MERI JA ILMA TUTKAN erot??

[Toni Kurola 0]

Siis tekinisesti ja tietenki käytännössä? 

[Tatu Koiranen 1 726]

MERI TUTKALLA TUTKATAAN MERTA JA ILMA TUTKALLA TUTKATAAN ILMA MAALEJA.

 

En nyt oikein tiedä, mitä tässä halutaan tietää. Ei niillä ole olennaisia teknisiä eroja, jos puhutaan ensiö- eli primääritutkista. Siviililennonjohto käyttää ilmaliikenteen hallintaan käytännössä lähes pelkästään toisiotutkia, jotka eivät perustu radioaaltojen heijastumiseen, vaan siihen, että koneessa oleva tutkavastain vastaa tutkalle.

 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tutka

https://fi.wikipedia.org/wiki/Toisiotutka

[Tauno Hermola 113]

Onhan niillä tietysti kaikenlaisia erojakin:

• Laivassa tai veneessä olevassa tutkassa on oleellista nähdä kiintomaalit; maalla paikallaan olevassa lennonjohto- tai ilmavalvontatutkassa tämä lienee haitallista tai ainakin epärelevanttia, kun kartasta näkee ympäristön paljon paremmin
  
• Korkeustieto on merenkulkututkassa hyödytön, ilmailussa tarpeellinen (tosin ei taida kaikista ilmailun primääritutkista saada minkäänlaista korkeustietoa)
  
• Aaltovälke on merenkulkututkassa merkittävä tekijä, ilmailututkassa ymmärtääkseni harvemmin (ollaan joko vallan kuivalla maalla tai veden äärelläkin säde suunnataan yläviistoon, eikä veteen)
  

 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Merenkulkututka

[Tatu Koiranen 1 726]

[*]Korkeustieto on merenkulkututkassa hyödytön, ilmailussa tarpeellinen (tosin ei taida kaikista ilmailun primääritutkista saada minkäänlaista korkeustietoa)

 

Ei taida saada juuri mistään, pyssy-yhtiön sovelluksissa voi olla sitten jotain poikkeuksia.

 

Jos alusten/ilma-alusten omat tutkat otetaan mukaan keskusteluun, niin kyllä se lentokoneen säätutkakin niitä maaleja etsii, jotka tutkan näkövinkkelistä ovat kiintomaaleja.

[Heikki Pullinen 134]

Varsinaisista eroista en tiedä mitään. 1968 kun neukku, "Warsovan liitto " hah hah. Valtasi Tsekin. EFHK.n tar tutkalla näimme Suomenlahdella neukkujen laivat. Siis normaalisti mitään aluksia ei näkynyt. Nyt oli korkea paine ja ilmeisesti sopiva koskeus. Me ohjasimme Utin Nikitat laivalta laivalle. He kuvasivat ehkä useammat ( en tiedä ).

Ilmakuvauksissa tapahtui useamman kerran. Meidän tutka väitti että olemme jollakin kieltoalueella. Opimme pitämään kameran valmiina. Otimme kuvan. Yllätys yllätys. Emme olleetkaan.

Tämän päivän tekniikasta en tiedä.

Sähkö on ihmeellistä.

 

Heikki

[Seppo Kohonen 313]

Näistä aikanaan jossain määrin oli puhetta Hyrylässä. (HelItR III/84) Tekniikka on noista ajoista kehittynyt ja digitaalitekniikka on mahdollistanut melkoisen monipuolisen signaalikäsittelyn myös siviilitutkissa. Tuohon otsikon kysymykseen ei myöskään ole helppo vastata ihan lyhyesti, mutta yritetään.

 

Ilmavalvontatutkat tai aluevalvontatutkat, siis nimenomaan primääritutkat, käyttävät matalimpia taajuuksia n. 300 MHz -2 GHz. Kantama on pitkä, useampi 100 km, mutta erottelukyky ei ole paras mahdollinen. Matalimmilla taajuuksilla nähdään maaleja jopa horisontin takaa.

 

Kun taajuus kasvaa, erottelukyky kasvaa, mutta kantama lyhenee. Tulenjohto- ja maalinosoitustutkat toimivat jossain 3-4 GHz taajuuksilla. Nykytekniikalla saadaan jo kolmiulotteista ilmatilannekuvaa ihan yhdelläkin tutkalla. Ilmassa toimivat AWACS-tutkat pystyvät havaitsemaan sekä ilma- että merimaaleja.

 

Merenkulkututkan antenni laivassa tai veneessä on suhteellisen matalalla ja kantamaksi riittää näkyvä horisontti. Taajuudet ovat jotain 8-12 GHz luokkaa.

 

Hamina-luokan ohjusveneiden EADS TRS-3D/16-ES tutka toimii yhtälailla maalinetsintä- ja maalinosoitustutkana sekä meri- että ilmamaaleille. Taajuusalue on 4-6 GHz. Tosin Haminat voivat hyödyntää ammunnassa myös muualta, kuin omalta tutkalta saatavaa maalitietoa.

 

Primääritutkissa ero on siis lähinnä käyttötarkoituksen mukaan valittu taajuusalue, ja sitä kautta tutkan kantama, erottelukyky ja herkkyys esim sään aiheuttamille häiriöille.

 

Siviili-ilmailussa käytettävä toisiotutka ei itseasiassa "näe" maaleja vaan se ainoastaan lähettää kyselyjä koneiden transpondereille, joiden vastauksen systeemi sitten näyttää tutkan kuvaruudulla. Sotilastutkissa vastaava systeemi on IFF eli omakonetunnus, joka auttaa tulenjohtajaa päättelemään, onko tutkassa näkyvä kohde oma kone vai maali.

 

Joku muu voisi varmaan kertoa paremmin siviilipuolen tutkista. Minulle on sattuneesta syystä tutuimpia Neuvostomaan ohjustutkat 30-vuoden takaa.  Super-Fledermausia en päässyt juurikaan ihmettelemään.

[Lasse Kaila 8]

Kas, seppokin päässyt ilmeisesti tutustumaan MT0-66:n tutkan saloihin (El-Auk 1/96) Toinen mukava ohjenuora on muistaa, että tutkan keila on kapea siinä suunnassa, missä antenni on leveä. Eli merenkulkututka keilaa horisonttia pitkin kapeaa pystysuuntaista sektoria, kun taas ilmavalvontatutka toimii päin vastoin.

[Tarmo Kallio 239]

Mulla oli kaikki vehkeet käytössä 1983-84. Ja käytinkin niitä. Ei tästä sen enempää. Jos silloin laittoi viestiä satelliitin kautta. Joutui heti komppanian päällikön puhutteluun ja melkein sotaoikeuteen!....

[Seppo Kohonen 313]

Se oli kylläkin ItO-79:n Maalinosoitustutka 2.  

"Tepsu" oli myös käytössä Lohtajalla yhdellä ampumaleirillä. Itse olin varsinaisesti viestimies, mutta kun useammalla ampumaleirillä tuli palvelus- ja vapaa-ajat istuttua tutkamiesten kanssa jutellen ja tekemisen puutteessa manuaaleja lueskellen, niin yllättävän paljon siitä on näköjään mielessä vielä näin 30 vuotta myöhemminkin.

 

Toki nykyään useimmat vehkeet, joille minuakin koulutettiin, ovat tukevasti museossa...

 

[Juha Lampi 270]

Museossa ovat myös minun aikani primäärit "Vervi" ja "Vervy", joista jälkimmäinen mittasi myös korkeutta. https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Keskivalvontatutka

[Pekka Puhakka 0]

Toinen mukava ohjenuora on muistaa, että tutkan keila on kapea siinä suunnassa, missä antenni on leveä. Eli merenkulkututka keilaa horisonttia pitkin kapeaa pystysuuntaista sektoria, kun taas ilmavalvontatutka toimii päin vastoin.

 

Ohjenuora on oikein, mutta kyllä sekä meri- että ilmavalvontatutkat mittaavat vaakasuunnassa kapealla ja pystysuunnassa leveällä keilalla saadakseen selville kohteen paikan. Niinpä molemmissa on tällöin vaakasuunnassa leveät ja pystysuunnassa kapeat antennit. Kohteen korkeuden selvittämiseksi perinteisissä ilmavalvontatutkajärjestelmissä on tyypillisesti erikseen korkeudenmittausantenni, jossa keilan ja antennin muoto ovat sitten päin vastoin.

 

Tai sitten antennikeilan muotoa ja suuntausta voidaan sähköisesti (vaiheohjatusti) muuttaa, jolloin yhdellä ja samalla antennilla voidaan tehdä molemmat mittaukset. Tämä on tyypillinen ratkaisu nykyaikaisissa (sotilas)ilmavalvontatutkissa.