PE-301

[Erkki Hakkarainen 30]

Olen selvitellyt 11.9.42 Inarinjärven Puuniemeen pudoneen Petljakov Pe-3 (PE-301) Suomen historiaa. Nyt olis hakusessa Pe-3/PE-301 alas ampuneen neuvostoliittolaisen 121 Pommituslentorykmentin ja pohjoisen laivaston 95.lentorykmentin lähtö/kotikentä? Toinen kysymys, koneen evakointikomennuskunta purki koneen luuntnantti E.Telajoen komennossa. Mistä yksiköstä komennuskunnan miehet tulivat  evakoimaan konetta?

Muokattu: Maaliskuu 9, 2024, käyttäjä: Erkki Hakkarainen
Puuniemi

[Carl-Fredrik Geust 851]

Sekä 95 IAP:n että 121 IAP:n tukikohdat sijaitsivat Murmanskin vuonon itärannikolla: 95 IAP:n tukikohtana oli Vajenga-1 (vuodesta 1951 nimeltään Severomorsk-1; 4 km etelään samanimisestä kaupungista)  ja vastaavasti 121 IAP:n tukikohtana oli Vajenga-2 (eli nykyään Severomorsk-2, 7 km Severomorskista lounaaseen, ja 11 km Murmanskista koilliseen).  

[Raimo Heikkinen 2 495]

10.1.2019 at 09.11, Erkki Hakkarainen kirjoitti:

Toinen kysymys, koneen evakointikomennuskunta purki koneen luuntnantti E. Telajoen komennossa.  Mistä yksiköstä komennuskunnan miehet tulivat  evakoimaan konetta?

Se mitä varmasti tiedetään, oli että luutnantti E. Telajoen komennuskuntaan kuului kaksi kantahenkilöä jotka olivat koulutukseltaan mekaanikkoja sekä kolme Valtion Lentokonetehtaalla (VL) työskennellyttä siviiliasentajaa. Muista komennuskunnan miehistä ei ole pidetty lukua, tosin Petsamon Osuuskaupan tiloissa yöpyi kone-evakuoinnin aikana kaikkiaan 64 miestä (5 Smk/mies). Koska samat miehet yöpyivät siellä meno- ja paluumatkalla, voidaan luku jakaa jo kahdella. Lisäksi jokunen mies yöpyi siellä ruoanhakumatkallakin, joten karkea arvio komennuskunnan koosta omasta mielestäni 20-30 miestä?? Tämän monimutkaisen ja hankalan evakuiointiurakan jälkeen komennuskunnan miehet palasivat takaisin joukko-osastoihinsa jotka sijaitsivat Tampereella ja Luonetjärvellä. Telajoella oli toki myös saksalaisia apunaan mm. ruoanhankkimis- ja kuljetusapuna (joista kumpikaan ei toiminut mitenkään hyvin). Ja sitten olivat ne paikalliset lappalais-isännät, jotka ymmärsivät rahan päälle; Telajoki: "Aito lappalaistyylinen nylkemisyritys": Telajoelta meni kuukausi reissussa, niistä koneen purkamista ja pakkaamista pari viikkoa (29.9.-16.10.). Kuljetus VL:lle täyskorjaukseen ja luovutus ilmavoimille tunnuksella PE-301, 28.11.1942 po. 14.8.1943. Lentoaika Suomen ilmavoimissa 72 tuntia 10 minuuttia (SIH 9 -kirjassa on 222 h.10 min. johtuen arviosta että venäläiset olivat lentäneet koneella 150 tuntia). Kone tuhoutui Lappeenrannan lentokentän pommituksessa 2.7.1944.

Tämä kone-evakuointi on mielenkiintoinen tositarina jonka yhtenä sivuhaarana oli kahden vakoilijan kiinniotto!

Tässä sanasta sanaan puhtaaksikirjoitetut laskutukset paikallisilta isänniltä:

Muokattu: Tammikuu 11, 2019, käyttäjä: Raimo Heikkinen
Korjattu virheellinen päivämäärä

[Jukka Nisula 2 275]

No siinähän tuli Raimolta hyvä selvitys komennuskunnan kokoonpanosta. Itse haeskelin eilen tietoja tapauksesta mm. kenttälentovarikoiden sotapäiväkirjoista. Ainoa varikko, jonka täydellinen sotapäiväkirja löytyy digiarkistosta tuolta ajalta, on Kenttälentovarikko 3. Mutta se ei siis evakuoinut tuota konetta, eikä kyseisestä Petjakovista ei ole mainintoja ainakaan tuolta syksyltä, varikko evakuoi kylläkin yhden venäläisen Il-2:n Uhtuan suunnalta myöhemmin samana syksynä.

Jukka Raunio kirjoittaa kirjassa "Lentäjän näkökulma IV" seuraavasti: "Syyskuun 28. päivänä vuonna 1942 Ilmavoimien esikunnan sotavarustusosaston päällikkö eversti Yrjö Opas, kehotti joukkoja ilmoittamaan PE-hylyistä kenttälentovarikoille. Seuraava aihio olikin omaa sotasaalista. Pe-3 -rynnäkkömuunnos teki 11.9. 1942 pakkolaskun Kauhalahteen Inarinjärven rannalle saatuaan osumia saksalaisten Messerschmittien kanssa. Kone purettiin ja osia siitä vietiin veneillä tienvarteen. Suurimmat komponentit jäivät odottamaan Inarin jäätymistä ja ne kuljetettiin 15.1.1943 Nellimöön. Tästä yksilöstä tuli Ilmavoimien ainoa Pe-3 tunnuksella PE-301."

Jukka

Muokattu: Tammikuu 11, 2019, käyttäjä: Jukka Nisula

[Jorma Kosonen 1 679]

12 tuntia sitten, Raimo Heikkinen kirjoitti:

luovutus ilmavoimille tunnuksella PE-301, 28.11.1942.

Pitääkö tämä paikkansa sillä olisi todella nopeaa toimintaa VL:lta? SIH9 "Venäläiset Pommittajat" kertoo "15.2.43 luovutettiin lentokonetehtaalle. 19.8.1943 luovutettiin 1/LeLv 48:lle". Raunion päivämäärä kuljetuksesta tukee SIH9 tietoa.

Rod

Muokattu: Tammikuu 11, 2019, käyttäjä: Jorma Kosonen

[Erkki Hakkarainen 30]

Tervehdys! Tämä 15.1.1943 on milloin koneen runko osat siiretty pois Kauhalahdesta, järven/soiden jäädyttyä!

 

Muokattu: Helmikuu 3, 2022, käyttäjä: Erkki Hakkarainen
päivämäärän muutos

[Raimo Heikkinen 2 495]

6 tuntia sitten, Jorma Kosonen kirjoitti:

Pitääkö tämä paikkansa sillä olisi todella nopeaa toimintaa VL:lta? SIH9 "Venäläiset Pommittajat" kertoo "15.2.43 luovutettiin lentokonetehtaalle. 19.8.1943 luovutettiin 1/LeLv 48:lle". Raunion päivämäärä kuljetuksesta tukee SIH9 tietoa.

Rod

Selvä moka ilmoittamassani päivämäärässä.

Tarkasti ottaen VL luovutti korjatun koneen 14.8.1943, jonka Lentovarikko (Ilmavoimat) vastaanotti 17.8. jonka edelleen lentolaivue jälleenvastaanotti 19.8.

Tässä luettelo Lentovarikon työtilauksessa VL:lla tehtävistä töistä, kerrotaan koneen pakkolaskussa saamista vaurioista pääpiirteittäin.

