Lauri "lapra" Nissinen ja eversti Bokatzev

[Markku Valtonen 49]

Seppo Porvalin kirjassa "Viimeinen ässä" sivulla 42, kerrotaan Nissisen pudottaneen 2 päivää ennen kaatumistaan (17.6 1944) mustavalkoiseksi maalatun La-5:n Syvärin lohkolla

jota lensi Neuvostoliiton kolminkertainen sankari sekä punalipun sankari, eversti Bokatzev.

Suomen ilmavoimien historia-kirjan osa 11 mukaan Nissisellä pudotus 15.6 1944, La-5, mutta paikaksi merkitty Karjalan kannas!

Kumpi paikka on oikea Karjalan kannas vai Syvärin rintama?

Minua myös kiinnostaa tietää enemmän tästä eversti Bokatzevistä, "Calle" Geustilla ehkäpä tietoa hänestä?

 

[Jukka Nisula 2 277]

Ilman mitään taustatarkistuksia veikkaan Karjalan Kannasta. Lentorykmentti 3 ja siihen kuulunut Hävittäjälentolaivue 24 (Nissisen laivue) vastasi tuolloin Kannaksen puolustuksesta. 

Edit: onkohan päivämäärissä nyt jotain häikkää? 15.6 ---> 16.5?

Ilmavoitot osa 2 (Suomen Ilmavoimien Historia 27) kertoo, että 16.5.1944 klo 10.10-11.15 Nissinen pudotti La-5:n (415 IAP) Syvärin kaupungissa. Kone oli MT-225, laivue olikin Hävittäjälentolaivue 32! 

Luutnantti Lauri Nissisen MT-lentue (6 konetta) alistettiin LeLv 32:lle 12.5.- 44 alkaen.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3747059

Tässä kuvaus tuosta pudotuksesta Hävittäjälentolaivue 32:n sotapäiväkirjasta:

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3747061

Kolme viimeistä pudotusta on merkitty hänelle HLeLv 32:n tilille, ei 24:n. (Syvärin kaupunki 16.5 La-5 ja Syvärin kaupunki 28.5 -44 2 x La-5). En ole löytänyt sotapäiväkirjoista enkä muualta vahvistusta, että Nissinen olisi pudottanut ketään 15.6-44.

Eli näiden dokumenttien perusteella pudotus on Syvärillä 16.5 eikä Kannaksella tai Syvärillä 15.6. 

Jukka

Muokattu: Toukokuu 30, 2018, käyttäjä: Jukka Nisula

[Carl-Fredrik Geust 851]

Allekirjoittanut on käsitellyt yo. kysymyksen melko tyhjentävästi Suomen ilmailuhistoriallisessa lehdessä nro 2/1999, ks alla:

[Markku Valtonen 49]

Tässä vielä kopio k.o kirjan sivusta 42, on tainnut mennä herroilla Porvali sekä Hattinen fakta ja fiktio hieman sekaisin...

Muokattu: Toukokuu 30, 2018, käyttäjä: Markku Valtonen

[Carl-Fredrik Geust 851]

Olisiko Porvalin kirjassa useita "piiloviestejä" (eli faktavirheitä) kertomassa että kyseessä on täysin keksitty, ts. kaunokirjallinen tarina:

- "MS-939" konetta ei ollut Suomen ilmavoimissa

- Punailmavoimissa oli taas ainoastaan kaksi kolminkertaista lentäjäsankaria (Ivan Kozhedub ja Aleksandr Pokryhskin), joista kumpikaan ei taistellut Suomen vastaisilla rintamaosuuksilla

- Nissisen johtama 1/HLeLv 24 oli siirrettynä Aunuksen kannakselle Nurmoilaan 12.5.-3.6.1944, mikä selviää esim. Karin Stenmanin Kaartinlaivue-kirjasta. Tämän jälkeen Nissisen laivue palasi Karjalan kannakselle, missä Nissinen siis 17.6.1944 sai surmansa Urho Sarjamon MT-227 pudotessa Nissisen MT-229 päälle.    

Muokattu: Toukokuu 31, 2018, käyttäjä: Carl-Fredrik Geust

[Heikki Kauranne 192]

Porvalin kirja "Viimeinen ässä" on ns. "dokumenttiromaani", joten siinä esitettyjen tietojen totuudenmukaisuuteen on syytä suhtautua suurella varauksella.

Heikki

[Jussi Salminen 12]

Aiheesta Pokryshev:

Olen kuullut tästä aiheessta useampiakin lentojuttuja: isä-Ville kertoi käyneensä sotien aikana kovimman ilmataistelun kesällä-43 lentäessään Nenosen toimeksiannosta Kannaksen kartoituskuvauslentoja. Ko. kuvauskone (DN-64) oli huomattu & ilmeisesti päätetty eliminoida. Homma ei onnistunut, koska kone syöksyi kuvauskorkeudesta pintohin & onnistui toistuvasti pakenemaan Suomen puolelle. Elokuun alkupuolella venäläiset päättivät muuttaa taktiikkaansa. Kun ilmavalvonnasta tuli ilmoitus korkealla lentävästä kuvauskoneesta. Sitä ei yritetty ottaa kiinni korkealta, vaan hävittäjäpartio lensi kyttäämään konetta Lappeenranta-Imatra linjalle Viipurin länsipuolelle, josta valokuvauskoneen oli havaittu livahtavan Suomen puolelle. Kuinka ollakaan: Ville lensi eräänä päivänä suoraan ko. parven eteen. Seurasi ilmataistelu, jota Ville piti uransa rankimpana.

Ko. ilmataistelusta tämän parven kanssa olen kuulut 3-tarinaa, jotka ovat pääosin samanlaisia. Isä.Villen oman-, koneen kameramiehen Tomi Laineen & venäläisen everstin, joka kertoi Lahtelaiselle sotaveteraaniryhmälle merkillisestä ilmataistelusta, jossa eivät onnistuneet saamaan yhtään osumaa suomalaiseen kuvauskoneeseen, vaikka yrittivät kolmen huippulentäjän voimin ampua ko. koneen alas. Koneesta hänelle on jäänyt mieleen nokassa oleva pata-ässä tunnus. Ilmataistelu kesti ~10 minuttia & päättyi Luumäen kohdalla. Kun molemmilta osapuolilta oli patruunat lopussa, venäläiset siirtyivät lentämään 100m korkeudessa suomalaiskoneen rinnalle. Kun Ville huomasi takaa-ajon päättyneen. Hän nosti koneen puiden latvoista samalle korkeudelle. Johtokone tuli muutaman kymmenen metrin päähän siivelle. Lentäjä heilautti kättään & kurvasi muiden koneiden kanssa itään. Lentäjällä oli valkoinen (amerikkalinen ?) lentopäähine. Koneen kylkeen oli maalattu voitontähtiä joku vaakuna & vaikka tässäkin asiayhteydessä lentäjäporukoissa puhuttiin koneen kyljessä olleesta ja/minä kirjaintunnuksesta. Näin ei Villen mustin mukaan ollut. Venäläinen eversti  lähetti suomalaisryhmän johtajan res kapt.Tuulo Olinin mukana Villelle viestin, että hän haluaisi tavata & jutella kyseisen koneen lentäjän kanssa. Isä-Ville ei mennyt: Lähetti terveisiä, kun ko. eversti oli kertonut, että he käyttivät kaikki patruunat loppuun, eivätkä saaneet yhtään osumaa. ”Ei se niin huonosti mennyt: Vasempaan siivenkärkeen tuli kaksi osumaa”. Kolmannen pyynnön jälkeen Vile päätti lähteä käymään Leningradissa. Ilmoittautui vasta päivää ennen lähtöä tulevansa mukaan. Ajatus oli, ettei hänen mukanaoloaan huomattaisi.Turha toive: Venäjän tiedustelupalvelu kävi ikäänkuin ilmoittautumassa ennen poislähtöä. Tarinan voi lopettaa tähän vaikkei se varsinaisesti fiktiota olekaan.

Kysyin tri Martti Turtolan (äidin sukulainen) mielipidettä: Kannattaako näitä sota-/lentojuttuja kertoa julkisuudesssa. Hän oli sitä mieltä, ettei kannata, koska dokumenttiaineistoa ei ole. Kyseiset lentosuoritusilmoitukset lähtivät rauhanteon jälkeen päämajan arkistojen mukana Ruotsiin (Stella Polaris-projekti) & myöhemmin USAan. Villen kuoleman jälkeen lyijykynällä tehtyä,lentopäiväkirjan välissä ollutta muistiota ei löytynyt mistään. Muistan joskus laskeneeni sotalentojen lukumäärän: 302/303 kpl riippuen sitä mitkä laskee sotalennoiksi. Noista 105/106 kpl oli ilmeisesti tarkoitettu salaisiksi. Kuvauslentoja oli lennetty vielä rauhanteon jälkeen kun koneet oil jo maadoitettu.

Viimeisen (sota) lennon Ville lensi päivää ennen valvontakomission saapumista Tikkakoskeskelle. Kyseesä oli päämajan tilaama lento Rovaniemelle. Villen käskettiin laittaa takkiinsa MannerheimRisti sekä 1.- että 2.-luokan Rautaristit. Jännittäväksi homman teki se, että sää oli tosi huono & vastaanottosta ei oltut mitään käsitystä. Olisi saattanut olla jopa vihamielinen.

