voi saada Kiitos informaatiosta. Nyt vain mietietyttää se, miksi ultralentämisessä sitten sattuu ja tapahtuu, kun olen ainakin ymmärtänyt (ja kerhoissa tunnutaan olevan samaa mieltä) että teoriakoulutus on laadukasta ja opettajat osaavia ja koululentojakin on ihan riittävästi ja...? Miksi silti kolisee? Toki itse olen sitä mieltä että UPL:ssä teoriaa on liian vähän, mutta on se nyt ilman muuta tasokkaampaa kuin tuo kuvailemasi touhu Yksi syy mitä tässä tuli irkissä pohtiessa esiin on että aika monesti tuntuu että kevytlentäminen innostaa keski-ikäisiä ja hiukan vanhempia suomalaisiä äijiä (toki nuortakin väkeä on) - mutta ainakin itse olen tämän pannut merkille. Kuitenkin nämä äijät eroavat niistä PPL ja purjelentokerhojen "äijistä" yhdessä asiassa: ultratouhuissa aika moni tuntuu olevan aloittanut vastikään harrastuksen. Pursi- ja PPL-ukoilla taas tiimaa monasti on aika lailla taustalla, harrastuksessa ollaan usein oltu mukana nuoresta asti. Tämä on sitten mielenkiintoinen yhdistelmä: suomalainen jääräpää jolla ei ole paljon kokemusta, mutta varmasti kova kallo.. vaikka monesti ne wanhat tervaskannot siellä purjelentokerhoissa ovatkin kovasi rasittavia nuorempien mielestä, niillä kuitenkin on tietty perusasenne touhuun yleensä kunnossa. Tai olenko ihan väärässä? Tämmöisiä tuli vaan pohdittua tuossa. //Tuomas Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Tammikuu 17, 2005 Luulen että Tuomas on aika hyvin jäljillä. Tuo "kerhokulttuuri" on jo asia sinänsä mistä vois jatkaa erikseen omassa topicissa, mutta tällä ilmiöllä on kyllä suuri vaikutus varsinkin tuolla asenne puolella. Ja siitähän tässä ilmailussa on lopulta kyse:Asiat on tehtävä oikein ja JOKA KERTA. Monesti jos hölmöilee ja ryhtyy johonki sellaiseen mihkä ei edes olisi mitään edellytyksiä niin seuraukset eivät ole mukavia ja tässä lajissa se seuraus voi olla hengenlähtö itseltä ja muilta osallisilta. Monesti noissa kerhoissa tuo moottori ja purjelento touhu on niin "kerhoutunutta" että siellä on joku joka pitää silmällä sitä touhua(siis oma keskinäinen "valvonta") ja kun kalusto on yhteinen niin on myös halu pitää sitä kalustoa kunnossa. Samoin kerhot pyrkivät pitämään huolen koulutuksesta ja sen määrästä(pohjautuen ilmailumääräyksiin ja ILLn valvontaan tietysti) sekä ainakin meillä päin löytyy aika selvät tiimarajat uusiin tyyppeihin sekä annettava "tyyppikoulutus"jolla pyritään välttämään sitä että liian vähäisellä kokemuksella lentää sellaista lentokonetta mihkä ei välttämättä olisi ihan vielä valmis. Mutta käsittääkseni tuo ultra homma on kanssa kerhotouhua, mutta itsellä ei ole kokemusta että miten nämä edellä mainitut asiat niissä ilmenevät. Itsellä on tullut sellainen kuva tuo Tuomaksen mainitsema "jääräpää äijä" touhu, yhdistettynä liian vähäiseen lentokokemukseen ja sitä myöten ehkä liian "vaativiin" lentokoneisiin on ehkä osasyy noihin kasvaviin onnettomuus määriin. Mutta tämä ei tarkoita sitä että GPL/ PPL-pilotilla, hyppääjällä tai millään muulla ilmailun harrastajalla olisi syytä ylpeillä tai osoitella syyttävällä sormella toisia. Parannettavaa löytyy jokaisesta lajista ja vielä enemmän omista asenteista. Joissakin lajeissa turvallisuustilastot saattavat olla nyt paremmat, mutta se tarkoittaa vain sitä että niissä lajin historia on