Monellako myöhemmin romuttuneella koneella olet lentänyt?

[Kate Alhola 0]

CAU ja FDA

 

 

Kate

[Arne Wallen 72]

CSI sekä isän että pojan kyydissä.

[Vesa Laine 0]

OH-CBU, Cessna 150 Aerobat jolla lensin suurimman osan koululennoistani, romuttui Oulussa kun bensa loppui loppuosalla kuten pitikin. Maksimitankkaus 3H45min ja matka Porista ouluun sama aika. Oli tullut vissiin vastatuulenpuuska joka riitti lopettamaan bensan. Silloin muuten harmitti kun koko talven oltiin putsattu maalit pois viimmesen päälle ja maalattiin se ja asennettiin tehdasperuskorjattu (uusi) moottori nokalle.

OH-PAB, Piper PA-28,oppilas tuli yksinlennolla Porin 12:lle ja ja toinen pomppu tuli potkuri ja nokkateline edellä rataan. Nuori mies lopetti harrastuksensa siihen. Kone korjattiin tiettävästi uuden veroiseksi.

Aika vähällä pääsin itse. Ei raportoitavia mutta kerran meinasi jäädä CWW:llä Poriin vähän lyhkäseksi kun tuli tehohävikkiä joka osoittautui lopulta joksikin puhjenneeksi putkeksi konehuoneessa.

[Jyrki Vähätalo 1]

FLK:n OH-PTB  Piper Tomahawk

Bakerin OH-CTO Cessna 152

Pilot Factoryn OH-NTM  Bravo

Nordflygin Cessna Caravan, joka lensi hiekkakasaan Vantaalla

Patrian OH-PDY, joka meni järveen Saimaalla

[Jari K Turunen 2]

Ainakin näillä sittemmin tuhoutuneilla olen lennellyt:

 

OH-PDM Cherokee 180 - sortui lähestymisessä metsään palolennon päätteeksi, olisko ollut ylivieskassa?

 

OH-PDM taisi kukistua Hämeenkyrössä jos oikein muistan.

 

Tässä minun listani mäkeen menneistä koneista joilla itse olen lentänyt.

 

OH-PDM Cherokee 180

OH-CTO C152

OH-PST Aztec

OH-PCQ Cherokee Mod.

OH-CKD:stä puoli pojoa kun nekin täällä näköjään noteerataan..

[Antti Laukkanen 15]

CAU ja FDA

 

Nuo on tullu kyllä edellisen postauksen jälkeen mukaan, joskaan CAU:lla en varsinaisesti lentänyt muuta kuin vähän koitin kyydissä istuessani. Korjattuna siis PTB, 380, FDA, CAU varauksin ja IGA:n kyydissä olin kun se meni solmuun.

 

-A-

[Joel Kajas 0]

Jopas täällä on paljon porukkaa lentänyt epäonnisilla koneilla. Tätä kun katsoo niin tulee mieleen, että tapahtuuko noita kaputteja noin paljon

 

Vähän aiheen vierestä, mutta onnekas tapaus minun kannaltani. Piti ameriikassa lentää ns. check out-lento N1908F:llä (C172), mutta jouduin siirtämään lentoa yhdellä päivällä. Kuinka ollakaan, siitä koneesta meni moottori lentoonlähdössä Fort Lauderdale executivella juuri silloin kun minun piti sillä lentää. Kone tosin tuli ehjänä takaisin kentälle, sen verran oli vielä voimaa kannussa, että oli kuski saanut 100 ft/min nousunopeuden ja pystyi lentämään laskukierroksen takaisin kentälle. En olisi halunnut omalle kohdalle. Siinä betonierämaassa ei ole etusektorissa kuin huonoja tai erittäin huonoja pakkolaskupaikkoja.

[Touko Maksimainen 1]

Tämä keissi taisikin jotenkin välttää kokonaan päätymisen kyseiselle foorumille, tai sitten meni vaan ohi? "Maastolaskun" tarkoitushan oli päätyä kuitenkin lentokentälle, vaikkei se taida hyväksytty ainakaan vielä ollakaan. Huhujen mukaan satoi sikäli rajusti vettä, ettei pilotti hahmottanut kynnystä ennen ollutta puuta, johon tuli sitten turma. Olen tosin asiassa toisen asteen huhupuheiden varassa, joten oikoa saa.

 

-A-

 

No, kyllä se kai teknisesti joku ultrakenttä oli.

[Boris Grahn 0]

Jopas täällä on paljon porukkaa lentänyt epäonnisilla koneilla. Tätä kun katsoo niin tulee mieleen, että tapahtuuko noita kaputteja noin paljon

 

Onnettomuuksia sattuu, vaikka niiden ennalta ehkäisemiseksi on tehty paljon töitä ja jokaisesta uudestakin onnettomuudesta yritetään oppia.

 

Useimmat täällä lienevät lentäneet monillakin koneilla ja jotkut hyvinkin monilla. Koska näin on, on samalla matemaattisesti sangen todennäköistä, että moni on lentänyt sellaisella koneella tai jopa sellaisilla koneilla, jotka ovat tehneet kaputin.

