Mielipiteesi kuolemantuomiosta?

[Santeri Saikkonen 0]

Teen kouluprojektia aiheesta ja kaipaisin mielipiteitä.

 

Kiitos! 

 

http://keskustelu.suomi24.fi/node/12826491

[Arne Wallen 72]

Elämän realiteetit tuolla linkittämässäsi 24 jutussa oli lähellä elämän realiteettejä.Olen vanha ja vanhanaikainen ajattelutavoiltani, ihminen joka tappaa aina tilaisuuden tullen, onko tällaisella oikeus elää ja jatkaa tappamista?Joskus tietty nämä tapot ovat jäsentenvälisiä ja hyväksyttäne tällaiset, kahdelle narkille tullut kinaa ja nopeampi puukolla tai kukkaruukulla olkoon voittaja ja palkitaan lobotomialla tai kuolemantuomiolla, vapaa valinta.

Tästä aiheesta on oikeasti keskusteltu vuosikymmenet oppineitten? kesken, yhteiskunta länsimaissa ottanut pääasiassa kannan ettei, nykypäivän nousevat yhteiskunnat tätä harrastavat selityksellä tai uskolla jos toisellakin.

Kaikesta huolimatta en pidä tappamista oikeutettuna mutta jossain vaiheessa kun uutisia seuraa tuleekin mieleen että sopisihan tuo määrättyihin tyilanteisiin.

Eli mielipiteeni juu ja ei.

[Markku Vierelä 0]

Joka leikkiin ryhtyy, niin leikin kestäköön, murhasta tuomituille kuoleman tuomio. On jo tekoon ryhtyessä, tiennyt päättävänsä toisen elämän.

[Olavi Uotila 184]

Suosin Hammurapin lakia: Hammas hampaasta, silmä silmästä ja se siitä. Minusta on kyllä väärin, jos hengenriistäjää elätetään veronmaksajien rahoilla vuosia tai vuosikymmeniä. Nirri pois vaan!

[Tommi Pettinen 68]

Kysymys on kaksijakoinen: Hammurabin laki perustuu Raamattuun: 2. Mooseksen kirja 21:24: silmä silmästä, hammas hampaasta, käsi kädestä, jalka jalasta jne.

Ihmisillä vain on rajallinen mahdollisuus nähdä asioita (nykyisin on tosin DNA-testit jotka auttavat hyvin paljon). Siksi on suuri riski tehdä vakava virhe tuomioissa. Toisaalta, kaikenlaisia Jammuja on liikkeellä, joille ei tavallaan olisi muuta paikkaa kuin se kuuluisa saunan tausta...

[Alex Lund 19]

Ei ole meidän asia päättää saako toinen elää vai ei.

[Olavi Uotila 184]

Ei ole meidän asia päättää saako toinen elää vai ei.

 

Kerro se murhaajille

[Mikko Kärkkäinen 183]

En kannata. Juuri oli mediassa juttua, kun joku tummaihoinen jenkki pääsi pois linnasta, kärsittyään syyttömänä 30vuotta. Mieti jos kaveri olisi teloitettu. :/ Harvoin voidaan olla täysin 100% varmoja ihmisen syyllisyydestä.

[Markku Vierelä 0]

En kannata. Juuri oli mediassa juttua, kun joku tummaihoinen jenkki pääsi pois linnasta, kärsittyään syyttömänä 30vuotta. Mieti jos kaveri olisi teloitettu. :/ Harvoin voidaan olla täysin 100% varmoja ihmisen syyllisyydestä.

Ameriikan ihmemaassa kaikki on mahdollista. Montako Suomessa on vapautettu, kun on syyttömänä istunut henkirikoksesta?

[Juha Lampi 266]

Jos ei ole niin hirmu tarkkaa ihmiselämän arvon ja oikeudenmukaisuuden kanssa, niin onhan tuo tappaminen nopea ja halpa konsti päästä eroon ei-toivomistaan. Näin toimitaan mm. rikollis- ja terroristimaailmassa.

 

Haluaisimmeko me muut kuitenkin toimia vähän paremmin kuin nämä esikuvat?

 

"Oikeudenmukaisesti ja humaanisti" toteutettu tuomio on pitkällinen, yhteiskunnalle kallis, monille osapuolille traumoja aiheuttava ja tehoton prosessi, joka epäonnistuu tärkeimmässä tavoitteessaan: juuri ao. rikoksen ehkäisyssä. Se glorifioi tuomituista marttyyreita ja pakottaa yhteiskunnan osallistumaan rikollisen laajennetun itsemurhaan. Tämän totesi tärkeimmiltä osin muistelmissaan myös Albert Pierrepoint päättäessään turhautuneena pyövelinuransa.

