Kuuma kesä 2018, matka Kiinaan ja Tadžikistaniin. COMAC ARJ-21 kyytiä kokemassa, sekä paljon muuta lentelyä ristiin rastiin.

[Pauli Hankonen 669]

Olen hokenut joskus ystävilleni, että vaikka kokeilunhaluinen olenkin, niin kiinalainen liikennekone ja luotijuna ovat asioita joiden kyytiin en halua lähteä. No kuinkas sitten kävikään.

Keväällä kesäreissua suunnitellessa mielessä pyöri Länsi-Afrikan valloitus, mutta jotenkin se ei kuitenkaan innostanut. Sen sijaan Keski-Aasiassa olisi käymättä Tadžikistan ja kun vielä eräs siellä töissä ollut ystäväni sanoi minulle: "Pauli, mä en keksi yhtään syytä lähteä Tadžikistaniin.", niin sehän oli kuin käsky lähteä sinne! Siitä saisin maan numero 112. Reittejä suunnitellessa kävi selväksi, ettei Dushanbeen ole hirveästi vaihtoehtoja lentää. Euroopasta järkevimmät yhteydet ovat Istanbulin ja Moskovan kautta, joskin Moskova vaatii Suomesta lähtiessä viisumin, koska AY ja SU lentävät vain Sheremetyovoon ja sieltä ei ole jatkolentoja Tadžikistaniin, vaan kenttää pitää vaihtaa Moskovassa.

Mutta kun kauas lähdetään, niin pitäähän sitä yrittää jotain muutakin sotkea kuvaan mukaan. Dushanbeen pääsee Kiinasta Urumqista ja siitä alkoi muodostua suunitelma lentää kiinalaisten ARJ-21:llä ja sen jälkeen matkustaa Tadžikistaniin.

ARJ-21 on Kiinan ilmailun ylpeys ja heidän ensimmäinen "itse" suunnittelema sekä valmistama kone. Ei takerruta siihen, että runko ja pyrstö ovat MD-80 kopioita, jota Kiinassa valmistettiin lisenssillä 80-90 luvuilla. Kun valmistus loppui, jäi jenkeiltä kaikki työkalut kiinalaisille ja niitä on hyödynnetty ARJ-21 projektissa. Kiinalaiset väittävät koneen olevan heidän oma design, mutta jokainen saa tehdä oman päätöksen asiasta kuvien ja netin tietolähteiden perusteella. Koneessa on kasikymppisen rungon lisäksi Antonovin suunnittelema ja kiinalaisten itse rakentama siipi. Moottorit tulevat GE:ltä. Projekti on ollut täynnä vastoinkäymisiä ja kone on pahasti myöhässä. Alunperin koneen piti olla kaupallisessa liikenteessä vuonna 2005, mutta ensilento saatiin aikaiseksi vasta marraskuussa 2008. Myöhästyminen seurasi myöhästymistä ja lopulta ensimmäinen kone luovutettiin Chengdu Airlinesille marraskuussa 2015, mutta ensimmäinen kaupallinen lento pystyttiin lentämään vasta kesäkuun lopulla vuonna 2016. Kaikenpuolin melko mielenkiintoinen ja pelottava ritsa matkustettavaksi! Englannikielisessä wikipediassa on aika mukavasti tietoa koneesta https://en.wikipedia.org/wiki/Comac_ARJ21

ARJ:n liput eivät myöskään olleet läpihuutojuttu. Ensinnäkin koneita on luovutettu Chengdu Airlinesille kaupalliseen liikenteeseen ilmeisesti viisi, mutta FR24 datan mukaan vain neljä lentää. Jonkin verran salapoliisityötä vaati selvittää minne ARJ lentää? Yhtiöllä on myös kolmekymmentä A320 konetta, eikä oikein huvittanut ajatus ostaa lippua jollekin reitille ja päästä istumaan Airbusissa. Lopulta kaikkein vahvimmaksi reitiksi osoittautui Chengdu-Shangrao ja päätimme ostaa meno-paluu lipun, jotta maksimoisimme ARJ kyydin mahdollisuuden. Jos nyt toiseen suuntaan oliskin bussi, niin toisen suuntaan voisi vielä toivoa ARJ kyytiä. Chengdu Airlinesin nettisivut ovat vain Kiinaksi, eikä Google translator osaa kääntää niitä kovin hyvin, sillä mihin tahansa kun yritttää ostaa lippua, niin aina tulee "lentoja ei ole" -ilmoitus. Kokeilimme myös kahdella ruudulla, joissa toisella oli Kiinan kieleinen ja toisella Googlen käntämä nettisivu, mutta emme onnistuneet lippujen ostossa edes Kiinaksi. Lopulta reissukaveri äkkäsi, että Skyscanner UK löysi toimiston joka myy ARJ lippuja! Jollain ihme logiikalla minkään muun maan skyscanner ei löytänyt ARJ lippuja myyvää matkatoimistoa, mutta UK:sta käsin homma onnistui. Rahat meni ja varauskoodi tuli, mutta ei lippua. Kun muutaman päivän kulutttua kyseltiin missä liput ovat tuli vastaus Kiinasta, ettei syytä huoleen. Varaus on OK, mutta liput kirjoitetaan vasta 72 tuntia ennen lentoa. Jaahas, jaahas. Liittyisikö ARJ-21:n lähtövarmuuteen moinen käytäntö?