 

Mitä enemmän ja kuta useammalla koneella on lentänyt, sitä todennäköisempää on, että tulee matkan varrella "bonganneeksi" myös onnettomuuskoneen.

 

Lentäminen on edelleenkin keskimäärin sangen turvallista puuhaa ja suurin riski on useinkin lentäjä itse - ainakin myötävaikuttavana tekijänä!

[Simo Lallukka 205]

Lensin matkustajana kesällä v. 1983 SAS:n "Haakon Viking" DC-10:llä Tokio-Anchorage-Kööpenhamina, kone meni pitkäksi laskussa JFK:llä v. 1984. Koneessa oli sinikylkiraitainen "vanha" SAS:n väritys vielä v. 1983, v. 1984 oli näköjään maalauskuvio uusittu. Kone korjattiin myöhemmin. Täytyykin laittaa nettiin kuvia v. 1983 kalustosta, kunhan ehdin.

 

http://www.airliners.net/photo/Scandinavian-Airlines--/McDonnell-Douglas-DC-10-30/0299763/M/

 

 

[Markku Kiiski 2]

Tämä keissi taisikin jotenkin välttää kokonaan päätymisen kyseiselle foorumille, tai sitten meni vaan ohi? "Maastolaskun" tarkoitushan oli päätyä kuitenkin lentokentälle, vaikkei se taida hyväksytty ainakaan vielä ollakaan. Huhujen mukaan satoi sikäli rajusti vettä, ettei pilotti hahmottanut kynnystä ennen ollutta puuta, johon tuli sitten turma. Olen tosin asiassa toisen asteen huhupuheiden varassa, joten oikoa saa.

 

-A-

Olin kentällä ko. päivänä tarkoituksena lentää, mutta 370 joutui pitämään sadetta peppulassa, kaikki alueen ukkospilvet alkoivat sataa kertoman mukaan lähes samanaikaisesti, JT lensi kimpassa ko. LS:n kanssa, ja pääsi Tuomon kentälle laskuun viime hetkellä. LS:n pilotti joutui tekemään laskun kaatosateessa em. seurauksin.

[Markku Kiiski 2]

Oma listani koneista jotka tiedän romuttuneen, kaikki kuitenkin on korjattu tai tulevat reparoiduiksi; OH-BGA, OH-380, OH-383. 383:sta on ollut siipi poikki, samoin 380:sta (tosin salko pitäisi olla tällä viikolla yhtä puuta).

[Juha Lampi 280]

Pysyvästi romutettuja ei taida olla, mutta mainitaan nyt puolisukeltajiksi ryhtyneet U511 ja U478, joista jälkimmäinen lisäksi kävi kylkiasennossa Malmilla. Tuon konetyypin nimi voitaisiin kyllä muuttaa. Esim. Resurgam tai Feeniks, sopisi aika mainiosti

[Joel Kajas 0]

Lentäminen on edelleenkin keskimäärin sangen turvallista puuhaa ja suurin riski on useinkin lentäjä itse - ainakin myötävaikuttavana tekijänä!

 

Näinhän se taitaa olla. En ole asiaa tarkemmin tutkinut, mutta vahavalla mutulla voinee sanoa, että puutteellinen lennonvalmistelu löytyy aika usein taustalta syynä kaputtiin. En ole lentänyt koko lyhyellä PPL-pilotin "urallani" kuin kuudella eri koneella (kaikki Cessnoja), ei ole vielä osunut kohdalle noita onnettomuuskoneita.

[Karoliina Salminen 0]

No tietenkin dieselkoneet, FDA ja CAU sekä MILK:in entinen WT9 Dynamic OH-U474, ja Brandtin Zephyr.

Taitaa olla neljä konetta siis.

 

 

[Pekka Suuronen 120]

Ketjussa ei ole näkynyt mainintaa OH-SCS:sta, jolla lensin korttini 1973. Ja niin lensi muistaakseni 16 muuta Spearairin Lentokerho r.y.:n jäsentä. Lisäksi kone oli koulukoneena tietääkseni "ennen ja jälkeen meidän" (1973-1974). Nimekkäin Spearairin Lentokerhon kouluttamista piloteista lienee edesmennyt Tapio Savolainen.

 

SCS tuhoutui alla olevan linkin mukaan 18.12.1976 Närpiössä. Linkin sekä onnettomuusraportin mukaan turmakoneen ohjaaja oli "huimausjuomien" vaikutuksen alainen ja taisi laulella rallejakin (!) radiossa. (Kone oli Ralli eli Rallye Club.)

 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Suomen_siviili-ilmailun_lento-onnettomuuksista

[Antti Mäkelä 2]

OH-863, -749, -PDM, -HIU - kaksi ensimmäistä palaneet ja kaksi viimeistä metsään.

[Asko Huupponen 9]

OH-174 (Ka-2b). Siipi osui puuhun  laskussa Immolassa 1978. Tietääkseni sitä ei korjattu.