Spearair tietoa kenelläkään?

[Riku Rissanen 1]

Moi,

 

Faija oli nyt jo edesmenneen kummisetäni Tapio Savolaisen kanssa duunissa Spearairin viinavarastolla. Maren kertoman kukaan lentoja oli parhaimmillaan 18 koneellista (siis Hesasta) per viikko. Nuoret herrat olivat ihan tyytyväisiä työpaikkaansa, ennen inttiin menoa.

 

Isäukon piti myös aloittaa A2 kurssi tuolla OH-SCS:llä, mutta eräs lentokapteeni (pilotti ainakin) oli harjoitellut maaliinlaskuja ja kone oli nokkateline + potkuri solmussa Malmilla kurssin alkamispäivänä. Ottivat sitten Cherokeen tai mopo-Cessnan ...

 

Riku

[Markku Vierelä 0]

Kihniön Kipakka pullo, korkkaamaton löytyy viinakaapista. Mahtaako tuolla olla arvoa?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kihni%C3%B6n_kipakka

[Pekka Suuronen 120]

Moi,

 

Faija oli nyt jo edesmenneen kummisetäni Tapio Savolaisen kanssa duunissa Spearairin viinavarastolla. Maren kertoman kukaan lentoja oli parhaimmillaan 18 koneellista (siis Hesasta) per viikko. Nuoret herrat olivat ihan tyytyväisiä työpaikkaansa, ennen inttiin menoa.

 

Isäukon piti myös aloittaa A2 kurssi tuolla OH-SCS:llä, mutta eräs lentokapteeni (pilotti ainakin) oli harjoitellut maaliinlaskuja ja kone oli nokkateline + potkuri solmussa Malmilla kurssin alkamispäivänä. Ottivat sitten Cherokeen tai mopo-Cessnan ...

 

Riku

Tapio Savolainen oli yksi näistä Spearairin Lentokerho r.y.:n kouluttamista. Muistaakseni Tapio oli jo suhteellisen kokenut pursilentäjä, mutta moottorilupakirjan hän suoritti vasta Lentokerhossa v. 1973. Siitähän sitten ura urkeni Finnairin kapteeniksi.

 

OH-SCS:n vaurio tapahtui Malmilla toukokuussa 1974. Lentäjä ei ollut "lentokapteeni" vaan lentokerhomme A2-oppilas, joka oli ensimmäisillä yksinlennoillaan. Tapahtui se klassinen eli pompan jälkeen tuli vähän työnnettyä. Kun nokkateline ei kestä sitä mitä päälaskuteline, niin se nyyskähti alle, pyörivän moottorin potkuri nappasi asfalttiin, kampiakselille tuli äkkipysähdys ja siitä tuli sitten moottoriremonttiakin. Tämä oppilas oli veteraani lentomekaanikko (systems officer), eli istunut suuren lentokoneen ohjaamossa viisinumeroisen luvun lentotunteja. Hän oli katsonut aitiopaikalta tuhansia nousuja ja laskuja, mutta itse ohjaajana hän oli noviisi. Tämän keissin pitäisi opettaa nöyryyttä vanhallekin ilmailijalle.

 

Kun lentokerholaisilta oli mennyt työpaikka (Spearair) alta, niin keväällä/kesällä oli aikaa suorittaa OH-SCS:n vauriokorjaus ja rungon perushuolto. Mekaanikon lupakirjan omaavaa väkeä oli omasta takaa, mutta muillekin riitti tehtäviä. Muistan hioneeni rungosta maaleja vesihiomapaperilla "keltaiselle". Minulle annettiin lupakirjattomana rungon pohja. Kun olet koneen alla, hiot vesihiomapaperilla alhaalta päin, käsi sojottaen ylös, niin minnekähän se vesi lorisee kättä pitkin? Kainaloon tietty.

