Alex Lund

Anestesia ja pahoinvointi?

14 viestiä aiheessa

Mulle tehdään mahdollisesti silmän karsastusleikkaus. Vähän mietityttää se pahoinvointi nukutuksen jälkeen. Pahoinvointi riippuu myös leikkausalueesta. KErran mut on aiemmin leikattu, olin silloin 9 eikä silloin tuntunut pahaa/oksettavaa oloa... Lapsilla kuulemma ei ole usein sitä pahoinvointia anestesian jälkeen. Onko muilla pahoinvointia nukutuksen jälkeen?

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

En halua pelotella. Minut nukutettiin viimeksi toukokuussa 1996. Kaaduin maastopyörällä ja olkapää meni huonosti.

 

Kaksi titaaniruuvia, heräsin ja sattui..... Minut nukutettiin nopeasti uudelleen .....

 

Kahden kuukauden päästä  noin 100 mm. pitkät ruuvit otettiin pois olkapäästä puudutuksessa. Silloin vasta jännitti.  ::)

 

 

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Mulle tehdään mahdollisesti silmän karsastusleikkaus. Vähän mietityttää se pahoinvointi nukutuksen jälkeen. Pahoinvointi riippuu myös leikkausalueesta. KErran mut on aiemmin leikattu, olin silloin 9 eikä silloin tuntunut pahaa/oksettavaa oloa... Lapsilla kuulemma ei ole usein sitä pahoinvointia anestesian jälkeen. Onko muilla pahoinvointia nukutuksen jälkeen?

 

Minut on leikattu varmaan parikymmentä kertaa, joista nukutuksessa ehkä puolet. Ensimmäiset tehtiin jo 1950-luvulla, jolloin olin lapsi. Siihen aikaan nukutus suoritettiin eetterillä ja mahdolliseen pahoinvointiin (tai oikeastaan sen seurauksiin eli oksenteluun) varauduttiin vuorokauden paastolla. Lisäksi sain ennen leikkausta rauhoittavia - pienen annoksen morfiinia (ainoa kokemukseni huumausaineista). Pahin vaihe oli se itse nukutus. Eetteriin "tukehtuminen" oli todella epämiellyttävä kokemus, vaikka ei siinä varmaan sekunteja kauempaa mennyt. Mitään pahoinvointia en kokenut nukutuksesta herättyä - vain eräänlaisen krapulaa muistuttavan tilan, joka lienee johtunut eetteristä (en tosin silloin edes tiennyt millainen alkoholikrapula on).

 

Nykyään nukutuset tapahtuvat varmasti paljon miellyttävämmällä tavalla samoin kuin herääminen. Myös muu lääketiede on aivan toiselta vuosisadalta, joten mitään aihetta huoleen ei ole. Tarvittaessa antavat varmaan jotain rauhoittavaa (tuskin kuitenkaan morfiinia tai muuta siihen verratavaa), jos tarvetta on.

 

Pekka

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Nykyään nukutuset tapahtuvat varmasti paljon miellyttävämmällä tavalla samoin kuin herääminen. Myös muu lääketiede on aivan toiselta vuosisadalta, joten mitään aihetta huoleen ei ole. Tarvittaessa antavat varmaan jotain rauhoittavaa (tuskin kuitenkaan morfiinia tai muuta siihen verratavaa), jos tarvetta on.

 

Pekka

 

Näin itsekin uskon, että nykyään se nukutus tapahtuu paljon mukavammin. En vaan muista, miten se tapahtui... Kai lääkäri tuli mun luokse jonkun ruiskun kanssa ja sitten nukahdin. En tiedä.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Eetterinukutus tapahtui siten, että lääkäriä avustava hoitaja (tai anestesialääkäri) laittoi sellaisen sideharsolla sisustetun "kuonokopan" nenän ja suun yli. Tiputti sitten siihen jostain pullosta eetteriä. Oli kauhea tunne vetään henkeensä kaasuuntunutta eetteriä. Tuntui siltä kuin olisi tukehtunut. Jonkin ajan päästä, joka tuntui ikusuudelta vaikka lieneekin kestänyt vain sekunteja, taju pimeni. Muistikuvat jälkeenpäin siitä nukutustilasta olivat vähän kuin olisi katsellut vanhan putkitelevision ruutua, kun antennijohto on irti - sellaista "lumisadetta". Mieli tai aika voivat toki muuntaa muistikuvia.

 

Olen siitä asti inhonnut vähäisintäkin eetterin hajua, vaikka ei sitä nykyään haista juuri missään - ei sairaaloissakaan.

 

Pekka

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

En muista enää tarkoin. Se oli sellainen joidenkin hengityssuojainten kaltainen metallilangoista tehty koppa, joka oli vuorattu kankaalla, jota kuvailin sideharsoksi. Tuossa museokuvassa on joitakin sellaisia: http://cartina.photo/fi/picture/88824/museo+anestesia,+eetteri,+eetterikoppa,+historia,+hoito,+l%E4%E4ketiede,.html .

 

Nykyään nukutus on ihan turvallinen tapahtuma eikä lainkaan sellainen inhottava kokemus kuin ennen vanhaan. Toki sekin oli parempi kuin satoja vuosia sitten käytetty "anestesia". "Pullo viskiä naamariin, puukapula hampaiden väliin ja neljä raavasta miestä raajoihin kiinni"

 

http://www.hameensanomat.fi/uutiset/kotimaa/158952-nukutusta-ei-tarvitse-pelata .

