Eräs visio Suomen Ilmailuliiton tulevaisuudesta

[Nils Rostedt 13]

Kuvitteellinen puheenjohtajan palsta ILMAILU-lehdessä muutaman vuoden päästä:

 

”Liittomme on varsinainen monitaituri. Se hakee monimuotoisuudessaan vertaistaan suomalaisessa liikuntakentässä. Liiton ja sen kerhojen toiminta kattaa kaiken luonnosta nauttimisesta huippu-urheiluun, leppoisasta matkailusta peruskoulutukseen ja kaluston ylläpidosta lasten ja nuorten liikuntaan. Ja paljon muuta. Jo pelkästään olosuhteet, välineet ja harrastuksen intohimon kirjo on niin valtava, että harva harrastuslajien liitto pääsee edes lähelle sitä. DC-3 ja Hyttynen-lennokki sekä kuumailmapallo ja tehopurjekone ovat kaikki välineitä, jotka liikkuvat ilmassa. Muutoin yhtäläisyyksiä on vähän. Tosin moni jäsenseurojemme ilmailija harrastaa ilmailua hyvin monipuolisesti nauttien eri lajeista.

 

Liiton pari edellistä vuotta olivat aikaa jolloin rakennettiin toiminnan ja taloushallinnon järjestelmiä sekä hiottiin päivittäistä työskentelyä yhdeksi kokonaisuudeksi. Keväällä 2015 aloitimme strategiatyön. Miksi liitto on olemassa, mitä lisäarvoa liitto tuottaa jäsenseuroilleen ja niiden jäsenille? Mihin liiton pitäisi jatkossa keskittyä? Kaikkea kivaa kaikille periaate ei ole mahdollista, toisaalta liitto ei voi rajata pois sille selkeästi kuuluvia tehtäviä. Ratkaisuna tähän nostimme esille mallin neljästä sektorista. Liiton toiminta jakaantuu jatkossa niin strategisesti kuin operatiivisesti neljään pääalueeseen: lapset ja nuoret, harrasteilmailu, kilpaurheilu ja seurapalvelut. Tämän lisäksi toimintaa terävöitetään kärkihankkeilla kuten junioritoiminnan tuotteistaminen, koulutusjärjestelmän auditointi ja MM-projekti. Näiden kärkien kantavana ajatuksena on, että liitto voi tehdä ja tuottaa asioita keskitetysti ja tuotteistuksen myötä mallit ovat jäsenseurojen käytettävissä. Toisaalta liiton ei pidä ryhtyä asioihin, jotka ovat jäsenseurojen perustoimintaa. Liiton tulee vahvistaa jäsentensä toimintaedellytyksiä ja tarjota palveluja toiminnan kehittämiseen.

 

Samalla kun mietimme mitä liiton tulisi tehdä, on hyvä myös kriittisesti tarkastella, onko liitolle jo syntynyt toimintoja ja tapoja, jotka eivät vastaa myönteisesti peruskysymykseen: "onko tästä hyötyä ja lisäarvoa jäsenkerhoille tai niiden jäsenille”. Jos näin on, meillä on oltava rohkeutta kyseenalaistaa niiden tarpeellisuus ja olemassa olo. Liiton on kyettävä jatkossa tuottamaan enemmän lisäarvoa jäsenkunnalleen samoilla tai jopa entistä pienemmillä resursseilla. Yhteiskunnan taloudellisten panostuksien kasvuun ei voi tulevaisuutta perustaa, enkä näe syytä kasvattaa jäsenkerhoilta perittävää liittomaksua. Hyvä taloudenpito ja jatkuva toiminnan tarkoituksenmukainen tarkastelu ovat menestyksen peruskivet, ei antelias budjettirahoitus.

 

Junioritoiminnan ja huippu-urheilun kehittäminen vaatii kuitenkin jatkossa lisää resursseja. Liittona meidän tulisi miettiä mitä haluamme tehdä ja onko meillä näiltä osin jotain tarjottavaa mahdollisille yhteistyökumppaneille. Tälläkin saralla toimiva yhteistyö tuottaa parhaan tuloksen."

