Wanha potkuri tulossa myyntiin ja tietoja kaivataan kipeästi

[Sami Annala 0]

Hei. Kuvassa näkyvä vanha lentokoneen potkuri tuli minulle myytäväksi huutokauppaani 6.1.2016. Kiitollisena ottaisin vastaan kaikki tiedonmuruset joita esineestä löytyy siihen mennessä. Liittyykö potkurin mukana tullut valokuva potkuriin? Minkälaisessa koneessa potkuri on ollut ja milloin? Rungon numero- ja kirjainsarjat (LVI-LSZ / MSS No 83 1955 GN1495 D2100 kertovat jotakin. Lisäksi potkurissa on valmistajan Valmet, laatta jossa on saajan nimi (potkuri on annettu lahjaksi Kersantti P.Suotuselle 22.1.1957) sekä teksti Hävllv 13. Tietoja ko henkilöstä? Mitkä tahot Suomessa voisivat olla kiinnostuneita tällaisesta ja mikä voisi olla hintaluokka? Potkurin yhdessä kulmassa on vaurio, jonka vuoksi se lieneekin vaihdettu, mutta muuten se vaikuttaisi olevan erinomaisessa kunnossa.

[Raimo Heikkinen 2 495]

Minulla ei ole halua lähteä myynninedistämistyöhön, mutta koska tämän potkurin tunnistustehtävä herättää muuten mielenkiintoa...

 

Potkuri LVI/LSZ/MSS N:o 83/2VL (Selitykset: LVI = Lentokone Viima / LSZ = Lentokone Stieglitz / MSS = Moottori Siemens Halske N:o = juokseva valmistusnumero/2VL = Valmet Kuoreveden Tehdas). Potkuri kiinnitettiin Veljekset Karhumäki Oy:llä Kuoreveden Hallissa sijaitsevalla tehtaalla peruskorjauksessa olleeseen Focke-Wulf Fw 44J "Stieglitz" -alkeiskoulukoneeseen tunnuksella SZ-9 (samaa tyyppiä kuin kuvassa oleva SZ-28). Koneen peruskorjauksen jälkeinen koelento joka samalla oli potkurin ensimmäinen käyttökerta lennossa, tapahtui 15.2.1956. Potkuri oli SZ-9 nokalla siihen asti kunnes konetta käynnistäessä sattui Satakunnan Lennostossa (HävLLv 13) Porissa onnettomuus 22.1.1957. Upseerioppilas oli ohjaamossa ja mekaanikko-kersantti P. Suotunen pyörittämässä potkuria moottorin käynnistämistä varten. Moottori pyrähti Suotuselle yllätyksenä käymään, jolloin potkuri löi Suotusta oikean käden olkavarteen ja oikean jalan reiteen. Tutkijalautakunta totesi onnettomuuden puhtaaksi tapaturmaksi, jolle ei oikein ollut parannuskeinoa vastaavien onnettomuuksien välttämiseksi. Tässä tapauksessa mekaanikon lausahdus "onko selvä" tulkittiin ohjaamossa "contaktiksi" (ohjaajalla huuva kireällä päässä) ja moottori käynnistettiin. Lautakunta mietti parannuskeinona "peukalo ylös - alas", mutta silläkin oli huonot puolensa. Suotunen sai näin vaurioituneen potkurin muistoksi tapahtuneesta.

[Antti Laukkanen 15]

Raimon datapaketti on jälleen sikäli kattava, ettei siihen ole lisättävää. Mutta potkuri on tosiaan kuvasta päätellen nätissä kunnossa mainittua vammaa lukuunottamatta. Ilmeisesti 50-luvun lakat olivat jo aivan toista luokkaa kuin parikymmentä vuotta aiemmin suditut. Pinta kun näkyy useammissakin yksilöissä säilyneen siloisena ja kiiltävänä, kun aiemmat ovat kutistuneet ja muuttuneet laikukkaiksi. Myynninedistämistyöksi en sinällään katso parin faktan kertomista. Yleensä nuo vanhat potkurit kiinnostavat ilmailun tai ilmailuhistorian harrastajia, jotka mielellään laittavat sellaisen seinälleen, jos saavat puoliskoltaan luvan  Joku voisi olla muuten kiinnostunut tuollaisesta sisustuselementtinä tai muuna rekvisiittana - vaikka ravintolaan. Hinta määräytyy lähinnä sen mukaan, mitä kiinnostuneet ovat halukkaita maksamaan, mutta sanoisin tuon kohdalla sen heiluvan empiiristen ja pitkäaikaisten tutkimusten perusteella muutamasta satasesta jonkin verran toiselle tuhannelle.

