Guest mcola727

Spearair tietoa kenelläkään?

463 viestiä aiheessa

Sallittakoon takauma. A-Talkissa oli juuri juttua USA:n uudesta pressasta Donald Trumpista (kammo juttu!). Ohjelmassa mietittiin, että jatkaako hän rukousaamiaisten perinnettä. Vuonna 1979 asuin upstate New Yorkissa. Spearairin aikainen työtoveri Eino Kymäläinen kirjoitti, että sopisiko tulla käymään kylässä. Hän oli menossa rukousaamiaiselle Valkoiseen Taloon. Pressana oli silloin Jimmy Carter.

 

Eino Kymäläinen oli lentokonesuunnan DI. Spearairissa hän johti jotain tekniikan osastoa (nimike on mennyt Alzheimerin tai dementian mukana vessan pöntöstä alas). Sittemmin Eikka oli muistaakseni Finnairin moottorikorjaamon päällikkö. Eikka oli naimisissa laulajatar Eija Merilän kanssa ("Luvannut en ruusutarhaa", 1971). Eija tuli uskoon 1976 ja sai Eikan mukaansa. Kutsu Valkoiseen Taloon tuli uskonnon myötä. Jimmy Carter oli syvästi uskonnollinen ja baptisti.

 

Söimme pihvi-illallisen Lillian'sissa Saratoga Springsissä. Aamulla ajoin hänet Albanyn lentokentälle, josta hän matkusti Washington D.C.:n koneelle, Allegheny Airlines ("Agony Airlines") lensi BAC 1-11:llä. Kun menimme toimistoni ohi, oli pakko käydä ottamassa valokopio Eikan kutsusta White Houseen. Että saisin alibin töistä myöhästymiselle!

 

Eino Kymäläinen vietti perheineen runsaat parikymmentä vuotta Dominikaanisessa Tasavallassa ja Floridassa. Eikka toimi esim. Let L-410 turbopropin edustajana suunnaten myyntiponnistelut Etelä-Amerikkaan.

 

Hesarin  artikkelin mukaan Kymäläiset palasivat vuonna 2016 Suomeen. Kymäläisten kaksi tytärtä Pia ja Anna-Maria toimivat edelleen liikennelentäjinä USAssa. Jos Eikka lukee tämän, niin cheerio!

 

http://www.iltasanomat.fi/matkat/art-2000001183109.html

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Ilta-Sanomat 24.2.2017, "40 vuotta sitten":

Lainaa

SURMANSYÖKSYN SYY SELVISI: LENTÄJÄ UMPIHUMALASSA

Yksityisellä pienkoneella ilmaan lähtenyt lentäjä joi itsensä humalaan lennon aikana ja aiheutti oman kuolemansa!

Viime joulukuussa tapahtuneessa turmasyöksyssä ohjaajan veren alkoholipitoisuus oli onnettomuushetkellä noin kolme promillea.

Erikoinen ja harvinainen onnettomuus on laatuaan kolmas Suomen ilmailuhistoriassa sodan jälkeen.

 

Kone oli Spearairin Lentokerho ry:n entinen koulukone, SOCATA M.S.880 Rallye Club OH-SCS. Tutkija Esko Lähteenmäki kertoo, että "lentäjä ei olisi nauttinut alkoholia ennen lennolle lähtöä". Tätä sopii mielestäni kyllä epäillä. Lennolla Turusta Kauhajoelle ei olisi millään opilla kolmea promillea ehtinyt imeytyä vereen.

 

Nykykäytännöstä poiketen uhrin nimi ilmoitettiin uutisessa. Kyseessä oli 33-vuotias autoinsinööri ja entinen lentokonemekaanikko. Kirjassa "Siviili-ilmailun viimeiset lennot" Seppo Jylhä kuvailee, että "lentäjä oli tehnyt koneella silmukan ja yrittänyt toista, jonka oli kuitenkin keskeyttänyt. Silmukka ei ole konetyypillä sallittu. Ohjaaja pyöri Närpiössä ja puhui lennonjohdolle radioon pehmeitä."

Muokattu: , käyttäjä: Pekka Suuronen

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

En nyt ole mikään alkoholin vereen imeytymisen asiantuntija, mutta jos nyt vaikka tempaisee huiviin lennon aikana pullon kossua, niin eiköhän siitä aika hyvät promillet saa aikaiseksi. Eikä siihen reippaalta mieheltä kauan edes taida mennä.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Löytyipä äitini hankkima Seiväsmatkat Oy:n osakekirja No. 7954. Jos numeronti aloitettiin ykkosestä, niin aika paljon oli osakkaita. Yhden osakkeen hinta oli 100 markkaa. Osakekirja on päivätty "Helsingissä maaliskuun 1 p:nä 1975". Osakekirjassa on vain yksi allekirjoitus ja se on nähdäkseni Tuovi Keihäsen. Kirjan sisällä on tekstiä vain ulkomaalaisklausuulin verran. Silloinhan oli laki ettei osaketta saanut myydä tai luovuttaa ulkomaalaiselle. Lähetän osakekirjan Ilmailumuseota lähellä olevalle henkilölle.

Rahamuseon rahanarvolaskurin mukaan vuoden 1975 sata markkaa vastaisi 2017 82,31 euroa.

 

Osakekirja.jpg

Muokattu: , käyttäjä: Pekka Suuronen
Pianovihre

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Varsin todennäköistä, että numerointi aloitettiin ykkösestä, mutta tuskin kaikki kuitenkaan merkitsivät ainoastaan yhden osakkeen. Outoa olisi sekin, jos omistus olisi yhtiöjärjestyksessä rajattu vain yhteen osakkeeseen, lieneekö edes lain mukaan mahdollista. Päätösvaltaa toki voidaan rajoittaa yhtiöjärjestyksen määräyksillä.

Yhtiöjärjestyskin äidilläsi varmaan on aikanaan ollut, sitä et löytänyt? Siitä kai näkyisi myös osakkeiden kokonaismäärä.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Löytyi sitten "Ehdotus Seiväsmatkat Oy:n lopulliseksi yhtiöjärjestykseksi". Osakepääomaksi määriteltiin 1.850.000 mk jaettuna 18.500 100 mk:n arvoiseen osakkeeseen. Op olisi voitu korottaa kolminkertaiseksi. Ulkomaalaispykälä oli voimassa. Eli eikös sitten 18.500 osakasta oli alkuperäinen ajatus? 

Mutta edelleen jää arvoitukseksi Seiväsmatkojen osakkaiden lukumäärä. Tuliko se 18.500 koskaan täyteen?

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Ja löytyipä vielä valokuva, jonka takana lukee:

"Härmän Mimmi Rhodoksella tammikuussa 1974. Kuvaaja Capt Lauri Hirvonen"

Kuva on saanut väreissä turpiinsa paperikuvien tavan mukaan, Mutta asiasta kolmanteen. Olen menossa Aurinkorannikolle tammikuussa. Onko kenelläkään tarjota "Aurinkolaivueen" yhteystietoja? Kävisin mielelläni tervehtimässä vanhaa työkaveriani Lauri "Lörssi" Hirvosta.

 

Mimmi Rhodos.jpg

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Kiitos Jukka yhteystiedoista. Miepä kirjoittelen Espanjaan. Laitan yhden anekdootin julkaisemattomasta kirjastani:

"Puukot pois"

Vuosi oli 1973 ja kesäkuu, kun olin matkalla Islantiin lohia kalastamaan. Olihan tasavallan johdossa silloin kuulu kalamies, joka kävi Islannin lohijoilla useasti. Peräti Wihurin liikesuihkarilla Fan Jet Falcon, rekisteri OH-FFV. Homma oli siis muotia.

Spearair lensi sopimusliikennettä Icelandairille (Flugfélag Islands) Frankfurtista Reykjavikiin (Keflavikiin). Tällä matkalla pääsisin savujen saarelle ja vieläpä katsomaan juuri tulivuorenpurkauksesta selvinnyttä Heimaeyn saarta.

Siispä kalastamaan Islantiin. Totta kai kalastajalla puukko pitää olla. Niinä aikoina Saksassa vaikutti avopari nimeltä Andreas Baader ja Ulrike Meinhof. Heillä oli terroristiorganisaatio RAF (Rote Arme Front), josta johtuen lentokentän turvallisuudesta vastaavat rajavartijat kuljeskelivat Frankfurt-am-Mainin (FRA) lentoasemalla Heckler & Koch MP-5 konepistoolit täydessä latingissa, kovat piipussa, pinna kireällä ja pyssyt avoimesti esillä. 

Kun Marttiini paljastui turvatarkastuksen röntgenissä, tökättiin konepistooli tiukasti mahaani kiinni. Alkoi armoton kuulustelu. "Mikä mies, millä asialla? Minne meinaatte koneen kaapata?" Selitykset että tuskin olen kaappaamassa oman yhtiöni konetta, kaikuivat aivan kuuroille korville. 

