Teleoperaattorikokemuksia

[Markku Koivurova 367]

Aloitan uuden ketjun kun ei löytynyt sopivaa.

Tein vuonna 2003 laajakaistasopimuksen Oulun Puhelin Osakeyhtiön, nykyisen DNA:n kanssa. Sopimukseen sisältyi myös päätelaite, joka oli operaattorin omaisuutta. Jossakin vaiheessa sitä päivitettiin tekniikan kehittyessä. Vuonna 2007 OPOY sulautettiin DNA:han ja siitä tuli kirje, että tämä ei aiheuta toimia asiakkaalta. Mitään muuta sopimusta en ole koskaan allekirjoittanut.

DNA:n päätelaite kuoli lokakuussa 2018. Ei toipunut sähkökatkoksesta. Soitin DNA:n vikapäivystykseen ja sieltä kehotettiin viemään laite DNA -liikkeeseen. Liikkeessä todettiin, että heillä ei ole enää tarjolla tuohon liittymään sopivaa laitetta. Antoivat kuitenkin 4G -mokkulan tilapäiseksi asian selvittämisen ajaksi. Siitä tehtiin määräaikainen sopimus joka luvattiin purkaa, kun kiinteämpi ratkaisu saadaan aikaan. Se ratkaisu venyi ja venyi.

Jossakin vaiheessa joulukuussa heräsin huomaamaan, että tuon alkuperäisen laajakaistasopimuksen maksut laukkasivat yhä. Olin maksanutkin niitä siihen asti. Kun reklamoin asiasta, minulle sanottiin, että minun olisi pitänyt sanoa liittymä kijallisesti irti itse. Kun sanoin, että ettehän te ole pystyneet toimittamaan palvelua kun teidän päätelaite on rikkoutunut, tuli väite, että se on minun vuonna 2007 tehdyn sopimuksen mukaan ja että minun olisi pitänyt pitää yllä edellytyksiä palvelun toimittamiseen ja että näin ollen laskut ovat aiheellisia.

Pyysin nähtäväkseni vuonna 2007 allekirjoittamani sopimuksen, jossa sanotaan päätelaitteen muuttuneen minun omaisuudekseni. DNA ilmoitti, että heillä ei ole tallessa niin vanhoja paperisopimuksia mutta se riittää kun he sanovat asian olevan niin.

Jos olisin tehnyt sopimuksen aikoinaan yksityishenkilönä, tässä ei olisi minkäänlaista ongelmaa. Tein sen kuitenkin yritykseni Atol Design Oy:n nimissä joten minulla ei ole asiassa minkäänlaista kuluttajasuojaa. Ja tähän perustuu DNA:n härski rahastus asiassa. Maksut kuulema juoksevat edelleen koska en ole irtisanonut sopimusta. Jos irtisanoisin sen, osoittaisin olevani väärässä tässä.

Sonera kytki talomme valokuituun marraskuussa 2018. Tein laajakaistasopimuksen sinne ja palautin edellä mainitun 4G -mokkulan DNA -liikkeeseen. Tässäkään ei meinattu millään mennä sopimuksen mukaan. Kun tein sen kaksivuotisen sopimuksen tilapäisratkaisusta, minulle luvattiin, että se puretaan kun saadaan ratkaisu alkuperäiseen ongelmaan. Jossain vaiheessa purku sitten onnistui, ihme ja kumma.

Kuluttajasuoja on tänä päivänä aika hyvä. Tämän vuoksi lypsylehmäksi on otettu pienyrittäjä, jolla ei ole resursseja alkaa taistelemaan ison operaattorin lakimiesarmeijaa vastaan. On erikoista, jos vastapuoli ei pysty esittämään allekirjoittamaani sopimusta ja väittää sellaisen kuitenkin olevan ja sitovan minua. Minua ei kovin paljon jännitä, mitä käräjäoikeus tästä päättää, jos sinne asti joudutaan.

[Harri Mattila 120]

Ymmärrän näkökantasi täysin, mutta yksi asia pistää silmään. Eikö sinulla ole tallessa sitä sopimusta, jonka DNA on sanojensa mukaan hukannut? Itselläni kun on paha tai hyvä tapa säilöä kaikki sopimukset jne kahteen mappiin. Sieltä niitä on hyvä kaivaa esiin, kun joku kiukuttelee minulle.

[Markku Koivurova 367]

Kyllä minä lähes kaiken talletan, varmaan myös turhaa.

Sellaista sopimusta ei ole koskaan tehty. Siitä DNA -muutoksesta tuli kirje, jossa sanottiin, että muutos ei edellytä toimenpiteitä minulta. Sitä en älynnyt tallettaa.

[Kalle Lindell 6]

Ihan jokaisessa asiassa olen tuon samaisen yrityksen kanssa joutunut ja vaatinut saada kirjallisen todisteen, jota poikkeuksetta olen joutunut käyttämään myöhemmin todisteena. Jokaisessa asiassa on ollut kysymys irtisanomisesta ja sen todistamisesta.

Ja tämä siis ihan kuluttajana.