ollut pidempi ja on ehditty ottaa virheistä opiksi. Selväähän on että kaikissa lajeissa tämä "kehittyminen" on ollut oppimista kantapään kautta. Ja jokaiselle lienee jo selvää mitä se on käytännössä tarkoittanut. Turvallista ilmailua kaikille, lajiin ja ikään katsomatta! -Jari Jaoin tuon yhdessä pötkössä olleen pitkän tekstin kappaleisiin niin on helpompi lukea, --Sami Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Tammikuu 17, 2005 Moi! Hämmennänpä vähän tätäkin soppaa, sen verran sydäntä lähellä tämä oma henkikulta. Laskuvarjohyppäämistä on erittäin turha nostaa esimerkiksi ilmailun vaarallisuudesta. Suomessa kuolee hyppääjä keskimäärin noin joka toinen vuosi, vaikka loikkijat ovat nykyisin käsittääkseni suurin harrastajoukko SIL:in listoilla... tiedän ettet halunnut osoittaa sormella mutta toteanpa nyt kuitenkin. Itse näkisin syyn siinä, että kyseessä on voimaakkaasti kerhoutunut laji, jossa ollaan voimakkaasti riippuvaisia muista ja sisäkuri on suht. kohdallaan. ??? duoda nyt meni vähän "ohi", eli oikeen tajunut mitä oikeasti halusit tarkoittaa (ymmärtäminen ei ole vahvoja puoliani ) Eli tarkoititko, että lv-urheilua ei kannata ottaa esimerkiksi ilmailulusta?? Mielestäni lv-urheilu on 100% ilmailua ja jopa suurin ilmailulajityyppi suomessa. Vai tarkoitiko, että lv-urheilussa ei ole riskejä ? Mielestänmi lv-urheilussa on selkeät riskit ja ne täytyy tunnustaa ja varautua niihin, vaikka laskuvarjourheilu on suhteellisen turvallista, niin riskitöntä se ei ole ja väärällä asenteella ja riskien kieltämisellä voi todella olla huonot seuraukset. Mutta jos tarkoitit, että lv-urheilu ei ole ilmailua tai että se ei kelpaa esimerkiksi, niin otetaanpa sitten esimerkiksi liitäminen ja esim varjoliito. Itse harrastus taitaa numeraalisesti olla huomattavasti riskialttiimpaa kuin esim laskuvarjourheilu, mutta en tule ottamaan esimerkkejä Suomen tilastoista (ainakaan ihan heti), koska en viitsi tonkia erittäin ikäviä tapahtumia, joloin niin itselle kuin muillekkin tulee vaan huono mieli ja pahat muistot . Mutta kerronpa esim selkeän esimerkin, miksi esim liitimissä hyväksytään tietyt riskit esim: Liitimet (varjoliidin / riippuliidin) katerigoidaan tiettyihin turvaluokituksiin (esim saksalainen dhv-standardi), jolloin erittäin turvallinen siipi on selkeesti turvallisempi lentää kuin niin sanottu kisasiipi jolla on paremmat lento-ominaisuudet ja selkeesti nopeempi, mutta turvallisuudeltaan selkeesti huonompi (esim varjoliidin rutatessaan avautuu turvallinen siipi selkeesti helpommin takaisin lentotilaan kuin "kisasiipi"). Noh tästä selkeästä riskin moninkertaistumisesta huolimatta turvattommilla siivillä lennetään ja näin ollen hyväksytään sen tuoma selkeä riskitekiä. Niin, ja BASE ei ole ilmailua. Kerro se myös Ilmailuviranomaisille Ilmailuviranomaisten mielestä se on ja sille me emme voi tässä vaiheessa mitään vaikka kuinka haluaisimme. Se on hörhöjen extremehommaa, jolla ei ole mitään tekemistä urheiluhyppäämisen kanssa. Siinä jos kuolee niin se on oma vika. blue skies, -- Olli Siinä olet oikeassa, että B.A.S.E poikkeaa lv-urheilusta, mutta että "hörhöjen".... hmmm..... ei mielestäni. Mutta tämä B.A.S.E:sta. Tämä on kuitenkin aivan väärä foorumi käsitellä B.A.S.E:a. -- - Jukka Juvankoski - www.juvankoski.com ---------------------------------------------------------------------------------- Tsiduu sittiä: http://www.juvankoski.com/omituiset/ ---------------------------------------------------------------------------------- VALOKUVIANI: http://www.juvankoski.com/valokuviani/ ------------------------------------------------------------------------------------ ILMAKUVIANI: http://www.juvankoski.com/ilmakuvat_1/ ------------------------------------------------------------------------------------ Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Tammikuu 17, 2005 Oli sitten väärä foorumi tai ei, niin tutustuin englanninkieliseen BASE-saittiin, kun en asiasta mitään tiennyt. Termikin oli outo. Selvisi tällaista: Nimi on lyhenne sanoista Building, Antenna, Span (=bridge) ja Earth (=cliff). Kaikista näistä pitäisi varjolla hypätä. Englantilainen saitti väittää, että lajilla olisi noin 1500 harrastajaa ympäri maailmaa, lakimiehistä putkimiehiin. Kurssejakin pidetään. Pääsyedellytykset: vähintään 150 "normaalia" laskuvarjohyppyä ja min. 18 v ikä. Englantilaisen saitin mukaan tätä harrastavat ihmiset, joiden tunnus on "stepping over the edge". Kuulostaa aika extreme-harrastukselta, mutta jos edellytyksiä on ja kurssin käy ja pitää mielessä, että turvarajat ovat pienemmät kuin tavallisessa laskuvarjotouhussa, niin mikäs siinä sitten kuin menoksi. Tosin onhan tämä siinä mielessä väärä ketju, että otsikossa puhutaan ultralentämisen vaarallisuudesta. Mutta keskustelu edellytti mielestäni perustiedon hakemista tästäkin lajista, jotta on edes jotenkin mahdollisuus verrata vaarallisuusasteita eri lajien kesken. Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Tammikuu 17, 2005 ??? duoda nyt meni vähän "ohi", eli oikeen tajunut mitä oikeasti halusit tarkoittaa (ymmärtäminen ei ole vahvoja puoliani ) Eli tarkoititko, että lv-urheilua ei kannata ottaa esimerkiksi ilmailulusta?? Mielestäni lv-urheilu on 100% ilmailua ja jopa suurin ilmailulajityyppi suomessa. Vai tarkoitiko, että lv-urheilussa ei ole riskejä ? ... Noh tästä selkeästä riskin moninkertaistumisesta huolimatta turvattommilla siivillä lennetään ja näin ollen hyväksytään sen tuoma selkeä riskitekiä.Kerro se myös Ilmailuviranomaisille Eijei Siis lv-hommat on 100% ilmailua, ja riskejä on _paljon_ (suht selkeää, hypätään koneesta jne) mutta ne on hallussa niin kauan kun hommaa tehdään oikein. Tosin vahinkoja sattuu, itsekin olen piipaa-autolla poistunut kentältä. Tarkoitin vaan että se ei ole mitenkään erityisen vaarallista muihin ilmailulajeihin nähden. Ja BASE ei ole ilmailua, vaikka sen harrastajat ovatkin käytännössä 100% hyppääjiä. Näin on liitto (joka ei siis ole viranomainen) kertonut meille. Ilmailulaissakin sanotaan että pitää hypätä lentolaitteesta (ei siis kallio, antenni tms) Mulla on vaan itsellä eniten kokemusta ilmailupuolelta nimenomaan hyppäämisestä ja siellä aikoinani pyöriessä olen todennut että kerhokulttuurilla ja muiden perään katsomisella saavutetaan melkoisen paljon päivittäistä ilmailuturvallisuutta. Aina ei omat varoituskellot soi silloin kuin niiden pitäisi. blue skies & safe landings, -- Olli Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Tammikuu 17, 2005 Eijei Siis lv-hommat on 100% ilmailua, ja riskejä on _paljon_ (suht selkeää, hypätään koneesta