Lento myöhästyi aikataulustaan, mutta lopulta päästiin sellaiseen kompromissiin, että puukko pitää luovuttaa lentokapteenille, joka saa luovuttaa sen takaisin vasta koneen saavuttua Keflavikin lentokentälle. Koneen kapteenilla Lauri "Lörssi" Hirvosella oli hauskaa. Asiaan kuului, että olin pian siinä samaisessa ohjaamossa selittelemässä kalabaliikin syntyhistorioita. Puukko oli Lörssin hoteissa, mittaritaulun päällä! 

Ja kaiken kukkuraksi en edes päässyt ikinä kalastamaan Islannissa. Kalastuslupien hinnat olivat niin ruotoiset, etteivät ne millään sopineet laihaan matkabudjettiini.

 

Muokattu: , käyttäjä: Pekka Suuronen

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Spearairin DC-8 (Mimmi vai Jätkä?) Nikosiassa 1.3.1974, missä konetta kuormataan paluulentolaisilla. YK:n lennot olivat arkipäivää kuten kuvasta näkyy. Oma YK asemapaikkani oli Suezilla, ja tänne lomalle matkustin EgyptAirin de Havilland Cometilla.

IMG_1019.JPG

IMG_1020.JPG

Muokattu: , käyttäjä: Raimo Heikkinen

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Sivuaa etäisesti aihetta Spearair. Urpo Lahtinen omisti Spearairin osakepääomasta 2,5 %. Urpo Lahtisen leski Maija-Liisa Lahtinen tuomittiin aikoinaan veropetoksesta ja pesän kavalluksesta. Nyt väitetty rikos on vanhentunut ja Maija-Liisa voi palata huoletta Suomeen yli 10 vuoden exoduksen jälkeen.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Tänään tuli Lentoturmatutkinnassa (National Geographic, kanavapaikka 20) KAL 007 keissi, missä v. 1983 NL:n hävittäjä ampui alas Korean Airlinesin B747:n lentonumeron 007. 269 kuoli. Kone oli harhautunut NL:n ilmatilaan lentäjien virheen vuoksi. Ei oltu kytketty autopilottia inertiaan vaan magneettikompassiin. 

Eräs keissin tutkijoista esiintyy elokuvassa näyttävästi, Caj Frostell. Hän on suomalainen lentokonesuunnan DI. Oli Spearairissa töissä, kunnes lähti ICAO:n päämajaan Montrealiin. Ilmeisesti jäi sille tielleen sitten. 

Katsokaa kun tulee uusintana.

 

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Tietokonenörtti ystäväni tohtoroi tuota Lörssi Hirvosen ottamaa valokuvaa. Joten liitän parannetun version historian vuoksi. Eli Härmän Mimmi Rhodoksella.

59dc3f978fda7_Korjattu_MimmiRhodos.jpg.6cae87a879bbeb301aa0560aac7285a0(1).jpg.119e0f1ddb43c2c4a92a67d8ff028120.jpg

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Erään kappaleen sanat Keihäs-kasetilta:

Reijo Tani: Seuramatkat (säv: Kari Aava (= Toivo Kärki) – san: Juha Vainio – sov: Pertti Metsärinne):

 

Härmän jätkät ovat lomaretkeilyllä;

Oy Seiväsmatkat kaiken hoitaa kyllä.

Siellä ruoho kasva ei, minne matkareitti vei;

härmäläisten heinäsirkkojen!

 

Ollaan Väinämöisen vanhaa sukujuurta;

tuskin koskaan kuultu möykkää on näin suurta.

Soita primas viulullas, tai peli muuten kas;

nesteessä on takaan sulle sen!

 

Nää on suuret suomalaiset seiväsretket;

täällä seipäässä on onnelliset hetket.

Vaimot, lapset näkemiin, faija kiipee Eiffeliin;

nää on suuret suomalaiset seiväsretket!

 

Härmän jätkät ovat lomaretkeilyllä;

joka miehellä on tumma puku yllä.

Sauna, sisu, Nurmen maa, vapaamainostusta saa;

Suomi, Sipelius, helapää!

 

Opas museossa kuvaa palvoo yksin (taustalla "tännepäin");

toiseen suuntaan kohtaa ryhmä käsityksin.

Miss' on valo punainen, sinne alle aikojen;

Hallin Janne hiljaa kiirehtää!

 

Nää on suuret suomalaiset seiväsmatkat;

otas musta kundi siitä heti hatkat.

Kollaa kestää, puukko lyö, karoliinit ruista syö;

nää on suuret suomalaiset seiväsmatkat!

 

Härmän jätkät saapuu tänne maasta mämmin;

ruoka outoa on, muusi liian lämmin.

Herkut parketille vaan, kääntää vatsalaukustaan;

herra Yrjö Yrjö-Virtanen (taustalla "Älä nyt Ykä, hei").

 

Kastiketta kaikki hyvin silti sietää;

aatos ehkä kotimaahan nyt taas rientää.

Rannanjärvi jälleen soi, käsi maassa tunnelmoi;

reilut miehet havumetsien!

 

Nää on suuret suomalaiset seiväsretket;

täällä viettää saa niin liikutetut hetket.

Silmät peittyy myssyihin, yö on nopee tropiikin;

nää on suuret suomalaiset seiväsretket!

 

Härmän jätkät tulkaa muutkin mukaan tänne;

pee-är-työtä tehneet on jo ystävämme.

Peet ja ärrät tunnetaan, sanastoa oppimaan;

nopeaa on väki etelän!

 

Täällä melkein ilmaista saa janojuomaa;

kaikki hymyilee kun härmäläisen huomaa.

Jätä eukko eteiseen, sano espanjaksi jees;

täällä tapaat monen ystävän!

 

Nää on suuret suomalaiset seiväsmatkat;

jengin tän on pakko kohta ottaa hatkat.

Silloin tänne tänne lentäen, toiset saapuu hurraten;

nää on suuret suomalaiset seiväsmatkat!

(taustalla "Omat koneet, hiio-hei!"... örinää... "Hyvä pojat, kovat pojat!" "Perkele!" "Hurja touhu!" "Raju meininki!" "Heiii...!").

 

1 henkilö tykkää tästä

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Anekdootti edelleen julkaisemattomasta Spearair-kirjastani:

"Olisit kysynyt viisaammilta"

         DC-8 oli nelimoottorinen kone, jonka moottorit sijaitsivat siiven alla ripustimissa eli "pyloneissa". Näiden seurauksena moottorihäiriötilanteessa aiheutui voimakas sivuvääntö, ja tietysti ulkomoottorista voimakkaampana kuin sisemmästä moottorista. Moottorihäiriötilanteita piti harjoitella.

         Perämies RRR ajoi koululentoja Helsinki-Vantaalla. HHH, eräs Suomen kokeneimmista kapteeneista, istui oikealla pallilla, perämiehen paikalla kouluttajana. Tämän kapteenin toimintatapana oli säheltää mahdollisimman vähän koulutettavan kanssa, eli antaa koulutettavan oppia sillä hankalimmalla mutta tehokkaimmalla tavalla. Siis kantapään kautta.

          Uloin moottori vedettiin laskeutumistilanteessa tyhjäkäynnille, ja tuuliolosuhteetkin sattuivat pahaksi onneksi olemaan vaikeat. Perämies väänsi konetta oikein olan takaa, mutta seurauksena oli kuitenkin rysähtävä lasku kentän pintaan. Matkatavarahyllyiltä istuinten yläpuolella lensi tavaraa kuten huopia, mutta tietysti koneen laskutelineet olivat suunnitellut kestämään koviakin laskuja. Itse katselin operaatiota ohjaamon ovella roikkuen miehistön vaatetangosta, joka meni pysyvästi luokille.

         "Sorry vaan, että lasku meni vähän ketuille", pyysi perämies naama punaisena anteeksi kapteenilta. Konkarikapteeni, jatkosodan hävittäjälentäjä, oli ollut koko laskun ajan kädet puuskassa rinnan päällä ja mukamas silmät kiinni.

          Kapteenilta aukeni vasemmanpuoleinen silmä puoliksi. "Olisit kysynyt viisaammilta", hän urahti, ja lupsautti nahkat silmiensä päälle jälleen.

 

Muokattu: , käyttäjä: Pekka Suuronen

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

   Ja siitä julkaisemattomasta kirjastani edelleen;

 "Kaneja" 

         Kalevi Keihäsellä oli kuningasidea ruveta kasvattamaan broilerikaneja kotitilallaan Kihniössä. Kanit lisääntyvät tunnetusti nopeasti ja ruokinta tulisi edulliseksi. Etelänmatkalaisille olisi tarjottu kanibroileria Spearairin koneissa. Kaneja olisi voitu tarjota myös Etelä-Suomen suuriin ravintoloihin. Mikäpä sen näppärämpää kuin tuoda niitä USA:sta toisen koneen noudon yhteydessä.