 

"Minulta on monesti kysytty mitä liitto tekee ja tarjoaa jäsenilleen. Lista liiton tärkeimmistä palveluista on yllättävän pitkä, itselleni yhden jäsenkerhon pitkäaikaisena puheenjohtajana aikaisemmin myös osaksi vieras ja yllättävä. On ehkä syytä kysyä kriittisesti osaammeko liittona kertoa mitä ja miksi teemme ja mitä kerhot meiltä saavat. Yksityiskohtainen luettelo jäsenpalveluista löytyy liiton uudistuneilta nettisivuilta. Kansainvälinen yhteistyö muiden ilmailualan järjestöjen kanssa on aktiivista. Liitto myös osallistuu aiempaa huomattavasti vahvemmin asetusten ja lakien valmistelutyöhön ja muuhun edunvalvontaan sekä tekee tiivistä yhteistyötä eri viranomaisten kanssa harrasteilmailun edellytysten parantamiseksi.

 

Liiton toiminta-ajatus vaatii kirkastamista ja fokusointia. Tarvitsemme lisää läpinäkyvyyttä, tehokkuutta ja tekemisen riemua. Meidän on kerrottava selkeämmin mitä teemme. Moni perusasia on kunnossa ja talous on vahvalla pohjalla. Tästä on hyvä tehdä parempaa kuin keskinkertaista, monimuotoisuuden lisäksi voimme olla joillakin sektoreilla maailman kärkeä. Tähän menestysprojektiin haastan kaikki ilmailijat ja kerhot mukaan. Osallistu liiton toimikunta- ja toimintotyöskentelyyn. Juuri nyt valitaan liiton toimikuntiin jäseniä vuodelle 201x. Katso lähemmin nettisivuiltamme. Tai ole aktiivisesti mukana kehittämässä ilmailua oman kerhosi puitteissa. Yhdessä tekemällä saamme paljon enemmän aikaan.”

 

 

 

Ylläoleva teksti on, kuten otsikko kertoo, eräs visio siitä, minkälainen Suomen Ilmailuliitto voisi jäsenilleen olla muutaman vuoden kuluttua. Liitosta käytävää synkkää keskustelua seuratessani ajattelin, että nyt voisi olla paikallaan myös toisenlainen visiointi sen tulevaisuudesta.

 

Voisiko tällainen visio toteutua? Tässä vaiheessa paljastan, että ylläoleva teksti ei ole vedetty aivan omasta hihasta, vaan on lainattu liki suoraan SIL:n veljesliiton eli Suomen Purjehdus ja Veneilyliiton (SPV) uusimmasta Nautic-jäsenlehdestä. Puheenjohtaja Samuli Salanterä antoi minulle luvan käyttää hänen ”puheenjohtajan mietteitä”-palstan tekstin. Olen muokannut sitä mm. vaihtamalla veneilyaiheisia sanoja ilmailuaiheisiin, mutta itse kuvaus liitosta koskee siis SPV:tä tänä päivänä ja on Salanterän käsialaa. Hänen alkuperäistekstinsä löytyy täältä.

 

Halusin tuoda tämän vision esille kahdesta syystä. Ensiksi, SPV on mielestäni ihan kelvollinen esikuva harraste/urheiluliitosta, missä asiat ovat mallillaan, vaikka sielläkin on ollut monenlaista turbulenssia matkan varrella. En halua väittää, että se olisi aivan ihanteellinen esikuva SIL:lle, mutta ilmeisesti siellä on tehty jotakin asioita fiksustikin.

 

Toiseksi, nyt jos koskaan olisi SIL:n tulevan menestyksen kannalta tärkeää että löydämme yhdessä a) kantavan vision minkälaisen SIL:n tulisi olla, sekä b) strategian millä siihen päästään.

Kenties ylläoleva teksti voi toimia siinä inspiraationa.

 

 

 

 

 

[Juha Lampi 270]

 

Olen aina sanonut, että tuhoa saa aikaan kuka tahansa idiootti, mutta rakentaminen on taitolaji! 

[Hanna Räihä 6]

Nyt tuli kuningasluokan avaus. Toivottavasti tähän tulee saman verran keskustelua kuin liittoa hajoittavien ketjujen ketjuihin.

 

 

[Teemu Lokka 53]

Missä se tykkää nappi on?? 

[Peter Lord 187]

Nils.

Vanhempi Valtiomies.

 

Kunnioitettava väliintulo.

[Mika Koski 0]

Saisikohan veneilypuolelta apuja myös siihen, miten vuodot tilkitään?

 

Liiton toiminta jakaantuu jatkossa niin strategisesti kuin operatiivisesti neljään pääalueeseen: lapset ja nuoret, harrasteilmailu, kilpaurheilu ja seurapalvelut.

 

Juuri näin. Ei lisättävää, poistettavaa tai muita muutoksia. Prioriteetti oltava ilmailussakin nuorisotyö ja uusien jäsenten hankinta. Olen mukana osaamiseni rajoissa.

 

T. Mika

 

ps. Ne jotka jaksavat marista Ilmailu -lehden tilasta. Tutustukaa venepuolen järjestölehtiin. Ne ne vasta ovatkin kuivia... heh heh heh hee (v***u mä oon hauska). Ilmailu on hyvä lehti ja jokainen voi sitä parantaa omilla hengentuotoksilla.

[Lauri Tarkkonen 0]

Nils Rostedtin esille nostama Samuli Salanterän visio on tietenkin erinomainen.  Kun on seurannut aikaisempaa Suomen Purjehtijaliittoa ja sen liittymistä Suomen veneilyliittoon, joka muutti nimensä moottoriveneliitoista veneilyliitoksi, jättämällä moottori sanan pois nimestään, koska se halusi purjehtijaliiton syrjimiä matkapurkehtijoita jäsenikseen, niin voi todeta, että uusi liitto joka synnytettiin väkisin, jossa kätilönä taisi toimia opetusministeriö ilmoittamalla joko suoraan tai epäsuorasti, että jatkossa valtionapuja ei tule kuin yhdelle liitolle, sopikaa keskenänne mikä se liitto on.  Oli pakko muodostaa yksi liitto.  Liiton hallinnossa on varmasti yhtä paljn ristivetoa kuin ilmailuliitossa, suuret seurat dominoivat ja pienet seurat vikisevät. Kilpapurjehduksen ja varsinkin viime vuosina kevytvenepurjehdukseksi muuttuneet olympiapurjehduksen saama näkyvyys ja menestyksen mukana tullut goodwill ja sponsoriraha ovat tietenkin helpottaneet asioita, mutta kovin autuasta ei elo purjehtijapuolella ole. Tosin siellä ei ihan yhtä kovaa huudeta kuin täällä ja koska rahaa on enemmän, niin siitä ei ole ihan samanlaista parkua.

 

Purjehduksen puolella juniorityö on luontevampaa, sillä jo alle 7-vuotiaat purjehtivat optimistejaan joko kerhojen omissa piireissä, mutat jotkut jopa kerhojen välisissä tai liiton kilpailuissa ja jatkumo sieltä kaikkiin luokkiin, aivan olympiamitaleille saakka on paljon yksiviivaisempaa kuin lennokki- ja partiotoiminnasta purjelennon kautta moottorilentoon, jos sinne saakka jatkaa.  Siirtyminen lennokeista purjelentoon ei ole samalla tavalla luontevaa kuin purjehduksessa, jossa melkein kaikilla veneilyä ylipäätänsä harrastavilla seuduilla on kerhoja, purjelentoa voi harjoittaa lähinnä siellä missä on kenttiä ja koneita ja faciliteetteja, joita on harvemmassa kuin veneilyllä. Tämän vuoksi ilmailun eri lajiryhmät tuntuvat olevan kaueampana toisistaan ja yhteisten etujen näkeminen on vaikeampaa ja kaveriin ei yhtä paljon luoteta.

 

Hyvin suuri ero ilmailun ja veneiyn roolissa on edunvalvonta.  Uskallan väittää, että kunnat, sikäli kuin vain rahaa on, suhtautuvat myönteisesti rantojen käyttöön venekerhojen satama- ja telakkatoimintaan. Ilmailussa on paljon useammin vaikeuksia saada riittävä ja sopiva alue kerhojen käyttöön, ne halutaan jonnekin syrjään pois silmistä ja korvista, siellä ei saa läträtä bensiinillä ja toimintaa rajoitetaan aamusta ja illassta, mitä ei missään venesatamassa tapahdu.  Ilmailuliiton on oltava paljon voimakkaampi edun valvoja viranomaisten ja poliittisten päättäjien suuntaan ja esimerkiksi nyt viimeisimmässä kriisissä, on todettava, että SIL ei ollut edes edustettuna ilmaliikennestrategiaa muokkaavassa eduskunna toimikunnassa, kun toimihenkiön vaihtumisen vuoksi paikka jäi tyhkäksi, eikä Suomen ilmailun edunvalvoja edes huomannut tai ollut kiinnostunut tarpeesta olla mukana.  Kun tässä on uhka, joka koskee noin puolta harrastusilmailusta ja yli puolta yleisilmailusta, niin ilmailuliitto on vasta aivan viime metreillä huomannut, että se voisikin ottaa kantaa asiaan. Tosin liiton jäsenlehti ei koe tätä vieläkään kovin merkittävänä asiana.  Koska ilmailu on muutenkin huomattavasti enemmän viranomaisohjausta tarvitseva laji kuin veneily, olisi viranomaisyhteistyö saatava takaisin liiton agendalle. Ilmailu on niin tärkeä asia, että sitä ei voi jättää yksinomaan poliitikkojen ja virkamisten käsiin.

 

[Antti Koskiniemi 4]

Nicke,

aivan erinomainen avaus. Tällä foorumilla on jo aivan riittävästi revitty liittoa hajalle. Tarvitaan positiivista asennetta jotta tästä päästään eteenpäin.

Antti 

[Tatu Koiranen 1 727]

Nicke,

aivan erinomainen avaus. Tällä foorumilla on jo aivan riittävästi revitty liittoa hajalle. Tarvitaan positiivista asennetta jotta tästä päästään eteenpäin.

Antti 

 

Kyllä tästä eteenpäin päästään, kehitys on jo nyt ollut sen suuntainen. Paaluttamista voi jo valmistella, mutta maaperätutkimus pitää ensin saattaa loppuun, ettei muutaman vuoden päästä olla taas ongelmissa. Enpä parempaa vertauskuvaa keksinyt. Eiköhän alkavana vuonna päästä jo käytännön toimiinkin liiton positiivisen kehittämisen osalta.

[Mika Koski 0]

Purjehduksen puolella juniorityö on luontevampaa, sillä jo alle 7-vuotiaat purjehtivat optimistejaan joko kerhojen omissa piireissä, mutat jotkut jopa kerhojen välisissä tai liiton kilpailuissa ja jatkumo sieltä kaikkiin luokkiin, aivan olympiamitaleille saakka on paljon yksiviivaisempaa kuin lennokki- ja partiotoiminnasta purjelennon kautta moottorilentoon, jos sinne saakka jatkaa.  Siirtyminen lennokeista purjelentoon ei ole samalla tavalla luontevaa kuin purjehduksessa, jossa melkein kaikilla veneilyä ylipäätänsä harrastavilla seuduilla on kerhoja, purjelentoa voi harjoittaa lähinnä siellä missä on kenttiä ja koneita ja faciliteetteja, joita on harvemmassa kuin veneilyllä. Tämän vuoksi ilmailun eri lajiryhmät tuntuvat olevan kaueampana toisistaan ja yhteisten etujen näkeminen on vaikeampaa ja kaveriin ei yhtä paljon luoteta.

 

En allekirjoita tuota, että ilmailu olisi jotenkin niiiiiin erillaista kuin purjehdus nuorisotyön suhteen. Nummelan Lentokeskuksessa viimeiset 5 vuotta lähes jokaisella esittelykurssilla opettaneena tapaan jatkuvasti nuoria, jotka osaavat lentää poskettoman hyvin, koska ovat harjoitelleet simulaattoreilla ja radio-ohjattavilla. Kaikkien ilmailulajien kesken vallitsee ns. positiivinen siirtovaikutus ts. jos osaa yhtä, niin osaat myös jotain toista hieman. Vaikka laskuvarjohyppääjä ohjaa kupua ihan eri tavalla kuin lentokonetta, niin hyppääjä ymmärtää lentämisestä paljon ns. pystymetsänmiestä  enemmän. Laskukierros, ilmatilan hahmotus, tuulen vaikutus, loppuveto jne.

 

Jääräpäisesti peräänkuulutan kerhoilta ja Liitolta panostusta myös sellaisiin ilmailun muotoihin, joissa ei tarvitse lupakirjaa ja ovat ikärajattomia. Aloitin oman poikani kanssa lentämisen 10 vuotiaana, kun hän alkoi painaa riittävästi kaksipaikkaisen purjekoneen kuormausta ajatellen sekä osasi toimia vöiden, kuomun ja varjon kanssa. Tätä ennen olimme rakentaneet lennokeita, lentäneet simulaattorilla jne.

 

Eli mikään ei rajoita nuorisotyön aloittamista, pitää vaan löytää keinot kutakin ikäryhmää varten. On totta että lupakirjan saa vasta 15-18 vuotiaana, mutta jos odotamme tuonne asti, menetämme nuoret muille lajeille tai kadulle. Ilmailuliiton strategiaan pitäisi myös sisällyttää, että saamme x % tai Y kpl kunkin ikäluokan edustajista mukaan kerhojen toimintaan ja jäsenistöön.

 

T. Mika

 

 

[Olli Luoma 79]

Tervehdys!

Mika puhuu täyttä asiaa. Me olemme aivan liian rajoittuneita ajattelussamme. Tässä meillä on vielä paljon tehtävää, myös tuossa poikkilajillisessa harrastamisessa.

 

Lämpimin palloterveisin

 

Olli L

[Juha Haapajärvi 0]

Moro!

 

Ei kannata kuitenkaan unohtaa meitä, jotka yli 40v keksitään palata vanhan haaveen pariin. Entistä suurempi osa ilmailijoista aloittaa nykyään lentämällä ultrapahvin ja ostamalla koneen Tai purtsikkapahvin ... ja sen oman koneen:D

Mun mielestä ilmailun markkinointia (/koulutusta) pitäisi kehittää nimen omaan tähän suuntaa. Tietenkään meistä vanhoina aloittaneista ei koskaan tuu sitten huippukilpalentäjiä

 

-Juha

[Lauri Tarkkonen 0]

Ehkä on tarpeen kommentoida purjehduksen ja ilmailun eroa nuorison osallistumisen ja rekrytoimisen suhteen.  On syytä huomata, että useilla pursiseuroilla on jo sisäänrakennettu reitti optareista, Zoomien ja vaativampien jollien kautta ihan olympiatasolle. Olen nähnyt alle viisivuotiaita optareissa varsin ansiokkaastit toimivina, tosin vanhempen tai valmentajien valvonnan alaisena ja jo alle 10 vuoden ikäisinä he purjehtivat jo varsin vaativassa kelissä.  Harvoilla lentokerhoilla on nuorisotoimintaa näin nuorille, eikä ilmailussa kovin helposti päästä samaan perhekeskeiseen toimintaan, jota matkaveneilijät harjoittavat, jossa lapset jo kapaloikäisistä lähtien ovat mukana ympäri Itämerta. 

 

Ilmailukerhot ovat käsittääkseni aivan liian lupakirjakeskeisiä. Lupakirjakurssit ovat tärkein uusien jäsenten rekrytointimuoto ja siihen panostetaan kaikkein voimakkaimmin, kenties energiaa ei juuri muuhun jääkään. Tässä suhteessa voisin kuvitella purjelentäjien olevan aivan erilaisessa assemassa ja olen havainnut, että Räyskälässä ja Teiskossa kentän vierellä on asuntovaunuja, jotka ovat samalla perheiden kesämökkejä, joissa ei lentävät perheenjäsenet viettävät aikaansa. Eräs työtoverini 70-luvulla kertoi, että purjelento on perheen harrastus, miesä lähtee kelin tullessa lentämään ja vaimo istuu telttatuolissa virkkaamassa ja laittaa lapsille ruokaa ja kun puhelin soi, hän kaivaa kartan, merkitsee siihen noutopaikan, pistää tuubin auton perään ja hakee miehen ja koneen takaisin kentälle.  Kiusallista todeta, että purjelento kärvistelee nuuorten puutteessa ja itsekin ovat väittäneet lajin ukkoutuvan.

 

Tiedän, että esimerkiksi MIK on ylläpitänyt ja kehittää edelleen simulaattoreita, joilla saa ainakin jonkun verran nuoria mukaan lentämään ja siten myös lupakirjakursseille, kunhan ikä riittää. Olen esittänyt, että KILA kehittäisi myös simulaattorin, jolla voisi harjoitella kun talven tymä iskee ja jolla myös nuoremmat voisivat saada tuntumaa ja tietoa, joka herättäisi mielenkiintoa oman lupakirjan hankkimiseen, kun ikää ja kenties rahaa tulee riittävästi.  Voisihan simulaattori olla hauska myös silloin kun medikaali iän tai väliaikaisesti sairauden vuoksi menee hyllylle. Tämä nuorten värväämnen mukaan vaatii kuitenkin ilmailukerhoilta tietynlaistas rakenteellista muutosta sekä ajattelussa että faciliteeteissa. Olen kuitenkin varma, että hyvä simulaattori maksaisi itsensä sekä rekrytointi- että harjoitteluapuna.  Olen ymmärtänyt, että simulaattoreilla saadaan aikaan myös mielenkiintoisia kilpailuja, jolla voidaan kehittää sekä taitoa että mielenkiintoa että saada kuppilatiimaan mausteita.