Tarvittiin myös pari lippua Kiinan sisäisiin lentoihin ja ne hoituivat helposti momondon avulla. Xi'anista Chengduun lennettäisiin Sichuan Airlinesillä ja Chengdusta Urumqiin Hainan Airlinesillä. Loput liput ostettiin yhtenä multiple destination lippuna CPH-HEL-XIY // URC-DYU-VKO-MUC, joista Köpis - Helsinki - Xi'an oli Finnairin kyytiä. Urumqi - Dushanbe väli saataisiin nauttia Tadžikistanilaisen Somon Airin kyydistä ja takaisin Eurooppaan tultaisiin UTAirilla Moskovan kautta.

Reitti näytti tältä (ilman ekaa CPH-HEL legiä).

Lennot lennettiin seuraavilla laitteilla.

HEL-XIY Finnair Airbus A330-302 OH-LTT
XIY-CTU Sichuan Airlines Airbus A319-133 B-6406
CTU-SQD Chengdu Airlines COMAC ARJ-21-700 B-3321
SQD-CTU Chengdu Airlines COMAC ARJ-21-700 B-3321
CTU-URC Hainan Airlines Boeing 737-86N(WL) B-1493
URC-DYU Somon Air Boeing 737-93Y(ER)(WL) P4-TAJ
DYU-VKO Utair Aviation Boeing 737-8AS(WL) VQ-BJI
VKO-MUC Utair Aviation Boeing 737-524(WL) VQ-BPO
MUC-HEL Finnair Embraer ERJ-190LR OH-LKP

(Köpiksessä käytiin päiväreissulla edellisenä päivänä ennen varsinaisen matkan alkua ja sieltä tultiin yöksi kotiin tekemään "stop-over" Helsingissä. Seuraavana päivänä aloitettiin matka kohti Kiinaa.)

Lähtö tapahtui seiskahallin takaa 900 paikoilta. Vieressä seisoi OH-LWL lähdössä kohti Pekingiä.

 

Korotimme itsemme businekseen pisteillä ja tässä sitä nautiskellaan jo "Amuse Bouche" -tervehdyksestä keittiöstä.

 

Pääsruoaksi valitisin porsasta joka oli erinomaisen maukasta.

 

Jälkkäriksi jäätelöä, portviiniä ja espresso.

 

Tunnelmia turistista. Koneessa oli ehkä noin 20 länkkäriä, loput olivat kiinalaisia.

 

Ennen laskua tarjoiltiin aamiainen.

 

Ja laskuun sateiseen Kiinaan.

 

Matkan tahti Kiinassa oli todella hektinen, sillä ARJ-21 sekä Tadzikistan olivat matkan pääkohteita ja siksi lentämistä ympäri Kiinaa oli tiedossa lähes joka päivälle. Kiinassa piti kuitenkin kiireestä huolimatta pysähtyä vähäksi aikaa Xi'aniin ja käydä sieltä käsin myös tarkistamassa terrakotta-armeija. Muutamia kuvia Xi'anista.

Kiinalainen apteekki ja megakokoinen kääpä.

 

Lihakauppa.

 

Tämä kaveri pyörittelee ja venyttelee taikinaa josta tehdään nuudeleita.

 

Vesisateessa moskeijassa. Mielenkiintoista, ettei Kiinassa moskeijassa ole mitään arabivaikutteita, vaan se on täysin kiinalainen juttu.

 

Xi'anin vanhankaupungin muuria.

 

Illalliseksi mm. kananjalkoja.

 

Xi'anin kellotorni.

 

Terrakotta-armeijalle ei kannata välttämättä ottaa kallista päiväretkeä hotellilta tai matkatoimistolta. Rautatieaseman edestä kulkee busseja jonossa sinne ja hinta taisi olla alle euron per suunta. Bussi numero 306 vie perille.

 

Lopulta kun paikalle pääsee, niin onhan se aika makee mesta! Paljon ukkoja. Todella paljon. Paikka on Kiinan ensimmäisen keisarin Qin Shi Huangdin hauta, jota vartioimaan on rakennettu lähes 8 000 yksilöllisen sotilaspatsaan ja satojen hevosten armeija. Se löytyi vuonna 1974 Xi'anin kaupungin ulkopuolelta maanviljelijän etsiessä kaivonpaikkaa, eikä homma vieläkään ole valmis.

 

Todella paljon ukkoja. Ukot eivät ole maan sisässä ehjinä, vaan palasina ja arkeologit kasaavat paloista valtaisaa palapeliä.

 

Toinen halli, jossa ei ollut juuri mitään nähtävää. Mutta ukkoja sielläkin on maan sisässä.

 

Keisarin haudassa oli miljoona Kiinalaista..

 

Sellanen ol' terrakotta.

Seuraavaksi kohti Chengdua Sichuan Airlinesin Airbus A319 kyydillä.

 

Tällä lennolla tarjoiltiin pähkinöitä ja kuivalihaa.

 

Tunnelmia Sichuanin kabiinista.

 

Seuraavana aamuna olikin vuorossa ARJ-21 lento ja siksi jäätiin yöpymään lentokenttähotelliin. Aamiaispöydässä olisi ollut tarjolla jäniksen päitä.

 

Chengdun lentoaseman lähtöselvityshalli.

 

Ai ei jäniksenpäät maistuneet aamiaisella? No miten olisi lentoaseman kuppilasta evääksi kokonainen pupujussi ja toki kylkeen herkullisia päitä (äärimmäisenä oikealla).

 

China Eastern Airlines Boeing 737-89P(WL) B-1981 Skyteam värityksessä.

 

Ja porttikin löytyi. Luultavasti koneena olisi ARJ, sillä self check-inissä istuinkartta näytti 2-3 istunjärjestystä koko kabiiniin.

 

Jäniksenpäitä? Vakuumiin pakattuna myynnissä portilla matkaevääksi, jos jäi ostamatta ravintolasta.

 

PItkän lentokenttäbussimatkan jälkeen kone löytyi. Siinä se nyt olisi. Chengdu Airlines COMAC ARJ21-700 B-3321 odottaa matkustajia ja miksi minä olen nousemassa sen kyytiin?

 

Kone on toimitettu marraskuussa 2015 ja jo nyt sen sivuvakaaja on jotenkin reikäinen. Myös korkeusvakaajan johtoreunat ovat kärsineen näköisiä.

Kroppi aiheesta.

 

Reissukaverini jonka kanssa vuosien varrella on tullut nähtyä jos jonkinlaista ilma-alusta, nousemassa koneeseen. Vitsaili tuossa, että jos tämä lento menee mäkeen, niin onko lentoturmatutkinnan jakson nimi "Chinese prototype"?

 

Sisarkone B-3386 on toimitettu lokakuussa 2017 ja se ei ollut lähdössä kuvauspäivänä 4.7. mihinkään. Kone on lentänyt FR24 datan mukaan 1.7. ja sen jälkeen seuraavan kerran 6.7. Ei kyllä anna vahvaa vaikutelmaa tämä keksintö.

 

Inflight lehdessä oli hieno Tupolev henkinen mainos ARJ:stä.

 

Matkaan lähdettiin jotakuinkin aikataulussa. Mutta rullattuamme kaksi metriä kone seisahtui paikalleen ja nämä kolme konetta lähettänyttä kaveria alkoivat kyykyssä katsella koneen alle laskutelineiden suuntaan. Jonkun minuutin siinä odottelimme moottorit käynnissä, kunnes toiseksi viimeisellä rivillä istuneet kaksi kaveria juoksivat(!) ohjaamoon. Taas meni muutama minuutti ja kaverit kävelivät takaisin paikoilleen ja työnsivät vastamelukuulokkeet korviinsa ja sitten päästiin pikkuhiljaa liikkeelle. Nämä kaksi mystistä kaveria takana olivat COMACin tai Chengdu Airlinesin teknistä väkeä! On kyllä kovaa menoa, kun lennolla on vieläkin mukana kaksi tekniikan kaveria, vaikka konetyypillä on operoitu jo pari vuotta.

 

Nousukiidon aikana kennolle tallentui ilman moottoreita oleva China Postal Airlines Boeing 757-2Y0(PCF).