Muokattu: Tammikuu 11, 2019, käyttäjä: Raimo Heikkinen

[Jorma Kosonen 1 679]

Raimo, löytyykö työtilausta vastaava lasku jossa olisi työtunnit ja paljonko ko. korjaus maksoi?

Rod

[Erkki Hakkarainen 30]

Pe-3/PE-301 konee yhteydessähän paljatui myöskin vakoilutapaus. Evakointikomennuskunnan johtaja luuntnantti E. Telajoki kirjoitti koneen evakointi raportiin seuravaa: " Lappalainen äijä tuli ilmoittaman parista epäilyttävästä Norjalaisesta häneen talossaan ja opasti  meidät taloonsa, nämä Norjalaiset osoittautuivatkin siellä peräti epäilyttäviksi, joten ne pidätettiin ja otettiin aseet pois. Osoittautuivat siten selviksi vakoilijoiksi,joilla oli ratioasemat mukana ja jotka olivar ryssien koneella tuotu viikko aikaisemmin seudulle.Nämä äijät luovutettiin Salmijärven valtiolliselle poliisille". Paikallisilla asukkailla tämäkin oli yksi monista tavoista  saada korvausta esim oppaana toimimimesta. Nyt kysynkin, onkohan jossain arkiston kätköissä kyseistä vakoilujuttua? Missä talossa tarkalleen pidätys tehtiin.ja miten Norjalaisille lopulta kävi? 

Erkki

Muokattu: Marraskuu 26, 2020, käyttäjä: Erkki Hakkarainen

[Raimo Heikkinen 2 495]

39 minuuttia sitten, Erkki Hakkarainen kirjoitti:

 Nyt kysynkin, onkohan jossain arkiston kätköissä kyseistä vakoilujuttua? Missä talossa tarkalleen pidätys tehtiin.ja miten Norjalaisille lopulta kävi? 

Erkki

Kansallisarkistossa on "vakoilujuttuja" ja Atso Haapanen on niitä siellä kerännyt kirjaansa Viholliset keskellämme - Desantit Suomessa 1939-1944 (Minerva 2012). Kiinnostaa itseänikin tämä kyseinen vakoilija-tapaus, joten selaan kirjasta jos siitä tapauksesta tarinaa löytyisi.

14 tuntia sitten, Jorma Kosonen kirjoitti:

Raimo, löytyykö työtilausta vastaava lasku jossa olisi työtunnit ja paljonko ko. korjaus maksoi?

Rod

Minulla ei ole PE-301:n työtilausta N:o 144/43/L. vastaavaa laskua, mutta tuo lasku saattaa hyvinkin olla vielä olemassa Ilmavoimamuseon arkistossa missä olen joitakin laskuja kuvannutkin. Laitan malliksi Storchin korjauslaskun joka on aika lähellä PE-301 työtilausta. Mitään erittelyjä ei laskussa näy, ainoastaan kokonaissumma.

[Jorma Kosonen 1 679]

1 tunti sitten, Raimo Heikkinen kirjoitti:

Mitään erittelyjä ei laskussa näy, ainoastaan kokonaissumma.

Tuota ei siis hyväksyttäisi kotitalousvähennyksiin nykyverotuksessa.

Kiitos, Raimo!

Rod 

[Jukka Nisula 2 275]

Aiheeseen liittyen tässä vähän ”rekvisiittaa” ja konekin on melkein sama. SA-kuvista löytyi nämä kolme lentokonetehtaalla ja -varikolla kuvattua Petljakov-kuvaa.

Kaksi ensimmäistä SA-kuvaa (Pe-2) ovat päiväämättömiä ja kuvattu Valtion Lentokonetehtaalla Tampereella.

Kolmas on päivätty 7.1.-42, kuvassa Pe-2:n nokkaosa ja siipeä. Taustalla ilman moottoria Beechcraft C17L. Kuvan alkuperäinen kuvateksti on:

”Korjauskelpoista tavaraa.
Valtion lentovarikko ja valokuvausvarikko 1942.01.07”

Jukka

Muokattu: Tammikuu 12, 2019, käyttäjä: Jukka Nisula
Lisäys

[Erkki Hakkarainen 30]

Tässä Lappeenrannan pommituksesta lehtijuttu Kouvolan seudunsanomista vuoden 2000 alkupuolelta. PE-301 teki pitkän matkan Inarijärven rannalta Lappeenrantaan. Vuonna 1942 Inarijärven Kauhalahdesta oli lähempään maantiehen matkaa noin 50 km, joten koneen evakointi vaatinut suuria ponnistuksia ennenkuin kone ollut lentokunnossa. PE-301 siis lennettiin Suomessa 74 tuntia 10 min, Nl.ssa arviolta 150 tuntia.Koneen yhteislentoajaksi siis 222 tuntia 10 min. Lentojen määrä 67 kpl, sotalentoja 20 joista 2 kpl keskentyi. PE-301 käytettiin lähinnä ilmakuvaus/tiedustelussa. Ensinmäinen sotalento 27.8.43, ohjaaja Juhola, tähystäjänä Koskinen, kk-ampuja/kuvaja Laine. Viimeinen sotalento 25.6.44, ohjaajana Lehtonen, tähystäjä Torkko, kk-ampuja/kuvaja Kaita. Suomella oli kaikiaan 8 kpl Peltjakov koneita. 7 kpl Pe-2 Saksan sotasaalis koneita, ensinmäiset PE-2 tulivat Suomeen v41 joulukuussa. Koneitten  kappalehinta n 2 500 000 mk.  Sekä 1 kpl PE-3, siis tämä PE-301. Ainoastaan yksi Peltjakov (PE-211) säästyi sodassa ehjänä . PE-211 Kone lensi myöskin Lapin Sodassa 3 sotalentoa, yksi lento keskentyi. Onko jollain tietoa  PE-211 kohtalosta? Oli vielä v 1952 Kauhavan lentokentällä??

Muokattu: Helmikuu 3, 2022, käyttäjä: Erkki Hakkarainen
kirjoitusvirheiden korjaus

[Jukka Nisula 2 275]

Tein yhdessä tuttuni Pentti Salon, jonka kotitalo oli aivan Kauhavan kentän päässä, jutun PE-211:stä ja sen kohtalosta Ilmailumuseoyhdistyksen Feeniks-lehteen joitakin vuosia sitten. Kyllä se kone sieltä Kauhavan kentän reunalta vähin äänin purettiin osiksi ja koneenraato hävisi vähän vaivihkaa. Kuulemma syöksyjarruja löytyi muistaakseni istuinpenkkeinä jostakin puutarhasta Kauhavalta jne. Voin kyllä laittaa jutun tänne foorumillekin. 

Jukka

Muokattu: Tammikuu 13, 2019, käyttäjä: Jukka Nisula

[Carl-Fredrik Geust 851]

Oheisena Aimo Juholan (eli ilmavoimien Pe-2 ohjaaja No.1) keräämä tilasto Pe-2 ilmavoimien lennoista. Minä sain V. 2008 kutsun Aimon unohtumattaman 90-vuotispäivän viettoon. Kakkukahvin aikana kenraali Heikki Nikunen kysyi päivän sankarilta mikä oli paras kone millä hän oli lentänyt, mihin Aimo (joka oli toiminut sotalentäjänä, koelentäjänä, Kar-Airin päälentäjänä jne) vastasi epäiröimättä: Pe-2!  