[Pekka Suuronen 120]

Kihniön Kipakka pullo, korkkaamaton löytyy viinakaapista. Mahtaako tuolla olla arvoa?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kihni%C3%B6n_kipakka

Jo on kumma jos ei pullolla olisi arvoa. Juoman valmistaja oli pieni mallorcalainen viinatehtailija Jorge Perello Serra. Etiketit toimitettiin sinne Suomesta, painaja oli kirjapaino Tapo. Pullo Kipakkaa maksoi lentokoneessa kuusi markkaa. Ostohinta oli erittäin alhainen, ja tämä olikin koneen tax-free-myynnissä katetuotoltaan ehdottomasti rautaisin tuote. Koneissa myytiin myös Alko Dry Vodkaa, ja siitä piti maksaa Alkolle kolme kertaa niin paljon kuin Kipakasta Jorgelle.

 

Juha Watt Vainio oli Kalevi Keihäsen kaveri ja vakiovieras Keihäsillä Espoon Mankkaalla. Juha "Junnu" Vainio oli mielettömän tuottelias ja nopea säveltäjä/sanoittaja. Hän pystyi vääntämään tuollaisen laulun servetille tunnissa, parissa, kun oli "improvisaatiota" lasissa.

[Pekka Suuronen 120]

Vanhoja muistoja Spearairin Lentokerhosta. Kunnia sen perustamisesta kuuluu insinööri, lentokapteeni Esa Passilalle, joka on tunnettu lentäjä ja ilmailun harrastaja. Hän oli Spearair Oy:n ensimmäinen huoltopäällikkö. Hän järjesti lentokerhon perustavan kokouksen alkuvuodesta 1973, jonka seurauksena uskalsimme ostaa omaksi Mikko Terholta Turusta OH-SCS:n. Esa oli tehnyt vertailua vuokrakaluston ja oman koneen välillä ja tullut tulokseen että oman ostaminen kannattaisi kun halukkaita oppilaita ilmaantui 16. Kolme karsiutui mm. medikaalisyistä, 13 suoritti aa-kakkosen.

 

Kurssin hinta vaihteli hieman lennetyn tuntimäärän mukaan. Lupakirja tuli maksamaan minulle v. 1973 n. 3000 markkaa. Nordean rahanarvolaskurin mukaan se vastaa  3359 euroa nykyrahassa.

 

Kerho lopetettiin kun työpaikka kaatui alta ja henkilöstö lähti kukin tahoilleen. Lisäksi OH-SCS kaputteerattiin toukokuussa 1974. (1) Se myytiin sittemmin perushuollettuna ja välikorjattuna takaisin Turkuun. Koneen tuho 1976 on kerrottu yllä. (2)

 

Kerhon lopettaminen oli vaikeampaa kuin sen perustaminen. Talouden hoitajana lopettamistehtävä lankesi minulle. Muistan miten Vantaan oikeusistuin (oliko sen nimi silloin rosis vai mitä) simputti huolellisesti. Kiukkupäissäni jätin okeuteen kerhon kirjanpidon ja kaikki asiakirjat. Olisi nyt mukavaa historiaa.

 

Edit 13.8.2014: (1) Vastauksessa 78. (2) Vastauksessa 75.

 

 

[Ilkka Mäkelä 1 206]

 

Kerhon lopettaminen oli vaikeampaa kuin sen perustaminen. Talouden hoitajana lopettamistehtävä lankesi minulle. Muistan miten Vantaan oikeusistuin (oliko sen nimi silloin rosis vai mitä) simputti huolellisesti. Kiukkupäissäni jätin okeuteen kerhon kirjanpidon ja kaikki asiakirjat. Olisi nyt mukavaa historiaa.

 

Vantaan kihlakunnanoikeus.

[Pekka Suuronen 120]

Ilta-Sanomat 8.5.2014 osiossaan "40 vuotta sitten" (8.5.1973):

 

"Kalevi Keihänen IS:n erikoishaastattelussa: MINUN KAATOI SOSIALISMI". "Tämä on poliittisen juonimisen tulos." Konkurssihetkellä Keihäsmatkoilla oli 1800 lomalaista ulkomailla. Lentoyhtiö Spearair Oy haettiin konkurssiin vähän myöhemmin.

[Pekka Holopainen 96]

Ilta-Sanomat 8.5.2014 osiossaan "40 vuotta sitten" (8.5.1973):

 

"Kalevi Keihänen IS:n erikoishaastattelussa: MINUN KAATOI SOSIALISMI". "Tämä on poliittisen juonimisen tulos." Konkurssihetkellä Keihäsmatkoilla oli 1800 lomalaista ulkomailla.

...

 

Sosialismi? Siis Neuvostoliitto? ... Niin eihän se syy koskaan itsessä voi olla.

 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Keih%C3%A4smatkat :

 

Yhtiö teki konkurssin 1974, siihen vaikutti polttoaineiden hintojen nousu vuoden 1973 öljykriisin seurauksena. [10] Keihäsmatkat Oy:n konkurssi vei varsin pian mukanaan myös Spear Air Oy:n. Keihäsmatkojen toiminnan loppuessa sillä oli ulkomailla noin 1 800 asiakasta ja konkurssin myötä yli 200 yhtiöiden palveluksessa ollutta menetti työpaikkansa. [11] Kalevi Keihänen syytti yhtiöidensä kaatumisesta Suomen valtion omistamaa lentoyhtiö Finnairia, koska hänen mielestään Finnair halusi saada pois markkinoilta kilpailijan, jota se ei sietänyt. Finnairin pääjohtaja Gunnar Korhonen kiisti Keihäsen syytökset, mutta myönsi Finnairin kilpailevan samoista asiakkaista kuin Keihäsen Spear Air Oy. Spear Airin toimitusjohtajana sen loppuaikoina ollut Veikko Pajunen piti merkittävänä syynä konkurssiin myös liian suuria ja liian nopealla aikataululla tehtyjä investointeja. Yhtiöiden suurimmiksi velkojiksi jäivät lentokoneiden myyjä, Helsingin Osakepankki, eräät vakuutus- ja öljy-yhtiöt sekä Suomen valtio. Keihäsmatkojen osuuden matkailumarkkinoista jakoivat pääosin sen neljä suurinta kilpailijaa Aurinkomatkat, Tjäreborg, Vingmatkat ja Spies. [12] Keihäsmatkojen myyntijohtaja Pentti Sivula piti yhtiön suurimpana saavutuksena sitä, että se opetti nimenomaan tavalliset suomalaiset matkailemaan vapaa-ajallaan. [13]

 

 

[Topi Falkenberg 406]

Konkurssi oli aikoinaan Suomen suurin. Ilmailulaitos antoi Spearairin lennättää lomalaisia kotiin kolmen vuorokauden ajan Keihäsen taattua polttoaineen hankinnat henkilökohtaisella omaisuudellaan. Loput matkustajat tuotiin kotiin Spantaxin ja Finskin voimin. Konkurssipesän selvittäminen kesti yli kymmenen vuotta, jonka aikana selvitysmiehet nostivat normaalin kuukausipalkan tekemästään työstä. Lopulta tosiasiat oli tunnustettava... oikeudenkäyntien päätyttyä voitiin todeta Kalevi Keihäsen ja hänen yhtiöidensä varallisuuden olleen velkoja suuremmat. Lehtitiedot kertoivat muistaakseni Kalevi Keihäselle palautetun 800 000 mk käyttämättä jääneitä varoja. Vuonna 1986 summalla olisi tainut saada 3 - 4 yksiötä Helsingin kalliosta.

 

Käteisvarojen puuttuminen mahdollisti konkurssiin johtaneet tapahtumat, voi olla että se olisi tapahtunut hieman myöhemmin muutenkin, mutta näin saatiin nopeutetusti läpi maassamme silloin vallinnut "voimakas tahtotila".