 

-A-

[Sami Annala 0]

Suuret ja lämpimät kiitokset tyhjentävästä vastauksesta. 

Näillä tiedoilla lähden etsimään kauniille, mielenkiintoiselle esineelle arvostavaa uutta kotia.

[Manu Skyttä 0]

Ilmeisesti 50-luvun lakat olivat jo aivan toista luokkaa kuin parikymmentä vuotta aiemmin suditut. Pinta kun näkyy useammissakin yksilöissä säilyneen siloisena ja kiiltävänä, kun aiemmat ovat kutistuneet ja muuttuneet laikukkaiksi.

 

Voisikohan tuossa olla kysymys säilytysolosuhteista, sillä ainakin tuo oma Hansan kokonainen potkuri on kyllä lähes sadan vuoden iästään huolimatta priimakuosissa?

[Raimo Heikkinen 2 495]

Aluksi ensimmäisissä Hansoissamme kokeiltiin erilaisia ulkomaalaisia potkureita (1922-23), kunnes kotimainen potkurin valmistus polkaistiin 1923 lopulla käyntiin (esisarjan potkurit). Vaikka Hansa kuullostaa iänikuisen vanhalta ensimmäisen maailmansodan härveliltä, lennettiin tyypillä Suomessa vielä 1935 ja käytettiin rullauskoulutuskoneena 1936! Viimeiset Hansan potkurit valmistettiin 1930-luvun alussa joten jos potkurin valmistusnumero on yli 250, alkaa vuosi 1930 olla kohdillaan.

[Manu Skyttä 0]

Aluksi ensimmäisissä Hansoissamme kokeiltiin erilaisia ulkomaalaisia potkureita (1922-23), kunnes kotimainen potkurin valmistus polkaistiin 1923 lopulla käyntiin (esisarjan potkurit). Vaikka Hansa kuullostaa iänikuisen vanhalta ensimmäisen maailmansodan härveliltä, lennettiin tyypillä Suomessa vielä 1935 ja käytettiin rullauskoulutuskoneena 1936! Viimeiset Hansan potkurit valmistettiin 1930-luvun alussa joten jos potkurin valmistusnumero on yli 250, alkaa vuosi 1930 olla kohdillaan.

 

Jos oikein tulkitsen noita hieroglyfejä tuosta omasta potkurista, niin valmistusnumero näyttäisi olevan 277.

[Raimo Heikkinen 2 495]

Tuolloin vänrikkinä ja luutnanttina palvellut Risto Skyttä oli eräs viimeisistä Hansalla lentäneistä ohjaajista (1934). Onko kenties sukua?

 

Potkuri n:o 277 (Karhulassako?) saattaa olla viimeinen valmistunut Hansan potkuri, ja on mahdollista, ettei sitä enää ehditty käyttämään koneiden poistuttua lentopalveluksesta 1935 ja rullauskoulutuksesta 1936.

[Antti Laukkanen 15]

Semmoinenkin mahdollisuus on olemassa, että Manun potkuri on jossakin vaiheessa restauroitu. Omani olen tuntenut 70-luvulta saakka, ja se oli jo silloin samanlainen. Samoin useat museoissa olevat VL:n irtopotkurit ovat samantapaisessa kunnossa.

 

Laitanpa vaikka tähän yhteyteen pari kuvaa, kun olen viimein saanut muutetuksi fantasiani konkretiaksi, ja Mothin potkuri on seinällä.

 

Tässäpä se.

 

Ajatus oli saada seinätelineestä vähän tuommoinen moottorissa kiinni olevan näköinen. Puristeille mainittakoon, että kun olen taisteluvauriokorjauksiin koulutuksen saanut mekaanikko, olen omatoimisin valtuuksin muokannut kiinnitysmuttereiden varmistukset alkuperäisistä sokkavarmistuksista lankavarmistuksiin. Ne ovat koriste-esineessä hienommat, ja Tuuliassakin on sellaiset 

 

Raimon ansiokkaiden tutkimusten vuoksi minulla on nykyään myös kuva ja tarina ajalta, kun potkuri oli edellisen kerran kahdeksalla pultilla kiinni! MO-106 meni nokilleen Suur-Merijoella helmikuussa 1937 myöhemmän hävittäjä-ässän, Kullervo Lahtelan toimesta. Lahtelasta hänen tyttärenpoikansa on muuten kirjoittanut sangen mielenkiintoisen kirjan, jonka lukaisin potkuriprojektia toteuttaessani.

 

-A-

>