Muistelo Pohjois-Amerikan koillisrannikon talvimyrskystä 1980-luvulta

[Jouko Luoma 6]

Nyt kun Pohjois-Amerikan koillisrannikolla taas talvimyrskyää tulee mieleen kokemus jostakin 1980-luvulta.

 

Työtehtävät edellyttivät USA:n matkaa muistaakseni helmikuun alussa. New York'in kautta piti päästä Syracuse'en.

 

Lähtö viivästyi vallinneen talvimyrskyn aiheuttamista lentojen peruutuksista johtuen mutta ensimmäisellä Finnair'in lentämällä (DC-10) vuorolla pääsin matkaan. Tutun pitkäveteisen matkan, tuolloin taidettiin vielä poiketa Amsterdam'issa ja Montreal'issa, jälkeen päästiin lähes perille. Odottelemaan laskeutumisvuoroa ...

 

Siinä pyöriessä kului melkoinen tovi, olisikohan ollut toista tuntia. Viimein päästiin maahan. Odottelemaan parkkipaikkaa koneelle ...

Taas meni toista tuntia. Tarjoiluvaunut oli sinetöity hyvissä ajoin ilmassa joten mitään "virvokkeita" ei ollut tarjottavana.

 

Viimein löytyi koneelle parkkipaikka ja päästiin 'immigration'iin. Jonoista piti arpoa joku. "Perimätieto" oli tietävinään että tumman naisvirkailijan jono vetäisi parhaiten. En muista kuinka tuolla kertaa kävi, yleistä oli että juuri omaan jonoon sattui joku epäselvin paperein maahan pyrkivä.

 

Sitten viimein tullin kautta ulos. Tuolloin ei vielä ollut raahattavaa tietokonetta joka olisi pitänyt proforma-laskun kanssa ilmoittaa tullitta maahan tuoduksi. Ei myöskään ollut mukana tai ei tarkastettu elektronisia varaosia GE:llä käyttöönotettavaan robottiin. Eräällä toisella matkalla kirjattiin 'Spare parts for rowboats'.

 

Jatkolentoa varten, joka tietenkin oli aikaa sitten lähtenyt, piti mennä JFK:lta LaGuardia'an. Terminaalin ulkopuolella oli seuraava jono, taksiin. Univormumiehet pitivät huolta järjestyksestä, oma vuoronumero oli toisella sadalla. Lumi alkoi sulaa ja kengät kastua ...

 

Jonon vierellä kuljeskeli epämääräisen näköisiä miehiä kysellen mihin jonottajat ovat menossa. Selvisi että LaGuardia'an pääsisi 50 $:lla jonon ohi. Epäluuloisena aloittelevana matkalaisena en moiseen uskaltautunut ja hintakin tuntui suurelta. Markkinatalous kuitenkin toimi ja hetken päästä tarjous putosi 15 $:iin. Kengät olivat jo märät ja sukatkin ja virallinen jono ei tuntunut lyhenevän. Oli joku skandinaavi myös menossa La Gardia'an ja yhdessä päätimme suostua tarjoukseen. Meidät johdettiin sivummalle autoon ja meidän lisäksemme porukkaan liittyi kuljettajan kavereita. Omakohtainen tunnelma ei järin korkealla ollut.

 

Arvattavastikin auton lasit olivat tuossa kelissä huurussa ja kuljettaja pyyhki vain riittävän aukon tuulilasissa olevaan. Sitten matkaan ...

Käsittääkseni joen alittavan tunnelinkin kautta matka eteni, itse olin koko ajan "tunnelissa" läpinäkymättömien ikkunoiden sisällä. Muunkinlaisten arvelujen vastaisesti saavuttiin LaGuardia'an. Sovittu hinta maksettiin ja lento Syracuse'en varatuksi aamuksi.

 

Loppuyöksi helpottuneena lentokenttähotelliin ...

 

[Ilkka Mannikainen 776]

Käsittääkseni joen alittavan tunnelinkin kautta matka eteni,

 

Minkähän joen alta tunnelissa sitä mentiin 80-luvulla matkalla JFK - LaGuardia?

[Olavi Uotila 184]

Vuoden 1996 tammikuun 7. päivänä olin Manhattanilla, kun sinne iski aika samantyylinen lumimyrsky kuin nyt; tapahtuman nimi oli "Blizzard 96". Kentät kiinni, autoilla ei saanut ajella, junat eivät kulkeneet. TV: "Pysykää kotona, älkää menkö töihin, kouluun, mihinkään!" Broadwaylla liikkui hiihtäjiä. Vajaan kahden vuorokauden kuluttua oli paikat siivottu, ja elämä voitti. Lunta tuli 36 tunnin aikana noin 70 cm, eli saman verran kuin täällä normaalitalvena.