[Simo Lallukka 198]

Ilta-Sanomat jatkoi Spearairin konkurssin käsittelyä. Jotkin hotellit olivat takavarikoineet matkustajien matkatavaroita vakuudeksi. Lehden mukaan jotkin matkustajat heittivät matkatavarat ikkunasta ulos, hyppäsivät perässä ja menivät lentokentälle.

[Pekka Suuronen 120]

Ilta-Sanomat jatkoi Spearairin konkurssin käsittelyä.

Ilta-Sanomat puhui - tai ainakin olisi pitänyt puhua - Keihäsmatkojen konkurssista. Spearair ei ollut vielä konkurssitilassa. "Vuosipäivää" täytyy odottaa vielä muutama päivä.

[Simo Lallukka 198]

Ilta-Sanomat puhui - tai ainakin olisi pitänyt puhua - Keihäsmatkojen konkurssista. Spearair ei ollut vielä konkurssitilassa. "Vuosipäivää" täytyy odottaa vielä muutama päivä.

 

Joo Keihäsmatkojen konkurssi oli kyseessä ja Keihäsmatkat oli lehdessä mainittu.

 

Aiemmassa  viestissä oli kohta

"Muistaakseni Lentokerhomme oli Suomen suurin kouluttaja v. 1973. Eihän silloin edes saanut lentää ilman pätevää syytä, eli hupilento oli kiellettyä! (Polttoainekriisi, nääs.) "

 

toi energiakriisin lentokielto oli siis lähinnä vuonna 1974.    

 

[Pekka Suuronen 120]

Sosialismi? Siis Neuvostoliitto? ... Niin eihän se syy koskaan itsessä voi olla.

Kalevin heiton sosialismista voisi ymmärtää myös katkeruudeksi Keihäs-yhtiöiden pääjohtajaksi vajaa vuosi aiemmin nimitettyä Veikko Pajusta kohtaan. Tämä kun oli sosialidemokraattinen kansanedustaja (vv. 1972-1979).

 

Varatuomari, asianajaja, toimitusjohtaja, autokaupan edusmies, kansanedustaja, liikenneasioiden TV-julkimo Veikko Juhani Pajunen (s. 1936 Siikaisissa) oli 1970-luvun alussa kovassa suosion nosteessa mm. TV:n liikenneohjelmistaan (Liikennesolmu, Ensio Itkonen...). Pajunen esitti myös liikennepoliittis- ja yhteiskuntakriittisiä mielipiteitä. Kalevi mahtoi ajatella saavansa yhtiönsä keulakuvaksi räväkän, näyttävän ja näkyvän miehen, joka oli lisäksi istuva kansanedustaja. Kalevi esitti myöhemmin julkisesti pettyneensä Pajusen toimintaan (tai toimimattomuuteen) Keihäs-yhtiöissä. Itse en muista nähneeni Veikko Pajusta koskaan lentoasemalla Spearairin tiloissa.

 

Samantapaista katkeruutta Kalevi Keihänen esitti myöhemmin myös vanhaa kaveriaan ja yhtiökumppaniaan, lehtimoguli Urpo Lahtista kohtaan, kun tämä ei käyttänytkään resurssejaan Keihäsen pelastamiseksi.

 

Finnairin karismaattisen pääjohtaja Gunnar Korhosen sanoissa oli varmasti perää: "Keihänen ei kaatunut niinkään Finnairin kampitukseen vaan mieluummin yhteen- ja vähennyslaskutaidon puutteeseen."

[Pekka Suuronen 120]

"Muistaakseni Lentokerhomme oli Suomen suurin kouluttaja v. 1973. Eihän silloin edes saanut lentää ilman pätevää syytä, eli hupilento oli kiellettyä! (Polttoainekriisi, nääs.) "

toi energiakriisin lentokielto oli siis lähinnä vuonna 1974.