jne) mutta ne on hallussa niin kauan kun hommaa tehdään oikein. Tosin vahinkoja sattuu, itsekin olen piipaa-autolla poistunut kentältä. Tarkoitin vaan että se ei ole mitenkään erityisen vaarallista muihin ilmailulajeihin nähden. Mulla on vaan itsellä eniten kokemusta ilmailupuolelta nimenomaan hyppäämisestä ja siellä aikoinani pyöriessä olen todennut että kerhokulttuurilla ja muiden perään katsomisella saavutetaan melkoisen paljon päivittäistä ilmailuturvallisuutta. Aina ei omat varoituskellot soi silloin kuin niiden pitäisi. blue skies & safe landings, -- Olli Jep, juuri näin. Sitä tarkoitinkin, että tietyt riskit hyväksytään ja yritetään kaikilla mahdollisella keinoilla pitää hallittavissa. Ja BASE ei ole ilmailua, vaikka sen harrastajat ovatkin käytännössä 100% hyppääjiä. Näin on liitto (joka ei siis ole viranomainen) kertonut meille. Ilmailulaissakin sanotaan että pitää hypätä lentolaitteesta (ei siis kallio, antenni tms) Mielenkiintoista.... laskuvarjo jo itsessään on ilma-alus liikkui sillä ilmassa miten tahansa ja hyppäisi mistä tahansa. Tuo SIL:in tulkinta B.A.S.E:sta tarkoittaisi myös sitä, että he eivät voi antaa sanktiota laskuvarjohyppäämiseen, jos suomalainen lv-lupakirjan haltia hyppää B.A.S.E:a Suomessa ja se voidaan todentaa. Mutta enivei.... ilmailuliiton kantahan on se virallinen, sanoon esim Sil sitten mitä tahansa. Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Tammikuu 17, 2005 Mutta kerronpa esim selkeän esimerkin, miksi esim liitimissä hyväksytään tietyt riskit esim: Liitimet (varjoliidin / riippuliidin) katerigoidaan tiettyihin turvaluokituksiin (esim saksalainen dhv-standardi), jolloin erittäin turvallinen siipi on selkeesti turvallisempi lentää kuin niin sanottu kisasiipi jolla on paremmat lento-ominaisuudet ja selkeesti nopeempi, mutta turvallisuudeltaan selkeesti huonompi (esim varjoliidin rutatessaan avautuu turvallinen siipi selkeesti helpommin takaisin lentotilaan kuin "kisasiipi"). Luin onnettomuustutkintakeskuksen selvityksen yhdestä onnettomuudesta ja siinäkin annettiin ymmärtää, että tehokkaat kisasiivet vaativat lentäjältä melkein täydellistä reagointia ja erehtymättömyyttä. Olen joskus ajatellut, että varjoliito voisi olla minun lajini (ilmailuksi suht halpaa eikä kai vaadi aivan yhtä paljon aikaa kuin purjelento), mutta meni jauhot kurkkuun. Tulee sellainen olo, että jos kokeneimmat lentäjät ovat valmiita ottamaan suuria riskejä, niin miksi turvallisuuskulttuuri sitten alemmilla tasoilla olisi parempi. Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Tammikuu 17, 2005 Ilkka Mäkelän jutun perusteella näyttäis 70 luvulla lentäminen olleen ku menis morris marinaan poka päällä ja menoksi.. T:Pygmi PS:Sit jos sattui jotain niin kammo ihmettely Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Tammikuu 17, 2005 Tulee sellainen olo, että jos kokeneimmat lentäjät ovat valmiita ottamaan suuria riskejä, niin miksi turvallisuuskulttuuri sitten alemmilla tasoilla olisi parempi. Riskin ottaminen ja huono turvallisuuskulttuuri ei mene missään nimessä käsi kädessä. Itseasiassa paikoissa jossa otetaan riskejä on monesti, erittäin tarkkoja kavereita vaikka he ottavatkin riskejä. Kaikesta huolimatta he laittavat yllättävän paljon aikaa niiden riskien hallitsemiseen ja pienentämiseen. Heidän