Juha Klemettinen

Lentotontun Joulu VII

11 viestiä aiheessa

LENTOTONTUN JOULU VII

 

Justus käänsi kylkeä Malmin lentokonehallin kattopalkin päällä. Tonttu tuijotteli hallin hämärään kattoon jouluaattoillan hiljaisuuden ympäröimä. Tästä hän nautti, kiireetön aattoilta ilman stressiä ja paineita. Tai paineita… Justus vilkaisi vierellään olevaa ilmailuradiota, joka oli ollut hiljaa jo kauan. Ehkä liian kauan. Mutta Justus ei kaivannut entistä hektistä elämäänsä, täällä Malmin rauhassa kaikki oli hyvin. Toista oli vielä lokakuussa kun Justus oli Korvatunturin Yleisten lahjojen ja Kulkuslaitosten Ilmailutoimiston lahjasegmentistä vastaava Local Key Account Manager, vastuualueenaan Suomen ilmailulahjat. Oli oma toimisto hirsilinnan yläkerroksessa, nahkainen nojatuoli ja kelohongasta tehty työpöytä.

 

Mutta niin kuin monta kertaa Korvatunturin asukkaiden elämässä, asiat eivät menneet niin kuin ruotsalaisessa unelmakuplassa. Jälleen kerran Joulupukki onnistui sekoittamaan pakkaa. Reilu vuosi aikaisemmin oli käynyt selväksi, ettei pukin voinut antaa omin päin vastata mistään suuresta lahjasegmentistä. Sitä varten Korvatunturilla oli oma tehokas tonttukoneistonsa, ja pukki oli… no tavallaan koko sirkuksen keulakuva.

 

Sen kopiokonekatastrofin jälkeen oli ollut pakko ryhtyä toimiin. Justus tunsi vieläkin vilunväreitä selässään, ajatelkaa, puolet maailman lapsista olisi saanut joululahjaksi Minolta merkkisen kopiokoneen. Puolet Korvatunturin tonttuhallituksen jäsenistä uhkasi erota, jos miljoona kauppoja aletaan penkoa, toinen puoli uhkasi erota, jos pukkia ei saada vastuuseen.Lopulta päästiin yhteisymmärrykseen, jossa pukille annetaan joku tiukasti rajattu lahjasegmentti hoitoonsa. Ja Joulumuorin puurokattilalla suoritetussa arvonnassa tuoksi segmentiksi arvottiin Suomen ilmailulahjat. Justus ei ollut kovin huolissaan, pohdittiin, että pukki pahimmassakin tapauksessa päättää vain lahjoittaa muutamia tuhansia lennokkeja olemattomaan lennokkiprojektiin.

 

Joulupukki alkoikin hoitaa segmenttiä tehokkaasti. Työmatka työmatkan perään pukki reissasi pitkin maailmaa. Korvatunturin käytävillä tosin huhuttiin, että pukilta oli menossa platina-taso lentoyhtiön kantaa-asiakasohjelmasta, ja että pukki tämän takia vain lensi Helsinki-Tukholma väliä loputtomasti uudelleen ja uudelleen. Justuksella ei siis ollut mitään syytä huoleen lokakuisena aamuna kun pukki tulla tohisi toimiston ovesta sisään. Pukilla oli kainalossaan paksu paperipinkka jonka hän laski Justuksen eteen pöydälle. ”Tässä olisi nämä ilmailulahjat”, pukki jutteli leppoisasti. Justus katsoi hieman epäillen paperipinoa, aika paljon lennokkitilauksia. ”Tein siihen päällimmäiseen paperiin yhteenvedon lahjoista”, pukki totesi ja kääntyi kohti ovea.

 

Justus kurottautui hitaasti nahkatuolissaan kohti paperipinkkaan, ja luki päällimmäisessä paperissa olevan listan:

- 20 kpl Pilatus PC-12 -koneita Kuopion ja Etelä-Euroopan väliseen reittiliikenteeseen.