PS  everstit Paasonen & Hallamaa muuttivat sodan jälkeen ulkomaille.

Liitteenä (ilmeisesti) parven johtajan & häneen koneensa kuvat ? Tämän verran tästä aiheesta, Jussi Salminen

 

 

 

Muokattu: Kesäkuu 5, 2018, käyttäjä: Jussi Salminen

[Carl-Fredrik Geust 851]

Kiitos Jussi ainutlaatuisista muistikuvista!

Pokryshevin Jak-7 "33" oli sotien jälkeen noin vuoteen 1949 Leningradin puolustuksen museon vetonaulana. Oheisena kuva joka julkaistiin Red Stars 1 - kirjan sivulla 43. Todettakoon että tämän museon ulkoalueella oli myös MT-417 , millä Eino Luukkanen teki pakkolaskun rintamalinjan viereen 19.6.1944. Tämä ainutlaatuinen museo suljettiin valitettavasti ns. Leningradin jutun yhteydessä - jolloin useita Leningradin johtohenkilöitä teloitettiin "separatismista", ts. oli korostettu liikaa saattetun Leningradin "omaa" puolustustaistelua "erillisenä" koko Puna-armeijan Suuresta isänmaallisesta sodasta. Puhdistuksen yheydessä lakkautettiin siis museo, henkilökunta erotettiin, ja ainutlaatuiset museoesineet lienee tuhottu… (Neuvostoliiton jälleenrakennus vaati tietysti rajattomasti metalliraaka-ainetta, joten museon panssarit, tykit ja lentokoneet kuljetettiin suoraan sulatusuuneihin.)  

RS 1-kirjan sivun 59 kuvassa Pokryshev poseeraa P-40 Warhawk-koneensa ("65") edessä Plehanovossa 1942. Mielenkiintoista todeta että molemmat alla olevat (jo yli 20 vuotta sitten julkaistut) Pokryshev-kuvat  ovat olleet pienoismallien valmistaijen lähteinä! 

 

 

 

Muokattu: Kesäkuu 5, 2018, käyttäjä: Carl-Fredrik Geust

[Carl-Fredrik Geust 851]

Tässä kuva Pokryshevistä La-5-rykmentin (159 IAP) komentajana kesällä 1944. Huomaa kaksinkertaisen NL-sankarin kaksi kultaista tähteä:

[Jussi Salminen 12]

C-F G /Pokryshev / Leningradin museo.

Kuva museosta, jossa kaksi lentäjää seisoo Jak 7.n. vieressä &  teksti jonka laitoit kuvan mukaan sisätälvät ne palapelin osat, jotka multa puuttuivat. Laitan tässä loppuosan ko. kertomuksesta, niin foorumilaiset pääevät keskustemaan siitä mikä näissä lentojutuissa on faktaa, mikä fiktiota.

Kuvassa Pokryshevin vasemmalla puolella seisova henkilö on ilmeisesti se mies, joka esitti lahtelaisille tapaamispyynnön kerrottavaksi Ville Salmiselle. Kapt. Olin kertoi miehen olleen keskimittainen, tukeva & esiintyneen everstin sotilaspuvussa. Hänen rintapielessään oli punalipun sankari-merkki  (2 kpl?). Ville sai Olinilta paperilapun johon ko. eversti oli kirjoittanut nimensä. Olen nähnyt ko. paperilapun, mutta kun en ole opiskellut venäjää. Teksti ei jäänyt mieleeni. Lappua ei löytynyt Isä-Villen kuoleman jälkeen kotoa. Veteraaneille eversti oli kertonut olevansa Pokrysevin lentäjätoveri & olleensa ko. 3.n koneen partiossa toisena siipimiehenä.

Hän oli kertonut tapaukseta lyhyesti & sanonut haluavansa keskustella ko. suomalaisen valokuvauskoneen lentäjän kanssa.Yhteiseen tapaamiseen & illalliselle suomalaisten kanssa hän ei kuitenkaan saapunut.Tiedusteltaessa asiaa venäläisiltä hän oli poissa ”sairastumisen” takia. Seuraavana päivänä tapahui toinenkin erikoinen asia. Kun Olin & Vllle olivat palaamassa Leningradin Piirityksen Loppumisen Muistomekiltä seppeleenlaskun jälkeen sen edessä olevan aukion poikki.Yleisön joukosta erkani mustapukuinen herrasmies & lähti kulkeman kohti. Päästyään Villen rinnalle hän kysyi selvällä suomenkielellä: Lentomestari Ville Salminen ? Ville nyökkäsi.Vieras sanoi seuraavaksi ”Tehän olette ollut ennenkin täällä”. Ville nyökkäsi toistamiseen sanomatta sanaakaan. Vieras hyvästeli kohteliaasti ja poistui hitaasti takaisin väkijoukkoon. Vain nämä kaksi tiesivät tiesivät mistä ko. kohtaamisesssa oli kysymys. Olin ihmetteli takakäteen mitä tapahtui & miksi? Ville ei kertonut.Sanoi, ettei tarkasti ottaen tiedä. Tapaus liittyi erääseen toiseen asiaan.