ammattimaista asennetta ja pilkuntarkkaa asioiden joka kantilta tutkiskelua on ilo seurata. Pahimmathan ongelmat turvallisuuskulttuurissa ovat juuri he, jotka ajattelevat ettei minulle voi käydä mitään ja tämä on turvallista kun minä tiedän kaiken, jne, jne. Usein he myös pönkittävät omaa turvallisuuden tunnetta siten, että "räksyttävät" muiden tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. -Jukka- Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Tammikuu 17, 2005 Ja BASE ei ole ilmailua, vaikka sen harrastajat ovatkin käytännössä 100% hyppääjiä. Näin on liitto (joka ei siis ole viranomainen) kertonut meille. -- Olli Tuli vaan tuossa Olli mieleen, että olisiko SIL kuitenkin tarkoittanut, että B.A.S.E ei ole laskuvarjourheilua, eikä sitä, että B.A.S.E ei ole Ilmailua? ??? Tämä pilkunviilaus nyt vaan tuli tällee yht äkkiä miellen. Nooo... oli miten oli .... -Jukka- Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Tammikuu 17, 2005 Riskin ottaminen ja huono turvallisuuskulttuuri ei mene missään nimessä käsi kädessä. Itseasiassa paikoissa jossa otetaan riskejä on monesti, erittäin tarkkoja kavereita vaikka he ottavatkin riskejä. En minä sitä epäilekään. Vaara vain näyttää jollain tavalla liittyvän lajiin. Ei kai muuten rakennettaisi liitimiä, joiden hallinta on jopa liian vaativaa. Riski otetaan tietoisesti, mutta sitä pyritään myös hallitsemaan. se kiehtoo joitakuita. Kai. Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Tammikuu 17, 2005 En minä sitä epäilekään. Vaara vain näyttää jollain tavalla liittyvän lajiin. Ei kai muuten rakennettaisi liitimiä, joiden hallinta on jopa liian vaativaa. Riski otetaan tietoisesti, mutta sitä pyritään myös hallitsemaan. se kiehtoo joitakuita. Kai. Ei kyse ole "vaaran kiehtomisesta". Jotkut haluavat vaan mennä harrastuksessa mahdollisimman täydellistä suoritusta, näin ollen Varjoliitokilpailussa on selkeä etu jos pystyt lentämään huomattavasti nopeammalla ja vähemmän vajoovalla siivellä kuin muut ja kun kaikki ajattelee näin, niin yllättäen näitä nopeamia kuin muilla on kaikkilla ja ollaan siinä tilanteessa, että et voi antaa muille tasoitusta varusteissa. Kyse on vain siitä, että haluat tehdä elämäsi parasta tekemistäsi/ harrastustasi mahdollisimman hyvin ja haluat kehittyä siinä, ei mielestäni mistään itse vaaran hakemisesta. Otetaan nyt mikä tahansa harrastus, esim valokuvaus.... jotkut tyytyvät räpsimään lomakuvia, jotkut taas haluavat kehittyä siinä niin paljon kun vain tekniikka ja opiskelumahdollisuudet (kirjat/ kurssit, jne) antavat periksi. Tämä sama pätee vähän kaikkeen... ilmailussa nyt vaan on _aina_ riskinsä ja kun ollaan äärirajoilla riskit kasvaa... valokuvauksessa voi olla esim iso objektiivi voi heilahtaa polveen juostessa eri kuvauspaikoille ja polvi kipee pari viikkoa, ilmailussa taas lopputulos voi olla selkeesti karmaisevampi. -Jukka- Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Tammikuu 18, 2005 Mainittakoon nyt ihan ensimmäiseksi, etten halua yleistää. Samat jorinat on käyty s.h.i:ssä ja ilmailu.orgissa - muiden muassa. Joka tapauksessa - kuten Tuomas tuossa aiemmin mainitsikin - olemme vähän pohtineet näitä seikkoja jonkinlaisella kokoonpanolla. Tuntuisi, että syynä tähän ultrien onnettomuusfrekvenssiin mahtaisi olla aika