 

Teiskossa käydessäni näin varsin onnistuneen ratkaisun TIY:n ja paikallisten lennokkiharrastajien yhteistyöstä. Lennokkeja lennätettiin kiitotien toisessa päässä, heillä oli radiopuhelin ja he seurasivat liikennettä, ja pitivät taukoa, jos lentäminen sitä edellytti. Lentosessioiden jälkeen he tulivat paistamaan makkaraa ja istumaan TIY:n grillikatokseen ja siinä syntyi kontakteja ja kuppilatiimaa ja nuoret kokivat, että he ovat terfetulleita TIY:n purjelento- ja MoPu-toimintaan kunhan ikää tulee lisää. Ainakin sivusta katsojan kannalta erinomainen symbioosi. Lennokkipuolella oli sekä vapaastilentäviä ja radio-ohjattuja ja ikähaitari oli varmasti tuolta 5 vuodesta 50 vuoteen, ellei ylikin.

 

Kun hyvin nuorena rakensin lennokkeja ja olin kiinnostunut myös lentämisestä, niin muistelen Helsingissä vallilassa toimineen kerhon, jossa rakennettiin lennokkeja ja jolla taisi olla purjelentotoimintaakin, Harakka taisi olla koneena, mutta maantiede ja kalenterit eivät ospineet yhteen. Vallilan lennokkikerho taisi sitten muuttua Nuorisoilmailijoiksi, mutta kun purjelento ja lennokkitoiminta poistui Malmilta, niin kerhon tominta taisi siirtyä tai kuihtua.  En tiedä onko tällaisia kerhoja, joissa lennokeista pääsee purje- tai moottorilentoon missään olemassa. Kuitenkin tuo TIY:n malli voisi olla ihan toimiva muuuallakin.  Malmilla on perustettu ilmailupartio, joka on mielenkiintoinen ja tarjoaa varmasti uusia mahdollisuuksia nuorison tuomiseksi ilmailun pariin.

 

Tällä hetkellä uudet ilmailijat tulevat tosiaan tuolta +40 vuotiaitten miesten keskuudesta, olen varma, että heitä tulisi enemmänkin, mutta esimerkiksi ultrat ovat edelleen varsin hyvin kätketty salaisuus. Ne saavat julkisuutta lähinnä silloin kun joku pienkone putoaa. KILA on ollut useana vuonna Helsingin venenäyttelyssä esittelemässä sekä Ikarusta että kerhon toimintaa. Suurimmat yllätykset ovat olleet lentämisen suhteellisen pienet kustannukset. Jos lennetään kerhon koneella, niin lupakirjan hankkimisen jälkeen normaalilla lentomäärällä selvitään alle 3,000 euron vuosikustrannuksilla, mikä on vähemmän kuin mitä ihmiset käyttävät veneilyssä, golfissa, ratsastuksessa tai melkein missä tahansa välineitä ja suorituspaikkoja vaativassa harrastuksessa. Itse olen aloitanut lentämisen vasta 70v. täytettyäni ja sen vuoksi tuttavapiirissäni oli aika vähän lentäjiä, mutta paljon lentämisestä kiinnostuneita ja kaikki ovat hämmästelleet kuinka paljon halvempaa lentäminen on kuin mitä he ovat luulleet. Yllättävän yleinen käsitys on, että aloitetaan hankkimalla 250,000 euron lennokki ja sen jälkeen hankitaan 20,000 euron lupakirja ja sen jälkeen lennetään 500 e/h, ja jos käyt vaikka kuopiossa, niin laskuri pyörii Malmilta lähdöstä Malmille paluuseen. Jos siis olet yön yli joko sukulaisissa tai sään vuoksi, niin laskuri pyörii.  Tällaisten ennakkokäsitysten korjaaminen olisi yksi tie saada kiinnostuneet ajattelemaan, että kyllä minäkin.... 

[Jyrki Hämäläinen 2]

Kommentoin vähän näitä Laurin purjehdusjuttuja.

 

Suurin ero purjehduksen (veneilyn) ja ilmailun välillä on massa. SIL:n jäsenmäärä on alle 9000 ja SPV:n (Suomen Purjehdus ja Veneily) noin 60000. Se on edunvalvonnassa aivan valtava ero. Kuntien ja kaupunkien päättäjien ja virkamiehien joukosta löytyy ihan varmasti veneilijöitä paljon enemmän kuin ilmailijoita.

 

Lisäksi onhan lajeissakin tietysti eroa. Hieman yksinkertaistaen voidaan sanoa, että purjehdus on purjehdusta ja vain veneen koko suurenee iän ja varallisuuden myötä. Silloin on helppo rakentaa niitä portaita sieltä junioreista eteenpäin. Purjehdus on myös olympialaji ja se vaikuttaa suuresti rahanjakoon suomessa. Ilmailussa kaikki lajit ovat itsenäisiä lajeja ja se jossain määrin hankaloittaa edunvalvontaa. Esim. mainitsemasi lennokit ovat täysin itsenäinen ilmailulaji eikä niistä tarvitse eikä pidä rakentaa mitään polkua "eteenpäin".

[Teppo Sarpila 53]

Vallilan Lennokkikerho, eli Valkka tai VLK, toimii edelleen  http://lennokit.net/showthread.php?t=46418&highlight=Vallilan+Lennokkikerho

Mikä on purjehtialiiton jäsenmaksu ja mitä sillä saa?

Se, että Ilmailuliiton jäsenmäärästä puutuu 9000 ja yli lennokinharrastajaa johtuu suurelta osin siitä, että kokevat jäsenmaksun kalliiksi vastaavuuten mitä sillä saa...

[Lauri Tarkkonen 0]

Purjehtijat ovat purjehtijaliiton jäseniä kerhojensa kautta ja kerhot maksavat muistaakseni jotain n. 15 euroa per jäsen, jolla kerho saa yhden äänen liiton kokouksissa ja jäsen jäsenlehden, jonka nimi taitaa nyt olla Nautic, joka on ulkoistettu kuten Ilmailu. Purjehtijaliitto kouluttaa venekatsastajia ja kilpailujen toimihenkilöitä. Purjehtija saa veneen katsastuksesta 20% alennuksen venekatsastukseen, joka on kenties tuntuvin konkreettinen etu, jonka jäsen saa. Useimmille purjehtijoille, jotka eivät kilpaile kosketus Suomen purjehdus ja veneily-liittoon on suurinpiirtein yhtä etäinen kuin ilmailijoilla omaansa.

 

Arvelin VLK:n vielä olevan hengissä, mutta en ryhtynyt tarkastamaan asiaa, koska arvelin jonkun minua paremmin asioista tietävän kommentoivan asiaa. Hienoa, että se vielä toimii ja porskuttaa.

 

Ehkä vielä huomautus purjehtijoiden ja ilmailijoiden erilaisesta suhteesta kerhoihinsa ja liittoonsa voidaan todeta, että varmaankin yli puolet purjehtijoista on kerhojen jäseniä lähinnä vene- ja telakka-paikan vuoksi, eivätkä he tarvitse kerhoa juuri mihinkään muuhun. Ilmailijat lentävät aika ussein kerhon koneilla ja oman koneen omaavat sopivat halli- tai parkkipaikasta suoraan kentän operaattorin kanssa. Myös osa veneilijöistä pitää veneitään kunnan rakentamassa satamassa ja vuokraa paikan kunnalta.  Osa maksaa jäsenmaksunsa vain saadakseen käyttää purjehtijoiden lippua kauppalipun sijaan. Kannattaa ehkä mainita, että myös purjehduksen puolella on oma RC-järjestönsä, joka järjestää kilpailuja ja muuta yhteistoimintaa, jolla ei ole mitään tekemistä isompien veneiden kanssa. Vähän niinkuin lennokkiharrastajat ilmailun puolella.

 

 

[Teppo Sarpila 53]

Tarkkaanottaen Veneilyliiton jäsenmaksu on 12,50 Euroa. Ilmailuliiton jäsenmaksu 0n 75 Euroa. Etuja veneilyliitossa on enemmän. Veneilyliitossa ei ole suorajäseniä ellei

ole valmis maksamaan 250 Euroa.

Veneilyliiton kilpailulisenssistä en saa selvää. Joku maksu sielläkin on? FAI-kilpailulisenssi maksaa 15 Euroa.

Ilmailuliiton jäsenmäärä olisi paljon suurempi, jos jäsenmaksu olisi kohtuullisempi.

[Mika Koski 0]

Suurin ero purjehduksen (veneilyn) ja ilmailun välillä on massa. SIL:n jäsenmäärä on alle 9000 ja SPV:n (Suomen Purjehdus ja Veneily) noin 60000. Se on edunvalvonnassa aivan valtava ero. Kuntien ja kaupunkien päättäjien ja virkamiehien joukosta löytyy ihan varmasti veneilijöitä paljon enemmän kuin ilmailijoita.

 

Ero on suuri, mutta ei tuo 9000 ole mitenkään vähän. Se on hieman enemmän kuin esim. Vihreiden puolueessa on jäseniä ja kun ajattelee sitä voimaa jolla he ajavat asioita (päin h*lv*ttiä minun mielestäni), niin vika Ilmailuliiton osalta on jossain muussa.  Ko. Liitossa lienee painotettu liikaa henkilöiden ilmailuosaamista järjestö- ja johtamisosaamisen sijaan. Latikka lienee poikkeus ja hyvä niin.

 

Veneilypuolella on oivallettu se, että asioita ei voi ajaa ilman sidosryhmiä, jotka ovat joko poliittisia instituutioita tai muuten hyvin verkostoituneita henkilöitä. On kaikenmaailman neuvottelukuntia, tukiorganisaatioita jne. joissa on kauppamerenkulun, liike-elämän ja laivaston merkkihenkilöitä avaamassa latua operatiiviselle johdolle. Nykyisen julkisen mutapainin jälkeen halukkaita Liiton tukiorganisaatioihin tuskin löytyy, mutta ehkä joskus vielä. Lisäksi en malta olla mainitsematta, että valtavasti harmittaa lukea idioottimaisia aivopieruja aina kun joku poliittisia kytköksiä omaava henkilö ajaa ilmailijoiden asiaa.

 

Ei se minusta kommunistia tee, vaikka ajattelen kommunistin kanssa samalla tapaa jostain asiasta ja vaikka kommunisti ajaa minun etuani. On kiva olla edes jostain samaa mieltä kommarin kaa ja voi sellaista äänestääkin. Ei kerta kommariksi tee ja laskuri nollautuu kolmesta.

 

 

T. Mika

[Hannu Tiitu 26]

Malmilla on perustettu ilmailupartio, joka on mielenkiintoinen ja tarjoaa varmasti uusia mahdollisuuksia nuorison tuomiseksi ilmailun pariin.

 

Hei! Tämmöistä ollaan todella Malmille puuhaamassa. Kun asia nostettiin esille tässä keskustelussa, niin kerronpa hieman missä ollaan menossa.

 

Tällä hetkellä on suunnittelutyö menossa. Lippukunnan perustamisen lisäksi tekeillä on ilmapartio-ohjelma. Tässä määritellään se, millaista lisäohjelmaa ilmapartiossa on normaalin partiotoiminnan päälle. Mukana on ollut mukava joukko entisiä ja nykyisiä partiolaisia, ilmailijoita, ja ilmailevia partiolaisia. Tahtipuikkoa heiluttaa Pääkaupunkiseudun partiolaiset, ja lopullinen työ partio-ohjelmasta viedään Suomen partiolaisten alle, jolloin ilmapartiosta tulee osa suomalaista partiotoimintaa (vrt. meripartiolaiset). Tähän työhön ehtii vielä hyvin mukaan, ota yhteyttä vaikka minuun, niin laitan tarkempia ohjeita. Seuraava tapaaminen pidetään 7.1. klo 18.30 Partioasemalla Helsingissä (Töölönkatu 55). Tapaamisen aiheena on mm. lippukunnan perustavan kokouksen valmistelu.

 

Työ etenee siten, että perustava kokous pidettäneen tammikuun aikana. Tämän jälkeen kevät käytetään ohjelman työstämiseen ja varsinaisen viikkotoiminnan suunnitteluun oman lippukuntamme osalta. Tavoitteena on löytää esimerkiksi kokoontumistilat Malmin kentän alueelta. Samalla "aikuisten" värvääminen on edelleen käynnissä. Lippukunnassa on monenlaisia tehtäviä tarjolla viikkotoiminnan vetämisestä erilaisiin toimintaa tukeviin tehtäviin vaikka resurssien hankinnan, ilmailusisällön tai järjestötoiminnan kiemuroissa. Kevään aikana työlistalla on viikkotoiminnan vetäjien löytäminen sekä päätös aloittavasta(-vista) ryhmästä sekä ilmoittautumiskierroksen järjestäminen. Viikkotoiminnan aloitus on tähdätty kesän jälkeen koulujen alkuun, kun "partiolukukausi" alkaa.

 

SIL-toimisto on ollut tähän astisessa työssä mukana, ja olisi oikein mukavaa, että myös liiton hallituksessa olisi henkilö, joka ottaisi ilmapartion omakseen. Itsestäni tuntuu, että tässä on ilmailuväelle mitä parhain mahdollisuus luoda ilmailun perinteisiä rajoja rikkovaa lapsi- ja nuorisotyötä tulevien ilmailijoiden saamiseksi.

 

Lopuksi vielä pieni huomautus seikasta, joka tarttui silmiini jotain muuta viestiä lukiessani: vaikka tämä ensimmäinen lippukunta perustetaan Malmille, ei kyseessä ole mikään "Malmiprojekti". Kun ilmapartio-ohjelma on valmis, toivomme että jokaiseen niemeen ja notkelmaan perustetaan ilmapartiolippukuntia!