Lentotontun joulu VI

[Juha Klemettinen 28]

Lentotontun joulu VI

 

Justus puki harmaan työnutun päälleen. Huolellisesti hän nosti hupun ja kiristi vyötä. Tonttu nappasi lapion olalleen, ja pujahti Malmin lentokonehallin hämärästä asematasolle. Kylmä vesidade teki joulukuisesta yöstä entistäkin synkemmän. Nopeasti teputtaen Justus kulki poikki asematason kiitotielle 36. Sitä pitkin hän käveli lähes puoliväliin, ennen kuin poikkeasi kiitotien viereen.

 

Justus huokasi ja upotti lapion maahan. Ripeästi hän kaivoi pienen montun noin metrin syvyyteen. Saatuaan kuopan valmiiksi, hän siirtyi muutaman metrin eteenpäin, ja alkoi jälleen kaivaa. Uuden kuopan valmistuttua, jatkui kaivaminen jälleen muutaman metrin eri paikasta. Ja jälleen uudesta, ja uudesta, ja uudesta paikasta. Reilun tunnin kuluttua pysähtyessään lepämään, oli tonttu kaivanut pitkän rivin kuoppia kiitotien varteen.

 

Justus nojaili pimeydessä lapioon ja veti syvään henkeä. Piti tunnustaa ettei ollut enää nuori ja vetreä tonttunuorukainen, toista se oli silloin kun jaksoi vaikka nyppiä männyntaimia purjelentokentiltä päiväkausia. Mutta tehtävä mikä tehtävä, Justus huokaisi mielessään. Vaikka tämä oli kolmas yö kaivamista Malmilla, hän ei ollut löytänyt sitä. Justus oli löytänyt vain melko matalaan haudatun Minolta merkkisen kopiokoneen jonka teloihin oli juuttunut Lentoliikennetragedia niminen paperi ja Alepan muovikassin täynnä mätiä omenoita. Kaikkea sitä voi lentokentiltä löytyä, Jutus mietti päätään pyöritellen.

 

Kaikki he Korvatunturilla rakastivat Joulupukkia, myös vaikeina aikoina. Mutta nyt pukki oli kyllä suoraan sanottuna mokannut. Joulun ja Korvatunturin maailmassa aika tuntui liikkuvan hitaasti, ja vuosikymmenet menettävän merkityksensä. Tämäkin sotku oli alkanut 90 vuotta sitten, Justus mietti. Joulupukki ja Muori olivat lähteneet vuonna 1922 rentoutumaan joulusesongin jälkeen Pariisiin. Tästä(kin) Pariisin matkasta kerrottiin vieläkin tarinoita puurokattilan äärellä, mutta Korvatunrilla ei tiedetty aivan kaikkea.

 

Punkun ja patongin yletön nauttiminen oli käynyt Joulupukin terveyden päälle siinä määrin, että hänen sydämensä oli pettänyt. Pukki oli elvytetty ja viroteltu iskukuntoon, ja Pariisin iloista nauttiminen oli jatkunut. Mutta tämän tapauksen seurauksena pukin medikaali oli peruttu. Itse asiassa Joulupukilla ei ole ollut voimassa olevaa medikaalia vuoden 1922 jälkeen.

 

Tämä pieni yksityiskohta oli selvinnyt sattumalta kun Trafi oli käynyt läpi Yleistennaisten ja Kulkutautien Ministeriön Ilmailutoimiston arkistoja. Trafi peruutti välittömästi kaikki Pukin lupakirjat. Kun virkamiehen kiinnostunut oli kerran herännyt, alkoi Trafi tutkimaan muutenkin Korvatunturin ilmailupuuhia.

 

Trafin uuden näkemyksen mukaan Korvatunturin käyttämät 7sleigh7-lahjareet vaativat kahden lentotontun miehistön. Asiaa tarkemmin tutkittaessa kävi selväksi, että uusien EASA Annex XXVI -säännöksien mukaan Korvatuntuntin puurokattila-ATO-lupa ei kattanut MCC-koulutuksen antamista käytössä olleeseen kalustoon. Kaikki tämä tuli suurena järkytyksenä Korvatunturin ilmailutoimistolle. Kaikki lentotontut joutuivat käymään uuden MCC-koulutuksen Bulgariassa kun kotimaista webbipohjaista ratkaisua ei ollut olemassa, ja lupakirjaton Joulupukki päätyi lentämään kirjoituspöytää lahjatoimiston takahuoneeseen.

 

Tilanteen ratkominen vei valtavasti aikaa ja energiaa, olisi ollut täysi katastrofi, jos lahjareet olisivat jääneet maahan, ja joululahjat olisi täytynyt lähettää maakuljetuksina. Kaiken hässäkän keskellä kukaan ei ehtinyt katsoa mitä masentunut Joulupukki teki siellä hämärässä takahuoneessa.

 

Justus puristi tiukemmin lapion kädensijaa, hän muisti niin selvästi sen aamun. Talouspäällikkötontun huuto oli kaikunut pitkin Korvatunturia. ”Tyhjä! Tyhjä! Se on aivan TYHJÄ!”, oli tonttu huutanut epätoivoisella äänellä ennen pyörtymistään. Lukua ottava talouspäällikkötonttu oli kannettu pikaisesti kuusanhavuterapiaan, ja talousosasto oli alkanut selvittää tilannetta. Hermostuttavan odotuksen jälkeen oli julkaistu tiedote. Korvatunturin lahjarahoitustilin saldo oli kaksi euroa. Kaikki maailman lasten joululahjojen rahoitukseen tarkoitetut varat olivat kadonneet. Korvatunturi ei voisi hankkia tai valmistaa ainoatakaan joululahjaa.

 

Kaikkien katseet kääntyivät Joulupukkiin. Selvisi, että pukki oli yksin siellä takahuoneessa istuessaan mennyt rahoittamaan varsin kalliitta lahjaprojekteja. Miljardi euroa uuteen terminaaliin maailman suurimmalle suomalaiselle lentokentälle. Miljoona saman lentokentän pop up -kulttuuritarjonnan kasvattamiseen. Neljä miljoonaa Malmin lentokentän pysäköintijärjestelyjen kehittämiseen jne. Justus tunsi vieläkin voivansa pahoin kun ajatteli asiaa. Perusteluna pukki oli vain mumissut ”...on se Aasian liikenne, ja Malmikin tuottaa tappiota...”.

 

Talousosasto lupasi selvittää kaiken nopeasti ja läpinäkyvästi. Samaan aikaan ”selvittämisen” kanssa ryhdyttiin ripeästi toimeen. Aivan viime hetkellä saatiin peruttu viiden miljoonan lahja YY-Optima nimiselle firmalle ilmailuaiheisen satukirjasarjan tuottamiseen. Justus oli sittemmin kuullut Malmin kuppilassa, että ko. firma olisi myynyt sarjan ensimmäisen osan jollekin ministeriölle.

 

Talousosasto realisoi nopeasti mm. sijoituksia, pari maakuntalentokenttää, yhden purjelentokoneen, ylimääräisiä puurokattiloita, ylijäämä joulukuusia ja yhden nurkkaan lahjapaperiin käärittynä jääneen URT-koulukoneen. Lahjarahoitustilille saatiin kerättyä riittävästi rahaa, että joulu pelastui. Tai lähes sen verran. Pääkaupunkiseudun lahjasektorin rahoitus oli jäänyt pahasti vajaaksi, ja lahjat hankkimatta.

 

Justus huokasi, ja löi lapion Malmin lentokentän maahan. Hän tunsi olevansa kuin suoraan suomalaisesta klassikkoromaanista. Vaikka tällä kentällä järjestys menikin suo, kenttä ja vasta sitten Jussi. Kaivettuaan kolme uutta kuoppaa Justus oli jo luopua toivosta tämän yön osalta. Mutta sitten! Tonttu oli aluksi epävarma oliko hän osunut johonkin, mutta uusi lapion isku varmisti asian: maassa oli jotain kovaa.

 

Nopeasti Justus kaivoi maata pois, paljastaen betonia. Hieman lisää kaivamista, ja siinä se oli! Metallinen luukku, jonka sinetti kertoi luukun avatun viimeksi 1980-luvulla. Justus pyyhki loput mullat luukun päältä, mursi sinetin, avasi raskaan kannen ja pujahti pimeyteen. Tikkaiden alapäässä Justus hapuili kylmää betoniseinää, ja löysi katkaisijan. Kirkkaat valot sattuivat koko yön pimeydessä ahertaneen tontun silmiin.

 

Kun Justuksen silmät alkoivat tottua valoon, kiinnittyi hänen huomionsa ensimmäisenä betonisuojan nurkassa seisovaan Tupolev Tu-95 -pommittajaan. Justus muisti hyvin miten se oli päätynyt Malmille ja varalahjavarastoon numero148, oli se Jeltsin Boris vain vänkä mies, hihitti tonttu mielessään. 

 

Justus antoi katseensa kiertää varastossa. Ja mitä hän näkikään! Korvalappustreoita, leipäkoneita, kunnon mädäreitä, tiiliskiven kokoisia puhelimia, MiG-hävittäjiä, lankapuhelimia, vohvelirautoja, olkatoppauksia, neonvärejä, UDF-moottoreita... Justus vetäisi nopeasti tonttulakin silmilleen, hänen silmiinsä sattui liikaa.

 

”Kukaan ei halua tätä romua lahjaksi 2010-luvulla”, mutisi tonttu lakkinsa alta. ”Mitä minä nyt teen, ei pääkaupunkiseutua voi tuomita takaisin 1980-luvulle”. Nyt olivat hyvät neuvot tarpeen. Justus yritti vilkaista lahjoja lakin alta, mutta hänen piti vetää lakki nopeasti takaisin silmien peitoksi, niin järkyttävä näky oli.

 

Justus kiipesi takaisin luukulle ja istui sen reunalle. Masentuneena hän tuijotti kylmässä vesisateessa Malmin pyöreän pimeää silhuettia. Juuri silloin Justuksen puhelin piippasi nutun taskussa. Se on varmaan tonttutyttö Jenny, Justus oli joutunut perumaan treffit kolmena iltana peräkkäin. Sekin, vielä tuumi tonttu kaivaessaan puhelinta esiin. Mutta siitähän se ainutlaatuinen ajatus lähti!

 

Puhelin! Internet! Nykyaika! Justus aivan puhisi intoa. Hän pudottautui alas lahjavarastoon, ja kohtasi rohkeasti lahjapinot. Ei aikaakaan kun kaikki lahjat oli kuvattu kännykkakameralla ja Ebay, Huuto.net jne. olivat täynnä kasari-retro-vintage-tavaraa.

 

Seuraavan parin viikon aikana Justus kantoi öisin tavaroita ulos lahjavarastosta, ja seuraavana yönä toi tilalle uusia lahjoja. Kauppa kävi hyvin, ilmeisesti 1980-luku oli tulossa taas muotiin, mikä sai Justuksen epäilemään ihmiskunnan tulevaisuutta.

 

Lopulta jouluaaton varhaisimpina hetkinä Justus kipitti asematason yli viimeiset lahjapaketit kainalossaan. Tontun tossuista jäi jäljet juuri sataneeseen puhtaan valkoiseen lumeen, joka kietoi Malmin syleilyynsä. Justus tunki viimeisen erän Ilmailuliitolle osoitettuja aktiivisuusrannekkeita lahjavarastoon, ja katseli tyytyväisenä ympärilleen. Kaikki vanhat tavarat olivat menneet kaupaksi, jopa kunnon mädreistä oli saanut kunnon hinnan Flightforumin myyntipalstalla.

 

Justus kiipesi ylös varastosta juuri oikeaan aikaan. Etäällä pohhjoisen taivaalla erottui tähtien joukossa punainen valo, Justus tiesi tarkallaan mikä se oli. Ja ei aikaakaan kun porojen vetämä lahjareki tuli kunnolla näkyviin, se teki Petteri Punakuonon johdolla laskukierroksen ja laskeutui aivan Justuksen viereen.

 

Justus taputti Punakuoonon punaista nenää, ja hymyili itsekseen. Korvatunturin tiedotusosasto muisti aina tiedottaa, ettei Punakuonolla ollut alkoholiongelmaa punaisesta nenästä huolimatta. Kukaan ei koskaan puhunut Joulupukin nenästä...

 

Joulupukin! Justus säpäsähti hämmästyksestä kun hän näki kuka kömpii ylös reen ajajan pukilta. Itse pukki! Miten tämä on mahdollista, ihmetteli Justus syöksyessään halaamaan pukkia. Pukki riisui isot aurinkolasinsa paljastaen komeat rusketusrajat jotka laseista oli jäänyt. Kyllähän Justus tiesi, että Joulupukki oli lähetetty lepäämään ja lataamaan akkujaan johonkin lämpimään, mutta mitä tämä nyt oli?

 

Pukki näytti lukevan Justuksen ajatukset. ”Siellä oli aurinkoa, rommia ja hyviä ilmailulääkäreitä”, pukki naurahti. ”Medikaalit on kunnossa nyt ja ikuisesti”. Justus teki face palmin ja pyöritti päätään. Eipä pukilla näyttänyt olevan sitä perämieslentotonttuakaan mukana reessä. Mutta lopulta, hän oli meidän kaikkien oma rakas Joulupukki, tuumi Justus.

 

”Lastataan nyt ne lahjat rekeen, että pääsen jatkamaan”, sanoi pukki. Justus oli aivan samaa mieltä. Lastataan lahjat, ehkä sen jälkeen ehtii vielä hotelli Avionin aulabaarin yhdelle. 

 

Hyvää joulua kaikille

[Jouni Laukkanen 55]

No niin. Eilen minua jo painostettiin ryhtymään päinostustoimenpiteisiin joulukertomuksen saamiseksi. Tätä oli siis odotettu jo aika hartaasi.

[Hanna Räihä 6]

Ihana Justus <3

[Juha Paulavuo 21]

Tätä on jo odotettukin.

[Sami V J Hämäläinen 0]

Metallicakin lauloi että "Justus for all!"

 

Jouluja!

[Sami Puro 599]

Peukku

[Cathy Tiainen 0]

:thmbup:

 

Kaunista ja myös totta......                                         

 

Cathy

[Teemu Kokkonen 15]

Hyvät joulut ja lentoturvallista uutta vuotta täältäkin suunnasta.  Kyllä on taas mahtavan tarinan Juha kirjoittsanut.