- 8 kpl Duo Discus -purjelentokoneita köyhille purjelentäjille (toimitus: Aurinkorannikko, Espanja)

- Maakuntalentokenttien ylläpito vuosille 2016–2020

- 30 kpl alkeiskoulukoneita (tyyppi tuntematon, soita Kimille kun keksit)

- uusi parkkipuomijärjestelmä Malmin Lentoasemalle (se edullisempi 34 miljoonan malli)

 

Listaa lukiessa Justuksesta tuntui kuin happi olisi vähitellen paennut huoneesta. Lista… tämä lista… ajatus etsi muotoaan tontun korvien välissä. Suomen ilmailulahjojen budjetti oli 10 000 euroa, ja tämä lista… Justus tunsi kuinka käsien vapina levisi koko vartaloon, eihän tämä lista ole MAHDOLLINEN!

 

Mutta se himmeliolki joka murtaa poron selän oli vasta tulossa. Pukki kääntyi ovella ympäri, ja mutisi ”Ai niin, unohdin tämän listalta”. Pukki ojensi Justukselle keltaisen post it -lapun, johon oli kirjoitettu pukin vakaalla ja kauniilla käsialalla: Pekalle suuremmat lentskarit Euroopan liikenteeseen. Justus tuijotti täristen lappua, ja kuuli jostain kaukaisuudesta pukin huikkaavan ulos mennessään ”Älä unohda niitä lennokkeja!”.Tässä vaiheessa Justuksella leikkasi ns. tonttulakin kulkunen kiinni. Seuraavista tapahtumista tontulla oli vain vähän muistikuvia. Jälkeenpäin hän oli kuullut, että kirouksia huutava ja paikkoja hajottava lentotonttu oli täytynyt kuljettaa väkisin kelkalla ulos toimistosta. Justuksen oma filmi alkoi pyöriä vasta hoitopöytään sidottuna Korvatunturin sairastuvalla, jota hoiti mm. 1400-luvulla shamaanina toiminut outo täti. Justuksella diagnosoitiin mm. Pre-traumaattinen joulustressihäiriö ja ylirasitus.

 

Puuroterapian ja glögikuurin lisäksi katsottiin parhaaksi, että Justus siirtyisi väliaikaisesti kevyempiin hommiin, ja niin tonttu päätyi tuttuun ja turvalliseen toimeen Malmin vastaavaksi lentotontuksi. Malmi oli tänä jouluna rauhallinen paikka. Poissa oli lahjatohina ja kiire. Pääkaupunkiseudun lahjakeskus oli siirretty Helsinki-Vantaalle. Siirrosta liikkui kaikenlaisia huhuja, puhuttiin jopa pakottamisesta. Oli sovittu, että Korvatunturi ottaa hallintaansa Helsinki-Vantaan vanhan rahtiterminaalin, ja Finnair rakentaa uuden. Kustannuksien maksaja oli joku tuntematon taho.

 

Joka tapauksessa Justuksen tarvitsi vain päivystää Malmin lentokonehallin kattopalkin päällä aattoiltana. Kun hän kuulisi radiosta, että pääkaupunkiseudun lahjat olivat saapuneet Helsinki-Vantaalle, ja lähteneet eteenpäin, hän voisi suunnata Hotelli Avionin aulabaariin jossa ihana tonttutyttö Jenny jo odotti. Lahjakuljetuksen olisi pitänyt jo saapua, Justus ponnisti istumaan palkille ja kokeili ilmailuradiotaan. Kyllä se toimi… Tonttu yritti olla hermostumatta, eihän joka joulu voi olla jotain hässäkkää? Justus tiesi, että kyllä voi sillä hetkellä kun radio räsähti eloon palkin päällä.

 

Aluksi Justus ei saanut mitään selvää lähetyksestä. Kuulosti siltä kuin hyvin hengästynyt Joulupukki yrittäisi selittää jotain radioon. Justus nappasi radion käteensä, se OLI hengästynyt Joulupukki! Justus yritti saada yhteyden pukkiin, mutta huonolla, menestyksellä. Täytyy muistaa, että Joulupukin radiopuhelimen käyttökoulutus on ajalta ennen lentokoneen keksimistä, itse asiassa ajalta ennen radion keksimistä.  Lopulta Justus onnistui saamaan selvää lähetyksestä. Tiivistettynä tilanne oli se, että 7sleigh7-lahjareen laskeutumisessa oli mennyt jotain pieleen, reki oli kumollaan keskellä Helsinki-Vantaan kiitotietä, ja lahjat ympäriinsä levinneenä. Onneksi pukki ja porot tuntuivat olevan kaikki kunnossa.

 

Justus teki nopeasti tilannearvion. Tavalliset lahjareet ja tontut odottivat Helsinki-Vantaan portin ulkopuolella. Niitä ei saisi mitenkään sisään kenttäalueelle. Eihän Korvatunturilla ole varaa maksaa kaikille tontuille kulkulupia, ja satojen vuosien aikana ties missä mukana olleille tontuille ei kannata mennä tekemään turvallisuusselvityksiä… Pukki ei saisi heikon selkänsä kanssa rekeä mitenkään pystyyn, ja porot eivät TES:n mukaan voineet siihen osallistua (Porojen ammattiliitto oli Korvatunturin vahvin ja voimakkain liitto).

 

Lentotonttu ei keksinyt mitään muuta mahdollisuutta kuin lahjojen evakuoimisen Helsinki-Vantaalta. Mutta miten? Justus käveli ympyrää kattopalkin päällä kädet selän takana, ja pohti ankarasti. DC-3 oli talvehtimassa Vaasassa, Antonovin vei omistaja, Cesnaan tai Piiperiin lahjat eivät mahdu. Mutta sitten kulkunen helähti tonttulakissa, mikä idea!

 

Justus suorastaan puhkui intoa. Patrian hallissahan seisoi edelleen se Pilatus PC-12! Hämärässä lentokonehallissa näkyi vain tumman varjon vilaus kun Justus säntäsi liikkeelle. PC-12 oli juuri oikea lentokone lahjojen kuljettamiseen. Tonttu kipitti nopeasti yli Malmin asematason ja ylitti kiitotien 36. Pian hän seisoi hiljaisessa Patrian hallissa kiiltävän lentokoneen vieressä. Kömpiessään sisään koneeseen, Justus muisti miten hän oli oppinut lentämään PC-12-koneella. Hän ja Miss Pinup Tonttubiniki -kisan finalistit Etelä-Ranskassa. Hänen maineellaan… (Featuring: 13th Duke Of Wybourne! KVG). Hetken aikaa Patrian hallin täytti tontun rasvainen hihitys.

 

Eikä aikaakaan kun Justus rullasi 36:lle lentoonlähtöä varten. Pilatus kohosi tummalle talvitaivaalle, ja otti suunnan kohti Helsinki-Vantaata. Muutaman minuutin lennon jälkeen Justus kaarsi ensimmäistä kertaa kentän päältä. Kesti hetken ennen kuin hän huomasi kumollaan olevan reen kiitoteiden 15/33 ja 04R/22L risteyksessä. Justus lensi suoraan reen yläpuolelta, ja näki helpotuksekseen Joulupukin ja kaikkien porojen olevan kunnossa. Petteri Punakuonon nenäkin näytti loistavan kirkkaana.  Tonttu sammutti Pilatuksen moottorin, teki muutaman jyrkän kaarron matalalla kuula poskella, ja laskeutui täsmälleen kiitoteiden risteykseen lähelle rekeä.

 

Joulupukki ja Justus syleilivät toisiaan, kyllä tästäkin taas selvittäisiin. Mutta aluksi Justus halusi vaihtaa pari sanaa porojen kanssa. Petteri selitti tehneensä loppulähestymisen ns. Tähtinavigoinnilla. 7sleigh7-reet oli varustettu laitteilla tätä menetelmää varten, järjestelmän titititiiiityyy-merkkiääni oli tuttu kaikille lentotontuille.   Kaikki oli mennyt kuulemma hyvin kosketukseen saakka, mutta sitten reki oli pompannut voimakkaasti, ja Petteri oli menettänyt hallinnan täysin. Monen pompun kautta reki oli päätynyt kumolleen, ja lahjat levinneet pitkin kiitotien reunaa.  Yhdessä Justus ja Petteri kävelivät kiitotiellä, ja ihmettelivät asfaltissa olevia isoja kohoumia. Tämä asfalttihan uusittiin viime kesänä, Justus pohti, ja muisteli miten paljon asfalttiyhtiöille olikaan vuosien varrella annettu…

 

Mutta nyt ei ollut aikaa ihmettelyyn. Justus ryhtyi kantamaan lahjoja Pilatukseen. Yhteistyöllä he saivat pian paketit tungettua koneeseen. Justus veti rahtioven varovasti kiinni poron pitäessä sorkallaan viimeistä pakettia paikoillaan. Mutta kun tonttu kääntyi, hän näki kaksi valtavan kokoista lahjapakettia hangessa. Justus kääntyi kysyvästi pukin puoleen. Pukki tepasteli pakettien viereen ja taputti niiden kylkiä. ”Tässä toisessa on pop up -taidenäyttely ja rullaportaat maailman suurimmalla suomalaiselle lentokentälle. Ja tässä toisessa on toimivat bussiyhteydet lentokentälle ja pikajuna kehäradalle”. Justus tuijotti pukkia ja paketteja, eikä tiennyt mitä sanoisi. Mutta sitten hän kohautti olkapäitään, jääkööt siihen. Kyllä ne siitä löytyvät, ja jos eivät löydy, kuka noita edes tarvitsee?

 

Kun Joulupukki oli saatu mahdutettu koneeseen, teki Justus kauniin lentoonlähdön 15:ltä. Hän oli jo ennen Malmilta lähtöä ohjeistanut tavalliset lahjareet siirtymään Malmille, ja siellähän ne seisoivat kauniissa rivissä asematasolla kun Justus rullasi koneen niiden viereen. Nyt oli jo kiire! Nopeilla liikkeillä tontut lastasivat lahjat Pilatuksesta rekiin. Kello kävi nopeasti, ja lapset odottivat jo lahjojaan. Tontut olivat tehneet tätä jo satoja vuosia, Mamillakin jo yli 70 vuotta. Jokainen lahjapaketti löysi paikkansa, ja Joulupukki tarkasti ammattitaidollaan, että jokainen reki oli oikein kuormattu.

 

Justus ja Joulupukki seisoivat Malmin asematasolla rinnakkain ja katsoivat rekien katoamista jouluaattoillan siniseen hämäryyteen. ”Kuulehan Justus”, Joulupukki virkkoi, ”On se vaan hyvä, että Malmi on olemassa. Millaisessa pulassa pääkaupunkiseutu olisi tänäänkin ollut, jos tätä lentokenttää ei olisi”. Justus nyökkäsi hyväksyvästi, mutta oikeasti tontun ajatukset taisivat olla jo Hotelli Avionin aulabaarissa.

 

Hyvää joulua kaikille!  ;)

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Kiitos perinteikkäästä kirjoituksesta!  :santa:

 

Tulipa tässä mietittyä ilmailumuistoja kun katselin Lumiukkoa tv:stä, että samainen tunnusbiisihän on Nightwishin esittämä. Siitä tuli mieleen, että jossain ilmailutapahtumassa tuo oli lentonäytöksen taustamusana. Voisiko olla Lentäjien Juhannus muutaman vuoden takaa ja esitys mahdollisesti paikallisen purtsikkakerhon taitolentopainotteinen soolo? MH ei ole tainnut musiikkina tuota käyttää?

 

Joulut,

-Hannu

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Luo uusi käyttäjätunnus tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään