Suomalaiset kehittivät lentokoneiden mustan laatikon sodan aikana

[Sami Puro 599]

Pari kuukautta vanha juttu, mutta nostetaan tännekin esille:

http://www.tekniikkatalous.fi/tekniikka/suomalaiset-kehittivat-lentokoneiden-mustan-laatikon-sodan-aikana-6646899

Lainaa

Mustan laatikon kehitystyössä on vahva suomalainen vivahde: Veijo Hietalan johtama Tampereella sijainneen Valtion Lentokonetehtaan työryhmä kehitti vuonna 1942 todennäköisesti ensimmäisen toimivan sovelluksen lentotietotallentimesta.

Sitä ei tosin kehitetty lento-onnettomuuksien tutkimusta helpottamaan, vaan koelentotoiminnan apuvälineeksi.

Koelentäjät testaavat uuden lentokoneen tai -tyypin ominaisuuksia sen tuotekehittelyn aikana. He tarkistavat myös tehtaalta tai suuremmasta huollosta tulevien koneiden lentokelpoisuuden.

Laite helpotti merkittävästi lentokonetehtaan koelentäjien työtä. Tätä ennen merkittävin koelentoväline oli polvilevy, lentäjän polven yläpuolelle kuminauhoin kiinnitetty kirjoitusalusta, jossa oli kaavakkeita muistiinpanoja varten sekä paikka lyijykynälle.

Lisäksi käytettiin usein erillistä sekuntikelloa sekä kehiteltiin monia muita apuvälineitä esimerkiksi ohjainvoimien, värinän ja kiihtyvyyden mittauksiin.

Joissakin kokeissa koneen pintoihin teipattiin langanpätkiä tai nauhoja, joiden liikkeestä lentäjä saattoi tehdä päätelmiä virtauksista.

Lentäjä oli vähintäänkin täystyöllistetty, kun hän yritti merkitä lentämisen ohessa kaikki oleelliset arvot ja havainnot polvilevylle. Muistiinpanojen tarkkuudessa oli usein toivomisen varaa.

Vuonna 1941 aerodynaamisessa toimistossa työskennellyt Veijo Hietala määrättiin tutkimaan lentoarvojen rekisteröimisjärjestelmän kehittämismahdollisuutta. Hietala matkusti Saksaan, mutta sielläkään tällaista järjestelmää ei ollut käytössä.

Hietala kehitysryhmineen alkoi suunnitella ja kehittää laitetta. Apuna olivat muun muassa työnjohtajat Erkki Aroheimo ja Paavo Ollila.

(...)

Ripeän tutkimus-, suunnittelu- ja kokeilutyön tuloksena syntyi ensimmäinen rekisteröintilaite, joka toimi kellon jousikoneistolla.

Se rekisteröi neljä parametriä: nopeuden, korkeuden, kiihtyvyyden ja ilman lämpötilan. Prototyyppi valmistui vuoden 1942 loppupuolella.

Seuraava kehitysversio sai voimansa auton tuulilasinpyyhkijän moottorista. Rekisteröitävien parametrien määrä kasvoi kahdeksaan. Mukaan tuli moottorin arvoja (ahtopaine ja kierrosluku), sauvavoimia ja peräsinkulmia.

(..)

Koelentäjät antoivat laatikolle nimen Mata Hari. He nimittäin epäilivät, että sitä käytettäisiin heidän ammattitaitonsa arviointiin. Mata Hari oli kuuluisa naisvakooja ensimmäisen maailmansodan aikaan.

(..)

Mata Haria ei alun perin suunniteltu lento-onnettomuuksien selvitysvälineeksi. Jos siihen olisi pyritty, laitteesta olisi todennäköisesti tullut aivan liian painava.

Siitä oli kuitenkin ratkaisevasti apua, kun suomalaisen Myrsky-hävittäjän prototyyppi tuhoutui lento-onnettomuudessa Teiskossa Tampereen lähellä 19. marraskuuta 1942.

Aeroelastinen värinä eli flutter mursi koneen siivet 855 km/h syöksynopeudessa 2 100 metrin korkeudessa. Lentomestari Aarne Siltavuori sai surmansa.

Rekisteröintilaitteen paperirulla säilyi kuitenkin lukukelpoisena. Lentokonetehdas palkkasi matemaatikon selvittämään turman teoreettista taustaa.

Filosofian kandidaatti Pentti Laasonen pystyi rekisteröintilaitteen tietojen perusteella laskemaan, mitä koneen rakenteissa oli tapahtunut.

 

[Raimo Heikkinen 2 474]

Tällaista käyrää tuli rekisteröintilaitteen "Mata Harin" paperille VL Myrskyn (MY-3) tuhoutuessa Tampereen Teiskossa.