Sain tietää siitä vasta kenraali Artolan kuoleman jälkeen. Hänen jäämistöstään löytyi valokuvia tilaisuudesta, jossa EK1 kiinnitettiin Ville Salmisen rintapieleen Tikkakoskella. Ristin mukana olleen kunniakirjan on allekirjoittanut Hermann Göring.  Saksalaiset myönsivät ko. ansiomerkin Isä-Villelle Leningradin keskustan kuvaamisesta elokuusssa-43. Saatesanoiksi tällä kertaa tämä juttu:  Kun  valvontakomissio saapui ensimmäistä kertaa Tikkakoskelle. Delegaatiota johtanut majauri kätteli valokuvauslentueen päällikköä Armas Eskolaa & tiedusteli onko ltm Ville Salminen  paikalla. Ville Salminen oli sattumoisin & valitettavasti 2-vk.n sairaslomalla. Majuri naurahti & sanoi: ” Älkää te suomalaiset luulko, ettemme me tiedä mitä te olette täällä puuhanneet. Halusi mukaansa valokuvakeskuksesta Nenoselle kuvatut Kannaksen topografikuvien negatiivit. Hän sai mukaansa yhdet kopiot. Toset oli annettu saksalaisille. Originaalit jäivät Suomeen. 

PS Faktan & fiktion välisestä suhteesta olen kuullut Lauri Kotilaisen mielipiteen:  Faktaa on vain se mikä tapahtuu reaaliajassa.

Jussi Salminen

 

Muokattu: Kesäkuu 7, 2018, käyttäjä: Jussi Salminen

[Carl-Fredrik Geust 851]

Todellakin mielenkiintoista - ei muuta voi sanoa...

Minulta on jo kysytty lisätietoja "Leningradin jutusta" ja Leningradin puolustuksen museosta - paras yleiselvitys on amerikkalaisen tähtijournalisti ja kirjailija Harrison Saliburyn monumentaalisessa kirjassa Leningradin 900 päivää, joka ilmestyi suomeksi vuonna 1969. Olen tähän laittanut otteita sivusta 705-706 ja 714-715 (ja kommentit sivuilla 757 ja 759). Valitettavasti Salisbury ei mainitse museossa ollutta Luukkasen MT-417 Mersua.  Pokryshevin Jak-7 koneen vieressä olevat henkilöt (mistä Jussi Salminen kertoo) ovat voineet olla museon virkailijoita ja/tai turvallisuusviranomaisten palveluksessa...  

[Jussi Salminen 12]

Lahtelaisten veteraanien vierailu Leningradiin & venäläinen eversti.

Kirjoitukseni tästä aihesta ovat kuulopuheita. Tämä eversti/vierailukutsu-juttu perustuu res kapt Tuulo Olinin kertomuksiin. Ensimmäisen matkan jälkeen hän tuli meille kahville & kysyi ”voiko tällainen juttu olla tottakaan?” Sama kysymys voidaan esittää toisellakin tapaa. Nimittäin: ko. eversti ei saapunut sovittuun tapaamiseen. Eikä hänestä kuultu myöhemminkään mitään. Ville meni käsittääkseni Leningradiin katsomaan mistä oikeastaan on kysymys. Matkan jälkeen hän kertoi, ettei hän tarkasti ottaen tiedä. Saattoi olla mistä tahansa, jolla on ilmeisesti yhteinen nimittäjä ? Tässä kohtaa  syntyy epäjatkuvuuskohta, joka johtaisi pois aiheesta -Pokryshev.- Joten tämä aihe lienee loppuunkäsitelty. Jos pitäisi kirjoittaa siirtymän jälkeisestä aiheesta. Pitäisi kirjoittaa oikeastaan ltm Ville Salmisesta elämäkerrallinen romaani. 

Lopuksi pari valokuvaa: Enimmäisen DN-64 kuvan vasemmassa laidassa kenraali Nenonen. Toisessa DN-64.n miehistö.

Jussi Salminen 

Muokattu: Kesäkuu 10, 2018, käyttäjä: Jussi Salminen