 

Otimme paikat viimeiseltä riviltä tälle ekalle legille, jotta voisimme kokea koneen äänet takapäässä. Kone on todella kovaääninen takana. Väittäisin jopa, että tuolla on kovempi melu kuin kasikymppisen vikalla rivillä.

 

Aikanaan päästiin matkalentokorkeuteen.

 

Kabiinikuva. Vasemmalla istuva kaveri luurit päässä on toinen tekniikan kavereista.

 

Kiinalainen ovi. Oikealla korvatulpat päässä istuu toinen tekniikan kaveri.

 

Koneessa ei ole kasikymppisen tapaan takaportaita ja 90-paikkasen koneessa on vain yksi WC.

 

Tarjoilu lennolla oli hyvä. Maukasta jauhelihapastaa johon lentoemäntä tarjoili vielä erikseen kiinalaisesta ravintolastakin tuttua chilimössöä.

 

Jarrutellaan ja aletaan lähestymään Shangraoa.

 

Hyvinhän tämä meni kaikesta epäilystä huolimatta.

 

Parkkiin Zhuhai AVIC General Aviation Cessna 208 Caravan I B-3636 viereen.

 

Lentokenttähenkilökuntakin seisoo asennossa kun ARJ purkaa.

 

On se vaan niin ysin nokka kun olla ja voi.

 

Vielä yksi kuva ARJ:stä ennen terminaaliin siirtymistä. Jostain emergoitui ukko katselemaan nokkatelinettä.

 

Shangrao on Kiinan mittakaavassa pieni kaupunki, jossa asuu vain vajaa puoli miljoonaa asukasta. Paljon varsinaista nähtävää ei ole, mutta kylillä on hauska kävellä ja katsella ympärilleen. Länsimaalaiset ovat hyvin harvinaisia vieraita ja porukka tuijottaa uteliaana.

Herkullisia vartaita välipalaksi katukeittiöstä.

 

Ja illalliseksi hot pottia.

 

Vienna Classic Hotel majoitti matkalaiset.

 

Seuraavana päivänä oli vasta iltalento takaisin Chengduun, joten päivä vietettiin matkustamalla kiinalaisella luotijunalla Yulianiin ja takaisin. Asemalle taksilla ja lippuhalliin ostamaan lippuja sujuvalla kiinalla..

 

Tämä juna perustuu alunperin Japanilaiseen E2-1000 sarjan Shinkansen junaan, joita Kiina tilasi Kawasakilta aikoinaan. Mutta nämä uusimmat CRH2C junat taitavat olla ulkokuoren muotoilua lukuunottamatta kiinalaisten tuunaamia versioita Japanilaisista junista.

 

Tämä taasen on Kiinassa lisenssillä valmistettu Siemens Velaro junan kiinalainen CRH3 versio. Tällaisen kyydillä pääsimme huristelemaan lähes 300 km/h.

 

Toisen luokan vaunu.

 

Perillä Yulianissa.

 

Pikkubussilla landelle ja lounaaksi nuudelisoppaa.

 

Maalaismaisemaa.

 

Sitten olikin aika siirtyä samaa reittiä takaisin ja kentälle lentämään ARJ:llä takaisin Chengduun. Sama koneyksilö (B-3321) tarjosi kyydin ja tällä kertaa pyysimme lähtöselvityksessä paikat mahdollisimman edestä ja saimme paikat riviltä 2. Lähtöselvitysvirkailija ei muuten puhunut meidän kanssamme mitään yhteistä kieltä ja saimme esitettyä asiamme hänelle piirtämällä paperille lentokoneen kuvan ja osoittamalla paikkoja koneen etuosasta.

On se jotenkin tyylikäs laite kuitenkin.

 

Tarjoilu romahti paluulennolla. Nyt tarjolla oli todella erikoinen tahmean kuiva torttu ja teetä sekä mehua.

 

Kiinalaiset matkustavat ysillä.. ..eiku ARJ:llä.

 

Parkkipaikka löytyi yhtiön Airbusien vierestä.

 

Chengdu on Kiinan pandapääkaupunki.

 

Herkullisia vartaita taas kerran.

 

Tyypeillä ei ole pulaa mikroaaltouuneista.

 

Chengdun lentoasemalla iski silmään vielä tällainenkin tiski.

 

Kyydin Urumqiin tarjosi Hainan Airlines. Matkaan lähdettiin Chengdu Airlinesin Airbus A320-214(WL) B-1630 vierestä. Vasemmalla reikäisissä laatikoissa oli eläviä linnunpoikasia tulossa koneemme ruumaan rahdiksi.

Vähän Chengdun liikennettä.

China Southern Airlines Airbus A330-323 B-5965.

 

Hainan Airlines Boeing 787-9 Dreamliner B-1543.

 

Sichuan Airlines Airbus A321-211(WL) B-8603. Nämä yhtiöt ovat kyllä Kiinassa käsittämättömän kokoisia. Tälläkin yhtiöllä on laivastossaan 136 konetta ja lisää on tilauskirjoissa.

 

Sichuan Airlines Airbus A319-133 B-6171.

 

Sichuan Airlines Airbus A321-231 B-6810.

 

China Southern Airlines Airbus A321-211(WL) B-8849. China Southernillakin on 568 konetta! Siinä ei paljon Ruotsin lentoverot auta lentämisen vähentämiseen, kun miettii kuinka paljon kamaa Kiinassa lentää taivaalla.

 

Sichuanin tekniikkaa.

 

Hainan Airlines Boeing 737-86N(WL) B-1493 siipi tiivistää nousun aikana.

 

Hainan on viiden tähden skytrax yhtiö ja ainakin tällä lennolla tuntui olevan hyvä meininki. Tarjoilukin oli kolmen ja puolen tunnin kotimaan lennolla riittävä.

 

Tunnelmia vajaan vuoden ikäisen kolmeseiskan kabiinista.

 

Tämä koneyksilö oli varustettu uudella kapealla vessalla. Ymmärrän hyvin miksi Yhdysvalloissa ei ole tykätty näistä. Hyvin ahdasta on.

 

Jossainpäin Kiinaa,

 

Ja saapuminen Urumqiin aringon laskiessa.

 

Taas oli vuorossa lyhyet unet lentokenttähotellissa, sillä Somon Air lähtisi Tadžikistaniin jo aamulla 8.30.

 

Lähtöselvityksessä näki pitkästä aikaa muita kuin Kiinalaisia.

 

Päivän kyytipelinä oli Somon Air Boeing 737-93Y(ER)(WL) P4-TAJ.

 

Lentoa odotellessä vähän Urumqin liikennettä.

China Southern Airlines Boeing 737-81B(WL) B-1367.

 

China Southern Airlines Boeing 737-71B(WL) B-5239.

 

Sichuan Airlines Airbus A320-214(WL) B-8656.

 

China Eastern Airlines Airbus A321-231(WL) B-9903 vanhoissa väreissä. Tälläkin yhtiöllä on 502 konetta laivastossaan.

 

Urumqi Air Boeing 737-8EH(WL) B-1568 U-FLY allianssin maalauksessa. Yhtiö on osa Hainan Airlines Groupia jonka kaikkien alajaostojen yhteenlaskettu laivaston koko on 634 lentokonetta.

 

China Southern Airlines Embraer ERJ-190LR B-3145.

 

Urumqi Air Boeing 737-84P(WL) B-6995.

 

China Eastern Airlines Airbus A320-214 B-6879 yhtiön uudessa, kertakaikkisen väsyneessä värityksessä.

 

Sichuan Airlines Airbus A319-133 B-2300.

 

Tianjin Airlines Airbus A320-232 B-6837 "Xiyuan"  -erikoismaalauksessa. Tämäkin yhtiö on osa HNA Groupia.

 

Tianjin Airlines Embraer ERJ-195LR B-3100

 

China Southern Airlines Boeing 737-71B(WL) B-5251.

 

Siberia Airlines Airbus A320-214 VQ-BDF.

 

Aikanaan päästiin koneeseen ja siellä istuttiin reilu tunti ennen moottoreiden käynnistystä, sillä Kiinan ATC ei päästänyt ketään lähtemään Urumqista. Tässä ollaan jo ilmassa matkalla Dushanbeen.

 

Jos maan lentoyhtiön koneissa on vessoissa tällaiset kyltit, niin et välttämättä halua olla matkalla siihen maahan

 

Tarjoilu lennolla oli mehua, teetä ja sämpylä.

 

Tässä mennään joko Kiinan tai Kirgisian ilmatilassa.

 

Ja tässä mennäänkin jo Tadžikistanin ilmatilassa.

 

Laskuun Dushanbeen.

 

Rajamuodollisuudet olivat todella sutjakkaat. Suomen kansalaiset saavat maahan nykyisin e-viisumin ja meillä meni ehkä 20 minuuttia siitä kun astuimme koneesta putkeen, kun olimme jo terminaalissa ulkona. Tadžikistanin pääkaupunki Dushanbe ei ole mikään kovin suurten nähtävyyksien kohde. Monumentaalinen julkinen rakentaminen ja erilaiset patsaat ovat ehkä jollain tapaa näkemisen arvoisia, mutta kyllä Tadžikistanin juttu on painua kaupungeista vuoristoon nauttimaan luonnosta ja maisemista.

