Tyhmiä kysymyksiä ilmailusta

[Olle Sälgmark 2]

Mihin on iäkkäämmät lennonjohtajat,vanhat parrat kadonneet?

 

Sain kuvan että lj:ien keski-ikä pudonnut reilusti viime vuosina,onko näin?

[Antti Laukkanen 15]

Se on monesti kuultu aikamääre on noin 20sek... eli taitaa olla eighteen seconds (18sek.) lähempänä totuutta kuin eighty (80sek.).

Pojat ovat kovasti hätäsiä. Yhdistellään ne 18 ja 80 niin päästään 180 sekuntiin, jota tavattiin opettaa perusmittarikurssilla ameriikan poikien kirjallisuuden avulla. Samaan olen törmännyt muuallakin alan manuaaleissa eikä asia ole Googlellekaan täysin vieras. Kone voinee pysyä sen 18 sekuntia suurinpiirtein hallussa. Aikansa sillä kestää kuitenkin tehdä kaikenlaisia jännittäviä asentomuutoksia ja syöksyillä halki ilmojen kohti tonttendaalia. Loppupelissä homma riippuu tietysti korkeudestakin.

 

Alkuperäiseen kysymykseen suhtaudun aika skeptisesti. Jos ihmisellä ei ole minkäänlaista reaalimaailman lentokokemusta, ei parikymmentä sekuntia pilvessä mitä suurimmalla todennäköisyydellä opeta häntä ohjaamaan konetta yhtään tippaa - vaikka olisikin liihotellut simulaattorilla. Muutama minuutti menee helposti orientoituessa tuttuunkin koneeseen tauon jälkeen eikä sillä simulaattoripilotilla liene käytännössä mitään tuntumaa, mistä minkäkin hantaakin löytää. Autopilottien asettaminenkaan ei yleensä ole ihan heittämällä tapahtuvaa hommaa, ainakaan ensikertalaiselle. Notta aika heikko on minun ennusteeni tuossa tapauksessa.

 

Sen sijaan jos miettii tuommoista traditionaalista matkustajakoneen alastuomista, saattaisi kokeneella ja koneen hyvin tuntevalla simupilotilla ollakin mahdollisuutensa. Olen kyllä sitä aihetta käsittelevässä ketjussa ollut vähän toista mieltä, mutta jos se kone olisi valmiiksi autopilotin hallussa ja arvon simupilotti tietäisi kuinka sitä autopilottia käskytetään + se A/P osaisi tehdä sievän autolandin, niin mikäpä ettei. Käsin lentämisestä ei huomattavasti yli 99% todennäköisyydellä tulisi hevonkukkua.

 

-A-

[Kimmo Huoviala 1]

Ei se niin pitkä aika ole, muistan juttua 178 sekuntia. http://www.ronleon.com/178seconds.html

 

 

Ameriikanmaalla aikoinaan parilla kaverilla C337:lla yöllä ILSsiä sorvatessa hävisi sähköt koneesta. Tulivatten selkäsyöksyssä ulos pilvestä, naftisti riittävän korkealla. Molemmilla I-kelpparit.

[Juha Lampi 280]

Eikä se istuinpaikka-aistin ole ainoa, joka viettelee. Korvan tasapainoelin reagoi lineaarisiin kiihtyvyyksiin ja liike-elin kulmakiihtyvyyksiin. Jos vaikka puuska vähän kierrättää ja samalla kuski kääntää päätään niin, että liike-elimen kaarikäytävissä signaali vaihtuu kesken kaiken toiseen, niin sitä on aika hukassa. Pilotti voi myös joutua sopivaan tynnyriliikkeeseen, jolloin vielä ylösalaisin ollessaan kuvittelee olevansa oikein päin. Hän voi työntää konetta syöksyyn ja aistia kiihtyvän nopeuden selälleen kaatumisena - tai vastaavasti kokea oikaisuvedosta seuranneen g-ylimäärän jyrkkenevänä syöksynä.

[Antti Havukainen 1]

Mistä mahtaa olla peräisin lentoonlähdössä käytettävä rotate-termi? Jotenkin vaan tuntuu hieman oudolta kutsua lentokoneen nousua pyörimisenä...

[Harri Koskinen 290]

Mistä mahtaa olla peräisin lentoonlähdössä käytettävä rotate-termi? Jotenkin vaan tuntuu hieman oudolta kutsua lentokoneen nousua pyörimisenä...