pitkälti asenteet, koulutuksen puute, perinteisen kerhokulttuurin puute ja kaiken tämän mukanaan tuoma selkeä tietämättömyys. Monessa tapauksessa. Tiedän toki, että ultria lentää ja niillä kouluttavat myös monen tuhansien tuntien kokemuksella ilmailevat pitkän linjat harrastajat sekä vielä useamman tuhannen tunnin kokemuksella lentävät ammattilaiset. Siltikin on perustettu paljon konekimppoja ja uusia kerhoja, joissa ei välttämättä ole laajaa perspektiiviä lentotouhuihin. Valitettavasti se on tullut kymmeniä kertoja esille keskusteltaessa aivan perusasioista. Tällä rakenteella ei tietysti hetkessä saadakaan laajaa muutosta aikaan, mikäli kaikki ne samat vanhat mokat täytyy tehdä uudelleen uuden ilma-alusryhmän pilottien toimesta. Näinpä pyrkisin tyrkyttämään kovasti yhteistyötä ja suvaitsevaisuutta. Minkä ihmeen takia tässä maassa täytyy ylenkatsoa kaiken aikaa muita kuin oman lajin harrastajia. Mikäli ultrien teoriatuntimääriä ei saada kasvatetuksi, voisivat kerhot hyödyntää näiden pitkän linjan harrastajien kokemusta pyytämällä heitä vaikka luennoimaan vuosien kokemuksista ja ennen kaikkea siitä, mitä sen kokemuksen hankkimisen eteen on jouduttu tekemään. Jos kaikki ilmailumääräykset on "kirjoitettu verellä", pitäisi sen painomustemäärän jo riittää pikkuhiljaa. Kuten tuossa annoin sivulauseella ymmärtää, puoltaisin vakaasti teoriatuntimäärien nostamista. Ihan vaan sillä perusteela, että olen useamman kerran joutunut toteamaan, ettei ultralentäjä ensinnäkään tiedä jonkin asian määrättyä laitaa, saati tiedä, mistä hän tämän tiedon voi kaivaa. Sama pätee käsittämättömiin ajatuksiin aerodynamiikasta, lentokoneen rakenteista ja lentotoiminnasta yleensä. En pyri tässä esiintymään minään suurena tietäjänä, mutta ehkäpä olen nykyisellään yksi näistä ilmailumääräysfetisteistä (J.Laukkasen ja H. Heikkilän ohella ) Annan tälle ajatusmaailmalle taustaa kertomalla hieman omasta ilmailu-uran aloituksestani. Innostushan oli valtava jo kakarana, joten menimme kaverini kanssa moputeorioita kuulemaan 13-vuotiaina (täytimme sentään 14 loppuvuodesta). Kuitenkin itse lentämisen aloittaminen meni aikaan kirjoitusten jälkeen, joten jonkinlainen tauko hommaan tuli. Tässä vaiheessa voinee myös myöntää, ettei yläastepohjalta voine ymmärtää välttämättä ihan kaikkea, mistä tunneilla puhuttiin. No, sitten lupakirjan suoritusvaiheessa riitti se, että saatoin tenttimällä teoriat voimaan. Tämä kävi jotensakin suhteellisen kivuttomasti. Joka tapauksessa pikku hiljaa alkoi valjeta hommassa olevan paljonkin ihan tietämättömiä asioita, joita ei edes osannut ajatella olevankaan. Nämä asiat alkoivat pikkuhiljakseen seljetä vasta vuosien kuluessa ilmailu-uran jatkuessa kaiken aikaa. Onneksi sentään kerhossa oli purjelentokulttuuria 40-luvulta saakka, joten hiukan potkimalla päästiin aina eteenpäin. Mainittakoon tässä yhteydessä, ettei noina aikoina ollut tosiaankaan näitä maanmainioita internet-foorumeita, joista tietoa saa kaiken aikaa. Joskus 90-luvun puoltaväliä lähestyttäessä tuli internet tutuksi ja sitä kautta löytyi ensimmäinen alan postilistaryhmä, josta sai jotakin pientä uutta tietoa. Tieto siis karttui, mutta voisinpa silti todeta vasta PPL-kurssin olleen lopullinen herättämö ymmärtämään mistä kaikesta harrasteilmailussakin on kyse. Aiemmin