Tadžikistanin presidenttinä toimii Emomali Rahmon, joka tuli pääministeriksi lähes heti maan itsenäistyttyä Neuvostoliitosta ja presidentti hänestä tuli jo vuonna 1995. Ukko on muuttanut vuosien varrella perustuslakia useaan otteeseen säilyttääkseen asemansa kansan johdossa. Lievää henkilökulttia myös havaittavissa kaupungilla.

 

Kansalle leipää.

 

Junat kulkemaan.

 

Kun vaan on hyvä meininki!

 

Sähköä koteihin.

 

Tähän väliin piti vierailla viinakaupassa ostamassa erinomaista Tadžikistanilaista vodkaa.

 

Maailman toiseksi korkein lipputanko (165 m).

 

Tuontia Suomesta.

 

Mutta kuten sanottua kaupungista pois vuoristoon. Korkeammalla oli sitä paitsi mukavampi ilmakin. Kaupungeissa oli päivälämpötilat n. +42C paikkeilla ja vuoristossa oli vain vähän yli +30C.

 

Oppaamme viilentää vesipulloa kylmässä vuoristojärvessä.

 

Tadžikistanissa on pirun hyvät makeavesivarannot, sillä vuorilta valuva vesi on puhdasta ja kylmää. Reissukaveri täyttää vesipulloa jääkylmässä lähteessä.

 

Panoramakuva Iskanderkul järveltä.

 

Tunnistamatta jäänyt perhonen.

...

 

Erikoinen oli myös vuoristossa kiveen maalattu Tadžikistanin lippu ja sen päältä tuli vesipatsas. On siinä suihkulähteelle paikka.

 

Tässä kylässä yövyimme maaseutukierroksen ensimmäisen yön.

 

Vuokrasimme maaseutukierrosta varten Land Cruiserin, kuskin ja oppaan. Opas venyttelee illan lämmössä.

 

Asiallinen majoitus kahdelle hengelle.

 

Ja majatalo ulkoa.

 

Yksi presidentin huviloista. Ukko tarvitsee kaksi helipadia.

 

Iskanderkul järvi peilityynenä seuraavana aamuna.

 

Välillä piti käydä aprikoosivarkaissa.

 

Mihin suomalainen menee kun on kuuma? No saunaan tietysti! Toi kiuas kyllä oli vähän vitsi. Se oli vain tyhjä hormi tulisijasta ulos ilman kiviä, eikä se näin ollen varannut juuri lainkaan lämpöä. Kun heitteli vettä tuohon päälle, niin metalli jäähtyi todella nopeasti eikä löylystä kauaa saanut nauttia. Sai siellä nyt kuitenkin pienen hien pintaan.

 

Lisää vuoristojärviä.

 

Lounaaksi vuoristopurosta pyydettyjä kaloja.

 

UAZ toimittaa paikallisbussin virkaa.

 

CCCP was here?

 

CCCP todellakin was here.

 

Ukko kättelee Uzbekistanin ukkoa ja tekstissä vannotetaan naapureiden ystävyyttä.

 

Tässä valmistuu eräänlainen rosvopaisti. Alla on hiillos, jonka päälle laitetaan oksia ja yrttejä tuomaan savua ja makua. Sen jälkeen uuniin ripustetaan roikkumaan muistaakseni 23 lammasta ja luukku kiinni. Monen tunnin kuluttua liha on kypsää ja valmista tarjoiltavaksi. Tadžikistan on muslimimaa, joten siellä syödään paljon lammasta ja nautaa. Alkoholin suhteen maa on hyvin liberaali.

 

Tässä myydään pahanmakuista kuivaa juustoa.

 

Khujandin markkinoilta.

 

Keski-Aasian suurin Leninin patsas löytyy Khujandista. Kaupungin nimi oli neuvostoaikana Leninabad.

 

Illalliseksi saslikkia.