         Kanit tilattiin jostain USA:n etelävaltiosta Miamiin, jossa Härmän Mimmi valmistautui siirtolentoon Atlantin yli. Kaneja kuljettavalle kuorma-autolle sattui kuitenkin haveri ja se ajoi ojaan. Paikalle tilattiin toinen kuorma-auto.

          Huono onni sen kun jatkui. Uusi kuljettaja varasti sekä kuorma-auton että kanit! Spearairin matkustajat eivät koskaan saaneet nauttia gourmet-kaneista, eivätkä Kalevi Keihäsen suunnitellun seksikylän symbolit, kanit, koskaan toteutuneet.

         Kuitenkin sellainenkin yhtiö oli jo valmiiksi perustettu kuin Seipään Seksipupu Oy.

 

Muokattu: , käyttäjä: Pekka Suuronen

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

 "Kuulin tulitikun rasahtavan" 

          Lennettiin koululentoja jossain eteläisessä Suomessa. Tehtiin sakkausharjoituksia DC-8:lla. Se on juttu, jota ei ole niin moni kokenut. Olin siihen aikaan armoton tupakoitsija, mutta erikoistilanteita lennettäessä tupakoinnin kieltovalo oli tietysti koko ajan päällä.

          Tupakanhimo kasvoi ylikäymättömäksi, joten menin viimeiselle penkkiriville, muistaakseni numero 32, ja panin salaa kessuksi. Olin mielestäni jo aika kaukana koneen ohjaamosta, lähes 40 metrin päässä.

         Ohjaamosta lähtee kapteeni  OOO (kuuluisa sotalentäjä), kävelemään matkustamon takaosaa ja minua kohti. Turha enää peitellä, hän on jo varmasti nähnyt tupakansavupilven. Nyt tulee sapiskaa.

          "Olin kuulevinani tulitikun rasahtavan. Olisiko Sinulla vipata savuketta?", kolleganikotinisti kapteeni kysyy ystävällismielisesti.

          Taudin kuvaan kuului, että kapteeni ansaitsi ainakin kuusi kertaa niin paljon kuin minä.

 

Muokattu: , käyttäjä: Pekka Suuronen

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

"Huopaa päälle"

          Ranskassa oli elokuussa 1973 jonkinlainen lentotoiminnan lakko. Spearair sai lentääksen sarjan charterlentoja Pariisista Afrikkaan UTA:n (Union de Transport Aériens) lukuun. Matkustajat olivat ranskalaisia, jotka olivat virittäytyneet elokuiseen lomatunnelmaan.

         Oltiin matkalentokorkeudessa nokka kohti Afrikkaa, kun joku nuoremmista lentoemännistä juoksi hädissään vanhemman kollegansa luo. Tämä sattui olemaan päälentoemäntä PPP. "Mitä me nyt tehdään, kun yksi pariskunta rupesi rakastelemaan takagalleyn lattialla?" Päälentoemäntä lähti kiitämään taakse napaten matkalla yhden kuuluisista Spearairin huovista. Emo heitti huovan lempiväisten ranskalaisten päälle, ja patisti nuoremman kollegansa takaisin töihin. "Ihmisillä on nälkä ja jano, pannaanpa vauhtia tossuun", komensi päälentoemäntä PPP.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

"Jäävuoria" 

          Lennettiin siirtolentona "Härmän Jätkää" Miamista Helsinkiin. Yht'äkkiä Grönlannin kieppeillä rupesivat ohjaamossa "ampeerit haisemaan", eli sähkölaitteissa oli jotain ongelmaa. Mukana oli elektroniikkateknikko MMM, joka nukuskeli koneen peräosassa. Ei kun mies hätiin. Hän rupesi purkamaan radiokaappeja, josko oikosulku löytyisi.

         Vika löytyi. Jälkikäteen pääohjaajalta OOO (kuulu sotalentäjä) kysyttiin, millä ihmeellä hän suunnisti korjauksen ajan arktisen meren päällä. OOO oli Finnairin DC-8 veteraanikapteeni. "Olen kärrännyt tätä reittiä niin kauan, että jäävuoret ovat tulleet tutuiksi muodoltaan. Ei tähän mitään mittareita tarvita."