 

Eihän 'rotate' tarkoita nousua vaan nokkapyörän nostamista ilmaan. Kone "pyörii" silloin päätelineiden välisen kuvitteellisen akselin ympäri. Näin olen asian järkeillyt, viisaammat korjatkoot.

[Jari J Sivula 1]

Me lentäjät käytämme hienoja vieraskielisiä sanoja. Kotimainen termi lienee nokkapyörän kevitys.

 

jari

[Olle Sälgmark 2]

Me lentäjät käytämme hienoja vieraskielisiä sanoja. Kotimainen termi lienee nokkapyörän kevitys.

 

jari

 

No mitekäs sitten kannuskoneella?

[Jari J Sivula 1]

Alkuperäiseen kysymykseen suhtaudun aika skeptisesti. Jos ihmisellä ei ole minkäänlaista reaalimaailman lentokokemusta, ei parikymmentä sekuntia pilvessä mitä suurimmalla todennäköisyydellä opeta häntä ohjaamaan konetta yhtään tippaa - vaikka olisikin liihotellut simulaattorilla.

-A-

 

Muistanpa ekan perusmittariharjoituksen. Ope käski tehdä 360 oikealle. Se meni ihan mukavasti, mutta kun se 360 alkoi täyttyä, hän käski saman tien 360 vasemmalle. Kone oli mittarikaarrossa oikealle, kun aloin löysätä, tunne oli, että nyt lähdettiin kääntymään vasemmalle, vaikka aivan selvästi mentiin vieläkin oikealle. Ihmisen tasapainoaisti pystyy aistimaan vain kiihtyvyyden muutoksia. Tasainen kaarto on keskikorvan mielestä muutamassa sekunnissa paikallaanoloa. Tätä ei taida kotisimussa oppia. Jonkin ajan jälkeen nuo tuntemukset heikkenivät, kun sitkeästi lensi mittareiden mukaan.

[Jari J Sivula 1]

No mitekäs sitten kannuskoneella?

 

Hyvä veto! Lennän Kitfoxilla enkä ole mokomaa tullut ajatelleeksi. Kai se suomeksi on, että työnnän kannuksen irti, mutta englanninkielistä en tiedä, hah!

 

[Jari J Sivula 1]

Niin, Kitfox kyllä lähtee kolmelta pisteeltäkin, että ei tartte välttämättä tehdä tuota temppua, kun ei osaa sanoa, mikä se on....

[Tumi Hämäläinen 719]

Alkuperäiseen kysymykseen suhtaudun aika skeptisesti. Jos ihmisellä ei ole minkäänlaista reaalimaailman lentokokemusta, ei parikymmentä sekuntia pilvessä mitä suurimmalla todennäköisyydellä opeta häntä ohjaamaan konetta yhtään tippaa - vaikka olisikin liihotellut simulaattorilla. Muutama minuutti menee helposti orientoituessa tuttuunkin koneeseen tauon jälkeen eikä sillä simulaattoripilotilla liene käytännössä mitään tuntumaa, mistä minkäkin hantaakin löytää. Autopilottien asettaminenkaan ei yleensä ole ihan heittämällä tapahtuvaa hommaa, ainakaan ensikertalaiselle. Notta aika heikko on minun ennusteeni tuossa tapauksessa.

 

En väitä mitään, mutta väitän, että jos osaa laistaa perstuntumaefektin pilveen joutuessan, eikä tule paniikkia, ja keskittyy täydellä mittareihin, ja tietää mitä mikäkin mittari tarkoittaa (lähinnä keinohorisontti, variometri, nopeus, kuula, korkeus etc...), ja tietää ohjainten vaikutuksen (kaikki simulentäjät tietävät ), niin ei olisi maailman kahdeksas ihme tuoda kone hattarasta VFR-tilaan (jos ei nyt aivan umpipilvessä olla), ja sitä myötä jopa ehjänä maahan.

 

So, don´t panic! 

[Guest arttula]

En väitä mitään, mutta väitän, että jos osaa laistaa perstuntumaefektin pilveen joutuessan, eikä tule paniikkia, ja keskittyy täydellä mittareihin, ja tietää mitä mikäkin mittari tarkoittaa (lähinnä keinohorisontti, variometri, nopeus, kuula, korkeus etc...), ja tietää ohjainten vaikutuksen (kaikki simulentäjät tietävät ), niin ei olisi maailman kahdeksas ihme tuoda kone hattarasta VFR-tilaan (jos ei nyt aivan umpipilvessä olla), ja sitä myötä jopa ehjänä maahan.

 

So, don´t panic! 

 

Ja millaisella kokemuksen syvällä rintaäänellä edellinen on sanottu ?

[Jouni Laukkanen 55]

En väitä mitään, mutta väitän, että jos osaa laistaa perstuntumaefektin pilveen joutuessan, eikä tule paniikkia, ja keskittyy täydellä mittareihin...

 

Oujee! Tän perstuntuman laistamisen haluaisin nähdä!

[Tumi Hämäläinen 719]

Ja millaisella kokemuksen syvällä rintaäänellä edellinen on sanottu ?

 

Omalla. 

[Tumi Hämäläinen 719]

Oujee! Tän perstuntuman laistamisen haluaisin nähdä!

 

Niin minäkin. Huomasitko muuten, Jouni, että siinä oli se "jos"...

[Juha Lampi 280]

Nii-in, ja tällaisessa "jos-tapauksessa" on vielä jäljellä tasapainoelimen, liike-elimen, silmävärveen jne. laistamiset edessä

 

Otithan huomioon, että ihminen aistii visuaalisen asennon erityisesti ääreisnäön kautta, mutta mittarit tarjoavat vain keskeisnäköä...

[Hannu Örn 7]

Osuinpa hyvään aiheeseen, kun näin paljon syntyi keskustelua. 8) Yhteenveto vastauksista voisi olla jotensakin seuraava: jos päänsä saa pidettyä todella kylmänä, planeetat ovat oikeassa asennossa ja radion toisessa päässä on avulias ja osaava lennonjohtaja, niin on ihan mahdollista, että koneen saisi ehjänä alas. Ei toki helppoa eikä välttämättä järin todennäköistäkään...

 

Jos autopilotti sattuisi olemaan lähtötilanteessa päällä - tai jos sen saisi ripeästi laitettua päälle - niin mahdollisuudet olisivat huomattavasti paremmat.

 

Yksi "aistiharha" on muutenkin toisinaan simulaattorissakin havaittavissa. Joskus pilvissä lentäessä sitä on näkevinään jotain himmeää horisontinpätkää, ja siihen tekee heti mieli reagoida. Sitten kun katsoo tarkemmin, niin pelkkää epämääräistä pilvenhaituvaa siellä vaan onkin.

 

Seuraava kysymys syntyykin luonnostaan. Millä tavalla mittarilentokoulutuksessa opiskellaan välttämään perstuntumasta johtuvia ongelmia? Saako tuon perstuntuman muuttumaan harjoittelemalla, vai onko kyse vain yksinkertaisesti orjallisesta mittarien mukaan toimimisesta, vaikka tasapainoaisti sanoisi mitä?

 

 

[Olli Hänninen 14]

Osuinpa hyvään aiheeseen, kun näin paljon syntyi keskustelua. 8) Yhteenveto vastauksista voisi olla jotensakin seuraava: jos päänsä saa pidettyä todella kylmänä, planeetat ovat oikeassa asennossa ja radion toisessa päässä on avulias ja osaava lennonjohtaja, niin on ihan mahdollista, että koneen saisi ehjänä alas. Ei toki helppoa eikä välttämättä järin todennäköistäkään...

 

Jos autopilotti sattuisi olemaan lähtötilanteessa päällä - tai jos sen saisi ripeästi laitettua päälle - niin mahdollisuudet olisivat huomattavasti paremmat.

 

Yksi "aistiharha" on muutenkin toisinaan simulaattorissakin havaittavissa. Joskus pilvissä lentäessä sitä on näkevinään jotain himmeää horisontinpätkää, ja siihen tekee heti mieli reagoida. Sitten kun katsoo tarkemmin, niin pelkkää epämääräistä pilvenhaituvaa siellä vaan onkin.

 

Seuraava kysymys syntyykin luonnostaan. Millä tavalla mittarilentokoulutuksessa opiskellaan välttämään perstuntumasta johtuvia ongelmia? Saako tuon perstuntuman muuttumaan harjoittelemalla, vai onko kyse vain yksinkertaisesti orjallisesta mittarien mukaan toimimisesta, vaikka tasapainoaisti sanoisi mitä?

 

 

Sanoisin näin, että kokemuksen myötä tuohon aistiharhaan tottuu pilvessä lentäessä. Kokeneemmat sanovat nimittäin, että niihin perstuntuman aiheuttamiin aistiharhoihin kyllä aikaansa myöten tottuu ja niihin mittareihin oppii luottamaan sillä nehän ovat oikeassa. Se aistiharhojen siedätysharjoittelu täytyy suorittaa vain lentämällä oikeissa tai jäljitellyissä IFR-olosuhteissa. Mittareihin täytyy vain oppia luottamaan. Se voi olla myös yksilöllistä, miten kukakin tottuu siihen mittareiden varassa lentämiseen, joillekin tulee ensiksi paha olo, joillakin ei tunnu missään. Sanoisin tuon mittariluottamuksen olevan ihan opittavissa oleva asia niin kuin kaikki muutkin.

[Jouni Laukkanen 55]

Todellisuudessa on olemassa sellaisia henkilöitä, jotka pystyvät pitämään sen kioskin pystyssä ihan ex tempore. Tässäkin tapauksessa: http://www.flightforum.fi/discussion/index.php/topic,59315.msg644919.html#msg644919

 

Aikaisempaa keskustelua, aiheena Pienkoneella pilvessä: http://www.flightforum.fi/discussion/index.php/topic,19133.0.html

[Juha Lampi 280]

Lienee eroa myös pilvellä ja pilvellä? Jos kamalasti heijaavaan ja paiskovaan cumulonimbukseen imeytyy, olo voi olla toinen, kuin jos nousee yllä leijuvaan usvapiimään.

 

Minulta katosi kerran meren suunnassa edessä näkynyt horisontti. Luulin jo, etten enää ollut "selvästi erossa pilvistä", mutta vilkaisu alas ja sivuille puhui onneksi muuta. Oli vähän outo tunne, mutta kun kone kellui tyynesti trimmissä, eikun vähensin tehoa sauvaa tönimättä ja annoin masiinan laskeutua tonniin QFE. Sieltähän se viiva taas piirtyi 

 

"Jänö" Kaukonen kuvailee pilvilennon tunnelmia mainiosti kirjassaan Irti!

[Guest Sakari Pyörre]

Seuraava kysymys syntyykin luonnostaan. Millä tavalla mittarilentokoulutuksessa opiskellaan välttämään perstuntumasta johtuvia ongelmia? Saako tuon perstuntuman muuttumaan harjoittelemalla, vai onko kyse vain yksinkertaisesti orjallisesta mittarien mukaan toimimisesta, vaikka tasapainoaisti sanoisi mitä?

 

Varmaan aika henkilökohtainen juttu. Minä lennän purjekoneella pilvilentoa viiksellä ja nopeusmittarilla, sekä navigaattorilla (oikein hyödyllinen).  Suhtaudun asiaan kuin videopeliin: penkki alla voi heilua miten päin vain, mutta pidän mittarien näytöt haluttuina. Horisonttia tai asentoa en mieti (juuri) ollenkaan.

 

Toiset kuulemma kuvittelevat eteensä horisontin; minusta se on omituinen ajatus, mutta kukin tyylillään.

[Olle Sälgmark 2]

Mihin on iäkkäämmät lennonjohtajat,vanhat parrat kadonneet?

 

Sain kuvan että lj:ien keski-ikä pudonnut reilusti viime vuosina,onko näin?

 

Itseäni lainnaillen.

 

Ovatko saaneet lopputilin ja joutuneet antamaan paikan halvemmille.....?

[Guest Tape]

Mikä ujeltaa kun airbus liukuu Itä-Vihdin päällä kohti Helsinki-Vantaata. Spoileri , laippa vai motoori ?

 

Luulen että tätä foorumia lukee jokunen bussikuskikin niin saisi oikeaa tietoa ?

 

-  -

[Tumi Hämäläinen 719]

Mikä ujeltaa kun airbus liukuu Itä-Vihdin päällä kohti Helsinki-Vantaata. Spoileri , laippa vai motoori ?

Luulen että tätä foorumia lukee jokunen bussikuskikin niin saisi oikeaa tietoa ?

 

Ei ne bussikuskit sitä tiedä, kun ne istuu siellä koneen sisällä, eikä sinne kuulu noita ulkoisia soundeja samassa suhteessa kuin tantereelle...

 

Mutta, kyllä minä veikkaan, että turbiinista se suurin iäni lähtöö. Broilerit vaan suhisoo. Enimmäkseen. Ja matkustajien maksat viheltää, tosiaan.