Sisäministeriö antoi tukevan nipun energiansäästömääräyksiä, jotka astuivat voimaan joulukuussa 1973. Näitä olivat hupilentokiellon lisäksi asuntojen ja liikkeiden lämpötilat, näyteikkunavalaistus ja teiden valaistus. Ehkä muistettavin säädös oli yleinen 80 kph kattonopeus. USA:ssa tuli samoihin aikoihin voimaan 55 mph (88 kph) kattonopeus, joka säilyikin paljon kauemmin kuin Suomen 80 kph.

[Pekka Suuronen 120]

Ilta-Sanomat 15.5.1974:

 

Keihäs-konkurssi

"Spearair vuorossa"

Spearair on konkurssikypsä, ilmoitti pääjohtaja Veikko Pajunen tänään aamupäivällä yhtiön työntekijöille pitämässään tiedotustilaisuudessa. Neuvottelut koti- ja ulkomaisten ostajaehdokkaiden kanssa eivät ole johtaneet sellaiseen tulokseen, että toiminnan jatkaminen näyttäisi mahdolliselta.

Lopullisen päätöksen konkurssiin jättämisestä tekee yhtiön hallitus.

Lentokoneet palautuvat myyjälle ja työntekijät joudutaan irtisanomaan kun toiminta loppuu, kuten ilmeistä on.

[Pekka Suuronen 120]

Uusi Suomi 18.5.1974:

Spearair konkurssissa

Velat 18 mmk – varat 24 mmk

Spearair Oy asetettiin perjantaina Helsingin raastuvanoikeudessa omasta hakemuksestaan konkurssiin. Yhtiön velkojen määräksi on arvioitu n. 18 milj. markkaa. Varoja taas pesällä on kirjanpitoarvojen mukaan laskien n. 24 milj. markkaa. Lentokoneiden arvoksi on kirjanpidossa merkitty n. 15 milj. markkaa ja niiden varaosien arvoksi n. 3,5 milj. markkaa. Lentokonehallin jälleenhankintahinta on nykyisen kustannustason mukaan n. 4 milj. markkaa ja pohjatöiden n. 1 miljoona markkaa.

 

Konkurssipesien omaisuutta realisoitaessa on kuitenkin varsin tavallista, että siitä kertyy pesän kassaan vain murto-osa todellisesta arvosta. Spearairin kohdalla tämä seikka saattaa näytellä merkittävää osaa, koska koneista, hallista ja varaosista kiinnostuneita ostajia ei ainakaan kotimaassa ole kovinkaan monta. Alalla on ostajan markkinat ja niitä hallitsee Suomessa Finnair.

 

Demari 18.5.1974:

Spearair jätettiin konkurssiin

Spearair Oy asetettiin perjantaina Helsingin raastuvanoikeudessa konkurssiin. Väliaikaisiksi pesänhoitajiksi raastuvanoikeus määräsi asianajajat Carl-Henrik Itäisen, Timo Silkon ja Lauri Terhon. - - - Keihäsmatkojen velkojien kuulustelu on tarkoitus toimittaa Helsingin raastuvanoikeudessa ensi keskiviikkona, mutta velkojain suuren määrän vuoksi luetteloa ei ehditä saada siihen mennessä valmiiksi.

 

Kansan Uutiset 18.5.1974:

Spearair seuraa Keihästä konkurssiin

- - - Saadun tiedon mukaan yhtiön velat nousevat noin 18 miljoonaan markkaan ja omaisuuden kirjanpitoarvo noin 15 miljoonaan markkaan. Yhtiön pääasiallinen omaisuus käsittää kaksi lentokonetta, niiden varaosat sekä Seutulassa sijaitsevan lentokonehallin.

Keihäsen velkojain kuulustelu keskiviikkona

- - - Velkojien tarkkaa määrää ei täysin tiedetä, mutta se lienee yli 3000. Matkansa maksaneet ovat velkojan asemassa ja voivat valvoa saataviaan konkurssipesästä. Eräät ovat suuremmissa ryhmissä palkanneet asianajajan.

 

(Myös Spearairin työntekijät palkkasivat kollektiivisesti asianajan valvomaan palkkasaatavia.)

 

[Tauno Hermola 111]

Muistaakos Pekka (toki muutkin saavat vastata) enemmän siitä, kun Spearair osti yhdellä kruunulla (vai markallako se oli) vaikeuksiin joutuneen ruotsalaisen rahtilentoyhtiön? Yhtiön vaikeudet (lähinnä kai tappiolliset rahtisopimukset) havaittiin kuitenkin niin suuriksi, että yhtiöstä saman tien luovuttiin. Yhtiön nimeä en muista, kai se sitten konkurssiin päätyi.

 

 

[Juha Klemettinen 28]

Näin päättyi Keihäsmatkojen viimeinen reissu 1974:

http://www.hs.fi/ihmiset/N%C3%A4in+p%C3%A4%C3%A4ttyi+Keih%C3%A4smatkojen+viimeinen+reissu+1974++%C3%84ssien+pelaajat+juoksentelivat+alasti+k%C3%A4yt%C3%A4vill%C3%A4/a1400575281775

 

Mukana myös Porin Ässät 

 

Juha

 

[Pekka Suuronen 120]

Kalevi Keihästä on kritisoitu konkurssin syistä ja aiheellisestikin. Tasapuolisuuden vuoksi, lainauksena edellä olevan Helsingin Sanomain/Jose Riikosen artikkelin viimeinen kappale:

 

"Keihänen oli äkkikonkurssista ja sen mukanaan tuomista hankaluuksista huolimatta tehnyt palveluksen suomalaisille.

Keihäsmatkat tarjosi monille mahdollisuuden lähteä ulkomaille. Espanjan saarikohteet ovat pysyneet suomalaisten suosiossa siitä asti."

 

[Pekka Suuronen 120]

Muistaakos Pekka (toki muutkin saavat vastata) enemmän siitä, kun Spearair osti yhdellä kruunulla (vai markallako se oli) vaikeuksiin joutuneen ruotsalaisen rahtilentoyhtiön?

En muista Spearairin yhtiönä sekaantuneen mihinkään tuollaiseen. Ruotsin suuntaan oltiin yhteydessä Transair Swedeniin, mutta lähinnä ostettiin palveluita heidän radio-, avioniikka ja puhdastilakorjaamoiltaan. Toinen juttu on, mitä voimakaksikko Kalevi Keihänen ja Urpo Lahtinen mahdollisesti suunnittelivat. Molemmilla kun piisasi visioita. Esimerkiksi Urpo Lahtinen suunnitteli v. 1966 Pohjanlahteen uponeen kaasutankkeri Mundogas Oslon nostoa. Tällä olisi kuljetettu viiniä Ranskasta Suomeen "oman käyttöön"...

[Pekka Suuronen 120]

Helsingin Sanomat 1.6.1974 (synopsis):

 

Spearairin velat kuusi miljoonaa markkaa varoja suuremmat

Lähes 20 miljoonaan markkaan eli noin kuusi miljoonaa markkaa varoja suuremmiksi kohoavat Spearairin velat Helsingin raastuvanoikeudessa käydyn velkojain kuulustelun perusteella.

Keihäsyhtiöiden pääjohtaja, kansanedustaja Veikko Pajusen varauksin oikeaksi vannoma Spearairin pesäluettelo osoittaa lentoyhtiön velkojen olevan noin 4,6 miljoonaa markkaa varoja suuremmat. Käytännössä voidaan kuitenkin laskea velkasumman päätyvän 1,3 miljoonaa markkaa korkeammaksi, sillä tämä on varoissa saatavien osuus aiemmin konkurssiin menneeltä matkatoimisto Keihäsmatkoilta.

