Kolehti 3/2014: Miksi et menisi linnuntietä?

[Lauri Tarkkonen 0]

Yhdistysten rahankeruu ja toimintojen rahoitatminen ja tekeminen ovat kaikilla aloilla keskeisiä ongelmia. Minulla on enemmän kokemusta venekerhoista kuin ilmailukerhoista, mutta näen tilanteen monelta osalta hyvin samanlaisena. Venekerhot tarjoavat harvoissa tapauksissa kalustoa vuokralle, tosin sellaistakin tapahtuu, mutta niillä on ylläpidettävää ja huollettavaa omaisuutta ja kaikki tapahtumat vaativat toimijoita ja tarvikkeita.  Monet venekerjot ovat ratkaisseet työvoimaongelmaansa siten, että jäsenillä on ns. talkootyövelvallisuus, esimerkiksi 5 tuntia vuodessa tai 2 talkookertaa tai kerrat on rajattu vene- ja/tai telakkapaikan haltijoille.  Talkootyöstä ei saa mitään alennuksia ja ainoa etuisuus on hernekeitto tai makkara kaljan tai mehun kanssa. Sen sijaan talkootyön välttämisestä tulee sakko, joka voi olla 30 eurosta 300 eruoon. Esimerkiksi viimeksimainittu suuruusluokka liittyy usein vartiointivelvollisuuden laiminlyöntiin.  Logiikkana tässä järjestelyssä pidän sitä, että jos joku maalaa aidan, niin ne jotka eivät osallistu maalaamiseen voivat kustantaa maalit.  Kannattaa ehkä mainita, että talkootyövelvoitteen voi suorittaa sopimalla hallituksen kanssa jostain sopivasta tehtävästä, jos esimeriksi siivoustalkoiden päivämäärä tai työn luonne ei ole sopiva.

 

Jossain venekeroissa on hallituksen jäsenille tai muille keskeisille toimihenkilöille annettu maksuton laituripaikka, mikä ilmeisesti verottajan kirjoissa voi olla verotettava etuus.  Erilaiset alennukset, joita myös käytetään saatetaan tulkita veronalaiseksi tuloksi.  En tiedä miten tulisi suhtautua siihen, että esimerkiksi ultran huoltoon osallistuva kerholainen lentää koneella puolen tunnin koelennon, josta ei laskuteta. Tällainen velvoite, jota voidaan tulkita etuudeksi voi olla myös koneen vastuunhenkilöllä. 

 

Olen myös ehdottanut aktiivisuuspisteitä, joista ei tulisi suoranaista rahallista etuutta, mutta prioriteetti, esimerkiksi venekerhossa jotkut laituripaikat ovat halutumpia kuin toiset ja se, jolla on eniten pisteitä pääsisi valitsemaan ensimmäisenä, jos paikkoja vapautuu. Voidaan myös ajatella, että pisteet kuluvat valintojen mukaan, joten kerran pistekunkuksi päässyt veteraani ei olisi aina listan kärjessä. Lentokerhoissa tämä voisi merkitä myös prioriteettia koneiden varausjärjestelmässä, mutta tämä olisi pajlon hankalampi toteuttaa käytännössä kuin venekerhojen korkeintaan kerran vodessa tapahtuva laituripaikkojen jakaminen. 

 

Useimmilla yhdistyksillä on ongelmana, että hommia on enemmän kuin tekijöitä. Tässä kuitenkin voisin edelleen kuvitella, että tiedottaminen on avainasemassa. Ihmiset eivät kiinnostu sellaisesta mistä eivät mitään tiedä ja usein hallitus tai sisäpiiri puuhastelee mitä puuhastelee ja monet asiat tulevat rivijäsenille enemmän tai vähemmän yllätyksenä. Yllätys on tietenkin näillle sisäpiiriläisille, etteivät jäsenet tiedä.  Kun ihmettelin Benalmadenassa (Espanja), miksi eräiden katujen kulmissa ei ole nimikilpiä, niin useamman kerran paikkakuntalainen tuttavani on sanonut, eihän niitä tarvita, kyllähän kaikki täällä tietävät mikä tämän kadun nimi on.  Kun sisäpiiri ei pidä tarpeellisena tiedottaa ja toitotaa, niin ulkopuolella oelvat kokevat ysein, että hommat ovat sisäpiirin keskenään jakamia, eikä heitä tässä tarvita.

 

 

[Tatu Koiranen 1 758]

En tiedä miten tulisi suhtautua siihen, että esimerkiksi ultran huoltoon osallistuva kerholainen lentää koneella puolen tunnin koelennon, josta ei laskuteta. Tällainen velvoite, jota voidaan tulkita etuudeksi voi olla myös koneen vastuunhenkilöllä.

 

Ei ole verotuksen kannalta mikään ongelma, jos kyseessä on koelento. Silloin ilma-alusta käyttää operaattori omiin tarkoituksiinsa, eikä lentäjä omiin tarkoituksiinsa. PIKissä koelentoja on lennetty yleensä pari vuodessa, yleensä liittyen jonkin sellaisen järjestelmän huoltoon, jonka tarkitusta koelennon on katsottu vaativan. Joillain konetyypeillä huolto-ohjeet edellyttävät koelentoa muutenkin.

 

Ongelmia alkaa esiintyä, jos lennetään "koelentoa" pari tuntia eikä sitä dokumentoida mitenkään.

 

Lentokerhoissa tämä voisi merkitä myös prioriteettia koneiden varausjärjestelmässä, mutta tämä olisi pajlon hankalampi toteuttaa käytännössä kuin venekerhojen korkeintaan kerran vodessa tapahtuva laituripaikkojen jakaminen.

 

Niin, vaatisi esimerkiksi pari varausluokkaa. Ne, jotka ovat tehneet yli X tuntia edellisvuonna ja ne jotka ovat tehneet alle X tuntia. Ensiksi mainitut voisivat tehdä varauksia vaikkapa puoli vuotta etukäteen, jälkimmäiset vain 3 kuukautta. Käytännön tasolla ratkeaa tietojärjestelmällä tai varaussääntöjen kunnioittamisella.