 

Ongelmallista on yleensä se, että tästä puhuttaessa sotketaan usein käsitteet oikeus, kosto ja sodankäynti. Sotiminen on äärimmäistä pakkotoimintaa selvitymiseksi, kosto oman pahan olon pakonomaista purkamistarvetta, mutta oikeus on suurta henkistä kypsyyttä vaativa taitolaji.

 

Jos kuitenkin luulet kannattavasi äärimmäistä rangaistusta, tee testi! Sano sille ihmiselle, joka on elämässäsi tärkein:"Jos sinä tekisit kapitaalirikoksen, katsoisin, että sinut tulee teloittaa!" Sano se myös peilin edessä itsellesi! Oikeus ei voi koskea vain inhottavia tyyppejä - se koskee kaikkia!

[Pekka Holopainen 96]

1. En ole koskaan kannattanut kuolemantuomioita, en kannata niitä nyt, enkä koskaan tule kannattamaankaan.

 

2. Voisin kuitenkin siirtyä kuolemantuomion kannattajaksi heti, jos keksittäisiin 100% varmuus kuolemaan tuomitun syyllisyydelle jokaisessa tapauksessa. Yksikin väärin tuomittu on liikaa.

 

https://www.amnesty.fi/tyomme/teemat/kuolemanrangaistus/

http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/raportti-usa-n-kuolemaantuomittujen-joukossa-luultua-enemman-syyttomia/2282492

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288417362508.html

jne...

 

3. Koska kohta 2. on mahdoton, astuu kohta 1. voimaan jokaisessa tapauksessa.

 

Pekka

 

P.S. Todellisuudessa en kannattaisi kuolemantuomiota edes silloin, jos kohta 2. olisi mahdollinen. Kuolemantuomio on moraaliton teko. Se on laillistettu murha, vaikka tekijänä ei olekaan yksityinen ihminen (muutoin kuin valtion välikappaleena).   

 

Peukut Juhalle  . Esitit asian ytimekkäästi.

[Tatu Koiranen 1 639]

Vai että kuolemantuomio. Naurettavaa, että sitä vielä joku käyttää ja kuvittelee sen toimivan tehokkaasti. Vaikka kuolemantuomio ei varsinaisesti ymmärtämälleni rangaistusasteikolle sovikaan, niin voisi olla syytä pohtia, onko helpompi vai vaikeampi ottaa kiinni rikollinen X, joka voi saada teostaan 6 vuotta linnaa vai teloituksen. Jälkimmäisellä ei ole oikein mitään menetettävää, voi siinä sivussa kuolla muutama ylimääräinenkin jos siitä on jotain apua virkavallan välttelemisessä.

[Olavi Uotila 184]

Tämän ajan ongelma on rikollisten paapominen ja oikeusturva, uhrista ei juurikaan välitetä. Suomessa tuomiotkin ovat naurettavan alhaisia, usein tulee ehdonalaista, joka sinänsä ei ole mikään rangaistus edes. Ensikertalaisella vielä puolittuu. Suorastaan kiihottaa uuteen pahantekoon.

[Tatu Koiranen 1 639]

Tämän ajan ongelma on rikollisten paapominen ja oikeusturva, uhrista ei juurikaan välitetä. Suomessa tuomiotkin ovat naurettavan alhaisia, usein tulee ehdonalaista, joka sinänsä ei ole mikään rangaistus edes. Ensikertalaisella vielä puolittuu. Suorastaan kiihottaa uuteen pahantekoon.

 

Asianomistajan oikeusturvalla ei ole mitään tekemistä syylliseksi tuomitun rangaistuksen kanssa. Ei mitään.

[Olavi Uotila 184]

Asianomistajan oikeusturvalla ei ole mitään tekemistä syylliseksi tuomitun rangaistuksen kanssa. Ei mitään.

 

Eipä tietenkään. Sellaista on lainsäädäntö. Tarkoitin kyllä rikollisen oikeusturvaa, siitä pidetään huolta viimeisen päälle.

[Harri Mattila 120]

Omasta mielestäni törkeimpiin rikoksiin syylistyvät, eli murhaajat, raiskaajat, rattijuopot, huumeissa/lääketokkurassa kolaroivat, törkeisiin pahoinpitelyihin ( potkitaan maassa makaavaa, hakataan päätä seinään jne) syyllistyvät suoraan Lapin perukoille. Siellä korvessa hyvä kuokkia suota käsipelissä kesät, talvet. Ruoka-annoksen koko noin 2000 kaloria ja vartijoina riittävän sadistiset tyypit. Rangaistusken minimiaika aina 3 vuotta ja murhista tuollaiset 15 vuotta.

 

Rattijuopoilta/huumekuskeilta lisäksi aina ajopeli valtiolle, riippumatta onko oma vai firman jne.

 

Lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista ( vrt Jammu-setä aikanaan ja vastaavat). Ensin munien kuohinta ilman puudutuksia ja sitten suota kuokkimaan 20 vuodeksi.

 

Kuolemantuomio on itse asiassa liian helppo tuomio. Siinä tuomittu pääsee liian helpolla.

[Ari Viitajylhä 33]

Ensin munien kuohinta ilman puudutuksia ja sitten suota kuokkimaan 20 vuodeksi.

Ei vaan loppu iäksi. 20 vuotta on raakasti liian vähän.

[Jani Nissi 0]

Itseasiassa Suomessa (ja muissa paapontamaissa) uusintarikollisuus on kansainvälisesti mitattuna hyvinkin vähäistä.

Millaisia tilastoja näistä maista sitten löytyy, missä ei rikollisia paapota?

 

Rikosten uusimista on tutkittu paljon. Tulokset luonnollisesti vaihtelevat jonkin verran uusimisen kriteerien ja valitun tutkimusaineiston perusteella, mutta yleistäen voidaan todeta rikosten uusimisen olevan varsin tavallista. Uusintarikollisuus suomalaisten miesvankien keskuudessa on vaihdellut noin 40 ja 60 prosentin välillä, kun seurantaaika on kahdesta viiteen vuoteen ja kriteerinä on uusi ehdoton vankeusrangaistus.

 

Rikosseuraamuslaitoksen tulostavoitteena vuonna 2011 oli selvittää uusintarikollisuuden asteet kaikista seuraamusmuodoista. Maaliskuussa 2012 julkaistujen tietojen mukaan (Rikosseuraamuslaitoksen tilinpäätös ja toimintakertomus vuodelta 2011) vuonna 2008 vapautuneista vangeista 44 prosenttia palasi vankilaan kolmen vuoden seurantaaikana. Vuonna 2007 vapautuneiden uusimistodennäköisyys oli yhtä suuri.

 

Aika kovilta nämä meikäläistenkin uusimisprosentit vaikuttavat näin maallikon silmiin, jos suunnilleen joka toinen palailee pahnoille kolmen vuoden sisällä vapautumisesta.

[Tatu Koiranen 1 639]

Rattijuopoilta/huumekuskeilta lisäksi aina ajopeli valtiolle, riippumatta onko oma vai firman jne.

 

Niin, ehdottomasti myös varastetut autot, tai aiemmin selvin päin lainatut autot, mahdollisista yritysten vuokra-autoista puhumattakaan on EHDOTTOMASTI SAATAVA VALTION HALTUUN, koska... ?

[O-P Pietila 1]

Kannatan tapauksissa missä jo kerran henkirikoksesta tuomittu uusii heti vapautumisensa jälkeen tekonsa. Lisäksi kannatan erikseen myös äärimmäisissä tapauksissa, esim. terroriteot, Norjan joukkomurha, yms. kohdalla.

Suomessa tapetaan yleensä useimmin viinapullosta, intohimosta, mustasukkaisuudesta tai kama/pilleripäissään. Suunniteltuja tekoja on onneksi harvemmin. Edellämainituissa yhteyksissä on kyse usein nimenomaan taposta, ei murhasta joka käsittääkseni on ennalta suunniteltu.

[Jussi Seppälä 1]

En kannata kuolemantuomioita vaan tarpeeksi ankaria vankeusrangaistuksia. En kannata 15-kertaisia elinkautisiakaan, sillä ihan yksinkertainenkin riittäisi, jos se oikeasti olisi sellainen.

 

Nykypäivänä Suomessa kannetaan kovasti huolta vankien sopeuttamisesta ja muusta humaanista puolesta siksi, että vangit olisivat yhteiskuntakelpoisia vapautuessaan. Tämä on toki sinänsä kannatettava idea, mutta mukana tulisi olla myös realismia ja mahdollisuus myöntää, että monien kohdalla sopeutumista ja ryhtiliikettä ei tapahdu.  Pahimmat tapaukset tulee voida pitää telkien takana lopun ikäänsä. Ei siksi, että he siellä paranisivat, vaan muiden suojelemiseksi. Rahan tai sen puutteen ei koskaan tulisi olla minkäänlainen tekijä vankeusrangaistusten pituutta mietittäessä.

[Tatu Koiranen 1 639]

Rahan tai sen puutteen ei koskaan tulisi olla minkäänlainen tekijä vankeusrangaistusten pituutta mietittäessä.