[Arne Wallen 72]

4 tuntia sitten, Jukka Nisula kirjoitti:

Tein yhdessä tuttuni Pentti Salon, jonka kotitalo oli aivan Kauhavan kentän päässä, jutun PE-211:stä ja sen kohtalosta Ilmailumuseoyhdistyksen Feeniks-lehteen joitakin vuosia sitten. Kyllä se kone sieltä Kauhavan kentän reunalta vähin äänin purettiin osiksi ja koneenraato hävisi vähän vaivihkaa. Kuulemma syöksyjarruja löytyi muistaakseni istuinpenkkeinä jostakin puutarhasta Kauhavalta jne. Voin kyllä laittaa jutun tänne foorumillekin. 

Jukka

Jukka muistaakseni FF sivuilla oli puutarhakeinuna syöksyjarrut.

 

[Jukka Nisula 2 275]

19 tuntia sitten, Jukka Nisula kirjoitti:

Tein yhdessä tuttuni Pentti Salon, jonka kotitalo oli aivan Kauhavan kentän päässä, jutun PE-211:stä ja sen kohtalosta Ilmailumuseoyhdistyksen Feeniks-lehteen joitakin vuosia sitten. Kyllä se kone sieltä Kauhavan kentän reunalta vähin äänin purettiin osiksi ja koneenraato hävisi vähän vaivihkaa. Kuulemma syöksyjarruja löytyi muistaakseni istuinpenkkeinä jostakin puutarhasta Kauhavalta jne. Voin kyllä laittaa jutun tänne foorumillekin. 

Jukka

Kiitos Calle noista Aimo Juholan koostamista tiedoista. Tässä vielä lisää Feeniks-lehdistä tuosta Aimo Juholan lentämästä PE-211:n viimeisestä lennosta ja laskusta Kauhavalle, jossa kone myös vaurioitui. Koneen loppuvaiheita koitimme Pentti Salon kanssa tuolloin v. 2007 selvitellä sen mitä pystyimme.

[Raimo Heikkinen 2 495]

12.1.2019 at 09.55, Erkki Hakkarainen kirjoitti:

Pe-301 konee yhteydessähän paljatui myöskin vakoilutapaus. Evakointikomennuskunnan johtaja luuntnantti E. Telajoki kirjoitti koneen evakointi raportiin seuravaa: " Lappalainen äijä tuli ilmoittaman parista epäilyttävästä Norjalaisesta häneen talossaan ja opasti  meidät taloonsa, nämä Norjalaiset osoittautuivatkin siellä peräti epäilyttäviksi, joten ne pidätettiin ja otettiin aseet pois. Osoittautuivat siten selviksi vakoilijoiksi,joilla oli ratioasemat mukana ja jotka olivar ryssien koneella tuotu viikko aikaisemmin seudulle.Nämä äijät luovutettiin Salmijärven valtiolliselle poliisille". Paikallisilla asukkailla tämäkin oli yksi monista tavoista  saada korvausta esim oppaana toimimimesta. Nyt kysynkin, onkohan jossain arkiston kätköissä kyseistä vakoilujuttua? Missä talossa tarkalleen pidätys tehtiin.ja miten Norjalaisille lopulta kävi? 

Erkki

Mainitsemassani Atso Haapasen kirjassa ei tätä norjalaisvakoilijoiden tapausta ole joten sitä ei taida olla myöskään Kansallisarkiston papereissa. Vakoilijat luovutettiin Salmijärven valtiolliselle poliisille. Haapasen lähdeluettelosta löytyy "Valtiollisen poliisin arkisto. Kansiot EK-VALPO XX 7 a 415, XXVII 527, XXIX 549 ja 591".

Laitan tähän joitakin hajatietoja:

- Tämän pikkupalasen sain kaveriltani, joka kesällä 2017 oli porukan kanssa "haravoimassa" Lappeenrannan lentokentän aluetta paikasta missä tiedetään PE-koneiden seisoneen pommituksen aikana 2.7.1944. Koska koneita oli kaksi ja ne molemmat tuhoutuivat, jää selvittämättä, onko pala PE-215:stä vai PE-301:stä?

- Puolan Armeijamuseon alueella Varsovassa on esillä Pe-2 (vai Pe-3?) -kone mistä on poistettu syöksyjarrut. Jarrut ovat sijainneet lähellä siipien etureunoja. Jarrun paikka näkyy selvästi kuvassa.

- PE-211:n poistopaperi, joka päättää ilmavoimien kiinnostuksen konetyyppiä kohtaan.

 

Muokattu: Tammikuu 14, 2019, käyttäjä: Raimo Heikkinen

[Juha Ritari 243]

Tässä kuva Moskovan Moninon ilmailumuseon Pe-2 -koneesta syöksyjarrut ulkona.

 

[Pasi Pirttikoski 267]

1/12/2019 at 09.55, Erkki Hakkarainen kirjoitti:

Pe-301 konee yhteydessähän paljatui myöskin vakoilutapaus. Evakointikomennuskunnan johtaja luuntnantti E. Telajoki kirjoitti koneen evakointi raportiin seuravaa: " Lappalainen äijä tuli ilmoittaman parista epäilyttävästä Norjalaisesta häneen talossaan ja opasti  meidät taloonsa, nämä Norjalaiset osoittautuivatkin siellä peräti epäilyttäviksi, joten ne pidätettiin ja otettiin aseet pois. Osoittautuivat siten selviksi vakoilijoiksi,joilla oli ratioasemat mukana ja jotka olivar ryssien koneella tuotu viikko aikaisemmin seudulle.Nämä äijät luovutettiin Salmijärven valtiolliselle poliisille". Paikallisilla asukkailla tämäkin oli yksi monista tavoista  saada korvausta esim oppaana toimimimesta. Nyt kysynkin, onkohan jossain arkiston kätköissä kyseistä vakoilujuttua? Missä talossa tarkalleen pidätys tehtiin.ja miten Norjalaisille lopulta kävi? 

Erkki

Mielenkiintoista! Kyseessä on varmaan tämä parivaljakko, joka luovutettiin saksalaisille. Mistä tuo vakoilijatieto löytyy (digiarkisto vai paperisellainen)?

Ote: Yhteysesikunta Roi, 3 Yhteysupseerien toimintakertomukset ja selostukset, T-5471/3

 

[Raimo Heikkinen 2 495]

Pasi, tuo tieto löytyy paperiversiona. Laitan T-numeron (ja paperin) illalla mikäli jos kukaan muu ei ehdi ennen.

[Erkki Hakkarainen 30]

KUVA: Petljakov PE-301 Valtion lentokonetehtaan kentällä Tampereen Härmälässä. Kesa 1943.Tämä pe-3 neuvostoliittolainen kone teki pakkolaskun Inarijärven Puuniemeen 11.9.1942. Kaikkiaan 9 konetta, Pe-3, osa koneista Pe-2. Koneet oli menossa pommitamaan Banakan lentokenttää pohjois-Norjaan, koneiden lähtökenttä oli Murmanskin vuonon itälaidalla  Koneen ohjaajana oli V.M Samarin ja tähystäjänä aliluutnanti N.A Shustov. Samarin pääsi 18 vrk kävelyn jälkeen yksiköönsä, mutta Shustov käveli miinakentään ja kuoli. Koneen alasampuja todennäköisesti oli messersehmitt BF 109 F-4 ohjaana  Alfred Lehner? Ilmataistelu alkoi Hammasjärvi/Nitsjärvi seudulta, Pe-3 sai osuman Karsikkoniemen seutuvilla. "Mersun" kotikentä oli Nautsi.  Suomalainen evakointikomennuskunta purki koneen, kuljetus 50 km tiettömän taipalee takaa tapahtui pienempien osien osalta veneellä lokakuussa ja runko, siivet ym rekipelillä Inarijärven jäädyttyä. Koneella lennettiin Suomen ilmavoimissa 74 tuntia 10 min, Neuvostoliiton ilmavoimissa koneen arvellaan lentäneen 150 tuntia. Kone sai Suomessa tunnuksen PE-301.  PE-301 tuhoutui Lappeenrannan kentän pommituksessa 2.7.44.