- - - Lentoyhtiö Spearairin konkurssipesäluettelon mukaan yhtiön kotimaiset velat ovat pyöreästi 5,9 miljoonaa, palkkavelat 965000 ja ulkomaiset velat 13,7 miljoonaa markkaa.

Spearairin varat taas ovat 15,9 miljoonaa markkaa. Varoissa on lentoyhtiön kahden DC-8-koneen Härmän Mimmin ja Härmän Jätkän arvoksi laskettu yhteensä kahdeksan miljoonaa markkaa. Varoiksi on myös laskettu mukaan noin 1,3 miljoonan markan saatava Keihäsmatkoilta.

- - - Suurin velkoja on amerikkalais-englantilainen yhtiö Boreas Corporation, joka myi Spearairille kaksi DC-8-konetta ja välitti  niiden ostamiseen tarvittavan luoton. Koneiden varaosat ja muut ulkomaiset velat mukaan lukien Spearairin velat Suomen ulkopuolelle nousevat noin 13 miljoonaan markkaan.

Kotimaisia velkojia on "paksu nippu", yhteensä yli viiden miljoonan markan arvosta.Suurimmat summat ovat Helsingin Osakepankilla takauksina. Myös öljy-yhtiöt ja muonittajana toiminut Matkaravinto velkovat huomattavia summia.

- - - Pääjohtaja Pajunen totesi pesäluettelon vahvistamistilaisuudessa, että ulkomailta saattaa vielä tulla lisävaatimuksia esimerkiksi ylilentomaksuista ja navigointimaksuista.

- - - Lentoyhtiön palveluksessa on ollut 120 lentokapteenia, lentoperämiestä, lentoemäntää, mekaanikkoa ja muuta lentohenkilöstöön kuuluvaa.

[Pekka Suuronen 120]

Spearairin numeroita:

 

Jostain syystä - olisiko ollut pesänselvittäjiä varten? - olin koonnut yhteen Spearairin suoritetta sen lentotoiminnan ajalta (25.9.1972 - 6.5.1974):

- 274 743 kuljetettua matkustajaa (roundtrip passengers)

- 8113 lentotuntia (block hours)

- 85,6 % keskimääräinen kuormitusaste (avg revenue load factor)

- 9 hrs 10 min koneiden keskimääräinen käyttöaste (avg daily utilization)

 

Ainoan täyden toimintakalenterivuotensa 1973 aikana Spearair kuljetti 167 448 matkustajaa (revenue passengers). Suorite oli 577 milj. matkustajakilometriä (revenue passenger km). Koneet lensivät 4932 lentotuntia (block hours).

 

Koneista OH-SOA (Härmän Jätkä) saapui Helsinki-Vantaalle Miamista 25.9.1972. OH-SOB (Härmän Mimmi) saapui 10.12.1972. Molemmat koneet lennettiin pois Suomesta loppukesällä 1974.

[Tauno Hermola 111]

En muista Spearairin yhtiönä sekaantuneen mihinkään tuollaiseen. Ruotsin suuntaan oltiin yhteydessä Transair Swedeniin, mutta lähinnä ostettiin palveluita heidän radio-, avioniikka ja puhdastilakorjaamoiltaan. Toinen juttu on, mitä voimakaksikko Kalevi Keihänen ja Urpo Lahtinen mahdollisesti suunnittelivat.

 

Se yhtiö oli lähes varmasti Air Trader http://sv.wikipedia.org/wiki/Air_Trader; ajankohta sopii ja nimikin tuntuu tutulta. Varmaan joskus yritin googlella hakeakin, mutta ei osunut oikeaan; nyt se löytyi ruotsinkielisen Wikipedian kategoriasta "Ej längre existerande svenska flygbolag".

[Pekka Suuronen 120]

Hymy 6/1974: Kirje Kalevi Keihäselle

 

Olen pahoillani. Olen monessa suhteessa pahoillani. Olen pahoillani siitä, että ystävällinen ja ammattitaitoinen henkilökuntasi on nyt vailla työtä. Olen pahoillani siitä, että ne asiakkaasi, jotka olivat oppineet luottamaan Keihäsmatkoihin, ovat menettäneet luottamuksensa ja ehkä hyvinkin pitkällä säästämisellä hankitut rahansa. Olen pahoillani siitä, että suuri elämäntyösi on tuhoutunut.

 

Yritin auttaa. Yritin auttaa niissä mitoissa mihin mahdollisuuteni yltivät. Olisin voinut auttaa hetkellisesti melko suurellakin panoksella - mutta tutustuttuani asioihin tarkemmin, huomasin, että se olisi ollut vain väliaikainen apu, lykkäys, ei muuta.

 

Tiedän, että kaikki tuli sinulle yllätyksenä. Muistan sen illan, jolloin tilien kylmä totuus sinulle paljastui. Otit silloin pitkästä aikaa muutaman viskin. Jotkut asiantuntijat olivat varoittaneet, mutta et uskonut. Pidit oman pääsi, mikä monasti on hyve, mutta tässä tapauksessa ei.

 

Olen tätä kirjoittaessani ulkomailla. Täälläkin on kohu noussut. En tiedä jutun viime vaiheita. Sattumalta tapasin Zürichin lentokentällä meidän kummankin hyvän ystävän Jörn Donnerin. Hänkin oli pahoillaan, hyvin pahoillaan. Mutta samalla hän muistutti, että yhteisillä reissuillamme olimme molemmat - ja varsinkin minä - varoittaneet sinua liiallisista investoinneista. Tämä on tylsää jälkiviisautta, mutta voi kai sanoa, että rohkeutesi koitui sinulle tappioksi.

 

Muistan aina suurenmoisen vieraanvaraisuutesi ja anteliaisuutesi. Saattaa olla, että monet jotka saivat sitä kokea, eivät enää muista sitä. Olet aina ollut reilu ystävillesi, ja nyt tiedän, että se voi maksaa kaiken mitä sinulla on. Olen pahoillani.

 

Ystäväsi Urpo Lahtinen

[Pekka Suuronen 120]

Ilmailu 6-7/1974, pääkirjoitus, päätoimittaja Jyri Raivio:

 

- Spearairin menestymisen parhaana edellytyksenä on Keihäsen matkatoimiston oma tarve.

 

Näin kirjoitettiin Ilmailussa 11/72, jossa esiteltiin uusi suomalainen charterlentoyhtiö Spearair. Puolitoista vuotta sen jälkeen oma tarve katkesi Keihäsmatkojen kohukonkurssiin, joka muutaman päivän horjumisen jälkeen imaisi mukaansa myös Spearairin.

 

Spearairin konkurssi oli murheellinen tapahtuma monestakin syystä. Toistasataa ilmailualan ammattilaista jäi ilman työtä. Suomalaisille chartermarkkinoille jäi tyhjiö, jonka täyttäminen epäilemättä lisää ulkomaisten yhtiöiden markkinaosuutta. Ja jo sinänsä on sääli, että Tuomo Tervon ja kumppaneiden ilmailuviranomaistenkin mukaan lähes esimerkilliseen kuntoon rakentamalle yhtiölle kävi näin juuri nyt, kun alku-urakasta oli selvitty ja toiminta asettumassa vakiintuneisiin uomiin.

 

Se mitä huhtikuun Ilmailussa kirjoitettiin otsikolla Suomen Aeroflot pitää nyt entistä enemmän paikkansa. Suomalainen lentokuljetus kaikilla rintamilla on Spearairin kaatumisen jälkeen vain yhden yhtiön asia.