 

Raha ja sen puute on olennainen tekijä jo kun mietitään, miten ihmiselämiä suojellaan. Jos halutaan hyvin kärkäs ilmailuhenkinen esimerkki, niin miksi ETOPS on sallittu tai miksi yksimoottorikoneella saa lentää yhtään mitään matkustajaa? Miksei vaadita vähintään neljää moottoria? Raha ja sen puute vaikuttaa oikeastaan ihan kaikkeen, miksi tämän pitäisi olla siitä olennaisesti erotettuna?

[O-P Pietila 1]

Raha on jo nykyisin suoranainen ongelma vankeustuomioita mietittäessä. Pitkäaikaisvanki tulee valtiolle ja yhteiskunnalle todella kalliiksi. Tämä alkaa näkyä välillisesti tuomioiden pituuksina, tai paremminkin lyhyytenä.

 

Mielipide kuolemantuomiosta on eettinen kysymys mikä selkeästi jakaa mielipiteitä, mutta kysytään täysin hypoteettinen kysymys;

entä jos järjettömän ja tarpeettoman henkirikoksen uhriksi joutuisi joku teille rakas ihminen, kuten puoliso, lapsi tai muuten puolustuskyvytön henkilö.

Itse tiedän, että valinta vangitsemisen ja kuolemantuomion välillä olisi helppo. Jokainen tapaus tulisi luonnollisesti punnita erikseen, mutta jonkinlainen

eettinen ja moraalinen maalaisjärki sanoo, että jotkin teot ovat vain niin julmia, että nykyinen elinkautinen sellaisenaan ei ole tuomiona riittävä.

 

Täysin käsittämättömäksi menee esim. Bredvik /Norjan joukkosurma. Uhreina kymmeniä nuoria /lapsia, teko täysin suunniteltu, jne.

Miksi tälläiselle kaverille annetaan mahdollisuus vangittuna hoitaa kirjeenvaihtoa ja jatkaa poliittista manifestia, yms.

Tässä tapauksessa kuolemantuomio olisi ollut ainoa järkevä vaihtoehto.

[Antti Asikainen 1]

entä jos järjettömän ja tarpeettoman henkirikoksen uhriksi joutuisi joku teille rakas ihminen, kuten puoliso, lapsi tai muuten puolustuskyvytön henkilö.

 

Psyykkisesti terve ja ehjä ihminen ei pysty suunnitelmalliseen ja raakaan väkivaltaan. Tilastot siitä, kuinka moni sodassa tarkoituksellisesti ampuu ohi, ovat paljastavia. Lajitoverin tappaminen on ihmiselle luonnonvastaista.

 

Pidänkin häikäilemättömään väkivaltaan kykeneviä ihmisiä henkisesti sairaina. Jos ihmiseltä puuttuu kyky empatiaan, se ei ole ihmisen valinta vaan sairauden aiheuttama häiriö.

 

Wikipedia kertoo, että "Helinä Häkkänen-Nyholmin toimittamassa kirjassa Psykopatia (Edita, 2009) psykopatian yleisyydestä on esitetty seuraavat luvut: vankiaineistossa 15-25 %, henkirikoksen tekijöistä 30 %, sarjamurhaajista 90 % ja kokonaisväestöstä 1 % täyttää psykopatian kriteerit."

 

Mieleltään vinksahtanut syntyy aina jonkun lapseksi. Keskustelussa täytyykin huomioida myös läheisten tunteet. Onko kuolemantuomio tietyistä mielenhäiriöistä perusteltu? Monia vammaisia ja psyykkisesti sairaita tuetaan yhteiskunnassamme. Pitäisikö pahiten yhteiskunnan normeja vastaan oireilevilta poistaa tuki ja tarjota tilalle kuolemantuomio?

 

Usein rikollisille kovia tuomiota vaativien maailmankatsomuksessa vaikuttaa käsitys siitä, että ihminen on itsenäinen olento, joka pystyy tekemään päätöksiä. Tieteen näkökulmasta tahdon olemassa olo on kuitenkin kyseenalaista. Jos syntyy psykopaatiksi, niin sitten syntyy. Psykopatia voi näkyä jo pienistä lapsista. 

 

En kannata kuolemantuomiota siksikään, että sen vaikutus yhteiskunnan turvallisuuteen on täysin marginaalinen. Jos liikkuu perussäädyllisten ihmisten joukossa eikä ryyppää, todennäköisyys joutua henkirikoksen tai edes väkivallan uhriksi on mitättömän pieni.

[Juha Toppi 0]

Eihän raha vankeinhoitoon mikään ongelma ole: Ulkoistetaan koko homma ja kilpailutetaan juttu. Halvimmalla tarjoutuva saa työn, olkoonpa vaikka Ulan Bator tai Tsetsenia. Kuljetuskaan ei tule kalliiksi, joutavat venkulat kävelemään ja vetäkööt vartijoita rillassa tai kevytperäkärryssä. Vaihtopäivä voi olla erran kuussa