Suur-Merijoen lentonäytös 1935

[Pasi Pirttikoski 267]

Suur-Merijoen lentonäytöksen harjoituksissa Viipurissa 30.7.1935 tapahtui vakava lento-onnettomuus kun kaksi viidestä Junkers K.43 koneesta törmäsivät toisiinsa. Vain kaksi seitsemästä koneissa olleista pelastui laskuvarjoja käyttäen.

 

Lentonäytöksessä suoritettiin kuitenkin laskuvarjohyppyjä kolme kappaletta. Yksi hyppääjistä oli Karl Valter Westermark. Keitä olivat kaksi muuta hyppääjää?

 

Westermark hyppäsi myös Talvisodan aikana Blenheim pommikoneesta.

 

Syystä tai toisesta kyseinen onnettomuus puuttuu mm. Wikipedian "Luettelo Suomen Ilmavoimien lento-onnettomuuksista" sivuilta.

Lähteenä esim. Kohtalokkaat lennot 1918-1939, Suomen Siivet 2/1969

[Markku Kanninen 447]

Keskinen, Stenman, Niska SIL-historia 15  ”Meritoimintakoneet” tietää kertoa:  JU-123:n ohjaaja vääpeli Jalmari Taulu ja tähystäjä ltn. Otto Lumiala pelastautuivat laskuvarjolla mutta vääp. Tarmo Tannerin varjo ei ehtinyt aueta ja kers. toivo. Mäkisen varjo tattui koneeseen. JU-125 syttyi törmäyksessä tuleen ja koko miehistö, ohjaaja vääpeli A.Heinonen, tähystäjä vänr. O. Suutarinen ja kers. P. Koskinen saivat surmansa. Koneissa matkustajina olleiden P. Koskisen ja ltn. Mönkkösen (Ju-124) oli tarkoitus hypätä varsinaisessa  näytöksessä eli olivat tutustumislennolla mutta ketkä lopulta hyppäsivät Westermarkin lisäksi kirjoissa ei kerrota...

p.s. Kyllä "Kohtalokkaat lennot 1918-1939" kertoo seikkaperäiseti onnettomuudesta joka oli sotaa edeltäneen ajan tuhoisin Suomessa.

Markku

[Pasi Pirttikoski 267]

Totta! "Kohtalokkaat lennot 1918-1939" ja Suomen Siivet kertovat onnettomuudesta hyvin. Kirjoitin varmaan epäselvästi edellä. Mutta tuo Wikipedia ei ko. onnettomuutta tunne. Eli itse onnettomuudessa ei ole epäselvyyksiä. Ainoastaan puuttui puuttuivat parin hyppääjään nimet itse lentonäytöksestä sekä tiedot hyppykoneesta.

 

Aero lehti 9/1935

 

 

edit: kirjoitusvirhe ja hyppääjien tiedot (kuva)

[Raimo Heikkinen 2 495]

Pasi, oli vielä eräs laskuvarjohyppääjä jonka nimeä ei ole mainittu.

 

Kirjassa Toivo Heilä - Suojeluskuntalentäjästä talvisodan syöksypommittajaksi, Heikki Kauranne, Apali Oy 2011, kerrotaan mm. Suur-Merijoen näytöksestä seuraavasti: "Ennen varsinaisen lento-ohjelman alkua yleisö sai nähdäkseen erilaista alku- ja täyteohjelmaa, jota alettiin esittää pian puolen päivän jälkeen. Tähän ohjelmaan sisältyi muun muassa Topin suorittama viidentoista minuutin pituinen taitolentoesitys Bulldog-koneella, viestinsieppausesitys, viestikyyhkysten vapauttaminen lentävästä koneesta, hanurin soittoa lentokoneessa sekä eräs perinteiseksi muodostunut lentonäytösnumero eli herra Hietasen laskuvarjohyppy. Tällä kertaa herra Hietasen kerrottiin olleen kotoisin Muolaan hiekkakuopalta".

 

Näistä ohjelmanumeroista on enää taitolentoesitys nykynäytöksen ohjelmistossa.

[Pasi Pirttikoski 267]

Ohjelman alussa hyppäsi tosiaan ”herra Hietanen” eli laskuvarjolla pudotettiin hiekkasäkki. Itse hypyt tapahtuivat sotamarsalkka Mannerheimin läsnäollessa Junkers koneista.

 

Empä muista, että kukaan olisi pudottanut "Hietasia" viime aikoina. Tuolloin, hyvällä 20- ja 30-luvulla tamä oli melko yleistä. Ainakin Kemissä kesäkuussa -28, Terijoella heinäkuussa -28, Oulussa maaliskuussa -29 ja Kauhavalla kesäkuussa -30 pudotettiin "Hietanen". Joskus oli onneakin matkassa, sillä ainakaan Terijoella varjo ei auennut! Onneksi "Hietanen" selvisi hypystä paremmin kuin joku muu olisi selvinnyt.

[Ilkka Toivanen 4]

Ilmavoimien arkistokuva joka saattaapi olla vaikkapa varsinaisesta näytöksestä osana isoa nippua Suur-Merijoen lentonäytöksen kuvia (via J Nykäsen arkisto). Olen laittanut näitä joskus muinoin foorumille.

 

[Pasi Pirttikoski 267]

Kiitos kuvasta! Tuo kuva voi hyvinkin olla kyseisestä näytöksestä.

[Raimo Heikkinen 2 495]

Kiitos kuvasta. Olisipa mukavaa nähdä enemmänkin kuvia Suur-Merijoen lentonäytöksestä 3.8.1935, joita lupaan kommentoida kykyni mukaan. Varsinainen näytös alkoi kello 14, mutta kello 12:sta alkaen oli ajoissa saapuneelle yleisölle jo ohjelmaa tarjolla. Laskuvarjohyppyjen osuuden aloitti "Herra Hietanen", joka oli lastattu ilmavoimissa viimeistä vuottaan lentopalveluksessa olevaan Hansa-kellukekoneeseen (v. 1936 vielä rullauskoulutuksessa). Kone starttasi lähellä sijaitsevasta meritukikohdasta Turkinsaaresta kello 12:35, pudotti hietasen näytösalueelle palaten takaisin tukikohtaansa.

 

Valokuvan laskuvarjohyppylennolle lähtö tapahtui kello 15:40 eli 10 minuuttia sen jälkeen kun kolme Gloster Gamecock -hävittäjää olivat esittäneet "ryhmälentoa toisiinsa sidottuina". Siinä koneet lensivät kiilamuodossa laskuvarjosandomeilla toisiinsa kiinnitettyinä (Hendonin tyyliin). Laskuvarjoesityksen hyppykorkeus oli 400 metriä ja hyppäjät olivat jaettu Junkers-koneisiin seuraavasti: luutn Mönkkönen/JU-128, vänr Hassinen/JU-127 ja kers Westermark/JU-124. Hyppyjen jälkeen Junkersit jäivät taivaalle valmistautuen seuraavaa esitystä varten. Jälleen oli kulunut vain 10 minuuttia kun seuraava ohjelmanumero "ryhmälento" aloitti näytöksen. Osastoon kuuluivat Junnujen lisäksi kolme VL Kotka- ja yhdeksän Blackburn Ripon -meritiedustelukonetta.

 

Varsinainen massiivinen 55 koneen ryhmäohilento tapahtui vasta kello 16:12 alkaen, siihen asti oli monipuolisia ohjelmanumeroita tarjolla 10 minuutin välein. 

 

 

[Pasi Pirttikoski 267]

No johan löytyi tarkkoja tietoja. Kiitos! Mikä on alkuperäislähde? Meikäläistä kiinnostaa kaikki 20- ja 30-lukujen hypyt ja hyppykoneet.

 

Löytyykö tietoa mistä koneesta neiti Sinikka Kopra hyppäsi Viipurissa noin vuotta aikaisemmin eli 8.4.1934? Samoin koneen lentäjän nimi kiinnostaisi.

 

 

Kuva: Kansan Kuvalehti 15/1934

p>

[Raimo Heikkinen 2 495]

Neiti Sirkka Kopra hyppäsi ensimmäisenä naisena Suomessa laskuvarjolla. Hyppy tehtiin 1000 metristä Viipurin lentonäytöksessä 8.4.1934. Koneena oli Lentoasema 6:n (LA 6) Junkers K 43 (tunnus JU-125), jonka tukikohta sijaitsi Tervaniemessä missä näytöskin pidettiin. Junkersin ohjaajana oli vääpeli Felix Tirkkonen sekä "avustajina" mm. parin tavaravarjon pudottamisessa matalammalta ennen neiti Kopran hyppyä, toimivat luutnantti Halonen ja mekaanikko Laine. Tietenkin herrasmiehinä auttoivat myös neitiä hyppyyn valmistautumisessa. Neiti Kopra laskeutui turvallisesti meren jäälle, mistä moottorikelkka kävi hakemassa hänet yleisön eteen näytille.

