25v takaisen Hornet-hankinnan arkistot

[Sami Puro 599]

http://m.iltalehti.fi/kotimaa/201707022200238131_u0.shtml

Lainaa

Salatut asiakirjat paljastavat Hornet-hankinnan taustat 25 vuotta sitten

Keskiviikkona 6. toukokuuta 1992 Esko Ahon (kesk) hallituksen ministereille jaettiin valtioneuvoston ylimääräisen päätösistunnon esittelylista. Käsiteltävänä oli yksi asia.

Puolustusministeriö esitteli hallituksen ratkaistavaksi periaatepäätöksen ilmavoimien uudesta hävittäjästä.

Esittelymuistioissa oli punaiset leimat: Salainen. Muistiot oli numeroitu ja ne kerättiin ministereiltä pois istunnon päätteeksi.

Asiakirjat olivat arkistoituina neljännesvuosisadan. Vasta nyt juhannuksen alla puolustusministeriö antoi ne ensi kerran julkiselle sanalle, Iltalehdelle. Niistä käyvät ensi kerran virallisesti ilmi, miksi sotilaat ja hallitus valitsivat Hornetin eikä ruotsalaiskonetta, jonka oppositiossa olleet sosiaalidemokraatit olisivat halunneet.

...

Iltalehden saamista papereista löytyy vastaus ikuisuuskiistaan siitä, oliko Hornetin ostaminen turvallisuuspoliittinen vai ilmasotatekninen päätös.

”Hornetit loivat ensimmäisen kerran suoran sotilaallisen yhteyden Naton ohitse Suomen ja Yhdysvaltain välille. Niiden turvallisuuspoliittinen merkitys oli niin itsestään selvä, ettei sitä tarvinnut lausua ääneen”, ministeri Max Jakobson tulkitsi.

Hallitus korosti toistamiseen, että valinta perustui koneiden ominaisuuksiin, ja että Hornet pesi kilpailijansa hinta-suorituskykysuhteellaan.

Politiikan ei annettu vaikuttaa päätökseen. Tämä oli jotain ennen kuulumatonta, ja se vaikutti monen mielestä epäilyttävältä. Suomalaiset olivat ehtineet jo tottua siihen, että tärkeät asehankinnat olivat alusta loppuun saakka politiikkaa.

25 vuotta sitten konetyypin valinta tapahtui teknisiin, toiminnallisiin ja taloudellisiin tekijöihin nojaten, muistiot kertovat.

...

Muistion mukaan F-16 ei vertailussa täyttänyt kaikkia ilmavoimien vaatimuksia. Valmistajan tarjous suomalaisen lentokoneteollisuuden osallistumisesta projektiin ei myöskään tyydyttänyt.

Gripen ja erityisesti osa sen tärkeistä järjestelmistä olivat prototyyppiasteella. Lisäksi projektin toteutumisaikatauluun sisältyi ilmavoimien mukaan merkittäviä riskejä.

Käytännössä Saab olisi halunnut Suomen mukaan jakamaan kanssaan keskeneräisen koneen suuria kehittämiskustannuksia sekä näin rahoittamaan koneen vientiponnisteluita muihin maihin.

Mirage täytti ilmavoimien suoritevaatimukset, mutta koneen huoltojärjestelmä koettiin Suomelle vaikeaksi. Koneen ylläpitokustannusten pelättiin nousevan korkeahkoiksi pienen käyttäjäkunnan vuoksi.

MiG-29 ei täyttänyt ilmavoimien vaatimuksia elektroniikan ja huoltojärjestelmän osalta. Koneen elinikä oli vain puolet siitä mitä muilla koneilla.

Hintavertailussa edullisin oli F-16, kallein MiG-29.