homma oli ollut vähän semmoisella kiikun-kaakun pohjalla. Lentäminen itsessään ei ehkä niinkään, mutta kaikenlainen oheistoiminta meni ehkä hieman rimaa hipoen, välillä alapuoleltakin. Oppirahat sai sitten maksetuksi kunnolla särkemällä yhden lentokoneen. Se nyt ei oikeastaan ollut enää tiedonpuutteesta kiinni, vaan lähinnä liikaa kasvaneen itseluottamuksen, typeryyden, huonon tuurin ja perusasioiden huomioimatta jättämisen syytä. Sen jälkeen noita hommia on vasta tullut ajatelluksikin, joten jotakin hyvää siitäkin, kun sentään terveys säilyi henkistä puolta lukuunottamatta. Vaan kun en aiemminkaan ole ollut mieleltäni järin stabiili, ni eipä siinäkään lopullista vahinkoa päässyt tapahtumaan Tällä vuodatuksella haluaisin yrittää kiinnittää huomiota siihen, että lentäminen kokonaisuutena on aika lailla pitkällinen oppimisprosessi. Toisilta se käy nopeammin, toisilta ei, mutta jollekin tasolle kaikkien normaali-ihmisten on mahdollista päästä. Suurin pointti hommassa on tiedostaa se taso, ja pysytellä mieluusti hiukan sen rajan alapuolella, missä tiedot, taidot ja kapasiteetti eivät enää kunnolla kohtaa. Samat perusasiat pätevät kaikkeen lentämiseen. Vahinkoja sattuu, mutta niistä on tiedetty viisastuttavan jo ikiajat. Lentäjä ei toisen vanhan viisauden mukaan ole koskaan valmis. Mitä enemmän kokemusta karttuu, sitä tietoisemmaksi hän tulee omista rajoistaan. Samahan pätee tässäkin lähes kaikkeen oppimiseen. Tältä pohjalta vaikka edes hieman lentoturvallisempaa vuotta yrittäen... -A- Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Tammikuu 18, 2005 Edellinen viesti oli mielestäni lähellä todellista tilannetta. Ultriin on astunut remmiin uusi lentäjäporukka jolle ultrat ovat ensimmäinen lentämisen muoto ja näin ollen se ei ole kasvanut kiinni perinteisten lentolajien turvallisuusajatteluun tai -asenteisiin. Tilanne varmasti parantuu kokemuksen kasvaessa. Ultriin mukaan tulleet kokeneet PPL tai MGPL/GPL-pilotit astuvat hekin uuden lentomuodon pariin eli ultrien uusi sukupolvi on heillekin uusi tuttavuus ja vaikka kone ilmassa pysyykin ja on helppo käsitellä monet koneen käsittelyn taidot ovat selkäytimessä, ts. periytyvät joko mottikoneista tai purtsikoista ja tietyissä olosuhteissa ne saattavat olla vääränlaisia ultrien käsittelyssä. Lentokokemuksen karttuminen auttaa tässäkin asiassa. Lisäksi ultrilla lennetään oikeastaan kaikkialla missä se on mahdollista, lentokentillä, lentopaikoilla, pelloilla, vesissä ja ties missä. Kahta ensimmäistä lukuunottamatta lentotoiminta vaatii tavallista enemmän tarkkavaisuutta ja valppautta - yleisö, eläimet, reunaesteet - kaikki ovat lentotoimintaan varta vasten rakennetuilta paikoilta poissa. Onnettomuusriskikin on tietty suurempi. Ja sanottakoon ultrien rakenteen kestävyydestä mitä tahansa, minä en usko että ne yltävät purjekoneiden ja yleisilmailukoneiden tasolle lähiaikoina ja jos yltävät ne ovat taas niin kalliita että ultrat pitää keksiä uudestaan. Eikä siinä mitään, mutta rakenteiden ongelmat lisäävät päivätarkastuksen tärkeyttä ja kypsää asennetta lentäjältä. Jos niitä ei ole ei ihme että osia tippuu ja pettää. Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Tammikuu 18, 2005 Tässä on B.A.S.E:n Hall of Fame Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