 

Pasi, kysyit alkuperäislähteistäni. No, esim. tässä Sirkka Kopraa koskevassa kysymyksessäsi vastauksen antamisessa auttoivat: Aero -lehden artikkeli Viipurin näytöksestä ja Kansallisarkiston tutkijasaliin tilattu JU-125 lentopäiväkirja. Jäi vielä käyttämättä Kansalliskirjaston tarjonta missä olisin voinut käydä selailemassa, mitä Wiipurin sanomalehdet tapahtumasta kirjoittivat.

 

[Pasi Pirttikoski 267]

Kiitokset jälleen! Syystä tai toisesta olin kirjannut Sirkan Sinikaksi... Neiti Kopra pääsi mm. Hakkapeliitta lehden kanteen. Mukava nähdä, että historian tutkijat jakavat tietojaan!

 

Hieman vähemmän tunnettu tosiasia on se, ettei neiti Kopra ollut ensimmäinen suomalaissyntyinen naishyppääjä. Sillä Suomesta Amerikkaan vanhempiensa kanssa muuttanut Anna Kivimäki hyppäsi jo vuonna 1929. Kivimaki, kuten sielläpäin kirjoitetaan ei kuitenkaan koskaan hypännyt Suomessa.

 

Ote: Fitchburg magazine

[Antti Laukkanen 15]

 

Osastoon kuuluivat Junnujen lisäksi kolme VL Kotka- ja yhdeksän Blackburn Ripon -meritiedustelukonetta.

 

 

Mitäs kaikkea Riponeista mahtaisi löytyä KA:sta? Kiinnostaisi lähinnä kartoittaa RI-158:ssa henkensä menettäneen isoenoni lentoja, ja uraa yleensäkin. Täällä aiheesta on ollut joskus juttuakin ja olen saanut ystävällisesti ko. onnettomuutta koskevat dokumentit kuvina, joskin ne levyrikossa jälleen kadottanut. Printti jäi sentään jäljelle. Noita aikoja hän olisi hyvinkin voinut olla Viipurin näytöksessä.

 

Samoin kiinnostaisi Mothien asiakirjat lähinnä siinä valossa, että josko mahtaisin löytää koneyksilön, josta omistamani potkuri on kotoisin. Kaikki poistot kun on kuitenkin tarkkaan kirjattu, voisi tuonkin selvittäminen olla mahdollista, mutta mistä lähteä liikenteeseen?

 

-A-

[Raimo Heikkinen 2 495]

KA:sta todennäköisesti löytyisi isoenon kantakortti, mistä voisi aloittaa. Eikö suvulla ole lentopäivä- tai muita henkilökohtaisia sotilaspapereita tallessa? Sen verran katselin Mikko Loikkasesta tietoja, että hän oli käynyt Ilm.RUK 3/ 6.6.33-. Aloittanut tähystäjäkoulutuksen 6.6.34- (Todistus N:o 229), Kadettikoulu (Kad.K 19) 4.6.35-16.5.37, Suomen Lentomerkki ohjaajalle 16.5.37 (SLM N:o 422).

 

Ripon RI-158:n tietoja sisältäviä kansioita on KA:ssa kaksi, toisessa mm. lento-onnettomuuteen liittyvä tutkintapöytäkirja liitteineen ja valokuvineen, toisessa kansiossa taas koneen lentopäiväkirja. Aikaisemmin ne olivat tilattavissa tulonumeroilla 10758/9 ja T19416/34, mutta nyt on numeroita muutettu, eikä minulla ole uusista tietoa, eiköhän ystävällinen henkilökunta auta.

 

Haluatko laittaa potkuristasi löytyvät tiedot esille, saattaisipa sille oikea koneyksilö löytyäkin?

[Antti Laukkanen 15]

Kiitos, Raimo!

 

Kantakortin olen käynyt lukemassa. Samalla yhtä sun toista koulutukseen ja sotilasuraan liittyvää. Tutkintapöytäkirja on myös tuttu ruumiinavauspöytäkirjaa myöten. Mutta koneen lentopäiväkirja ei ole tuttu. Sen voisinkin käydä joskus katsastamassa. Ja toisaalta myös nuo muut asiakirja uudestaan. Olisi vähän paremmat dokumentointivermeet kuin silloin aikanaan. Kiitän numeroista.Kiitos myös noista tiedoista, jotka nekin ovat toistaiseksi särkyneen levyn syövereissä.

 

Mothin potkurin numerot laitan ihan mielelläni näkyviin. Se on vain tällä haavaa varaston peränurkassa kaiken tavaran takana piilossa, mutta pyrkimys on kaivaa se lähiviikkoina esiin. Palaan asiaan viimeistään silloin.

 

Ja sorry aiheesta poikkeamiseen!

 

-Antti-

[Antti Laukkanen 15]

Enpäs malttanutkaan olla kaivamatta potkuria varaston syövereistä. Vaikka iso homma olikin. Stanssaukset kertovat seuraavaa:

 

LMO/MHE

No 42/7L

1936

 

ja toisella puolella:

 

D - 2 (ja kolme numeroa, joista saa hyvin huonosti selvää)

GN - 1340

 

Toisen lavan kärki puuttuu. Ehjä lapa on tasan metrin keskireiän reunaan saakka, ja reiän halkaisija on 60 mm. Näinpä potkurin halkaisija on ollut 206 cm. Jos D-stanssaus sattuu kuvaamaan halkaisijaa, se voisi hyvinkin olla 2060. Täytyy nuuskia sitä kunnon valossa luupin kanssa.

 

-A-

[Raimo Heikkinen 2 495]

Potkuristasi löytämät merkinnät tarkoittavat:

LMO: LENTOKONE MOTH.

MHE: MOOTTORI HERMES (Cirrus-Hermes, teho105/115 hv.).

N:o 42/7L (Valmistusnumero/VL = Valtion Lentokonetehdas). Luku 1936 tarkoittaa valmistusvuotta.

 

D-2050 (Potkurin halkaisija/pituus mm.).

GN-1340 (Nousu). Potkurin pyörähdettyä yhden täyden kierroksen, tulee korkeutta lisää 1340 mm.

 

Aivan uusi potkuri N:o 42/VL, asennettiin Valtion Lentokonetehtaalla korjattuun koneeseen D.H.60X (MO-106). Koelento Tampereen maalentokentällä 26.11.1936 kello 10:10-10:30. Ohjaajana vääpeli H. Peltola. Kunnostettu kone luovutettiin Lentoasema 5:lle Suur-Merijoen lentokentälle (S-Mj). Potkurin käyttöikä jäi kovin lyhyeksi, sillä 22.2.1937 MO-106 lähti purjehduslennolle S-Mj - Immola (jossa välilasku) - S-Mj. Ohjaajana toimi vänrikki Kullervo Lahtela ja matkustajana oli rahastonhoitaja K.A. Väistö. Palatessa kello 13:40 koneen laskeuduttua ja jonkun matkaa rullattuaan se nousi pystyyn, kaatuen lopuksi selälleen. Lahtela piti syynä ympärimenoon sitä, että sukset vajosivat hangen pinnan alle. Lautakunta totesi pyörähtäneen potkurin jälkiä lumessa, jonka paksuus oli 35 cm. Koneesta vaurioitui ylätason etureunaa, moottorisuojuksen nokkalevy ja potkurista toisen lavan pää särkyi. 

[Antti Laukkanen 15]

No jopas tuli tietoa kuin apteekin hyllyltä  Suurkiitos. Saatiin vielä Suur-Merijoki -yhteyskin tähän, niin ei poiketa ihan täysin aiheesta.

Pitikin kirjoittamani, että "7L" oli kovin epäselvä. "VL" onkin kovasti loogisempi.

Olen kovasti otettu ja hämmästynyt tästä tietopläjäyksestä. Kiitokset vieläkin.

 

Isosetäni Juhana Laukkanen (1894-1942) oli kuuleman mukaan Ilmavoimissa mekaanikkona ja oli pelastanut kyseisen potkurin talteen. 70-luvulla isäni sai sen haltuunsa, ja minä sain sen sitten itselleni. Puuttuva lavan kärkikin oli aiemmin ollut tallessa, mutta kukaan ei tiedä, mihin se joutui. Kyselin asiasta jo kakarana muistaakseni vuonna 1985, jolloin kirjoitin Tekniikan Maailmaan. Kysymykseen vastattiinkin. Pari numeroa myöhemmin vastausta korjattiin, ja huomasin myös tulkinneeni stanssattuja numeroita väärin jo silloin. En tullut sitten kuitenkaan asiaa enää oikaisseeksi, mutta jos asia tulee jolle kulle vielä 30 vuotta vanhoja Teknareita selatessaan vastaan, voisin todeta "Potkurin salaisuuden" tulleen viimein aika tarkoin selvitetyksi. Täytyypä joskus käydä lukemassa vielä MO-106:n lentopäiväkirja ja tutkia, missä potkuri on huiskinut.

 

Vaikuttuneena,

 

-Antti-