Columbia-sukkulan viimeinen lento. (STS-107).

[Tarmo Kallio 240]

Katselin eilen National Geographic-kanavalta pari ohjelmaa sukkuloista. Toisessa ohjelmassa käsiteltiin mm. Columbia-sukkulan tuhoa. Jäi jotain asioita mietityttämään.

Columbian nousun yhteydessä huomattiin videotallenteista putoava päätankin eristevaahtopala, joka näyttää osuvan johonkin toisen siiven tienoille. Ongelmaa ei pidetty merkittävänä. Columbia kumminkin tuhoutui laskussa 01.02.2003. 60 kilometrin korkeudessa lentäessään 20000 km/h. Ohjelmassa NASA:n edustajat sanoivat, että näin pieni ja kevyt kappale ei voi vaurioittaa vasenta siipeä paljon. Ei ainakaan niin paljon, että eristetiilet menisivät rikki. Tarkemmassa videoanalyysissä jälkeenpäin huomattiin eristevaahtopalan osuneen suoraan vasemman siiven etureunaan. Sitten testattiin ja ammuttiin ilmatykillä kyseisen kokoinen eritepala siiven vahvimpaan hiilikuituiseen kohtaan etureunaan nopeudella 800 km/h. Eristepala meni suoraan läpi ja jäi iso reikä!

Eristepala irtosi 81,7:n sekunnin kuluttua lähdöstä. En tiedä mikä oli nopeus ja korkeus silloin. Varmaan kumminkin  kova nopeus ja aika ohut ilmakehä. Mutta vaikka eristepala irtoaakin, niin se liikkuu myös irtoamisen hetkellä sukkulan suuntaan samalla kovalla nopeudella. Pystyisikö kyseisessä korkeudessa oleva ohut ilmakehä pysäyttämään kyseisen eristepalan lentosuunnan  paikalleen heti, niin että n.30 metrin jälkeen sukkulan siiven etureuna osuu eristepalaan 800 km/h? Epäilen. Ja mikä oli kyseisen lennon tarkoitus? Lento kesti 16 vuorokautta ja se ei suuntautunut jostain syystä avaruusasemalle.

 

 

[Tero Hannula 14]

3 tuntia sitten, Tarmo Kallio kirjoitti:

Pystyisikö kyseisessä korkeudessa oleva ohut ilmakehä pysäyttämään kyseisen eristepalan lentosuunnan  paikalleen heti, niin että n.30 metrin jälkeen sukkulan siiven etureuna osuu eristepalaan 800 km/h? Epäilen.

Tuskin se pala paikalleen pysähtyi, mutta näin jälkikäteen voidaan lopputuloksesta päätellä, että pala hidastui kuitenkin riittävästi että iskusta tuli riittävän voimakas aiheuttaakseen ne vahingot mitkä se aiheutti. Tämähän ei ollut ensimmäinen kerta kun eristevaahtoa irtoaa keskitankista eikä edes ensimmäinen kerta kun sukkulan lämpösuojauksen pettäminen aiheuttaa ilmakehään palatessa rakennevaurioita. Tällä kertaa vaan asiat meni pahemmin pieleen kuin aikaisemmin ja lopputulos oli mitä oli.

[Juha Lampi 273]

Muistan tapauksen, kun olin juuri silloin Upsalassa ja edellisenä päivänä oli muisteltu Challengerin tuhoa  Columbiastahan varisi peitteitä jo ensi lennolla, nyt vain vähän liikaa...

[Johannes Kaikkonen 5]

1 hour ago, Tero Hannula said:

- -

Tero kiteytti varsin hyvin, mitä tutkinnan loppuraportissakin todetaan (Chapter 3, Accident Analysis). Irronnut vaahtopala ehti hidastua riittävästi rikkoakseen vasemman siiven etureunan lämpökilpipaneeleja. Raportissa on kuvia myös aiemmilta STS-47 ja -103-lennoilta, joissa lämpökilvet vaurioituivat nousussa.

Muokattu: Joulukuu 31, 2018, käyttäjä: Johannes Kaikkonen

[Matti Palosuo 374]

7 tuntia sitten, Tarmo Kallio kirjoitti:

Ja mikä oli kyseisen lennon tarkoitus? Lento kesti 16 vuorokautta ja se ei suuntautunut jostain syystä avaruusasemalle.

Lento STS-107 keskittyi täysin tieteellisten kokeiden suorittamiseen. Lastiruumassa oli mm. Spacehabin tutkimusmoduli.

https://en.wikipedia.org/wiki/STS-107

[Mikko Kartano 157]

31.12.2018 at 16.33, Tarmo Kallio kirjoitti:

Eristepala irtosi 81,7:n sekunnin kuluttua lähdöstä. En tiedä mikä oli nopeus ja korkeus silloin.