Kuva: Keski-suomen ilmailumuseo

Muokattu: Heinäkuu 3, 2024, käyttäjä: Erkki Hakkarainen

[Raimo Heikkinen 2 495]

Pasi, kysymäsi tieto löytyy kansiosta T 19426/12. IlmaVE - lentokone- ja polttoainetoimisto (Lentokoneasiat; LFA, LPE). Kirjeenvaihto 1941-1942.

Ilmeisesti kun vakoilijat luovutettiin saksalaisille, ei heistä sen enempiä papereita suomalaisten toimesta tehty. Näin ollen Kansallisarkistossakaan ei taida löydyä enempiä tästä vakoilutapauksesta. Luutnantti E. Telajoen koko selostus kone-evakuoinnista on useita sivuja pitkä enkä rupea sitä tähän liittämään. Tässä kuitenkin kaikki mitä norjalaisista vakoilijoista kerrotaan:

[Erkki Hakkarainen 30]

· Tässä Petljakov PE-301 ja jokunen sana PE-2 Suomessa olo historiasta. Jos jollakin lisätävää tai korjattavaa niin mielihyvin otan korjausehdotukset vastaan!!

"PEKKA-EEMELI"
PEtlJAKOV PE-301 SUOMEN HISTORIA!
sekä PE-2 koneitten historiaa

HYLKY INARILLA

Sain pikkupoikana äidiltäni kuulla, että neuvostoliittolainen lentokone oli pudonnut äitin synnyinkotitalon lähelle Puuniemeen Inarijärvelle. Kauhalahti oli syrjäinen Inarijärven monista lahdista, Puuniemen ja Kettuniemen välissä, "linnuntietä" vajaat 6 km Partakosta itään. 1940-luvulla lähempään autotiehen oli vajaat 50 km. Meni vuosia ennenkuin todella kiinnostuin koneen historiasta. Etsin tietoa googlen kautta, mutta sielä epämääräiset putoamispaikka, vuodet, kuukaudet sekä päivät vaihtelivat. Putoamispaikaksi sanottiin mm "jossain Inarissa", olipa jossain maininta, että lähellä Itämerta kyseinen kone olis pudonnut!! Joten rupesin etsimään tietoja kirjoista, Kansallisarkistosta, lehtileikeistä, lähetelin sähköpostia ym. Artikelin alla on LÄHTEET josta olen "kaivanut" tiedonjyväset esiin. Ja niinhän alkoi koneen historia auveta! "Ruokahalu" kasvoi koneen historiaa selvitelessä , joten luonnolinen jatkumo oli myös PE-2 Suomessa olo historia. Voihan jutussa virheitäkin esiintyä, mutta pääpiirtettäin tarina menee näin.........!!!

MISTÄ SE HYLKY TULI?

Pommituslentorykmentillä n:o 121 oli 9 konetta. Osa koneista oli Petljakov Pe-3 osa Pe-2, Pohjoisen laivaston 95. lentorykmentistä. Ne koneet, jotka aamulla 11.9.42 joutuivat ilmataisteluun kahden saksalaisen Messerschmitt Bf 109 F-4:n kanssa taisteluun, olivat lähteneet kotikentältään Murmanskin vuonon itälaidalla. Hyökkääjien suunniteltu reitti kulki Inarijärven/Nitsjärven yli. Ilmataistelu alkoi Sammuttijärven/Hammasjärven/ Nitsjärven välissä. Kaikkiaan 9 Pe-3/Pe-2 konetta oli matkalla pomittamaan Bankan lentokenttää Lakselviiin (Pohjois-Norjaan). Bankan lentokentältä saksalaiset lentokoneet mm yrittivät laitaa sulkua liittoutuneiden saattotoiminalle jäämerellä. Käydyssä ilmataistelussa neljä Pe-3 konetta ammuttiin alas. Kaksi putosi Norjaan ja kaksi Inariin, Iijärvelle Vaijoenjänkään ja Inarijärven Puuniemeen. Syöksypommituskone, Pe-3 on Pe-2:den pommituskoneen hävittäjämuunnos, mm Pe-3 koneessa oli tehokaampi aseistus, panssarointi, polttoainesäiliö tilavampi.

Lentokoneinsinööri Vladimir Peltjakov 1891,
kuoli ilmailu onnettumuudessa 1942, Petljakov aloitti lentokoneen suunnittelun 1937-38 vankileirillä . Oli joutunut vankileirille mm "hidastelessaan" Tupolev koneen kehitystyötä!!!? Pe-3 prototyypin ensilento Neuvostoliiitossa oli 7.8.41, Pe-2 prototyypin ensilento NL.ssa 22.12.39, joka kantoi nimeä VI-100. Pe-2 konetta valmistettiin arviolta 11.427 sekä Pe-3 koneita 360.

Nitsjärvi sijaitsee Inarijärven pohjoispuolella. Suomen järvitilaston 91. suurin järvi, laskee Inarijärveen. Järven pinta-ala reilut 42 neliökm.

121.Pommituslentorykmentti ja Pohjoisen laivaston 95. lentorykmenttin tukikohdat sijaitsevat Neuvostoliitoon kuuluvan Murmanskin kaupungin vuonon itäreunalla. 95. IAP:n tukikohta oli Vajenga-1, vuodesta 1951 nimeltään Severomorsk-1, 4 km etelään samannimisestä kaupungista. 121. IPA.n tukikohta Vajenga-2, nykyjään Severomorsk-2, 7 km Severomorskista lounaaseen ja 11 km Muurmanskista koiliseen.

ILMATAISTELU

Puuniemeen pudonneen koneen alasampuja oli todenäköisesti Aliupseeri Alfred Lehner 7.3.20 Rottweil?? Lentoonlähtö paikkana oli ollut Nautsin lentokenttä. Lentoyksikkö 5./JG5. Alfred ammutiin ilmataistelussa alas ja kuoli 4.4.45, hänellä oli 35 ilmavoittoa. Sotilasarvo oli tällöin luuntnantti. Toisen Me Bf 109 koneen ohjaaja kersantti Erich Froböse, tunnus: musta 21, ampui yhden Pe-3 alas?, ennenkuin tuli alas ammutuksi. Lentäjän varjo ei ilmeisesti auennut ja hän putosi Hammasjärveen, josta hänet vasta 8.8.43 löydettiin. Kone putosi Nitsjärven rantavetees. Erich haudatiin Parkkinan hautausmaalle.

Parkkina oli Petsamon kunnan kirkonkylä. Nautsi oli vuosina 1920-44 Suomeen kuuluneen Petsamon kunnan läntisin kylä. Jatkosodassa Sakalaiset rakensivat Nautsiin varalentokentän, jonka laskualueen laajuus oli 1600mx80m. Petsamon kunnan pinta-ala oli 10.480 km2, asukaita vuonna 1939 oli 5102.
Lehnerin alasampuma Pe-3/PE-301 sai osuman hiukan Karsikkoniemestä länteen ja teki komennuskunan johtajan mukaan pakkolaskun vetiseen suohon, Kauhalahteen, Puuniemen länsirannalle, niemen juureen? 100-200 m Inarinjärven rannasta. (Olisko, oikea ilmaisu ollut Kauhalahden itärannalle Puuniemeen?!!) Puretun koneen osat vinssatiin vetisen suon yli 300-400 m koneesta etelään olevalle kovemalle maalle rannan tuntumaan. Noin 1-2km Hannulan talosta "Kettu-Matti", nykyisen moottorikelkkauran läheisyyteen.

 

MIKSI PAPPANI LÄHTI KARKUUN?

Pe-3 oli ollut pakkolaskun tehdessään täydessä pommilastissa, konessa oli yleensä 500-700 kg pommilasti. Äitini vanhemmat, Johan-Matti ja Aili Paadar menivät soutuveneellä katsomaan, että mikä kone putosi? Olisko kone saksalainen, tarviiko lentäjät apua? Kun näkivät koneessa punatähden, niin äkkiä karkuun!! Johan-Matti lähti keskimoottoriveneellä viemään sanaa pudoneesta neuvostokoneesta  Nellimöön, venematkaa  50 km. Koneen purkukomennuskunta asuivat teltassa Hannulan "Kettu-Matin" pihassa koneen purun ajan. Koneen runko ja siivet käytiin hakemassa hevosilla järven jäädyttyä 15.1.11943  Nellimöön. Pienemmät osat, kuten toinen mootoreista, aseet, mittaristo ym vietiin veneellä lokakuussa Nellimöön. Komennuskunan tarkoituksena oli viedä kaikki osat lautalla Nellimöön, mutta saksalaiset kielsivät lautan käytön sillä Nellimövuono alkoi olla jo jäässä. Saksalainen partio oli käynyt ensinmäisenä ennen komennuskuntaa koneen luona ja vieneet mm radiolähettimen, kellon ja pommikiikarin. Joita komennuskunnan johtaja luuntnatti E. Telajoki paluu matkalla Rovaniemellä yritti saada takaisin , mutta ne oli jo keretty lähettää Saksaan. Saksalainen yhdysupseeri yritää saada ne takasin Suomeen.

Nellimö alkujaan Inarinsaamelaisten kylä, poronhoidon, kalastuksen ja metsästyksen ympärille noin v1870 syntynyt kylä. Kylän nimi tuli Pehr Pehrinpoika Saijets "Nuora-Pekka" perusti Nellim nimisen tilan, josta kylän nimi siten lähtöisin. Suomalaisia tuli v1920-30 luvulla alueelle savottatöihin. 1940 luvulla siirtyi Kolttaväestö Petsamon alueelta Nellimiöön. Nykyisin kylännimi Nellim.

"YLIHINNOITTELUA" JA  VAKOILUA

Koneen evakuointikomennuskunnan johtaja luuntnantti E.Telajoki on todennut lappalaisten "ylihinnoiteleen palvelut". esim oppaana toimimisen. Paikallinen oli väittänyt, että komennuskunta oli jättänyt veneen heiteille ja talllonut mootoria ym. Toinen "ylihinnoitelu" tapaus, oli kun lappalaismies (Johan Sammeli Paltto) tuli kertomaan epäilyttävistä miehistä hänen talossaan. Mies opasti komennuskunnan talolleen, talossa oli kaksi norjalaista miestä jotka osottatuivat epäilytäviksi. Heiltä otettiin aseet pois lisäksi löydetiin radiolähettimet. Miehet oli pudotettu viikkoa aikaisemmin ryssän lentokoneesta lähistölle vakoilu tarkoituksessa. Pidätys tapahtui 20.10.42 Inarijärven länsipuolella, Telajoki oli yhteydessä Petsamon saksalaiseen yhdysupseeriin, jonka toimesta pidätety haetiin Parkkinaan kuulusteluihin. Kuulustelijoina oli saksalaisia ja suomalainen valvontaosaston sotilasvirkailija Markkula. 23.10.42 pidätetyt vietiin Norjaan. Tästä tapauksesta paikallinen olisi halunut opaskorvauksen, mutta Telajoki asiasta toista mieltä. Johan-Matin 2400 mk löytöpalkkiota lentokoneesta piti Telajoki kohtutomana, laskun Juhan-Mati kehotuksesta Telajoki laitoikin eteenpäin esimiehilleen nähtäväksi. Komennuskunnalla oli särkynyt Johan-Matin veneenmoottori, jonka komennuskunta oli korjauttanut Rovaniemellä 8203 markalla. Moottori oli ollut komennuskunnan mielestä jo ennestään "huonokuntoinen", joten sovittiin ettei Juhan-Matti veloita moottorin korjauksesta johtuvaa veneen seisonta ajasta mitään. Johan-Mattihan toimi päätoimisesti komennuskunnan ja saksalaisten veneenkuljettajan ja oppaana.

Muistona Hannulan pihassa on koneen purkukomennuskunnan jättämä lentopommin kuoret, nykyiset mökkiläiset tehneet pomminkuoresta muistomerkin Hannulan pihaan, muistolaatalla. Muistomerkki sijaitsee yksityisellä pihalla.

SOKERIT JA LEIVÄT KASTUU!

Evakointikomennuskunnan kokonpano oli johtajana 24 vuotias luuntnantti Erkki Telajoki, kaksi kantahenkilökuntaan kuulunutta, Miettinen ja Väkevä, jotka olivat koulutukseltaan mekanikkoja. Kolme Valtion lentokonetehtaan työntekijää Heino, Tätilä ja Olli jotka olivat siviiliasentajia. Muista komennuskunnan miehistä ei pidetty kirjaa. Tosin Petsamon osuuskaupan Nellimön kaupan tiloissa yöpyi 64 miestä, 5 markka/mies yö. Koska miehet yöpyivät siellä  meno ja paluumatkalla, ruuanhakumatkoilla niin karkean arvion mukaan komennuskunnassa olisi ollut noin 20-30 miestä?? Lisäksi saksalaiset auttoivat muonanhakumatkoilla ja kuljetuksissa, jotka eivät kuitenkaan kovin hyvin sujuneet. Ruokalähetykset olivat useasti päiviä myöhässä. Komennuskunnan miesten joukko-osastot olivat Tampereelta ja Luonetjärveltä. Telajoella meni kuukausi koneen purku reissussa, niistä koneen purkaminen ja pakkamista pariviikkoa, 29.9-16.10.1942. Telajoki oli lähtenyt Helsingistä 17.9.42 kohti Nellimöä valmistelemaan koneen purkua. 27.9.42 komennuskunnan miehet saapui Nellimöön. Veneeseen lastattiin tavarat mm ruuat, lauta tarpeet, vinssit ym. Pahaksi onneksi moottoriveneeseen tuli vuoto ennen matkaan lähtöä. Komennuskunta sai pelastettua tavara, mutta sokerit ja leivät kastuivat käytökelvottomaksi, leipää oli ollut 59 kg ja sokeria 6 kg. Onneksi saksalaiselta yksikköltä saatiin korvausvelvollisuutta vastaan ko tuoteet tilalle. Moottorivenee äkilistä vuotoa epäiltiin sabotaasiksi, mutta tälle väitämälle ei löytynyt todisteita Telajoki kävi illalla 28.9.42 ensinmäisen kerran Puuniemessä tutustumassa purettavaan koneseen. Tällöin hän totesi, ettei kone olekaan Pe-2 vaan harvinaisempi Petljakov Pe-3. Tätä ennen Telajoki oli sopinut saksalaisten kanssa käytännön järjestelyistä, mm koneen osien kuljetuksista Nellimöstä Rovaniemen rautatieasemalle, jotka eivät sitten saksalaisten toimesta toteutuneetkaan! Autot saatiin lopulta Ivalon liikennetoimiston kautta osien kuljetusta varten. Rovaniemellä koneen osat lastattiin junaan, matka alkoi kohti Tampereen lentokonetehdasta.

Komennuskunnan johtaja luutnantti Erkki Kristian Telajoki ent. Telen 3.7.1918. Vänrikiksi 1937, luutnantti 1941, kapteeni 1944. Opiskeli 1936-44 Insinööriksi ja diplomiinsinööriksi. 1952 Turun tehtaanjohtajaksi, tehdas nykyjää nimellää Sandvik. Tehdas teki traktroihin puolitelaketjuja. 19.2.56 Erkki lähti työkaverinsa kanssa testamaan puolitelaketjuja pohjois-Ruotsiin. Matkalla miehet päättivät jäädä Tornion kaununginhotelliin yöksi. Miehet kirjautuivat noin klo 22 hoteliin. Klo 01-02 syttyi tulipalo hotelissa, tähän paloon miehet eivät heräneet. Tulipalo tuhosi koko hotellin. Erkki ja työkaverin ruumiit löytyivät aamulla palaneesta raunioista. Erkki kuoli 20.2.1956, 37 vuotiaana. Hänet on haudattu Malmin hautausmaalle.

Pe-3 valmistusnumero oli 40106. Kyseinen kone valmistui Itä-Siperiassa Irkutkissa 1.6.1942. Pe-3 Kone vietiin ensin lentovarikolle 13.2.1943. Kone luovutettiin Valtion lentokonetehtaalle 15.2.1943.Ensinmäinen koelento 24.7.1943 klo 13.10-14.05, koelentäjä  Aarne Siltavuori. Lentokonetehtaalta kone luovutettiin 23.8.1943 (virallisesti kone luovutettiin jo 19.8.1943) lentolaivue 48.n 1. lentueseen, tunnuksella PE-301. 5.6.1944 kone siirtyi 2. lentueseen. 
PE-301 konetta käytettiin Suomessa lähinnä ilmakuvaus- ja tiedustelulentoihin.

PE-301 ollessa huollossa, niin koneesta oli varastettu kk-ampuma tilasta kello. Kelloa käytetiin mm pommituslennoilla. Asiaa tutki Poliisi, otti rikospaikalta sormenjäljet, kuulusteli henkilökuntaa ym. Varasta ei koskaa tavoitettu.

LENTÄJÄ SAMARIN

Pe-3 koneen neuvostoliittolainen lentäjä vääpeli V.M Samarin (Vladimir Matveevich) pääsi kävellen palaamaan Neuvostoliittoon omille linjoille, mutta koneen tähystäjä aliluuntnantti N.A Shustov (Nikolaj Aleksandrovich) kaatui paluumatkalla miinakentässä. Paluumatka oli kestänyt 18 päivää ennenkuin Samarin oli päässyt yksikköönsä. Pakenijat olivat todennäköisesti "lainanneet" soutuveneen Pisteristä Naamajärven talosta Matti Kuuvalta. Vene löytyi Papinsaaresta kauas maalle vedettynä ja risuilla peitettynä. Vääpeli Samarin oli pian kotiin tulon jälkeen ylennetty aliluutnantiksi.

Huom! Todennäköisesti Samarin kotiin päästyään ei heti päässyt koneella lentämään?  Samarin oli varmaankin joutunut vastavakoilun kuulustuluihin. Sekä 18 vrk kävely Inarin Puuniemestä Kuolanvuonon tukikohtaa, hunolla ruualla ja vaikeakulkuisen maaston vuoksi. Nämä kävellyt vuorokauden varmaan vaikutti, ettei hän ollut heti lentokuntoinen?? Viimeisen tiedon mukaan Samarin olisi kuollut 23.10.1943 ilmataistelussa Set- Novolkin alueella. Todennäköisesti Samarinilla oli 53 sotalentoa??

LAPPEENRANNAN POMMITUS

 PE-301 tuhoitui 2.7.1944 Lappeenrannan kentän pommituksissa. PE-301 oli saapunut samana päivän Joensuun Onttolasta Lappeenrantaan. Tarkoituksena oli lähteä kuvauslennolle Karjalan kannakselle, mutta kameroita ei olut kerety vielä asetaman paikoileen. Koneen lensi Lapeenrantaan Aarne Vatanen, hän on ex-Eurokansanedustaja, rallinmaailmanmestarin Ari Vatasen isä. Aarne Vatanen lensi 5 eri lentoa PE-301, kysessä huolto/siirtolennot. PE-301 oli tullut juuri hetkeä aikaisemmin huollosta, Aarne Vatasen lentämänä, koska oma ilmatorjuntatuli oli vahingoittanut konetta. Neuvostoliittolaiset olivat suuniteleet hyökkäyksen lentokentille todella taitavasti, kahteen kohteeseen yhtäaikainen suunattu hyökkäys yllätti suomalaiset lähes täysin. Immolan lentokentällä tuhot olivat suuremmat, 3 Suomen ja 9 Saksan konetta tuhotui, lisäksi 15  konetta vaurioitui. Henkilötappiot Immolassa 8 kuoli ja 23 haavoittui. Suomalaisten ilmavoitot (Lappeenranta, Immola) 11 Iljushin-2 koneita ja 1  JaK-9 kone, 4 Pe-2 koneita. Immolan pomitukseen osalistui 44  Pe-2 konetta sekä 28  Iljushin-2 konetta.
Ensinmäiset räjähdys- ja miinapommit putosivat Lappeenrannan lentokentälle klo 20.01. Osa pommeista oli aikasytyttimellä varustettuja, myöhästyksen vaihdellessa 10min-48 tuntiin. Näin ollen kentän käyttö oli vaaralista kahden vuorokauden ajan. Täysin lentokunnossa Lapeenrannan kenttä oli 7.7 mennessä. Hyökäykseen osalistui, 281.Maataistelulentodivisioonan 36 Iljushin-2 maataistelukonetta ja 276. pommituslentodivisioonan 16 Pe-2 konetta. Il-2 maataistelukoneiden ensimmäinen hyökkäysaalto alkoi klo 20.04. Suomalaiset konetappiot olivat PE-301, PE-215, MT-450 ja MT-246 tuohoutuivat ja vauriouitui MT-209 ja MT-454. Henkilö vahinkoja ei tullut.

Aarne Vatanen 8.8.1918. Sunnuntaina 16.10.1960 Aarne oli yhtäkkiä muistanut, että tänään on hautajaiset. Kiireesti perhe autoon. Kiihtelysvaarantien mutkassa Aarnen ohjaama auto ajoi nokkakolarin vastaan tuleen auton kanssa. Aarne paiskautui rattia päin, kuoleman seurasi lähes heti. Mukana ollut perhe loukkaantui lievästi. Surunlistä tässä tapahtumaketjussa oli se, että Aarne oli muistanut hautauspäivän väärin. Oikea hautauspäivä oli vasta viikonpäästä sunnuntaina. Aarne oli kuolessaan 42 vuotias. Haudattu Tuupovaaran hautausmaahan. Vänrikiksi 15.11.1941, Luutnantti syyskuu 1944

Pe-301 LENTOTUNNIT

PE-301 ehti lentää Suomen ilmavoimissa 74 tuntia 10 minuttia, koneen arvellaan lentäneen Neuvostoliiton ilmavoimissa noin 150 tuntia. Yhteensä koneella lennettiin 222 tuntia 10 minuttia. PE-301 lentojen määrä Suomen ilmavoimissa 67, joista sotalentoja oli 20, 2 lentoa keskeytyi. PE-301 tuli sotasaaliskoneena Suomen Ilmavoimille pakkolaskun tehneenä Inarinjärven Puuniemeen 11.9.42. Ensinmäisen koelennon suoritti 24.7.43 koelentäjä/lentomestari Aarne Siltavuori s 1906, lento kesti 55 min. Kaikiaan Aarne lensi 7 koelentoa PE-301. Aarne sai surmansa 19.11.43, hän suoritti MY-3 koneella syöksykokeita, viides syöksy koitui Aarnen kohtaloksi. Ensinmäinen sotalenon 27.8.43 PE-301 teki Suomen ilmavoimissa , ohjaajana Juhola, tähystäjä Koskinen, kk-ampuja/kuvaja Laine. Viimeinen sotalento 25.6.44. Ohjaajana ylik. Lehtonen, tähystäjä vänrikki. Torkko, kk-ampuja alik. Kaita. Viimeisen siirtolennon PE-301 suoritti vänrikki Aarne Vatanen 2.7.44 joka toi huollosta koneen Lappeenrannan kentälle klo 13.10.Eniten nousuja ja laskuja  PE-301 luutnantti/kapteeni Jaako. Ranta 14, toiseksi eniten ylikersantti Pauli Lehtonen 10. PE-301 tuhootui 2.7.44 Lapeenrannan pommituksissa illalla klo 20 jälkeen. PE-301 poistettiin "kirjanpidosta" 30.8.44.

LENTOLAIVUE 48 KOMENTAJAT

Lentolaivue 48 ensimäinen komentaja oli everstiluuntnantti Jean William Raoul Harju-Jeanty. s 7.10.1901 Noormarkku, k 19.9.1979 Lahti. Ilmavoimissa hänen lempinimi "Rulle". Yleni everstiksi 1944. Raoulin siirtyessä Rykmentin komentajan tehtäviin Lentolaivueen komentajaksi 14.6.43 tuli majuri Kalle Kepsu s 15.1.1908 Valkeala Kepsun kylä, k 28.9.2003. Kepsun jälkeen 7.2.44 lentolaivueen komentajaksi Esko Ahtiainen s 1909 Helsinki. Lentolaivue 48 lakkautettiin 26.11.44. Miehistö ja kalusto yhdistettiin lentolaivue 42. kanssa. Uudesta laivueesta tuli lentolaivue 41.

PE-301 tekniliset tiedot:
Moottori: 2x1260-hevosvoimaista Klimov M-105PF, 12-sylinteristä nestejäähdyteistä V-rivimoottoria. Lentomatka n2000 km. Siipien kärkiväli 17.16 m, pituus 12.66 m, korkeus 3,92 m, lentopaino 7557 kg, lentonopeus 525km/h. Nousu 5000metriin 9 minuttia. Toiminnallinen lakikorkeus 7500m. Lakikorkeus 9000m. Aseistus: ohjaajalla 20 mm tykki, sekä kaksi 12.7mm konekivääriä ja yhden 7.62 mm.n konekivärin. Tähystäjällä 12.7 mm.n konekiväri. Miehistö 2-3. Lisäksi koneesen voitiin sijoitaa mm seuravat kamerat, yksi laajakulmakamera tai normaalikamera ja yksi Rb-tiedustelukamera.

KUINKA MONTA PE-KONETTA SUOMELLA OLI?

Jatkosodassa oli Suomella seitsemän PE-2 konetta ja vain yksi PE-3 siis PE-301. Ainoastaan yksi PE-2 siis PE-211 kone selvisi sodasta "ehjänä". Lapin sodassa PE-211 kone lensi 3 sotalentoa, joista 1 keskeytyi. PE-211 lensi viimeisen lentonsa 4.4.1946, jonka jälkeen luovutettiin Lentotekniselle koululle opetus käyttöön. Koneen lensi Kauhavalle lentomestari Aimo Juhola sekä mekanikko Asser Perttula.
PE-211 saapui Suomeen joulukuun lopulla 1941. Luovutettiin ykköslaivueelle 6.7.1942, kakkoslaivueelle 20.2.1944, luovutettiin PLeLv 41:lle 14.12.1944. Lentojen määrä 234, joista sotalentoja 60.  Ensinmäinen sotalento jatkosodassa 8.10.1942, viimeinen sotalento 22.7.1944. Lapin sodassa ensinmäinen sotalento 2.10.1944, viimeinen sotalento 21.10.1944 PE-211 pudotettiin 16350 kg pommeja. Lentotunteja 249 tuntia 10 min, lentoja oli ollut enempi muttei niistä suoritusilmoituksia. Virallinen lentoaika 264 tuntia 55 min. PE-211 oli nähtävänä vielä 1952 Kauhavan lentokentällä, jonka jälkeen koneen osat myyty monessa erässä eri koneromujen myyntitapahtumissa vuosina 1952-54. Moottori M-105R, annettu ilmaiseksi kesällä 1952 Merivoimille Turun laivastoasemalle Pansioon.

Muut tuhoutuneet PE-2 koneet:

21.5.42 PE-214 Koe/testikäytössä lentokonetehtaalla. Syöksyi lentoonlähdössä metsään, ennen luovutusta laivueelle. Kapteeni Kauko Pirhosen piti lentää kone Tampereelta (Valtion lentokonetehtaalta) kelirikon takia Kuorevedelle . Kentän pehmeyden takia kone ei saanut tarpeeksi nopeutta, ohjaaja joutui vetämään koneen ylös vajaanopeudella jolloin kone sakkas ja syöksyi metsään. 
Kauko Pirhonen, sähköttäjä Frans Lehtinen ja mekanikko Kimmo Putkonen kuolivat. PE-214 saapui Suomeen joulukuun lopulla 1941. Lentojenmäärä 1 , ei yhtää sotalentoa. Lentotunteja pari minuttia.

 24.1.43 PE-213 Pakkolaskussa polttoaineen loputtua, Tiiksjärven lentokentän lähistöllä. Ohjaaja ei ollut noudattanut annettua lentosuunitelmaa vaan oli poikennut siitä, jolloin "lisälenkin" vuoksi polttoaine loppui. Ohjaaja kapteeni Teuvo Tanskanen kuoli, tähystäjä alikersantti Eino Karhusella jalka murtui sekä sähköttäjä kk-ampuja Jukka Rajas selvis pienin vammoin. PE-213 saapui Suomeen joulukuun lopulla 1941. Luovutettu ykköslaivuelle 1.8.42. Lentojen määrä 98, joista sotalentoja 1. Lentotunteja 61 tuntia 55 min. Virallinen lentoaika 68 tuntia 10 min Valtion lentokonetehtaan lentämiä ym.

10.2.43 PE-212 Viholisen hävittäjä ampui alas, pakkolasku metsään. Sorkan eteläpuolella.
Ohjaja, vääpeli Harju kuoli heti. Sotavangeiksi joutuivat tähystäjä vänrikki Koskimaa ja Sähköttäja-kk-ampuja kersantti Toivo Kankkunen. Koskimaa kuoli 3 vrk pakkolaskun jälkeen. Toivo Kankkusen molemmat jalat murtuivat. Kankkunen pääsi sotavankeudesta 22.11.1944. Lentojen määrä 69, joista sotalentoja 2. Lentotuneista ei ole tarkaa tietoa, arvio 46 tuntia 40 min+??? Konee viraliseksi lentoajaksi arvioitu noin 80 tuntia, esim Valtion lentokonetehtaalla lennetyt tunnit.
Luovutettiin ykköslaivueelle 10.7.1942. Lentolaivue 48 ensinmäinen sotalento tehtiin PE-212 koneella 30.9.1942, ohjaajana kapteeni Pietarinen. Viimeinen sotalento 10.2.1943. Kone saapui Suomeen joulukuun lopulla 1941.

27.6.44 PE-217 Viholisen hävittäjä ampui alas, Karisalmen kylässä ja se tuhotui Toronkinlammen rannalle. Ohjaaja ylikersantti Pauli Lehtonen, tähystäjä vänrikki Paavo Torkko, ja kk-ampuja alikersantti Viljo Kaita. Lehtonen pelastautui palavasta koneesta laskuvarjolla, loukkantui lievästi. Torkko ja Kaita kuolivat. Torkon ruumis löydettiin 20.7.1944,, mutta Kaitan ruumista ei löydetty, hänet julistettiin kuoleeksi 5.4.1948. TÄMÄN KONEEN MIEHISTÖ LENSI PE-301 VIIMEISEN SOTALENNON 2 PÄIVÄÄ AIEMMIN, ELI 25.6.1944!!! PE-217 saapui Suomeen 29.1.1944. Kone oli luovutettu kakkoslentueelle 26.6.1944. Ensinmäinen sotalento 27.6.1944 klo 02.15-03.00. Viimeinen sotalento samana päivänä klo 12.20-12.50. Lentojen määrä 10, joista sotalentoja 2. Lentotunteja 8 tuntia 50 min. Lisäksi koneella suomalaiset lensivät koe lennon Saksassa ja sieltä Suomeen sekä muita lentoja. Yhteensä suomalaiset lensivät PE-217 17 tuntia 40 min. HUOM! PAULI LEHTOSESTA TEHTY KIRJA: KAHDESTI ALASAMMUTTU!!!

2.7.44 PE-215 Tuhotui Lappeenrannan kentän pommituksessa. PE-215 saapui Suomeen joulukuun lopulla 1941. Luovutettu ykköslaivuelle 3.12.1942, kakkoslaivueseen 15.4.1944. Ensinmäinen onnistunut sotalento 9.2.1943. Viimeinen sotalento 30.6.1944. Lentojen määrä 146, joista sotalentoja 64.
Lentotunteja 172 tuntia 50min. Virallinen lentoaika 173 tuntia, laskettu mukaan 10 min rullaus.

28.7.44 PE-216 Pakkolasku vihollisen puolelle, moottorivika. Ohjaajana kapteeni Jaakko Ranta, tähystäjä vänriikki Erkki Volanen ja sähköttäjä kk.-ampuja Jouko Hatakka. Koneseen tuleen moottorivian vuoksi kone teki pakkolaskun Laatokan kaakoisrannalle, viholisen puolelle. Kaikki selvisi "terveenä" alastulosta. Kolmikolla alkoi vaiherikas palumatka kotiin, viholisia vältelen, mädäntyneiden ruumiiden löyhkää, nälkä ym miesten kiusana. Välillä viholinen ampui ja yhdessä kahakasa Jouko Hatakka katosi,eikä häntä enää löytynyt. Rannalla ja Volasella meni noin 300 km
kotimatkaan kävellen 2 viikkoa ennenkuin olivat omilla linjoilla. Ranta oli laihtunut, painaen enää 50 kg. Retki painoin Rantaa niin paljon, ettei hän sodan jälkenkää mielellään syönyt marjoja ja suolaa hän lisäsi automaattisesti jokaiseen ateriaan edes maistammatta sitä ensin. 28.7.1944 PE-216 sotalentotehtävä oli lentolaivue 48 viimeinen jatkosodassa. Ensinmäinen sotalento 18.5.1943. PE-216 saapui Suomeen joulukuun lopulla 1941. Kone luovututtu ykköslaivueelle 14.5.1943 Luovutettu kakkoslaivueelle 24.11.1943. Lentojen määrä 60, joista sotalentoja 12l. Lentotunteja 60 tuntia 15 min. HUOM! Pakkolaskusta kerrotaan PAULI HIRVOSEN kirjassa: PAKKOLASKU, LENTÄJIEN PAKO VIHOLISEN SELUSTASTA!!!

Huom! PE-2 ja PE-301 Lentotunnit Suomen ilmavoimissa lennettyt. Osassa PE-2 konekohtaisia lentopäiväkirjoista ei ole säilynyt, näissä tapauksissa lentotunnit laskettu lentolaivueen sotapäiväkirjoista ja suoritusilmoituksista.

Ensinmäiset 6 PE-2 konetta tuli Suomeen Saksasta joulukuun lopulla 1941. Yksi tammikuun lopulla 1944. Koneet olivat Saksan sotasaaliskoneita. Pommituslentolaivue 48 sai PE-2 koneet käytöönsä kesällä 1942 ja kesäkuun lopussa 1944
PE-2 koneen hinta n 2 500 000 markkaa.
Eniten Suomen Ilmavoimissa PE-koneella PE-2/PE-301 sotalentoja lentäneet olivat: Lentomestari Aimo Juhola 44, tähystäjä luuntnantti Aarne Koskinen 43  ja sähköttäjä kk-ampuja ylikersantti Erkki Laine 48.
Aimo Juholaa joulukuussa 1941 ja Aarne Koskista elokussa 1944 esitetiin Mannerheimristin saajiksi, mutta nimitystä ei koskaan heille tullut. HUOM! Aimosta tehty kirja: LENTOMESTARI AIMO E JUHOLA, kokemuksia ja näkemyksiä!

MIKSI HAKARISTI ?

6.3.1918 Saapui Ruotsista Suomen ilmavoimien ensinmäinen virallinen lentokone, Morane-Saulnier Parasol. Tämän koneen lahjoitti Kreivi Eric von Rosen. Hän oli maalauttanut kyseisen koneen siipiin siniset hakaristit tuottamaan onnea. Tämä hakaristi juontaa tuhansien vuosien päähän, jolloin muinaiset kansat pitivät hakaristiä onnen symbolina, joka karkoitti pahoja henkiä. Kyseisellä hakaristillä ei ollut mitään tekemistä natsi Saksan 1930-40 luvulla käyttämän hakaristin kanssa.
Hakaristin käytöstä luovuttiin Ilmavoimissa Lapin sodan aikaan huhtikuussa 1945, liitttoutuneiden valvontakomision kehoituksesta. Samana vuonna otetiin Ilmavoimissa käytöön pyöreä sini-valkoinen kokardi tunnus. Suomalainen hakaristi poikeaa Natsien hakaristisymboolista. Natsien hakaristi on musta ja lentokoneissa käytetynä seisova. Suomalainen hakaristi väriltään sininen ja lentokoneessa käytettynä suorassa.

Lähteet: 
Suomen ilmailuhistoriallinen lehti
Hannu Valtonen: Hylkyretkiä pohjoiseen
Hannu Valtonen: Lapin lentokonehylyt
Matti Hämäläinen: Pommilentotuslaivue 48
Atso Haapanen: Punatähdestä hakaristiin
Atso Haapanen: Suomalaiset pommikoneet sodan taivaalla
Kaakkois-Suomen sanomat
Utin ilmailukilta
Keski-Suomen ilmailumuseo
Kansallisarkisto
Carl-Fredrik Ceust
Raimo Heikkinen

 

 

Muokattu: Heinäkuu 3, 2024, käyttäjä: Erkki Hakkarainen
Pe- koneiden uudet alasampujat. Samarinin kohtalo

[Arne Wallen 72]

Hieno selvitys, tuon Lakselvin lentokentän nimi on Banak, toimii vieläkin.