 

Tämä on Anzob Tunnel. Rööri tunnettiin pitkään yhtenä maailman vaarallisimmista tunneleista. Viiden kilometrin pituinen tunneli valmistui vuonna 2006 ja se otettiin keskeneräisenä käyttöön. Tunnelissa ei ollut valaistusta, viemäröintiä, päällystystä eikä ilmanvaihtoa. Tunnelia oli rakennettu räjäyttämällä, joka taas oli haurastuttanut vuorta niin, että tunneliin valui katosta suuria määriä vettä ja se saattoi muodostaa maahan jopa metrin syviä lätäköitä joihin ajaessa varsinkin henkilöautot saattoivat sammua ja aiheuttaa tunneliin pahoja ruuhkia. Talvella vesi muodosti tunneliin valtavia jääpuikkoja jotka mukavasti putoilivat katosta autojen päälle. Lisäksi tunnelissa oli valtavan paljon pakokaasua ilmanvaihdon puuttumisen vuoksi. Tilannetta eivät auttaneet yhtään tunnelissa edelleen työskennelleet työkoneet, jotka puksuttelivat sinne iloisesti lisää pakokaasua liikenteen lisäksi. Tunneli suljettiin vuonna 2014 ja se avattiin uudestaan liikenteelle korjattuna vuonna 2015. Nyt siellä on viemäröinti, katto ei vuoda ja valotkin löytyvät. Harmi vaan ettei ilmanvaihtoa ole vieläkään ja viiden kilometrin matka on aikamoinen kaasupommi. Vierssä on toinenkin reikä, mutta vain tämä yksi on käytössä. En tiedä onko tuo oikeanpuoleinen reikä edes viety läpi, mutta yritystä ei ainakaan puutu.

Lauantaina tunnelissa ei ollut kovin paljoa raskasta liikennetttä ja ilma oli tällainen. Toiseen suuntaan mentiin tiistaina ja silloin ilma oli paljon huonompi.

 

Kaikki loppuu aikanaan. Niin myös Tadžkikstanin osuus reissusta ja UTair Aviation Boeing 737-8AS(WL) VQ-BJI kuljettaisi vatsataudista kärsivän länkkärin eurooppaan.

 

Meidät Tadžikistaniin tuonut Somon Air Boeing 737-93Y(ER)(WL) P4-TAJ seisoi naapuriportilla.

 

Aperitiivi UTairin tapaan. Vettä ja teetä.

 

Eipä ollut paljon Venäläisiä tällä lennolla. Taidettiin reissukaverin kanssa olla harvoja länkkäreitä tässä kyydissä.

 

Aterian tapainen kuitenkin tarjoilitiin, vaikka UTairin pitäsi kai nykyään olla yhtiö jossa apetta saa vain rahalla.

 

Laskuun Vnukovoon.

 

Transaeron hylättyjä 737-300 romuja.

 

Rossiya - Russian Airlines Boeing 747-446 EI-XLI.

 

Aviastar Tupolev Tu-204-100C RA-64051 ja RA-65042 Venäjän postin värityksessä.

 

Yakutia Airlines Boeing 737-85F(WL) VQ-BOY.

 

Pari UTairin ATR-72-500 konetta ja Putinin lentokalustoa taustalla.

 

Airzena Georgian Airways Boeing 737-7CT(WL) 4L-TGO.

 

Meidät Vnukovoon tuonut UTair Aviation Boeing 737-8AS(WL) lähdössä Tashkentiin Uzbekistaniin.

 

Munichiin lennettäisiin tällä UTair Aviation Boeing 737-524(WL) VQ-BPO kyydillä.

 

UTair Aviation Boeing 737-524(WL) VQ-BJQ.

 

Rossiya - Russian Airlines Boeing 737-8MC(WL) VP-BUS on vanhoja Transaeron lintuja.

 

Kamalat lämpöväreilyt, mutta tällä yhtiöllä on niin komea väritys, että pitää laittaa kuva laadusta huolimatta. AZAL Azerbaijan Airlines Boeing 787-8 Dreamliner VP-BBS.

 

Mahan Airlines Airbus A310-304 EP-MNO.

 

Tunnelmia VKO - MUC legiltä UTairin kabiinista.

 

Tarjoilu oli kevyehkö.

 

Jossain Puolan ilmatilassa.

 

Munichissa viereisellä paikalla teki lähtöä Grand Cru Airlines Boeing 737-3Q8 LY-GGC Tunisairin vuorolla Tunisiin.

 

Munichissa tuli rentouduttua ja paranneltua vatsatautia. Reissukaverilla oli muita menoja ja minä kolusin Pinakothekin museot läpi toisen kaverin kanssa joka lensi Helsingistä Munichiin samana päivänä kun saavuimme sinne Aasiasta. Laitetaan yksi kuva NSU Ro 80 Wankelista  jollainen oli esillä Pinakothek Modernin design puolella.

 

Kotiin aikanaan Finnairin siivillä ja positiivisenä yllätyksenä portilla upgrade busineksen puolelle. Turisti taisi olla myyty yli?

 

Saksa jää taakse.

 

Finnairin MUC - HEL business tarjoilu. Mausteisia lihapullia ja pastaa. Tämäkin ateria yllätti positiivisesti. Täytyy kyllä sanoa, että Finnair on nostanut rimaa busineksen tarjoiluissa viime aikoina.

 

Helsingin edustan sinilevälauttoja.

 

Ja tähän kuvaan on hyvä lopettaa.

 

Kiinan osuus matkasta oli todella hektinen, mutta se oli tarkoituskin. Kiinaan ei ollut oikeastaan muuta tarvetta mennä kuin ARJ-21 ja kaupan päälle tuli vielä terrakotta-aremijakin nähtyä. Tadžikistanissa maaseutu oli todella upeaa ja siellä olisi voinut viettää enemmänkin aikaa. Harmi vaan, että allekirjoittaneella oli melkein koko Tadžikistanin ajan vatsa sekaisin ja se vähän latisti tunnelmaa.

Eikun seuraavaa uutta maata suunnittelemaan!

 

 

Muokattu: Heinäkuu 31, 2018, käyttäjä: Pauli Hankonen
typoja korjaillaan pikkuhiljaa

[Timo Koski 141]

Paulihan vaan taitaa parantaa juttujaan, ainakin pituutta riitti, mutta olisi tuota enemmänkin tosin lueskellut.

[Martti Jakobsson 3]

Olipa mainio tarina!

Olenpa tullut joskus sanoneeksi, että Tadžikistan on ainoa käymäni paikka, johon ei tarvitse mennä uudestaan... Taisi olla aika sitkeällä vatsataudilla osuutensa tuohon kommenttiin. Onhan nuo vuoristomaisemat kyllä hienot!

Ette innostuneet Khorogiin lentämään?

[Pauli Hankonen 669]

Kiitos kommenteista.

 

4 tuntia sitten, Martti Jakobsson kirjoitti:

Olipa mainio tarina!

Olenpa tullut joskus sanoneeksi, että Tadžikistan on ainoa käymäni paikka, johon ei tarvitse mennä uudestaan... Taisi olla aika sitkeällä vatsataudilla osuutensa tuohon kommenttiin. Onhan nuo vuoristomaisemat kyllä hienot!

Ette innostuneet Khorogiin lentämään?

Teimme jo aika varhaisessa vaiheessa päätöksen, että haluamme nähdä Tadžikistanissa sekä kaupunkeja, että luontoa ja kun aikaa oli käytössä vain reilu viikko, ei Khorog ollut mahdollisuuksien puitteissa. Vatsatauti tuolla on kyllä viheliäinen. Mekin saimme molemmat taudin, mutta mulla se oli paljon sitkeämpi kestäen yli viikon. Reissukaveri selvisi parin - kolmen päivän koettelemuksella.

[Ilkka Portti 87]

Erittäin mielenkiintoinen matkaraportti kuvineen päivineen, jälleen kerran! Näkyy olevan komeat maisemat Tadžikistanin vuoristossa.

 

Offtopic: Seitsemällä turistilla ei mennyt ihan nappiin Tadžikistanin reissu: https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005774234.html

[Tarmo Kallio 240]

Tykkäsin katsoa ja katson kuvat kohta uudestaan. Kuinka iso putous oli alas kuvassa, jossa joku makaa mahallaan ja katsoo reunan yli? Tuo kivi ei näytä kovin vakaalta, mutta se on ollut siinä varmasti kauan. Ja on ehkä kauan jatkossakin.

[Pauli Hankonen 669]

4 tuntia sitten, Tarmo Kallio kirjoitti:

Tykkäsin katsoa ja katson kuvat kohta uudestaan. Kuinka iso putous oli alas kuvassa, jossa joku makaa mahallaan ja katsoo reunan yli? Tuo kivi ei näytä kovin vakaalta, mutta se on ollut siinä varmasti kauan. Ja on ehkä kauan jatkossakin.

Saksalaistytöt kiipeilivät kivelle ja mietin ääneen pääsemmekö todistamaan selfie kuolemaa? Tuosta kiveltä on aika roima pudotus alas suoraan voimakkaaseen koskeen. En nyt yht'äkkiä osaa korkeutta sanoa, mutta kymmeniä metrejä kuitenkin. Tuossa on parinkymmenen sekunnin videoklippi josta korkeus ehkä hahmottuu vähän paremmin. Video on kuvattu kuvassani näkyvän lähemmän kiven (jonka edessä toinen saksalaistyttö kävelee) päältä tasanteelle jossa seisoin kuvaa ottaessani.

https://youtu.be/lcVFQ952yUM