 

Pekka

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Minulta leikattiin viisi vuotta sitten alaleuka. Ennen leikkausta minulle annettiin rauhoittavaa joka tehosi niin hyvin että minulla ei ole pienintäkään muistikuvaa itse nukutuksesta. Leikkaussaliin menon muistan, mutta seuraava muistikuva on vasta kun silmät aukesivat heräämössä.

 

Itse leikkauksen jälkeen oksensin kerran, hyvin vähän tosin. Paha olo meni kuitenkin pian ohi kun hoitsu antoi pahoinvointilääkettä suoraan suoneen.

 

Kuten tuossa aikaisemmin sanottiin, niin kannattaa tosiaan ottaa asia puheeksi ennen leikkausta jos huolestuttaa.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

En muista enää tarkoin. Se oli sellainen joidenkin hengityssuojainten kaltainen metallilangoista tehty koppa, joka oli vuorattu kankaalla, jota kuvailin sideharsoksi. Tuossa museokuvassa on joitakin sellaisia: http://cartina.photo/fi/picture/88824/museo+anestesia,+eetteri,+eetterikoppa,+historia,+hoito,+l%E4%E4ketiede,.html .

 

Nykyään nukutus on ihan turvallinen tapahtuma eikä lainkaan sellainen inhottava kokemus kuin ennen vanhaan. Toki sekin oli parempi kuin satoja vuosia sitten käytetty "anestesia". "Pullo viskiä naamariin, puukapula hampaiden väliin ja neljä raavasta miestä raajoihin kiinni"

 

http://www.hameensanomat.fi/uutiset/kotimaa/158952-nukutusta-ei-tarvitse-pelata .

 

Pekka

 

 

Aivan samat kokemukset kuin Pekalla. Koulupoikana kitarisat vietiin eetterinukutuksessa. Ehdin laskea seitsemään, ennen nukahtamista. Heräämisen jälkeen tuli paha olo, eetterikrapula kai.

 

Myöhemmin, 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa, ruiskulla suoneen. Nukahtaminen samantien; eikä ollut mitään huonoa oloa herättyäni. Huomattavaa kehitystä on siis tapahtunut.

Nukutusta edeltävä esilääkitys, eli rauhoittava piikki, todella toimii. Sen jälkeen ei mitään väliä, mitä tekevät.  :thmbup:

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Jep. Aiheuttiko eetterinukutus pahoinvointia?

 

Kuten jo aiemmin kerroin - ei. En ole herkkä pahoinvoimaan - edes viskinukutuksen jälkeen.  ;D

 

Muistin väärin nuo eetterinukutuskerrat. Ei niitä ollut kuin muutama 1950-luvulla. Vanhempana - olisiko ollut teini-ikäisestä lähtien - antoivat jo valita nukutuksen ja paikallispuudutuksen välillä. Valitsin puudutuksen enkä ole katunut. Toistaiseksi viimeisin leikkaus oli 2005 suoritettu sydänverisuonen pallolaajennus. Sekin tehtiin paikallispuudutuksessa ja oli nopea ja jokseenkin kivuton toimenpide. Ei - ei siinä avata rintalastaa kuten esimerkiksi ohitusleikkauksessa, joka on raju leikkaus ja vaatinee nukutuksen. Siinä viedään sellainen ohut katetri jotain isoa verisuonta pitkin sydämen pinnan verisuoneen. Verisuonissa ei ole tuntoa. Katetrin sisäänmenokohta vain puudutetaan.

 

Pekka

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Kuten jo aiemmin kerroin - ei. En ole herkkä pahoinvoimaan - edes viskinukutuksen jälkeen.  ;D

 

Muistin väärin nuo eetterinukutuskerrat. Ei niitä ollut kuin muutama 1950-luvulla. Vanhempana - olisiko ollut teini-ikäisestä lähtien - antoivat jo valita nukutuksen ja paikallispuudutuksen välillä. Valitsin puudutuksen enkä ole katunut. Toistaiseksi viimeisin leikkaus oli 2005 suoritettu sydänverisuonen pallolaajennus. Sekin tehtiin paikallispuudutuksessa ja oli nopea ja jokseenkin kivuton toimenpide. Ei - ei siinä avata rintalastaa kuten esimerkiksi ohitusleikkauksessa, joka on raju leikkaus ja vaatinee nukutuksen. Siinä viedään sellainen ohut katetri jotain isoa verisuonta pitkin sydämen pinnan verisuoneen. Verisuonissa ei ole tuntoa. Katetrin sisäänmenokohta vain puudutetaan.

 

Pekka

 

 

Tiedän pallolaajennuksen varsin hyvin, kun itsekin haaveilen lääkärin urasta. Olet vai sairastanut sepelvaltimotautia?

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Nukutus

 

Jouduin taannoin sappirakon tulehduksen vuoksi päivystysleikkaukseen niin, että hippulat vinkui. Mitään esilääkitystä ei annettu, vaan nukutuslääkäri pisti kanyylin kämmenselkääni ja alkoi muitta mutkitta kaasuttaa minua maskin avulla. Sammuin kuin saunalyhty.

 

Herätessäni luulin olevani aurinkoisella rannalla kahdestaan tutun neitokaisen kanssa. Sitten minut nostettiin pois leikkauspöydältä veitikka väpättäen. Huikean miellyttävä kokemus ja neitokin oli hyvillään, kun myöhemmin kerroin hänelle unestani. Mitään krapulaa tai muuta morkkista en saanut. Ainoa muisto on pieni arpi navan vieressä.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Luo uusi käyttäjätunnus tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään