Konstruktio joka taipuu moneksi: Yak130 - M-346 - T-100 - Hongdu L-15 ...

[Petri Lehtovirta 900]

Mielenkiinnosta taannoin esitellyn kiinalaisvalmisteisen Hongdu L-15 harjoitushävittäjän / kevyen rynnäkkökoneen uusimpaan versioon, siitä esitellyt kuvat kiinnittivät väkisin huomiota, että mistä kiinalaiselle piirrustuslaudalle ovat päätyneet niin kovin tutun näköiset piirteet. Asiassahan ei ole mitään hämärää - maailmanpoliittisten muutosten aikaansaamista oikuista ulkoisesti samankaltainen harjoitushävittäjä on tarjolla sekä Yhdysvaltain Ilmavoimien T-X hankkeessa että kiinalaisena kevyenä rynnäkkökoneena kolmannen maailman maille. Hyväksi todettu peruskonstruktio näyttää taipuvan mitä erilaisempaan tarpeeseen - vielä nykyäänkin. Toisen maailmansodan aikana kerran toimivaksi todetun perusmallin jatkokehittäminen oli mitä järkevin toimintatapa.

 

 

1) Mennäänpä ajassa taaksepäin:

 

Konetyypin juuret johtavat 90-luvun alun suureen murrokseen ja kahden maan tarpeeseen uusia ikääntyvää kalustoaan nimenomaan harjoitushävittäjien osalta.

 

Italiassa nähtiin tarve korjata hiljalleen ikääntyvä ja vanhanaikainen Aeromacchi MB-339 uudemmalla konetyypillä.

 

Venäjällä vastaavasti oli tarve korvata tsekkivalmisteiset Aero L-29 ja L-39 harjoituskoneet. Viiden suunnittelutoimiston ehdotuksista vain kaksi jäi varteenotettavaina jäljelle alustavista hahmotelmista, joista toinen oli MiG-AT. Toinen jatkoon selvinneistä oli Jakolev. Jakolev solmi vuoden 1991 aikana yhteistyösopimuksen italialaisen Aeromacchin kanssa, jossa tavoitteena oli kehittää konetyyppi , joka sopisi harjoituskoneeksi, mutta sen lisäksi kevyeksi taistelukoneeksi. Jakolevin tuote valittiin siten Venäjän seuraavan harjoituskonetyypin pohjaksi, mutta MiG-AT-hanke pysytteli hengissä aina 2000-luvun alkkuun, kunnes Yak-130 sen lopullisesti syrjäytti.

 

Jakolevin ja Aeromacchin yhteistyösopimuksen pohjalta tehty prototyyppi Yak/AEM-130 lensi ensi kerran huhtikuussa 1996 Zhuhovskyssä Venäjällä.

 

Erinomainen kuva kyseisestä prototyypistä vuodelta 1998 tässä: czechairspotters.com

 

90-luvun alkupuoli oli kuitenkin Venäjälle taloudellisesti kovaa aikaa, ja hankkeen rahoituksen kanssa oli ongelmia. Niinpä vuoteen 2000 mennessä yhteistyösopimus purkaantui, ja kumpikin osapuoli alkoi jatkokehittää konetta itsenäisesti. Markkina-alueet jaettiin siten, että Jakolevin markkina-alueeksi sovittiin silloiset IVY-maat, Intia, Slovakia ja Algeria. Aeromacchille jäi NATO-maat - muiden muassa. Mielenkiintoista olisi tietää, että mikä olisi kauppapoliittinen tulkinta tänä päivänä Slovakian osalta...

 

 

2) Aeromacchi M-346 "Master

 

Sopimuksen purkautumisen jälkeen Aeromacchilla alkoi voimakas jatkokehitystyö, jonka tuloksena Aeromacchi M-346 "Master" nimen saanut tuote on voimakkaasti muunnettu alkuperäisestä yhteistyön tuotteena saadusta suunnitelmasta. Voimanlähtteeksi koneeseen tuli  Honeywell F124 ohivirtausmoottori. Kone kykenee transoonisiin nopeuksiin ilman jälkipolttoa. Ohjausjärjestelmiltään ja ohjaamon varusteiltaan se vastaa nykyisiä kehittyneitä taistelukoneita. Ensilennon uusi kone teki vuonna heinäkuussa 2004.

 

Aeromacchi M-346:sta on tullut kohtalainen vientimenestys  jo sovituilla kaupoilla useisiin maihin, mm. Puola ja Israel.

Konetyypin ohessa tarjottavat kehittyneet harjoitusjärjestelmät antavat hyvät valmiudet siirtyä etulinjan hävittäjäkalustoon.

 

https://theaviationist.com/2015/04/27/we-flew-the-itaf-m-346/

 

 

3) LeonardoT-100

 

Yhdysvaltain ilmavoimien  käynnissä olevaan T-X -hankkeeseen osallistuu M-346:een pohjautuva, Italialaisen Leonardo-Finmeccanican, Yhdysvaltalaisen  Raytheonin ja Honeywell Aerospacen yhteistyönä  kehittämä T-100 niminen seuraavan sukupolven jatkokoulutuskone.

 

https://theaviationist.com/2015/08/05/alenia-aermacchi-m-346-back-in-t-x-bid/

 

 

4) Jakolev YAK-130

 

Venäjän toivuttua 90-luvun ankeista vuosista, vuonna 2002 tehtiin päätös, jolla YAK-130 valittiin maan tulevaisuuden harjoitushävittäjätyypiksi. Ensimmäinen varsinainen YAK-130 prototyyppi lensi kesäkuussa 2005 ja esisarjojen jälkeen alkanut tuotanto on saanut valmiiksi jo toista sataa tuotantokonetta, joista osa on mennyt vientiin.

 

Perusversiosta on tehty useita suunnitelmia erilaisiin käyttötarkoituksiin, mm. YAK-131 kevyt rynnäkkökone, joka olisi tarkoitettu korvaamaan aiemmat Su-25:et, ja YAK-133, josta olisi varioitavissa kevyt pommittaja, elektronisen häirinnän kone tai taktinen tiedustelukone. Ehkäpä villein variantti olisi neljälle hengelle tarkoitettu VIP-kuljetuskone YAK-135

 

http://www.globalsecurity.org/military/world/russia/yak-130-program.htm

 

 

5) Hongdu L-15

 

Suoranaisesti kiinalainen Hongdu L-15 ei periydy Jakolevin ja Aeromacchin yhteistyönä tekemästä Yak/AEM-130:sta, mutta venäläinen Jakolev on antanut kiinalaiselle Hongdu Aviation Industry Corporaton -yhtiölle teknistä tukea, kiinalaisvalmistajan suunnitellessa jatkokoulutuskonetta Kiinan ilmavoimille.

 

Koneen rakenteelliset yhteneväisyydet YAK-130:een ovat ilmeiset.

 

Ensimmäinen prototyyppi lensi vuonna 2006 venäläisvalmisteisilla moottoreilla, mutta sittemmin voimalaite pyritään korvaamaan kiinalaisvalmisteisella. Konetyypistä on kehitteillä kaksi versiota, STJ eli jatkokoulutuskone ilman jälkipolttoa sekä LIFT (lead-in fighter trainer) jälkipoltolla varustetuin moottorein edistyneeseen hävittäjäkoulutukseen.

 

http://www.janes.com/article/63726/fighter-from-the-east-aad16d1

 

Tänä keväänä koneesta esiteltiin myös rynnäkköversio L-15B

 

L-15:n erikoispiirre on, että se on ensimmäinen harjoitushävittäjä, joka on varustettu PESA -tutkalla.

 

https://www.ainonline.com/aviation-news/defense/2017-05-02/hongdu-aviation-rolls-out-l-15b-attack-variant-jet-trainer

 

Kiina havittelee koneelle merkittäviä vientimahdollisuuksia, erityisesti Pakistan on osoittanut kiinnostusta tähän koneeseen.

 

 

Lopuksi pieni vertailu serkusten kesken:

 

Alenia Aermacchi M-346 Master

Huippunopeus: 1 059 km/h

Paino: 4 610 kg

Siipien kärkiväli: 9,72 m

Pituus: 11 m

Moottorityypit: 2 x Honeywell/ITEC F124 Turbofan, 28 kN

 

 

Yak-130

Huippunopeus: 1060 km/h

Paino:

Pituus:

Moottorityypit: Progress AI-222-25 turbofan, 24.52 KN

 

 

Hongdu L-15

Huippunopeus:  < Mach 1.0 -  L-15A, Mach 1.4 L-15B

Paino:4,500 kg

Pituus: 12.27 m

Moottorityypit: 2 x  Ivchenko Progress AI-222K-25F, 24.7 kN

 

 

PS.

 

En pyrkinyt tekemään tästä täydellistä historiikkia, vaan lähinnä kuvaamaan pääpiirteet kunkin koneen konetyypin pohjautumisesta alkuperäisestä konstruktiosta.