 

Tämän sivun avulla sanoisin, että ehkäpä noin 2600kmh ja 80000ft.

 

-m

[Tarmo Kallio 240]

Kilometreissä noin 24. Pitänee paikkansa.

[Tarmo Kallio 240]

Vastaavasti Saturn 5:n ensimmäinen vaihe viidellä moottorilla paloi 2.5 minuuttia ja korkeus oli 61 km. Nopeus oli silloin 8600 km/h. Kokonaismassa lähdössä oli yli 3 miljoonaa kg.  Polttoaineen kulutus oli yhteensä 13552 litraa sekunnissa! 

No nyt meni ohi aiheen...

 

 

 

 

Muokattu: Tammikuu 3, 2019, käyttäjä: Tarmo Kallio

[Mikko Kartano 157]

Jatkan vielä vähän päättelyäni (mikä voi hyvin mahdollisesti olla pielessäkin ).

Tuon samaisen graafin mukaan sukkulan kohtaama dynaaminen paine on tuolla 81.7s hetkellä noin 460-470 lb/ft2. Tuo sama paine saavutetaan myös aikaisemmin, noin kohdassa 29s, jolloin sukkulan nopeus on 800kmh ja korkeus ~10000ft. Eli kun noista irtoamishetken nopeuksista ja korkeuksista on näin maallikkona aika vaikea päätellä minkälaisen vastuksen se irtoava palanen siellä ohuessa ilmassa kohtaa, niin rohkenisin vetää sen johtopäätöksen, että se eristepalanen hidastui samaan tapaan kuin jos se irtoaisi reilun 3km korkeudella 800kmh lentävästä ilma-aluksesta. Ja nämä lukemat on helpompi maallikonkin hahmottaa eli aivan varmasti lähtee kuin talkkari katolta. Voi vaikka miettiä, että ajaisi Cessnaa kolmessa kilsassa (mikä on mahdollista) ja nopeus olisi 800kmh ja työntäisi käpälän ulos ikkunasta, niin aikamoinen puhuri kävisi ja näpeissä oleva eristeen palanen poistuisi aika haipakkaa tulosuuntaan. edit: tosin Cessna ehkä vähän huono esimerkki, kun se repeäisi silpuksi tuolla nopeudella 

Tuossa dokumentissa tehty koe tehtiin muuten juuri samaisella 800kmh nopeudella, joten tämäkin tukee mun laskelmiani. Toki koe tehtiin maanpinnalla, mutta hyvinkin tuo reikä on siipeen voinut kokeen tapaan syntyä.

Minä taas ihmettelin sitä, että jos ja kun siiven vaurioita osattiin epäillä jo startin jälkeen, niin miksei sitä käyty avaruuskävelyllä visuaalisesti tarkastamassa ennen paluuta?

-m

Muokattu: Tammikuu 4, 2019, käyttäjä: Mikko Kartano

[Tarmo Kallio 240]

Kyseisellä lennolla ei kaiketi ollut mukana pukuja ulkotyöskentelyyn, mutta kaikilla lennoilla oli mukana ilmeisesti jonkinlainen avaruuspuku rahtiovien sulkemiseen manuaalisesti vikatilanteessa. Siiven vauriota olisi ilmeisesti pystynyt tutkimaan, mutta korjaus olisi ollut varmasti mahdotonta. Tällä lennolla ei myöskään ollut telakointiporttia avaruusasemaa varten, joten miehistön evakuointi ISS-avaruusasemalle olisi ollut ehkä mahdotonta. Olisi kannattanut kumminkin yrittää jotain.

Seuraava sukkulalento oli tulossa vasta kahden kuukauden kuluttua, joten pelastuslentokaan ei mitenkään ehtisi. 

Tuo sukkulan lentoasento lähdön jälkeen altisti tankista irtoavien osien osumisen suoraan sukkulaan. Sukkulahan roikkui "ylösalaisin" tankin alla. Lentoasento tankin päällä ei varmaan ollut mahdollinen.

 

[Juha Liukkonen 390]

1 tunti sitten, Tarmo Kallio kirjoitti:

Siiven vauriota olisi ilmeisesti pystynyt tutkimaan, mutta korjaus olisi ollut varmasti mahdotonta.

Tiilien korjaussetti kehitettiin Columbian onnettomuuden jälkeen. Em. artikkelin mukaan Columbian korjaus olisi ollut mahdottomuus paikan päällä.