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

"Kompensointia"

         Spearairin DC-8:eissa piti olla määräysten mukaan magneettikompassi, jolla ei tee paljon mitään. Sellainen pieni ruppana, jollainen löytyy mopo-Cessnoista. Suunnistusvälineitä, mittareita ja avioniikkaa oli muutoin kaapit ja kojelaudat pullollaan. Mutta konetyypin ja Ilmailuhallituksen määräysten mukaan magneettikompassi piti olla. Back-uppia.

         Se piti kompensoida määräajoin ja laatia eksymätaulukko. Tämä tehtiin erityisellä asematasolla lähellä kiitotien 22 loppupäätä. Tänne oli merkitty kompassisuunnat plattaan maalilla.

        Työnjohtaja HHH oli hankkinut koulutuksen kautta rullauskelpuutuksen. Hän ajoi koneen kompensointipaikalle. Konetta käännettiin muhkealla International Paymoverilla 45 asteen kulmissa. Tarkoitus oli rukata magneettikompassi kompensointimagneettien avulla mahdollisimman tarkaksi.

          Konetta käännettiin ympäri ja ämpäri, mutta magneettikompassi vain näytti samaa suuntaa. Yritettiin tihrata, olisiko neste (alkoholi) päässyt karkaamaan. Nestettä näytti olevan.

         Kuului vain hirveä rahina, kun tekniikan miehet raapivat päätään. Mitä pirua on tekeillä?

          "Mutta eikös juuri tähän koneeseen iskenyt salama?" joku muisti pitkän pähkäilyn jälkeen. Tutkimusten jälkeen huomattiin, että nokkateline oli aivan magnetisoitunut. Finnairilta piti lainata demagnetisointilaite. Siellä oli sattunut vastaava juttu.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

"Pää katosta läpi"

         Mentiin Kanarialle. Eräs jo hyvään lomatunnelmaan virittäytynyt miesmatkustaja oli nauttinut sen verran huimausjuomia, että tuli asiaa vessaan. Kone sattui ajamaan "kattiin" eli korkealla tapahtuvaan suihkuvirtaukseen (CAT = Clear Air Turbulence). Tätä ei voi säätutkasta havaita eikä siitä siihen aikaan voinut tietää etukäteen.

         Vessassa ollut mies lensi kuin tykin suusta. Vessat olivat perällä missä turbulenssi tuntuu pahiten. Kattoon tuli pään kohdalle reikä. Onneksi mies oli tilassa, missä hän amerikkalaisen sanonnan mukaan "he felt no pain" (ei tuntenut enää tuskaa). Lentoemot hätääntyivät tapahtumasta ja kysyivät, pitääkö tehdä hätälasku lähimmälle kentälle. "Höpö, höpö. Tuokaa mulle konjakki niin kaikki on hyvin", sanoi tämä sissi. Tarinan mukaan emot toivat kaksi.

         Sisäkaton reikä paikattiin vanerilla. Aina matkustaessani tässä koneessa kävin siinä nimenomaisessa vessassa. Katselin kattoa ja muistelin tarinaa.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

"Korkeusmittarin tarkistus"

         OOO oli kapteenina kun lähdettiin Helsinki-Vantaalta kohti Nairobia. VVV oli ohjaamossa huomioijana, kun hän pelästyi hirmuista ujellusta. Kapteeni ei hätkähtänyt lainkaan. "Tämä on vain korkeusmittarin tarkistustoimenpide", hän selitti VVV:ille.

          Tässä koneessa oli jonkinlainen vuoto yhden tuulilasin karmissa. Se ilmeni vain tietyssä korkeudessa ja vain 100 jalan (30 m) korkeuseron ajan. Se johtui monimutkaisesta paine-eroyhtälöstä ulkoilman paineen ja koneen sisäisen paineistuksen välillä. Kun ulina kesti vain luokkaa sekunteja eikä siitä ollut mitään vaaraa, ei kokenut kapteeni jaksanut enää innostua moisesta.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Tarkoittaako Pekka näiden juttujen julkaisu tässä vaiheessa nyt sitä, että kirjasi ei koskaan mene painoon? Vai onko kysymyksessä jopa opuksen ennakkomarkkinointi ;)

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Topi:

Tuskinpa Spearair-kirja koskaan menee painoon minun toimestani. Mielestäni sisältö ei ole kirjan arvoista. Eikä vanha enää jaksa. Jos joku jaksaa työstää, tällä Forumilla esillä ollut materiaali on vapaata riistaa.

Kalevi Keihänen on haudattu Turun Vasaramäen hautausmaalle. Pitäisi kyllä käydä haudalla muistelemassa ärhäkkää pomoani.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Luo uusi käyttäjätunnus tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään