North Korea Aviation Tour - Itärautaa ihmettelemässä (50 kuvaa)

[Harri Heliövaara 13]

Muutama vuosi sitten internetin palstoilla alkoi näkyä kuvia ilmailumatkoista Pohjois-Koreaan. Pelkästään maana tuo ehkä maapallon eristynein maa on kiinnostanut jo pidempään, ja kun mukaan yhdistetään ainutlaatuinen ilmailukokemus, ei ole ihme, että mieli on sinne tehnyt. Monesta suunnasta tulivaroittelua, kuinka Pohjois-Korean poliittinen tilanne on arvaamaton ja kuinka maan turismi ei ole kestävällä pohjalla, mutta kaikesta huolimatta keräsin vihdoin tänä keväänä rohkeuteni ja varasin ”unelmaloman” Kim Jong-unin luvattuun maahan. Viimeiset mahdollisuudet päästä monen neuvostoajan lentokoneen kyytiin oli mahdoton pala vastustettavaksi.

 

Matkajärjestelyt hoiti englantilainen Juche Travel Services, jolle tämä oli jo viides heidän järjestämä enemmän tai vähemmän samankaltainen ilmailumatka Pohjois-Koreaan. Lisäksi heillä on kokemusta maraton- ja junamatkojen järjestämisestä. Matkan perushintaan sisältyivät lennot Pekingistä Pjongjangiin ja täysihoito viiden päivän ajan. Peruspaketin lisäksi ilmailusta kiinnostuneille oli lisämaksusta tarjolla yhteensä kahdeksan eri lennätystä, jotka päätyivät luonnollisesti kaikki tämän matkaajan ostoskoriin. Helikopterikyytiäkin oli alun perin tarjolla, mutta maan puoluekokouksen takia Pjongjangin yläpuolinen ilmatila oli koko matkan ajan suljettu, eikä tuota lentoa valitettavasti voitu lopulta lentää. Samaten jouduttiin perumaan pienkonelennot kaupungin yllä.

 

Mutta eiköhän mennä jo kuviin.Matka alkoi omalta osaltani epäsuoralla lennolla Pekingiin. British Airways myi Premium Economya Lontoon kautta samaan hintaan kuin Finnair perusturistia suoraan, joten valinta kääntyi englantilaisten eduksi. Parilla lisäkympillä sai mukaan vielä lisästopin Hong Kongissa molempiin suuntiin, joten HEL-LHR-HKG-PEK kombolla lähdettiin liikkeelle. Päätähtenä lennoilla toimi BA:n Boieng 777-300ER, parin vuoden ikäinen G-STBF.

Päivä 1.

 

Kaksi päivää kiertelyä Pekingissä totutti sopivasti aikaeroon, joten tervetulo-/valmistautumisillallisen jälkeisenä päivänä oli aika suunnata Pekingin kansainvälisen lentokentän terminaaliin 2, josta lento Pjongjangiin lähti. Lähtöselvityksessä paljon innokkaita ilmailun harrastajia.

Näillä papereilla pitäisi päästä niin koneeseen kuin itse Pohjois-Koreaankin. Passiin ei tehty missään vaiheessa mitään merkintöjä tai leimoja, mikä varmaan on vaan hyvä juttu tulevia Amerikan matkoja ajatellen.

p> Portti 7 sijaitsee kuvauksen kannalta hankalasti, mutta jotain kuvia päivän koneyksilöstä kuitenkin boardingin jälkeen sai räpsäistyä. Kyseessä siis Tupolev Tu-204-100V, P-632.

Nätisti sulassa sovussa Soul Gimpon kentälle suunnanneen etelänaapurin Boeing 777-200ER:n kanssa.

p> Tämän Tupolevin malleista uusimman koneen sisustus oli moitteettomassa kunnossa.

Oma penkki löytyi lähes takarivistä.

p> Tarjoiluna puolentoista tunnin lennolla oli mehua tai vettä sekä Air Koryon ”kuuluisa” hampurilainen. Ilmeisesti kukaan ei ole vielä saanut lopullista vastausta pihvin aineksista, mutta omasta mielestäni possu voisi olla ihan kohtuullinen arvaus.

Kuvaaminen kyseisellä lennolla ei ilmeisesti ollut ollut sallittua, ja kun lentoemäntä jossain lennon loppuvaiheessa huomasi kamerani heiluvan, jouduin hänen valvovan silmänsä alla poistamaan loppumatkan kuvat. Jotain sentään muistikortille kuitenkin jäi tältäkin lennolta, ja tulevilla ryhmällemme erikseen järjestetyillä lennoilla kuvaaminen onnistui onneksi paljon paremmin.

 

Pjongjangin maahantulon passintarkastus sujui mukavasti, mutta tullimiehet eivät kyllä ihan helpolla matkustajia päästä. Viimeiset kaksi vuotta oman puhelimen on jo saanut tuoda maahan ilman, että sen joutuu jättämään lentokentälle säilöön matkan ajaksi. Sisältöä kuitenkin käytiin läpi samoin kuin kannettavan tietokoneen, josta tarkastettiin näkemäni mukaan ainakin sivuhistoriaa, kuvakansioita ja videokansioita. Mitään loukkaavaa ei kuitenkaan löytynyt, joten lopulta koko ryhmämme oli kasassa ja busseissa valmiina kiertämään loppupäivän Pjongjangin päänähtävyydet läpi.

 

Päivä 2.

 

Matkan kaksi seuraavaa päivää oli pyhitetty lähes kokonaan lentämiselle, joten aikaisen herätyksen jälkeen suuntasimme takaisin lentokentälle. Herätys ei ollut aikaerosta huolimatta kuitenkaan vaikea, kun tiesi mitä heti ensimmäisenä oli luvassa. Pieni teaser alkuun

p> Ja sitten koko komeudessaan Iljushin Il-62M, P-885, joka lennättäisi meidät noin 100km päässä sijaitsevaan Wonsaniin, jossa pitäisimme tunnin kuvaustauon ja josta lentäisimme sitten takaisin Pjongjangiin.

Herkuttelua boardingista.

p> 20 eurolla sai varata suurimmalle osalle lennoista paikat etukäteen, ja pakkohan se oli päästä kuulemaan miten neljä kappaletta Soloviev D-30KU -moottoreita jylisee nousukiidossa. Täytyy sanoa, että jylinän sijasta ääni oli enemmän ulinaa ja vihellystä, eivätkä korvatulpat olisi olleet liioittelua, ainakaan jos näillä paikoilla pitäisi matkustaa useasti.

Kabiinikuvaa riviltä 25.

p> Wonsanissa sää oli sateinen, mutta sehän ei haltioitunutta ilmailuporukkaa haitannut. Eikä sen parempaa sateensuojaakaan edes ole kuin lentokoneen siiven alla. Koko kentällä ei ollut mitään muuta liikennettä, joten saimme myös vapaasti kiertää konetta ja kuvata yksityiskohtia kaikista suunnista. Oma suosikkikuvakulmani oli ehdottomasti takaapäin.

p> Tunnin kuvaussession jälkeen nautimme Iljushinin kyydistä vielä toiset puoli tuntia takaisinpäin, ja pääsimme vielä kurkistamaan ohjaamoonkin. Lennon aikana ohjaamossa työskenteli viisi henkilöä, mikä taitaa nykyajan kustannuskilpailussa olla aika monta liikaa…

Tämän jälkeen ei muuta kuin takaisin terminaaliin, uudet boarding passit kouraan ja turvatarkastuksen jälkeen takaisin platalle. Seuraavana herkkupalana toinen nelimoottorinen, Ilyushin Il-76TD, P-912, jonka kyydissä pääsisimme puolen tunnin pikapyrähdykselle.

p> On tämä kyllä erikoisen näköinen vehje.

Koneen ”kabiinissa” eli rahtiruumassa kuvaaminen oli ehdottomasti kiellettyä, mutta matkustajien kuljetus onnistui seinistä koneen keskiosaan päin käännettävillä tuoleilla vallan mainiosti. Äänimaailma ei tälläkään kertaa jättänyt valittamisen varaa, ainoastaan näkymät olivat ikkunoiden puutteen vuoksi vähän huonot. Mutta upea kokemus oli kyllä tämäkin. Ja ohjaamosta sai ottaa kuviakin.

Tähystäjän työpiste.

Lounaan jälkeen saattoi hetken ihmetellä Pjongjangin uudenkarheaa terminaalia, joka on kyllä aivan ylimitoitettu tämän hetken liikennemääriin. Kentällä liikkuu hyvänä päivänä kaksi lentoa ja monena päivänä ei ollenkaan. Silti ainakin kauppoja ja kahviloita riitti ja henkilökuntaa oli ainakin meidän nähden töissä pitkälle toista sataa. Ulkomaan lentojen lähtöaulaa.

p> Terminaali ulkoapäin.

Iltapäivän lento-ohjelma toi mukanaan uuden mahdollisuuden päästä kuulemaan Soloviev D-30 moottoreiden sulosointuja. Kyydin Wonsaniin ja takaisin tarjosi tällä kertaa Tupolev Tu-134B-3, P-813.

Oma penkki löytyi jälleen takaosastolta, tällä kertaa riviltä 17. Viimeiset 3 riviä oli erotettu muusta kabiinista väliseinällä, jollaisia tuntui olevan melkein kaikissa Air Koryon koneissa useampiakin. Mikäköhän lienee niiden alkuperäinen tarkoitus?

p> Dreamlinerin aivan kakkoseksi jättävistä valtavista pyöreistä ikkunoista oli helppo nähdä ulos ja ihmetellä myös Wonsanin Galman lentokentälle vastikään valmistunutta upouutta terminaalia. Mitään säännöllistä liikennettä lentokentällä ei tietääkseni ole, joten terminaalin tarkoitus jäi aika epäselväksi. Mutta hieno se kyllä on!

Tu-134:n nenä.

Valokuvaamisen kanssa korealaiset olivat siis jonkin verran tarkkoja. Lentokoneiden kuvaus oli pääasiassa ok, mutta ilmasta maahan kuvaaminen oli pannassa. Yksi vahinko-otos Pjongjangin lähestymisestä kuitenkin eksyi filmille. Oikeassa yläreunassa kiitotie 17.

p> Jälleen vielä ohjaamokuva Tu-134:sta.

p> Illan viimeiselle kyydille tarjolla oli vaihteen vuoksi vähän tuoreempaa itärautaa, kun lennättäjäksi esiin astui Antonov 148-100B, P-672. Ukrainalaisen AeroSvitin versio oli itselläni jo koettuna, mutta mielellään sitä näki korealaistenkin version sisältä ja ulkoa. Lentoreittinä oli 30 minuutin pyrähdys Pjongjangin pohjoispuolella ennen laskua takaisin lähtökentälle.

Moderni ja yllättävän hiljainen kabiini.

p> Myös ohjaamo näytti aika erilaiselta kuin päivän aikaisemmilla visiiteillä.

Toinen päivä toi kaiken kaikkiaan mukanaan kuusi mieleenpainuvaa lentoa, joista Il-62M valikoitui suurimman osan matkalaisista suosikiksi. Eikä suotta, onhan se kyllä aika ainutlaatuinen lentolaite neljällä takamoottorillaan. Mutta lisää oli vielä tulossa!

 

Päivä 3.

 

Matkan kolmas päivä toi mukanaan lisää ahkeraa lentämistä ja pääsimme kokemaan edellispäivän suihkumoottorien lisäksi myös potkureiden pärinää. Ensin matkalla lentokentälle pysähdyimme kuitenkin ihailemaan aikaisempien johtajien Kim Il-sungin ja Kim Jong-ilin erinomaista lentokonemakua lentoaseman sisäänkäynnillä. Ennen valokuvausta johtajia piti kunnioittaa kukituksella ja kumarruksilla maan tavan mukaisesti.

p> Päivän ensimmäinen lennättäjä oli vuonna 1968 valmistunut ja siten matkan vanhin yksilö, Antonov An-24B, P-537.

Ikä alkoi tässä koneessa jo hieman näkyä matkustamossakin, mutta sehän ei menoa haitannut tippaakaan, päinvastoin.

Ohjaamokuvat jäivät pitkittyneen maisemalennon takia ottamatta, mutta ulkopuolella ehti vielä ihmetellä pakoputken kokoa. Kyllä jää moni autonomistaja kateelliseksi.

p> Päivän toisella lennolla ei etukäteen varattuja paikkoja ollut, joten ikkunapaikka toiveissa piti kiiruhtaa sisään ja jättää ulkokuvien ottaminen myöhemmälle. Näkymät eivät kuitenkaan olleet hassummat sisältäkään. Nopealla pluslaskulla saattoi päätellä, että jos omasta ikkunasta näkyi kaksi Ivchenko AI-20K -turbiinipotkuria niin toiselta siiveltä niitä löytyisi yhtä monta. Jatketaan siis nelimoottoristen koneiden maailmassa. Kyseessä siis lähes viisikymmentävuotias Ilyushin Il-18V, P-835, joka on ainoa jäljellä oleva lentokelpoinen konetyyppinsä yksilö.

p> Pyöreät ikkunat ja kangasverhot loivat tunnelmaa tässäkin matkustamossa. Myös lento-ominaisuuksiltaan Il-18 oli suorastaan uljas, hitaat mutta arvokkaan tuntuiset liikkeet ilmassa ja silkinpehmeä alastulo toivat roppakaupalla vanhanajan glamouria nuoren miehen mieleen.

p> Tämä lento vei meidät taas Wonsaniin, jossa myös miehistö pääsi poseeraamaan.

Ei voinut taaskaan paljoa palvelusta valittaa, kun kuvaamista varten porrasauto valjastettiin spottauslavaksi.

Yksi kunnon kuva kaunokaisesta spottauslavalta.

p> Ja vielä yksi upeasta etukuvakulmasta, onhan kyseessä kuitenkin sen verran harvinainen peli.

p> Pjongjangissa pääsi taas tutustumaan ohjaamoon, jonka klassisuus lähes löi silmille.

Kolmannen päivän ja virallisen lento-ohjelman päätti vielä yksi neuvostoajan kauneimmista luomuksista, Air Koryon ensimmäinen suihkumoottorikone, vuonna 1977 toimitettu Tupolev Tu-154B, P-552. Alun perin 154A-mallina toimitetun koneen siivet kärsivät halkeilusta, joten siipien vaihdon myötä myös mallimerkintä päivitettiin 154B:ksi.

Ilmailun ystävän mieltä lämmittää boardausnäkymä ja erityisesti kolmosmoottori. Tu-154 tyypillisesti on boardattu keskiovesta, mutta tällä kertaa käytössä oli etuovi.

p> Kabiininäkymää.

Upeasti ulisivat Kuznetsov NK-8-2U -moottoritkin nousukiidossa. Parin vuoden takainen kokemus Belavian Tu-154M:n kyydissä oli hieno, mutta kyllä nämä alkuperäiset Kuznetsovit veivät voiton äänimaailmassa.

p> Siipi- ja plattanäkymää Pjongjangissa sightseeing-lennon jälkeen. Huoltomiehet pitivät koneista ainakin silmämääräisesti erinomaista huolta. Saman tien lentojen jälkeen koneita pestiin, moottorit suojattiin ja ohjaamon päälle viritettiin pressu.

Kurkistus myös Tu-154:n klassiseen ohjaamoon.

p> Ja lopuksi vielä nopea kierros koneen ympäri ja ihmetys peräsimen massiivisuudesta ja renkaiden määrästä.

Päivä 4.

 

Neljännen päivän oli tarkoitus sisältää helikopterilento yöpymispaikkaamme vuoristoalueen kylpylähotellissa, mutta rajoitteiden takia jouduimme tyytymään parin tunnin bussimatkaan. Bussimatkalta ei kuvia saanut ottaa, mutta selväksi kyllä kävi, että ei maaseudun olosuhteet Pohjois-Koreassa olleet hääppöiset. Pelloilla näkyi koneiden sijaan vain härkiä ja ihmisiä, eikä tuotannon tehokkuus varmasti ole kovin korkea. Kontrasti Pjongjangin edes jotakuinkin tätä päivää muistuttavaan elämään oli suuri.

 

Kävimme myös kahdessa eri museossa, joista toisessa esiteltiin Kim Jong-ilin muiden maiden päämiehiltä saamia lahjoja. Suomesta saatuina lahjoina oli astiastojen ja taideteosten lisäksi Karhun sukset, mutta ehkä mielenkiintoisin lahja oli Venäjältä saatu ja lähes täydellisessä kunnossa säilytetty Iljushin Il-14. Kuvia ei museossa saanut valitettavasti ottaa.

 

Päivä 5.

 

Viiden päivän tourimme alkoi lähestyä loppuaan, joten suuntasimme takaisin lentoasemalle. Ryhmällemme järjestetyn tilauslennon Pekingiin hoiti Antonov An-148-100B, P-671.

Noin puolentoista tunnin lennon jälkeen ikkunasta näkyikin jo Pekingin lentoasema.

Pekingistä matka jatkui jälleen Cathay Pacificillä Hong Kongiin ja sieltä eteenpäin British Airwaysilla Lontoon kautta Helsinkiin, joten jopa liian nopeasti päättyi tämä upea Pohjois-Korean matka.

 

Kaiken kaikkiaan matkan jälkeen on päällimmäisenä taas se perinteinen tunne, että kyllä kannatti lähteä. Lentokokemuksina viimeiset mahdollisuudet päästä monen uhanalaisen itäraudan kyytiin olivat korvaamattomia ja Air Koryon upea työ pitää vanhat lentokoneet erinomaisessa lentokunnossa herätti kyllä arvostusta varsinkin, kun varaosien saanti alkaa varmasti tuottaa jo aika suuria ongelmia. Toki moni koneista lentää hyvin vähän, mutta siltikin tai juuri sen takia lentokunnon ylläpito onkin niin hieno saavutus.

 

Positiivisena kokemuksena pidin myös matkakohdetta Pohjois-Koreaa. Mistään kovin vapaasta matkustamisesta ei toki ollut kyse, sillä hotellista sai poistua ainoastaan oppaiden kanssa eikä mitään puhelin- tai internetyhteyttä muuhun maailmaan matkan aikana ollut. Vaikka välillä tuntui siltä kuin kaikki ympärillä olisi vain teatteria, saattoi oppaiden kanssa lähemmin tutustuttua nähdä kuitenkin myös heidän inhimillisen puolen. Myös kaduilla näkyi paljon hymyileviä ihmisiä ja aina joku vilkutti takaisin, kun vilkutimme bussin ikkunasta. Silti propaganda ja ihmisten vankkumaton palvonta maan johtajia kohtaan oli jotain aika käsittämätöntä länsimaalaisen silmiin.

 

Jos joku jaksoi lukea tänne asti niin Juche Travel Services tarjoaa ilmailuharrastajille seuraavan kerran syyskuussa matkaa Wonsanin ilmailunäytökseen, joten jos jotakuta kiinnostaa Pohjois-Korea ja mahdollisuus päästä vanhojen neuvostokoneiden kyytiin, niin suosittelen tuota mahdollisuutta hyvin lämpimästi. Osa tällä matkalla mukana olleista varasi nyt jo paikkoja syyskuulle, eli kannattaa olla ajoissa hereillä, että varmasti mahtuu mukaan!

p>

>>>>>>>>>

>>>>>>>>>>>>>>>

[Kai-Petri Gustafsson 54]

Mahtavat kuvat ja hieno stoori. Ollut varmasti ikimuistoinen reissu. Jostakin syystä nuo Air Koryon koneet viehättävät silmää, tietty kunnon "itäkalusto" kiinnostaa aina.

[Mikko Kartano 157]

Mahtava stoori, kiitän! 

 

-m

 

[Jouko Juhani Lähteenmäki 1]

Todella mahtavan upee juttu. Että Pohjois-Koreasta voi ottaa "valokuvia"? Tuttavani onnistui Kiinanreisullaan saamaan pikavisiitin P-Koreaan, melko rajoitettu ja tarkasti vartioitu maa 

[Pauli Hankonen 677]

Mielenkiintoinen stoori 

 

Allekirjoitan täysin tuon että Pohjois-Korea on mielenkiintoinen matkustuskohde. Kävin tuolla vuonna 2005 jolloin PEJK-FNJ lento oli vielä IL6 kalustolla. Minua kyydittänyt yksilö oli rekisteriltään P-881. Tuohon aikaan kuvaaminen oli kai vielä rajoitetumpaa kuin nykyisin, mutta silti sain maahan filmikameran, digipokkarin ja videokameran. Videomatskua löytyy noin neljän tunnin verran. Erittäin mielenkiintoinen ja suositeltava matkakohde!

 

Tuota ilmailureissua olen myös harkinnut. Ainakin toistaiseksi olen siitä kuitenkin pidättäytynyt, kun minulle siinä ei tulisi kuin yksi aiemmin matkustamton konetyypi, IL-76. Mutta ne joilta itärauta puuttu kokemuksena suosittelen lähtemään tuolle reissulle. Classic itäraudalla (Tu-134, Tu-154, Il-62, Il-18) kun ei oikein pääse enää muualla reissaamaan. Yritin viime kesänä vielä Venäjällä päästä Tu-154 kyytiin, mutta se olisi ollut niin hankalaa, että päädyin menemään Yak-42 kyydillä. Tu-134 ja Il-18 kyyti on käytännössä nykyisin mahdotonta muualla kuin Pohjois-Koreassa.

 

Oma penkki löytyi jälleen takaosastolta, tällä kertaa riviltä 17. Viimeiset 3 riviä oli erotettu muusta kabiinista väliseinällä, jollaisia tuntui olevan melkein kaikissa Air Koryon koneissa useampiakin. Mikäköhän lienee niiden alkuperäinen tarkoitus?

 

En tiedä varmasti, mutta noita väliseiniä on ollut aina Tupoleveissa ja Ilyushineissa ja arvelen niiden tarkoituksen olevan yksinkertaisesti kabiinin jakaminen eri osastoihin. Aeroflotilla ainakin 90-luvulla Helsinkiin lentäneissä Tu-154 koneissa ensimmäisessä osastossa oli first (joissain koneyksilöissä leveämmillä tuoleilla), seuraavassa business standardi tuoleilla ja loput turistia. Voi toki olla että se eka osasto oli "vain" business, mutta väliseinien idea oli tuo tilan jakaminen. TU-134 koneissakin noita väliseiniä oli, mutta tuolit olivat läpi koneen standardi mallia.

[Vesa Lääkkö 16]

Tuo mukavia muistoja mieleen muutaman vuoden takaa, tuolloin ei tosin ollut mikään ongelma kuvata kaikkia koneita myös sisältä sekä museokalustoa. Muutenkin meno oli suhteellisen rentoa, joten kuria on nähtävästi tullut lisää.

[Ville Hyttinen 0]

Mainioita kuvia ja tarinaa !!  :thmbup: Komeita on koneet.

[Harri Heliövaara 13]

Kiitos paljon kommenteista! Kuvaamisen suhteen linjassa on ollut ilmeisesti vaihtelua ja on yhä edelleen. Meidänkin joukko jaettiin pariin ryhmään, jotka kulkivat koko reissun omien oppaidensa kanssa. Toiset oppaat pitivät kuvaamisen suhteen selvästi tiukempaa linjaa kuin toiset.

 

Yritin viime kesänä vielä Venäjällä päästä Tu-154 kyytiin, mutta se olisi ollut niin hankalaa, että päädyin menemään Yak-42 kyydillä.

 

Itselläni kaikki Yakovlevit on vielä kokematta, ja kovasti tekisi mieli päästä kyytiin. Olisin siis hyvistä vinkeistä kovin kiinnostunut!

[Pauli Hankonen 677]

Itselläni kaikki Yakovlevit on vielä kokematta, ja kovasti tekisi mieli päästä kyytiin. Olisin siis hyvistä vinkeistä kovin kiinnostunut!

 

Yakovlev Yak-42 Izhavialla Moskova Domodedovov - Izhevsk. Yhtiöllä ei ole laivastossa kuin itärautaa ja Moskovan reitillä lennetään pelkästään Yak-42 koneilla. Izhevsk on suomensukuisten kansojen alueen Udmurtian pääkaupunki ja herra Kalashnikovin synnynkaupunki.

http://www.izhavia.su/

https://en.wikipedia.org/wiki/Izhavia

 

Yakovlev Yak-40 menee sekin vähän hankalaksi. Yhden yhtiön löysin jolla on laivastossaan pelkästään Yak-40 koneita ja he lentänevät sekä Pietariin, että Moskovaan, mutta heidän nettisivuilla ei ole sisältöä englanniksi. Lipun varaaminen voi olla haastavaa jos sinulla ei ole venäjänkielen taitoista apua käytössä, mutta kyllä google kääntäjällä noita lippuja on ennenkin hankittu 

http://www.avia35.ru/ (Расписание välilehdeltä aukeaa aikataulu ja jonkin näköisiä online varauslinkkejä siellä näyttää olevan)

https://en.wikipedia.org/wiki/AeroBratsk

 

Minä istuin viime kesänä Izhavian kyydissä ja muutama kuva DME-IJK legiltä löytyy tästä ketjusta.

[Vesa Lääkkö 16]

Kazakhstan on myös vielä toistaiseksi oiva kohde YAK-40 lennolle, jossa ainakin Zhetysu Airlines lentää säännöllisesti Astana-Taldykorgan väliä pikku-jakilla ja paljon muutakin neuvostokalustoa löytyy, kuten taannoisessa kertomuksessani näkyy. Noilla pikkufirmoilla ei useimmiten ole omaa nettisaittia vaan lipunhankinnan hoitaa "aviakassa" joita on maassa vähän jokapuolella ja joka kentällä.

 

Valko-Venäjälle taidetaan myös melko aktiivisesti järjestää näitä vastaavanlaisia aviation tour -reissuja jos haluaa semmoisen kokea.

 

Venäjältä löytyy puolestaan tämmöinen firma:

https://www.ussr.aero/

 

[Harri Mattila 134]

Hitto, tuli nuoruus mieleen. Lensin vuonna 1975 silloisesta Leningradista Adlerin kentälle IL-18 koneella. Oli vajaalle parikymppiselle mielenkiintoinen kokemus lentää maanviljelijöiden seurassa. Olivat palaamassa myyntireissulta kotiin. Kaupittelivat kolhoositoreilla etelän vihanneksia.

[Chris Sutter 2]

Mainioita kuvia ja tarinaa !!  :thmbup: Komeita on koneet.

 

Olen ihan sama mieltä Ville`n kanssa !

 

Kiitos Harrille !

 

Chris

[Jukka Luoma 5]

Wow!

Hienoja koneita ja erikoisia paikkoja!

 

Aika erikoista tosiaan, että sallivat spottausreissuja, he kun eivät muuten ole kovin tunnettuja avoimuudestaan. 

 

Toivottavasti sille Wonsanin uudelle ja hienolle terminaalille vielä löytyy hyvää käyttöä.

 

Jukka